<<

06.01.2020

>>

Kas tässä uuden vuosikymmenen, 2020-luvun, ensimmäinen suomenkielinen juttuni. Olen viime aikoina yrittänyt tällä mikrovaltion saitilla keskittyä Esperantoon, mutta kaiketi suomeksikin olisi hyvä jotakin tarinoida. Varsinainen lähiajan tavoite on fokusoitua stydisti opiskeluun ja jättää letkeä runoilu enempi sordiinolle.

Saitti ei tokikaan kokonaisuutena ole kehittynyt ihan sillä tavalla kuin olisi voinut toivoa. Täytyy vaan pahoitella voimiensa vähyyttä kuin jossakin runossa, kirjoittanut Eino Leino. Yritän sentään nyt uuden vuosikymmenen kunniaksi hiukan siivota ja korjata paikkoja täällä omassa domainissani. On niin paljon vanhentunutta sisältöä joka pitäisi saneerata.

Tilasta alkaa jo olla pulaa, joten vanhaa ja tarpeetonta täytyy aivan pakostikin raivata pois. Tämä on vain kahden gigatavun domain. Sivuston tilan tarjoajasta Wepardi:sta en - ainakaan toistaiseksi - sano pahaa sanaa, se on aivan käypä webhotelli, vaikka ei ehkä olekaan ihan yhtä nopea kuin Afrikan savannien tarunhohtoinen gepardi. Tämä domain ilmeisesti sijaitsee fyysisesti Turun kaupungissa.

Uusi vuosikymmen, mutta minulla pitkälti samat vanhat pyrinnöt jatkuvat. Pyrin suorittamaan Tampereen yliopiston Porin yksikössä diplomi-insinöörin tutkinnon. Syksyllä pamahtaa minulle 1958 syntyneelle mittariin täydet 62 vuotta, mutta mikäs siinä auttaa. Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä, tai ainakin parhaansa mukaan yritettävä.

Satakunta ei sinänsä suinkaan oman käytännön kokemukseni mukaan ole erityisen opiskelijaystävällinen maakunta. Kyllähän uuden vetreän opiskelijan toki kannattaa suunnata paremmin maustettujen ja runsain sattumin varustettujen lihapatojen äärelle, jos on siihen varaa ja mahdollisuuksia. Minun täytynee kuitenkin ilmeisesti suorittaa kujanjuoksuni näissä maisemissa. Satakunnalla tokkopa vaan on mitään suurta ja messevää tulevaisuutta edessään. Sama toki pätee Suomessa yleisemminkin.

Tutkimuksen mukaan suomalaisten enemmistö on masentunutta, eikä suhtaudu tulevaisuuteen erikoisen toiveikkaasti. En erikoisemmin hämmästele tätä tilannetta. Ainakin Suomen kansa vaikuttaa huomattavan paljon pessimistisemmältä kuin mitä ovat poliitikot ja virkamiehet, nuo pyhät ja koskemattomat kansankynttilät.

Luulenpa että eräs keskeinen syy Suomen kansan yleiseen pessimismiin on siinä, että poliitikot haluavat keskittyä maapallon ilmaston pelastamiseen - ikäänkuin se muka olisi meidän vallassamme - ja muihin ylimaallisen esoteerisiin aiheisiin, sen sijaan että kiinnittäisivät huomiota kansan säädyllisiin toimeentulon mahdollisuuksiin globaalissa automaation, teköälyn ja robotiikan karussa maailmassa. Iso raha ei pitemmän päälle tarvitse suuria työvoimareservejä. Työvoiman palkkaus julkiselle sektorille vain lisää tuottamattoman työn määrää, eikä siis auta kokonaisuutta. Puna-vihreille poliitikoille ilmeisesti sopii oikein hyvin että globaalin markkinatalouden ongelmat kaatuvat tavallisten köyhien suomalaisten niskaan. Vaikka eihän se maailmaa pelasta vaikka koko Suomen maa ja köyhä kansa uhrattaisiin rituaalisesti globaalin viherfasismin alttarille kuin juutalaisten raamatullinen teuraseläin konsanaan.

Varsinainen kotini - tai mitä siitä nyt enää fyysisesti jäljellä on - sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Kovin mielelläni palaisin kotiseudulle jos se suinkin olisi taloudellisesti mahdollista. Ilman kulkuneuvoa, ilman varallisuutta ja ilman toimeentuloa sellainen on kuitenkin jokseenkin haastava tavoite. Enhän sinne toki kuolemaan menisi, vaan elämään. Kuolla ehtii täälläkin.

Loppiaisena Joulu loppuu ja kuusi kannetaan ulos, näin muistelen lapsuudesta. Minulla tosin ei joulukuusta ole, eikä ole koskaan ollut, joten eipä ole sellaista ulos kannettavaa. Ulosottovirasto haluaa ilmeisesti tuhota elämäni, haluaisi kantaa minut ulos kohtuullisen minimielämän mahdollisuuksien piiristä, mutta minä en enää suostu itseäni häpeämään. Hävetkööt ulosottomiehet ja muut hävyttömät ihmiselämän tuhoajat itseään.

Ohessa on kuvattu kirjahyllyni joulukoristeissa. Se symboloi opiskelun jatkumista. Tosin aika pieni rooli painetuilla kirjoilla itse asiassa nykyisin on opiskelussa. Vanhojen oppikirjojen taloudellinen arvostus on aivan pohjalukemissa. Ei sillä etteivätkö vanhatkin kirjat voisi olla hyödyllisiä. Yliopiston oppimateriaalit ovat paljolti sähköisessä muodossa. Oma tietokone on välttämätön, mutta kirjoja nykyisin arvostetaan erittäin heikosti. Gutembergin hyvä työ valuu hukkaan, kirjarovioiden ystävät riemuitsevat.

Olemme matkalla kohti 2020-luvun tuntemattomia kohtaloita, haluamme tai emme. Suomen talous on huteralla pohjalla. Mielipidepoliisit ja sananvapauden vastustajat häärivät nurkissamme. Oikeutettukin viha on Suomessa rikos hienohipiäisen lainlaatijan näkökannalta, mutta toimeentuloon tavallisella kansalla ei ole oikeutta. Kansan yleinen oikeuskäsitys lie melko tavalla erilainen kuin pykälänikkareitten. Virkamiesten silmissä vähemmistöt ovat tärkeämpiä kuin kansan enemmistö. Suomessa vallitsee kuin vähemmistön diktatuuri. Olemme matkalla kohti totaalista EU-diktatuuria, poliisivaltiota, silmät peitettyinä ja kädet selän taakse sidottuina. Oikeuskäsitykset ovat heittäneet kuperkeikkaa. Tavallinen köyhä kansa on jatkossa lähtökohtaisesti syyllinen, ellei se nimenomaisesti pysty todistamaan itseään syyttömäksi.

Lähi-idässä kytee suursodan siemen. EU-Suomen valtio tottakai luovuttaa kritiikittä ja mukisematta blankovaltakirjan kaikelle mitä "trigger-happy" jenkkien päähän pälähtää. Ei hyvä. Aidosti itsenäinen kansallisvaltio olisi parempi. Raivohullut tappaja-jenkit ovat perin ongelmallinen kumppani.

Ei sillä etteikö maailmassa kaiken paljon pahan vastapainoksi olisi myös joitakin arvokkaita ja hyviä asioita. Ohessa kuvatut korut symboloikoot niitä. Vaikka eihän minulla tuollaisia oikeita koruja ole, enkä voi keskittyä sellaisten askarteluun. Korukivet ovat kuitenkin mineraaleina mielenkiintoisia. Materia eli aine on teoriassa mielenkiintoinen aihe. Käytännössä se on toki vaikeaa. Maailmamme on täynnä virtuaalikusetusta, mutta konkreettisesta köyhillä vallitsee uuveli.

Paras mitä voi tehdä on koettaa keskittyä sen kaiken arvokkaan tavoitteluun, tiedon ja taidon henkisten kultamunien keräilyyn. Materiaalinen maailma saattaa pian olla hyvinkin ankea ja karu, mutta ainakaan hienoja henkisiä helmiä ei pidä heittää sikojen karsinaan, vaan koettaa keräillä niitä oman sielunsa koristeeksi.

Sitä se jatkossa on. Pyrkimystä kohti oikeasti hyviä ja hyödyllisiä paikallisia arvoja, kaikista verenhimoisista virkamiehistä huolimatta. Oma mikrovaltiomme tulee hyötymään ahkerasta opiskelusta ja opiskelu on enemmän kuin yliopisto tai mikään oppilaitos. Meidän oma mikrovaltiomme ei halua uhrata kansaa ns. "maapallon ilmaston pelastamiseen", ensinnäkään siksi että siitä ei olisi käytännössä yhtään mitään apua ja toiseksi siksi koska meillä on parempaakin tekemistä, paikallisesti oikeasti arvokasta duunia. Globalismi on meille pelkkä turha rasite.

Suuren maailman toivottomissa suurissa ongelmissa kieriskely ja piehtarointi ei ole ollenkaan hyödyllistä, vaan se on silkkaa ajan ja energian tuhlausta. Suoraan sanoen ilmastohysteria ja muu vastaava turhanpäiväinen touhertelu on suorastaan vahingollista ja tuomittavaa, epäeettistä, kusetusta ja poliittista sumutusta. Pieninä toimijoina emme voi sille probleemalle yhtikäs mitään, se on "lost case", joten keskittykäämme johonkin mille todella voimme jotakin, sillä sellaistakin on.

Globaali ilmasto olkoon globaalin markkinatalouden ja ylikansallisen suurpääoman vastuulla. On turha syyllistää köyhää kansaa. Se virkamiesten periaate "Hyvissä varoissa oleva ylhäinen ja jalosukuinen syyllinen heti vapaalle jalalle ja henkitoreissaan kituvalle, kuolemaa jo tekevälle köyhälle uhrille iso sakko" on aivan päin Helvettiä. Veistä ei pitäisi enää kääntää verta valuvan uhrin haavassa, ainakaan virkamiestyönä ja poliitikkojen siunauksen kera.

Notta Helsinkin Herrat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu