<<

20.12.2019

>>

Kun tässä on jo tullut pari köyhiltä kerjäävää - ja arvattavasti samalla suurissa rahoissa kuin Roope Ankka kylpevää - hyväntekeväisyysjärjestöä haukuttua, niin miksi pysähtyä siihen? Haukutaan loputkin saman tien ja kristillisen tasapuolisesti, Joulun hengessä. Hyvää Joulua kaikille avustusvirkailijoille, välikäsille ja välistävetäjille. Ulosottoviraston verenhimoisille wampyrelloille erityismaininta.

SPR on mielestäni kansalle kalliiksi tuleva järjestö jota joudumme pakosta avustamaan verovaroista, haluamme tai emme. Minun vereni ei kelpaa SPR:n veripalvelulle, joten minulla ei ole mitään syytä sympatiseerata kyseistä julkisin varoin rahoitettua yritystä. Olen saanut solunsalpaajahoitoja syöpäsairauteen, Hodgkin-tautiin, noin 20 vuotta sitten, joten vereni on SPR:n veripalvelun ohjekansion mukaan pysyvästi kelpaamatonta kaikille muille paitsi minulle itselleni.

YLE ei lie varsinainen virallinen avustusjärjestö ja Äiti Teresa, mutta sekin saa verovaroista tuntuvat suolarahat, haluamme tai emme, joten kyllähän me sitä valitettavasti avustamme. Markkinataloudessa yhtä tiettyä mediaa ei mielestäni tulisi erityisemmin tukea julkisin varoin. Viihdettä ei lainkaan pitäisi tukea verovaroin. YLE joutaisi laihdutuskuurille ja muiden medioiden kanssa kilpailemaan samalta viivalta ja ilman mitään tasoitusta. Ei kai voi markkinataloudessa olla tarkoitus että Suomi olisi median alalla kuin Euroopan Pohjois-Korea?

Porin Puuvillan ravintola Sofian ikkunanvierustalle oli ilmestynyt asiakkaiden ihmeteltäviksi pieniä kaksikielisiä Uusia Testamentteja, eli näitä Raamatun lisäpöytäkirjoja, jotka paremmin sopivat länsimaisille ihmisille (vaikka alkuteoksen oikeuden omistajat eli juutalaiset eivät tätä liitettä hyväksykään). Käytän näitä jutun kuvituksena.

Suomen Gideonit ovat tässä olleet asialla ja miksipäs ei suomalais-englantilainen Uusi Testamentti olekin aivan virkistävä ajatus, siis tuolla saralla jossa virkistävyydestä perinteisesti esiintyy suurta niukkuutta.

Valitettavasti en voi perustellusti väittää saaneeni näistä evankelis-luterilaisen uskonnon kirjoista koskaan mitään apua. Yritin kyllä lapsena kuuliaisesti Jalasjärven Alavallissa löytää johtajaopettaja Marttilan vintillä olleista varsin vaikuttavan näköisistä ja käytössä kuluneista vanhoista uskonnollisista opuksista (oisko olleet jopa 1920-luvulta peräisin?) sen kristinuskon ytimen ja varsinaisen villakoiran, mutta ei sitä niissäkään ollut. Fraktuuraa opin lukemaan, mutta Pyhä Henki ei sillä ilmestynyt paikalle, vaan loisti poissaolollaan. Olin sittenkin aivan yksin maailmassa. Pelottavaa, mutta totta.

Kouluissa tietysti tuputettiin uskontoa ainakin minun sukupolvelleni suu ja silmät täyteen, mutta ei se sytyttänyt. Kristinusko ei ole mun juttu. Olen joskus esittänyt tämän sanoman melko kiivastikin, mutta nyt vanhana miehenä en enää jaksa paljoa otsasuonia pullistella. Totean vaan rauhallisesti että minulla ei sitä juutalaisten Jumalaa ole.

Näin Joulun alla asiaa kai sopii sivuta, koska Joulu yleisesti mielletään kristilliseksi juhlaksi. Vaikka kauppiaathan ne varsinaisesti on jotka juhlivat.

Uskonnossahan täytyy olla kyse maailmankatsomuksesta. Suomen valtio valitettavasti vaikuttaa lähtevän siitä että kaikilla suomalaisilla on sama maailmankatsomus, siis sama evankelis-luterilainen kristinusko. No näinhän ei ole asia. Itse erosin kirkosta 40 vuotta sitten ja tämän tein juurikin siksi että selvästikään Raamatun Jumala ei ole minun Jumalani. Jumalahan täytyy olla kunkin kansalaisen henkilökohtainen asia, ei mikään valtion asia.

Jollekin tänne Porin Vähärauman kaupunginosan Tekunkorven vuokrakasarmille kotiovelleni eksyneelle, ilmeisesti amerikkalaiselle nuorelle Mormoni-lähetyssaarnajalle, perustelin 60-vuotiaana ukkona puuttuvaa kristinuskoani esittäen syynä ja todisteena "Life-long experience". Elämänkokemukseni ei ollenkaan tue sitä kristinuskoa joka on Suomeen levitetty väkivalloin ja maan alkuperäinen arvokas luonnonusko tuhoten. Varmaankin se nuori juippi silti koki olevansa oikeassa ja arveli että uskonnosta olisi olemassa jokin yleispätevä, yleismaailmallinen, objektiivinen, absoluuttinen fysikaalinen totuus, eli juurikin se hänen oma uskontonsa. Muut vaan ovat väärässä, heillä on väärät mielipiteet.

Väärät mielipiteethän ovat muutenkin meille Perussuomalaisten kannattajille tuttuja, joten näillä pärjäämme. Varmaan meidän pitäisi demareiden mielestä äänestää SDP:tä niinkuin kaikkien muidenkin, mutta emme vaan tee niin, joten meillä on vaaleanpunaisessa katsannossa tämä kauhea mielipiderajoite.

En sinänsä ota kantaa siihen onko juutalaisten Jumala olemassa vaiko ei. Minähän en nimittäin ole juutalainen, joten se ei ole minun ongelmani. Juutalaiset saavat aivan vapaasti kokea oman Jumalansa olevan olemassa, se ei minua häiritse, mutta eipä myöskään paljon kiinnosta.

Paljolti ajatellaan että kirkko on vain eräs yhteiskunnallinen sosiaalinen palvelu, valtion virasto samaan tapaan kuin KELA ja TE-toimisto. Kirkko on kuitenkin erään tietyn uskonnon edustaja ja uskonto on nimenomaan maailmankatsomus, eikä mikään sosiaalitoimisto. Henkilökohtainen maailmankatsomus on jotakin aivan muuta kuin kaukainen Lähi-Idän oppi jonka voisi muka olettaa lähtökohtaisesti olevan kaikille suomalaisille sama.

Pystyisin sanomaan tämän paljon rumemminkin, mutta antaa olla. Annetaan kaikkien kukkasten kukkia ja tulkoon kukin omalla uskollaan autuaaksi. Uskonrauha koskee kuitenkin myös "pakanoita", "ateisteja" ja "agnostikkoja" kuten kirkko haluaa meitä nimittää. Uskonrauha ei siis koske pelkästään kristittyjä.

Sitten siirrytään maallisempiin aiheisiin. Hmmm, tai kyllähän Suomen valtiokirkko on oikeastaan onnistunut maallistamaan kristinuskon varsin pitkälle ujuttaessaan sen osaksi yhteiskuntaa. Yhteiskunnan tulisi olla kaikille yhteinen, mutta uskonto ei meitä yhdistä. Yhteiskunta ei voi perustua samalle kirkolle ja uskonnolle.

No joka tapauksessa. Vähänpä taitaa tyypillinen suomalainen Joulu liittyä kristinuskoon ja minulla erikoisen vähän. Jumalan asemesta aion Jouluna palvoa oliota nimeltä ROS. Uskon että sillä voisi olla ratkaiseva rooli diplomityössä. Hyötynäkökohdat ovat siis tässä kuitenkin vahvasti mukana, ketunhäntä kainalossa, omanvoitonpyynti kybällä käynnissä, kolikon kuvat silmissä kuin Roope Ankalla. Vaikka eihän se ole uskonnollisissa ympyröissä mitenkään tavatonta. Syvällisempi motiivi ei kuitenkaan minulle ole se uskonnoissa perinteinen kuolemanpelko, vaan paremminkin kiinnostus optiikkaan, elektroniikkaan, kuvaamiseen ja kameran käyttöön.

Haparoivana ensiaskeleena olen asentanut valmiin Ubuntu+ROS paketin Raspberry Pi korttitietokoneeseen (pieni harmaa kotelo oikealla). Paketin tarjoaa Ubiquity Robotics jonka logo näkyy 10" HDMI-näytöllä. Voin heitä muistaa ystävällisellä viestillä, mikäli ROS-työskentelyni lopulta tuottaa hyväksyttävän yliopiston diplomityön. Sellaista he nääs kainosti ehdottelevat. Tässä ei siis tarvitse asentaa ROS:ia erikseen, se on valmiina. Valitettavasti nykymitoissa hiukan pienehkölle 8 GB muistille asennettuna tätä ei pysty päivittämään tilan loppumisen vuoksi, pitäisi olla tilavampi 16 GB mikroSD muistikortti, mutta luulen että se kuitenkin toistaiseksi hyvinkin soveltuu ROS-opiskeluun.

Ubuntu-Linux ei ihan sellaisenaan kovin hyvin sovi Raspille. Raspissa ei ole kovo kello-kalenteria. Rapsbian -käyttöjärjestelmä tallentaa päiväyksen ja kellonajan muistiin lopetettaessa automaattisesti, mutta sitäpä ei Ubuntu tee. Kuulokkeita ei voi käyttää Ubuntun kanssa, vaan äänet menevät HDMI-liitännälle. Ohjelmat ovat hiukan erilaisia. Valmis Ubuntu lie asennettu US-näppikselle, joten näppäimistön kanssa joutuu taiteilemaan erikoismerkkejä etsien ja skandinaaviset merkit eli äåkköset kannattaa suosiolla unohtaa.

Kannattaa vaan hiukan varoa tuossa "Ubuntu+ROS" asennuksessa ennen verkkoon menemistä sikäli että muistaa ensin vaihtaa salasanan erilaiseksi tai kytkee SSH:n pois päältä. Siinä on nimittäin SSH oletuksena päällä, joten helposti arvattava oletussalasana tarjoaa ulkopuoliselle taholle helpon pääsyn koneeseen verkon kautta. SSH ja helppo pääkäyttäjän salasana ovat selkeä turvallisuusriski. Onhan minulla edelleen paljon opeteltavaa näissä Linux-kuvioissa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Käytännön kokemuksista viisastuneena mielestäni Linux-koneessa kannattaa aina ennen turvallisuudeltaan kyseenalaiseen verkkoon ( ... no joo, käytännössä mihin tahansa ulkoiseen verkkoon ... ) kytkeytymistä varmistaa ettei SSH ole käytössä tai ainakin suorittaa terminaali-ikkunassa pääkäyttäjän valtuuksin seuraava komento:

 sudo service ssh stop 

Sitten voi vielä varmistaa että SSH todellakin meni pois päältä:

 sudo service ssh status 

Raspbian toki on käyttiksenä se varsinainen tavoite ROS-kuvioissa, mutta ROS-asennus ei minulta toistaiseksi ole tuohon Debian pohjaiseen systeemiin täysin onnistunut. Raspin kameralle on GitHub:issa olemassa valmis "ROS-node", joten uskon että toivoa on ja rakastan aihetta. Toiveissa olisi jopa kehittää stereokamera kahdesta Raspista, mutta saa nähdä miten äijän käy. Budjetti joka tapauksessa on niukka. "Köyhän miehen konenäkö", siinä idea jonka parissa pakerran ehkä koko loppuikäni, yliopistossa tai sen ulkopuolella. Tämä tulee olemaan omalle mikrovaltiollemme erittäin tärkeää tietotaitoa joten panostamme tähän jatkossa ihan sikana.

Notta Helsinkin Herrat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu