<<

18.01.2020

>>

Porin yliopistokeskus ei ole kokonaisuutena mikään pelilaboratorio, vaikka sellainenkin siellä sijaitsee, kuten oheinen ikkunan läpi napattu kuva todistaa. Se ei minulle myöskään ole mikään naurettava Pelle-Hermannin leikkipuisto. Se ei ole edes Harry Potterin kuuluisa maaginen opinahjo, Tylypahkan noitaopisto. Opiskelusta on nyt leikki kaukana.

On jo ilmiselvää etten voi saada diplomityötä valmiiksi huhtikuussa, joten en voi valmistua tällä lukukaudella. Kesällä ei voi valmistua. Opiskelua on jatkettava tämän lukuvuoden jälkeen ainakin puoli vuotta, että pääsen tosissani yrittämään kelpo diplomityötä, kuten kunniallisen insinöörin kuuluu. Ehkä sitten lopulta olisin DI vielä ennen Joulua 2020, 2½ vuoden yliopisto-opintojen jälkeen?

Tämä Tampereen yliopiston automaatiotekniikka on Porissa vain kaksi vuotta. Osa kursseista toteutetaan paikallisin porilaisin voimin ja joistakin tamperelaisista kursseista on porilainen toteutus. Syksyllä aloittanee Porissakin uusi erä innokkaita automaation DI-opiskelijoita, mutta me vanhat olemme niistä kuvioista ulkona. Meidän 2018 aloittaneiden on suoritettava tamperelaiset kurssit Tampereella ellemme ehdi saada niitä Porissa kondikseen kahdessa lukuvuodessa.

Porilaisten kurssien suorituksia sentään ehtii täydentää Porissakin vielä kahden opintovuoden jälkeen. Projektityö ja diplomityö ovat kuitenkin tamperelaisia suorituksia, joten ne täytyy saada hyväksyttyä Mansessa. Vähintäänkin Mansessa täytyy käydä paikan päällä esittämässä lopputulokset Hervannassa.

Ajattelin tehdä ensin projektityön ikäänkuin harjoituksena ja jatkaa siitä diplomityöllä, paljolti samalla aiheella, mutta vakavammin aikein. Projektityön voi suorittaa kesälläkin, koska siinä ei ole tenttiä. Diplomityö jäänee ensi syksyyn. Saapa nähdä miten pitkälle pääsen tänä vuonna Raspberry Pi -korttitietokoneen (RPi) ja kameroiden kanssa, pieniä sähkömoottoreita unohtamatta.

Jutun kuvituksena on otoksia kahdesta periaatteessa samaa tarkoitusta palvelevasta TurtleBot -robotin eräänlaisesta kameran ja etäisyysmittarin yhdistelmästä. Nämä sijaitsevat Porin yliopistokeskuksessa, "Puuvillassa". Ymmärtääkseni tällaisia laitteita voisi kutsua enkuksi nimellä "distance camera" tai suomeksi RGBD-kameraksi, lyhenne tullen enkun sanoista Red Green Blue Distance, jossa siis alussa on nimetty 3 värikanavaa - punainen (R), vihreä (G) ja sininen (B) - joista värillinen kuva muodostuu ja neljäntenä vielä mukana etäisyystieto eli se viimeinen kirjain D.

Sopivan ohjelman kanssa näillä pitäisi pystyä kuvaamaan kohteista näyttäviä ja havainnollisia 3-ulotteisia "pistepilviä" (Point Cloud) RGB-väreissä. Sellaisen ROS-ohjelman kanssa vaan on toistaiseksi ollut melkoisen paljon vaikeuksia. Tampereella nämä zydeemit lienevät opiskelijoita varten valmiiksi asennettuja, mutta meidän porilaisten uranuurtajien täytyy koettaa asentaa ne itse Linux-koneeseen, toisinaan jopa ohjelmia kääntäen. Yllättävän hankalaa.

En tunne näiden tekniikkaa yksityiskohtaisesti. Olisiko noissa jopa stereokamera vai perustuuko etäisyyden mittaus pelkästään etäisyysmittariin? Minun omalle budjetilleni nämä taitavat kuitenkin olla saavuttamattomissa. Tavallinen CMOS-kamera riittää minulle, tai mieluummin useampia niin että voi kuvata samaa kohdetta eri suunnista samanaikaisesti. Vanha haavekuva on (lämpökohinan vaimentamiseksi) pitkälle pakkasen puolelle jäähdytetty CCD-kamera, joka soveltuisi pimeän tähtitaivaan kuvaukseen, mutta sellainen ei ole nyt realistista. Sitäpaitsi Egon Musk tai joku muu kevytmielinen intoilija piankin saastuttaa taivaan tuhansin matalalla maan kiertoradalla ärsyttävästi kiiltelevin satelliitein.

ROS joka tapauksessa on käsite johon on paneuduttava, sillä kaikesta päättäen ROS on yhtä kuin automaation ja robottien tulevaisuus. Nimestään Robot Operating System huolimatta se ei ole varsinainen mikrotietokoneen käyttöjärjestelmä, vaan eräänlainen "middleware" joka sijoittuu yleiskäyttöisen käyttöjärjestelmän ja tapauskohtaisen sovellusohjelman väliin. ROS välittää viestejä sovelluksen eri osien (solmujen) välillä niin että nämä voivat pelata sujuvasti yhteen. Voinee sanoa että ROS-ohjelmat ovat hajautettua softaa, järjestelmän toiminnot on hajautettu eri "noodeihin".

Haaveenani on rakentaa oma huokea stereokamera RPi:n tekniikalla ja ehkä yrittää muodostaa ohjelmallisesti 3D-malleja esineiden kuvista. "Köyhän miehen konenäkö" on toistaiseksi melko vaativa tavoite. Saapa nähdä miten äijän käy.

Kunniallisena koneinsinöörinä koen pyhäksi velvollisuudekseni raportoida projektityön yhteydessä myös erilaisista pienistä sähkömoottoreista - kaiken uhallakin - sikäli kun ne hyvin soveltuvat oman rakennelman osiksi. Yliopisto ei vaikuta sähkömoottoreista erikoisen kiinnostuneelta, mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä.

Minun on nyt ennenkaikkea ajateltava jaloa insinöörikunniaani ja ylläpidettävä omaa itserakasta käsitystäni itsestäni periaatteessa hyvänä, tai ainakin vähintäänkin erittäin lupaavana ja vannoutuneena dokumentoijana.

Olen kuitenkin melko konservatiivinen sälli, enkä tavoittele kaikkein trendikkäimpiä ja kunnianhimoisimpia maaleja. Esimerkiksi hahmontunnistus on mielestäni aika outo ala. Esineiden Internet eli IoT ei oikein kunnolla sytytä minun sieluani ja innostustani roihuaviin liekkeihin. Miksi ihmeessä ihminen pitäisi korvata koneella? Miksi kaiken pitäisi olla Internetin varassa? Miksi automaation tekninen toteutus pitäisi salata ja piilottaa näkymättömiin?

Vanha agraarikulttuurin talonpoikaisviisaus ottaa sen kannan että kaikkia munia ei pitäisi asettaa samaan koriin. Ihmisiä tietääkseni maailmassa vielä paljonkin on olemassa, joten en oikein ymmärrä sitä suurta intoa ihmisten korvaamiseksi ja tekemiseksi tarpeettomiksi.

Oheinen yliopistokeskuksen kuva esittää Arduino Uno -mikrokontrolleria johon on liitetty RFID-lukija. Tuo sininen avaimenperä arvattavasti sisältää yksilöllisen RFID-tunnuksen. Tuollaiset RFID-jutskat olivat suuria salaisuuksia vielä kymmenisen vuotta sitten. Ehkä pelättiin väärentäjiä tai teknologian väärinkäyttäjiä? Nykyisin nämä ovat kuitenkin vapaasti saatavissa, eivätkä edes pahoin rasita keskiverto-rahamassia. Niin muuttuu maailmamme, joskus parempaankin suuntaan.

Olisin mielelläni radioamatööri. Valitettavasti hajaspektriradiot eivät vaan ole siviileille sallittuja. Kyllähän BlueTooth omaa sellaisia hienoja militaristisia piirteitä, mutta sen kantomatka on kovin lyhyt. Toivottavasti vaikeasti paikannettavat viestejä "kryptaavat" hajaspektriradiotkin vielä joskus sallitaan siviileille? Vaikka taitaakin olla niin että sellainen on mahdotonta.

Valtiolliset kontrollifriikit eivät tule koskaan sallimaan hajaspektriradioita tavallisille kansalaisille. Niiden avullahan voisi rakentaa Internetille vaihtoehtoisen tietokoneverkon jota olisi mahdoton seurata ja ohjata keskitetysti. Internet ja kännykät ovat valtiollisen urkkijan unelma, koska niitä voi valvoa. Tavanomaiset radiolähettimet toimivat tietyllä tiukasti rajatulla aaltoalueella, joten niitä on helppo seurata ja ne pystyy paikallistamaan suuntimalla.

Hajaspektriradio lähettää "valkoista kohinaa" (white noise), sivustakatsojan kannalta pelkkää satunnaista melua, josta salaisuuteen vihkiytymätön ei saa mitään tolkkua, eikä pysty edes määrittämään mistä se tulee, kuka keskustelee kenenkin kanssa. Kauheaa, sellainen saa Pyhän Salaisen Palvelun, signaalitiedustelun ja mielipidepoliisin paniikin partaalle!

Kryptografia opettaa että pelkkä liikenneanalyysi jo voisi paljastaa paljon salaiselle poliittiselle (mielipide)poliisille arvokasta tietoa, vaikka kommunikoinnin sisältöä ei ymmärtäisikään, mutta valtiollinen toimija olisi voimaton siviilien hajaspektriradioiden kanssa. Kuka kommunikoi kenen kanssa, missä radiot sijaitsevat, sekin jo on tärkeää tietoa. Valtiolliset toimijat haluavat ennen kaikkea kontrolloida kansalaisia, pitää kansan syvät rivit kurissa ja ojennuksessa.

Meille omassa mikrovaltiossamme kansan kurittaminen ja hyvässä kurissa pito ei ole mikään arvo. Emme myöskään arvosta ihmisten korvaamista koneilla ja kansalaisten sulkemista teollisen ja teknisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Emme erikoisemmin arvosta kansan keskitettyä valvontaa. Kannatamme hajautettuja järjestelmiä. Kannatamme mielipiteen ja sanan vapautta, kansan todellista vapautta. Kannatamme kansan oman osaamisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamista. Me haluamme olla osallistuvien osaajien ja tietäjien yhteiskunta, emme mikään suurta rahaa palvova epämääräinen työtön ja surkea orjalauma. Meihin ei poliittinen aivopesu ja trendikäs sumutus, kuten hysteerinen ilmastovouhutus, ollenkaan uppoa. Olemme liian fiksuja uskomaan tyhmää poliittista hapatusta.

Lämmätäänpä tähän vielä kuvitukseksi pienen pystyakselin ympäri pyörivän LIDARin kuva. Se suorittanee pyöriessään etäisyysmittauksia ympäristöstään vaakatasossa IR-valon avulla. Luulen että yksi LED lähettää ja toinen elektroninen silmä ottaa heijastunutta valoa vastaan ja jollakin maagisella tavalla laite päättelee etäisyyden kohteeseen. Olisiko kyseessä jopa LASER? Pokkarin salamavalo on vasemmalla joten vasen puoli tässä heijastelee paremmin.

Jos laitteen toiminta perustuu valon kulkuaikaan muutaman metrin matkalla, niin täytyy olla ihmeellisen nopea laite. Valo sentään etenee noin 300000 kilometriä sekunnissa, eli valon nopeus on noin 3*108 m/s. Tuon aparaatin pitäisi siis pystyä melko tarkasti mittaamaan aikoja luokkaa sekunnin miljardisosa.

Juu, joka tapauksessa opiskelu on totista puuhaa. Täytyy koettaa saada tamperelaiset suoritukset pulkkaan kesään mennessä, vaikka valmistuminen venähtääkin aiottua myöhemmäksi. Porissakin voi vielä myöhemminkin jatkaa puhtaasti porilaisia suorituksia.

Tervetuloa uudet automaation DI-opiskelijat Poriin syksyllä. Meitä edellistä kurssia vaikuttaisi olevan enää jäljellä 4 aktiivia niistä 12/13 henkilöstä jotka olivat alussa valinneet tämän vaihtoehdon, huomattavasti suositumman johtamispainotteisen linjan asemesta. Aloituspaikkoja olisi ollut jopa 30. Me automaatiosällit kuulumme eri tiedekuntaan kuin porilaisten DI-opiskelijoiden valtavirta.

Omat ongelmansa tässä on ollut. Ei siis voi luvata ruusutarhaa, mutta oletettavasti Porissakin on tarvetta alan osaamiselle. Porin seutu hyötyy siitä että Tampereen yliopisto järjestää Porin yksikössään korkeampaa tekniikan koulutusta. Varmaankaan Pori ei ole aivan ideaalinen paikka automaatiotekniikan opiskeluun, mutta toivomme optimistisesti että kehitys tässäkin kohdin kehittyy ja nimenomaan parempaan suuntaan. Tampereella kaikkinainen tekniikan opiskelu epäilyksettä sujunee paremmin, jos nimittäin on mahdollisuus siellä asua tai kulkea.

Meidän omalle itsenäiselle mikrovaltiollemme uskon automaatiotekniikalla olevan vielä paljonkin myönteistä tarjottavaa. Uskon puurtavani kameroiden ja niiden apulaitteiden (kuten mikrotietokone) parissa jokseenkin koko lopun elämäni, kävi virallisten tutkintojen kanssa miten hyvänsä. Täytän sentään syksyllä jo 62 ajastaikaa, joten uskallan tällaista lupailla. Mueleja Insulo -mikrovaltion säälimätön soturikansa ei lannistu koskaan. Verta pakkiin vaan ja silimien välliin, silimien välliin!

Notta Helsinkin Herrat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu