<<

06.12.2019

>>

Kyllä moni varmaan Suomen valtiossa jo porua vääntää, mutta ei se auta markkinataloudessa mitään. Jo agraarikulttuurin aikaan todettiin ettei markkinoilla surra saa, eikä itku auta, ei. Pelastusarmeija lähestyi minua ohessa kuvatulla viestillä. Eivätpä pelastussotilaat olisi voineet pahemmin sopivasta vastaanottajasta erehtyä. Sinkkujen kapina nousi heti katkerana mieleen.

Me sinkut olemme erikoisen raskaasti verotettuja, me joudumme pakon edessä kustantamaan lapsiperheille lapsilisät ja muut etuudet. Me aiheutamme vähemmän menoja kuin lapsiperheet, mutta meiltä kiskotaan enemmän veroa. Ja nyt nämä punaiset pelastusmilitantit tahtoisivat että minä maksaisin lapsiperheille vielä lisää kovin vähiin hupenevista varoistani.

Minähän olen ollut ulosotossa jo monien vuosien ajan. Olen opiskelija, todellisuudessa työtön vailla työttömyysetuutta. Todellinen kotini ulosmitataan ja se on jo asumiskiellossakin. Ikärasismin luvatussa maassa minun on 61-vuotiaana kovin vaikea löytää ihmisarvoista palkkatyötä, siis nimenomaan palkallista työtä jolla pystyisi tulemaan toimeen tässä suomalaisessa "lintukodossa" ja "hyvinvointiyhteiskunnassa", jossa niin moni voi huonosti.

Ulosottovirasto ja verottaja vainoavat minua. KELA ja kaupungin sosiaalitoimisto eivät osoita ymmärtämystä, en ole varattomana saanut edes diabetes-lääkitystä. TE-toimisto mainostaa asiantuntevuuttaan, mutta ainoa asiantuntemus jonka olen siellä nähnyt on se TE-toimiston tiskin umpihullu ämmä.

Minäkö olen se suunnattoman äveriäs Kroisos jonka pitäisi pelastaa suomalaisten äitien kyyneleet? No kun en ole. Minunhan tässä itkeä pitäisi.

Notta kuudes joulukuuta. Minulle se merkitsee äitini Armin syntymäpäivää. Vuonna 1930 Ilmajoen Koskenkorvalla syntynyt Armi os. Kalliokoski täyttäisi tänään 89 vuotta ellei olisi kuollut kesällä 2007 Jalasjärvellä.

Pitäisikö minun nyt sitten juhlia äitini synttäreitä vaiko Suomen itsenäisyyttä? Molemmat ovat kanttu-vei. Äiti on kuollut ja Suomen itsenäisyys on menetetty.

Oli minulla kylläkin hieno iso nalle lapsena. Sillä oli komeat elävän näköiset lasisilmät. Kun tulimme kotiin Alavallin koululle jostakin reissulta, olin kuulemma ensi töikseni tarkistanut että "Onko Nalle täällä kovin itkeny?". Mutta se oli kovaluonteinen tyyppi joka ei turhia vetistellyt.

Haluan joka tapauksessa juhlistaa tätä päivää hauskalla tarinalla. Isänmaamme Suomi on tämän ansainnut. Konkreettisen isän maan tosin olen jo menettänyt. Koti on menetetty. Suomen valtionuskonto on minulta menetetty jo vuosikymmeniä sitten. Sanotaan että koti, uskonto ja isänmaa, mutta faktisesti suomalaisen isänmaan kanssa on hiukan niin ja näin.

Kaikesta huolimatta, tässä tarjoan hövelisti viljalti toivoa, iloa ja mielen kevitystä kaikille raskautetuille ja synkkänmielisille:

Joulumieltä rintoihin

Vogonien avaruuslaivaston tähtiristeilijä X007 kruisaili tähtienvälisessä avaruudessa. Tunnelma vogoni-miehistön keskuudessa oli tavanomaisen tylsistynyt ja leipääntynyt. Partiomatka oli kestänyt jo vuosikausia keskeytyksettä. Viinahammasta kolotti aivan sikana.

Vogonit ovat kotigalaksimme Linnunradan hurja interstellaarinen rotu, jonkinlainen sikojen, apinoiden, laiskiaisten ja haisunäätien risteytys. Linnunradan hallinto käyttää heitä erilaisissa - kauniisti ilmaisten - "puhdistusoperaatioissa". Toisinaan täytyy esimerkiksi poistaa jokin planeetta uuden avaruuspikareitin tieltä ja vogonit ovat siihen hommaan omiaan. Sen kiertotähden perään on sittemmin turha enää huudella, sillä vogonit ovat sen listineet. Heillä ei ole minkäänlaista omaatuntoa. He jopa nauttivat törkeistä tuhotöistä.

Pahat kielet tosin väittävät että Linnunradan isot herrat lähettivät vogonit partioretkille lähinnä vaan siksi että pääsisivät niistä eroon.

Tähtiristeilijän ohjaamossa vetreät vogoninuorukaiset tuhlaavat mitä kukkeinta nuoruuttaan tuijottaen masentuneina näyttöpäätteeseen, haaveillen oluesta ja ruopien samalla karvaisia kainaloitaan.

- Voi Zarkuonin Ikenet. Kyllä on tylsää. Kaipaan aivan hillittömästi niitä - mikä sen 
  planeetan nimi olikaan - kolmerintaisia huoria joiden erogeeniset alueet ulottuvat 
  kilometrien etäisyydelle.

- Älä muuta viserrä. Tekisi mieli lähettää Linnunradan presidentti Zeiford Beeblebrox
  siihen Täydellisen Suhteellisuudentajun Kurimuskierteeseen joka usein mainitaan 
  kidutuksista ankarimpana, tietysti erään tietyn vogonin kirjoittamien runojen ohella.

- Älä turhaan lausu hänen nimeään. Pomon runot ovat kaiken arvostelun ulkopuolella.

- Ettekö ole kuulleet? Presidentti Beeblebrox on jo ollut siinä hirveässä laitteessa 
  jossa jokainen mahdollinen olio tajuaa itsensä, oman merkityksensä suhteessa äärettömään 
  maailmankaikkeuteen. Oletettavasti olion tulisi tuntea itsensä täysin mitättömäksi.

- Useimmat sellainen käsittely todella musertaa täysin, mutta pressan ei käynyt kuinkaan. 
  Hän nimittäin todellakin on juuri niin timmi jäbä kuin sanookin olevansa. Hänen ei
  tarvitse hävetä itseään suhteessa maailmankaikkeuden äärettömyyteen.

Näin jatkuu rehevien vogoninuorukaisten jutustelu ja hevosenleikki toverilliseen sävyyn. Ei tullut aliavaruusradiosta mitään uusia käskyjä sikailla mukavalla planeetalla kuten Naboo tai räjäytellä muutamia tähtiä mäsäksi Linnunradan laita-alueilla, ihan vaan harjoituksen vuoksi.

Meillehän on tällaisista avaruusseikkailuista ansiokkaasti kertonut brittiläinen kirjailija Douglas Adams opuksessa jonka nimi taisi olla Linnunradan Käsikirja Liftareille.

Mutta yhtäkkiä alkavat tähtiristelijän kojelaudan valot vilkkua. Linnunradan hallinnolta tulee kiireellinen viesti.

Lakatkaa velttoilemasta siellä tähtienvälisessä avaruudessa, saatanan vogoni-hulttiot. 
Suunnatkaa heti aluksen kurssi kohti keltaista tähteä. Kolmannella kivellä on ongelma. 
Hoidelkaa se. Heti. Siis saatana heti paikalla. Meidän galaksissa ei saa olla ongelmia.

Vogoninuorukaiset terästäytyvät hetkessä. Hallinto on lähettänyt asiallisen viestinsä, eikä vogoneilla tietenkään ole mitään kysyttävää asian johdosta. Tosin heillä vallitsee hienoinen epätietoisuus tehtävän täsmällisestä luonteesta. Mikä "keltainen tähti"? Mikä "kolmas kivi"? Mikä ongelma?

Eräs mahdollinen tietolähde olisi Encyclopaedia Galactica, maailmankaikkeuden suurin tietokanta. Vogoneilla on siihen on-line yhteys. Sääli vaan että tuo lähtökohtaisesti maailmankaikkeuden kaiken tiedon lähde on jo niin pahoin vandalisoitu että siitä ei ole paljoakaan hyötyä. Sinne kun pääsee kuka tahansa tasa-arvoisesti ja demokraattisesti kirjoittelemaan mitä tahansa. Niinpä se on jo täynnään ajattomia mutta hedelmättömiä viisauksia tyyliin "Killroy kävi täällä".

Ihme kyllä siitä maailmankaikkeuden kaiken tiedon lähteestä kuitenkin löytyy vielä jotakin hyödyllistä. Keltainen tähti on meidän ihmisten Aurinko ja se Kolmas kivi on meidän planeettamme. Sikäli kuin voimme näitä kutsua omiksemme. Niinpä vogonit suuntaavat aluksen nokan kohti Maapalloa. Tietokone hoitaa navigoinnin ja energiastahan äärettömässä maailmankaikkeudessa ei voi olla pulaa.

Pian jo häämöttääkin sini-vihreä planeetta vogonialuksen horisontissa. Aliavaruusradiosta ei kuulu mitään. Ford Prefect -niminen Linnunradan liftari, täysi pummi, ammattiliftari, kotoisin jostakin Betelgeuzen lähistöltä, on tiettävästi vieraillut tuolla planeetalla, mutta ehkä hän on jo vaihtanut maisemaa. Tietokannasta löytyy vain hänen tekemänsä lyhyt merkintä: "Maapallo; enimmäkseen vaaraton".

- Aliavaruusradio on täysin mykkä, ei pihahdustakaan. 
  Onkohan tuolla pinnalla ollenkaan älyllistä elämää?

- Joo, alkeelliselta vaikuttaa. Vanhalla tekniikalla 
  voisi ehkä vielä yrittää. Vai posautetaanko suoraan?

- Älä nyt saatana heti ammu, senkin liipasinhullu!

- Jätkät hei, mä löysin jotaki signaalii...

Iankaikkisen vanhalla kalustolla, jo aikoja sitten tuhottavaksi määrätyillä, mutta laiskuuden vuoksi nurkkiin lojumaan jääneillä, vehkeillä, vogonit todella löytävät planeetalta tulevaa informaatiota. Planeetalla siis eletään vielä lähes kivikautta, ei protonitorpeedoja, ei hyperajoa, ei aliavaruusradiota, ei paljon mitään.

Vogoninuorukaiset heittävät kaikki aivosolunsa kehiin ja ryhtyvät selvittämään Kolmannen kiven ongelmaa periksiantamattomalla vogoni-energiallaan. He joutuvat seulomaan suuren määrän informaatiota ja ovat jonkin aikaa täysin huuli pyöreänä ihmetyksestä. Vähitellen he kuitenkin tulevat siihen käsitykseen että Kolmannen kiven problematiikka alkaa heille avautua ihan vogoni-aikuisen-oikeasti.

- Se näyttää nyt, jätkät, vahvasti siltä että tämän planeetan ilmasto on vaarassa.
  Selvää kuin Sontiaismolottajan perse.

- Heh, heh, sinähän ne Sontiaismolottajan perän syöverit paremmin tunnet!

- Turpas kii, runkku. 

- Mää ainaski vihaan kybällä sitä jos ilmastointi ei skulaa. Mull oli kerran
  sellane tähtikiituri josa "air conditioning" oli alvariinsa sökö ja mun tuli
  siis, ettex tierä kamut, kauheen hiki kun höyläsin yhtä lyyliä takapenkillä.

- Hei skarpatkaas nyt sällit. Keskitytään duuniin. Ilmasto on täällä aivan päin 
  helvettiä ja siihen on pian löydyttävä syyllinen että päästään joskus himaan.

Eipä aikaakaan kun suomalaisten ympäristöfasistien nettisivuilta löytyi varma tieto että nimenomaan Suomi on syyllinen koko Maapallon ilmaston kriisiin ja vaikeaan alennustilaan. Suomen hallitus on tosin päättänyt parantaa tapansa ja pelastaa koko planeetan, mutta ei se sillä pääse luistelemaan vastuusta. Selvä kuin pläkki. Suomi on selkeästi vastuussa planeetan ilmastosta, joten ilmaston ongelma on nimenomaan Suomen syytä. Hyi sinua Suomi.

- Joo, siis ongelman ydin on tuo surkea banaanivaltio Suomi Finland.

- Eikun pistetään protonitorpeedot matkaan. Sileeksi vaan koko Kekkoslovakia.

- Eipäs hätäillä. Kattotaas tarkemmin. Siellä on siis jotkut bileet menossa.
  Siis hemmot vaan juhlii vaikka ovat vastuussa koko planeetan ilmastosta.

- Ne on jokku ittepäisyysjuhlat. Paatunutta ja ilkeämielistä porukkaa.
  Juhlivat vaan kun planeetta kärsii ja tuhoutuu. Sairasta, kuvottavaa.
  Hyi Helvetti!

- On tuolla kyllä myös jotaki miälenosottajia. Tällä lomakkeella vois pojut
  liittyä Soldiers of Odin jäseneksi. Liitytäänkö?

- Älä perkele klikkaa siitä. Ne on jotakin kodinturvajoukkoja ja me ollaan
  kuule ihan eri sortin porukkaa. Me nimenomaan TUHOTAAN koteja, muista se.

- Ai juu. Vogoniksi kun syntyy, niin vogonina sitten kans elää. Minkäs tekee.

Eksistentiaalinen kriisi pyyhki yli koko vogonilauman tähtiristeilijän komentosillalla. Ohikiitävän hetken ajan vogonit, ne tähtienväliset paskiaiset, galaktiset täystuhoojat kokivat jotakin jota voisi ehkä nimittää sääliksi ja sympatiaksi. Onneksi kohtaus meni nopeasti ohi.

- Pistetään PUM PUM täyslaidalta. Nuo Linnassa juhlivat ilmasto-ongelmaiset saavat 
  ansionsa mukaan. Sääli on sairaus. Turpiin vaan ja onnea.

- Voidaan pistää saman tien matalaksi tuo Suomen vientiteollisuus joka vaikuttaa
  olevan sikäläisten ainoa Pyhä Arvo, tärkeämpi kuin kansalaisten henki ja terveys.

- Näin on näppylät ja männynkävyt. Painas ÖRK123 siitä punaisesta sensorista.
  Se on ny kuulkaas ihan oikeesti Finis Finlandiae!

Niin laukaisi tähtiristeilijä X007 tuhoisan täyslaidallisen kohti Linnan juhlia ja raharikkaiden suomalaisten vientiteollisuutta. Se oli sitten sitä myöten selvää näille pirullisille suomalaisille. Maapallon ilmasto oli oletettavasti pelastettu, Kolmannen kiven ongelma hoideltu. Vogonit kääntyivät kotimatkalle ja alkoivat unelmoida viileästä huurteisesta oluttuopista ihan 24/7.

Notta Helsinkin Herrat hirteen!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"


Tähtiristeilijän jälkinäytös
Vogoninuorukaisten avaruusseikkailun harmittava takaisku

Tähtiristeilijä X007 risteilee tähtienvälisessä avaruudessa kohti Vogonitähteä ja Vogoniplaneettaa, vogoneiden rakasta kotia, lieden lämpöä ja lapsuuden maisemia, vogoniperhettä, tuttuja juottoloita, kuppaisia räkälöitä ja punaisin lyhdyin koristeltuja huorataloja. Monilla heistä on muutamia yhteisiä äitejä ja yhteisiä äitipareja. Vogoneiden perhesuhteet ovat ehkä hiukkasen monimutkaisia, koska yhdellä vogonilapsella voi olla useita äitejä, mutta ei mennä siihen nyt.

Vetreät vogoninuorukaiset, nuo vogoneiden kansan tulevaisuuden toivot, notkuvat komentosillalla haaveksien suosikkijuomastaan Pangalaktisesta Kurlauspommista ja sikamaisen komeiden vogoninaaraiden halukkaista syleilyistä, jotka he jo hyvinkin katsovat ansainneensa tähtienvälisillä sankariteoillaan.

Mutta yhtäkkiä ilmaantuu synkkiä pilviä vogoninuorison sielunmaisemaan. Ilmestyy räikeä riitasointu tähän häkellyttävän herkkään vogoni-idylliin. Itse promovoitu vogoni Jeltsin tulee komentosillalle. Asia on epäilemättä tärkeä koska pomo on hennonnut hetkeksi luopua runokirjoistaan. Vogoninuorukaiset koettavat hätäisesti täräyttää asennon ja ryhdistäytyä parhaansa mukaan kuuntelemaan mitä pomolla on sanottavaa.

- Jätkät hei, nyt on piru merrassa, päämaja lähetti kovasanaiset nuhtelut. 
  Nyt ei kuulkaas hyvät hauku. Sapristi sentään, syntisäkit, porsastelijat!
- Öööh, siis mitääh.
- Mehän on oltu superkilttejä. 
- Ja vaikka kuinka kauan!
- Me siis noudatettiin pyhää vogonietikettiä ainaski 125%:isesti!
- Mä ainaki haluun jätskiä jälkkäriksi, joohan.
- Joo, ja mää ainaski venasin jo korkeaa vogonikunniamerkkiä 
  sukkanauharitarikunnan silkkinauhoin ja vehreitten tammenlehvien kera.

Kiehtovien haaveiden raju katkeaminen aiheutti pientä skismaa vogoninuorison keskuudessa.

- Vitu sää mittään kunniamerkkiä saa, siis ikuna, pönttö!
- Älä viitti kuule, ruskean reiän ritarikunta on ainoa sulle, homo. 
- Itte oot homppeli, fagottiveljeskunnan jäsen.
- Älä kuule mulle rupee, mää oon sikahyvä, "simply the best".
- Hei rauha, rauha ny. 
- Pankaas sällit ny rauhoittuen.
- Iisisti nyt karjut. Tämä ei tappelemalla parane.
- Niin rauhoittukaa pojut, tässä on päämajan lähettämä viesti, 
  perin korutonta kertomaa.

Kunnianarvoisa promovoitu vogoni Jeltsin asetti päämajan terveiset teatraalisesti vogoninuorison tavattaviksi. Vogonikelinen viesti näytti pelkiltä sotkuisilta sorkanjäljiltä, mutta hitaasti tankaten aluksen miehistö vähitellen sai siitä selkoa.

Senkin ääliöt. Senkin interstellaariset paskiaiset. Hyödyttömät idiootit.
Menitte sitten pamauttamaan Finlandian vientiteollisuuden taivaan tuuliin 
keltaisen tähden kolmannella kivellä. Ettekö te saatanat tajua että 
pelkästään Kiinan CO2-päästöjen vuotuinen kasvu, siis tosiaan vuotuinen KASVU, 
perkuleen perkule, on suurempi kuin Finlandian KOKO CO2-päästö.

Nieleskellen pettymystään vogonimiehitö jatkoi päämajan rikinkatkuisen palautteen tavaamista.

Ja siis - hemmetti soikoon - ei teitä edes lähetetty torjumaan mitään 
kasvihuoneilmiön voimistumista. Voi swiddu teidän kanssa, mulkut. 
Ei jumatsukka puhettakaan että tulisitte takaisin kotiin. Teidät vitun Mulqvistit 
pitäisi syöttää Täydellisen Suhteellisuustajun Kurimuskierteeseen ja 
jättää sinne mätänemään. Himputin himputin himputti, himputin himputti.
Jumaleisson mitä törppöjä, voi jumankauta, etten paremmin tule ja sano. 
Saatte ylimääräistä palvelusta niin että tuntuu. Menette suoraan Ulko-Hebridien 
karuun tähtiryhmään ja rupeette siellä laskemaan lampaita, helvetin lampaanpanijat.
Haistakaa home. Kotio ei ole tulemista. Inhotkaa itteenne, turhimukset.

Vogonimiehistö mietti hetken ja kommentoi varovasti saamaansa palautetta.

- Tota, on tuo kyllä hiukka negatiivisessa sävyssä kirjotettu.
- Nih, siinä ei oikeen oo semmosta rakentavaa ja myönteistä henkee.
- Tietty lohdullinen lämminhenkinen pohjavire siitä  puuttuu.
- Mulle ei ainaskaa tuu se Bruce Schneirin "warm and fuzzy feeling"
  kun luen tota tekstii. Hyvästä whiskystä se tulee, mutta ei tosta.
- Ei mullenkaa.

Vähitellen vogonit saivat yhdessä muodostettua varmemman mielipiteen asiasta.

- Voi Zarkuonin ikenet!
- Voi Sontiaismolottajan rupinen perse.
- Perse! Kyrpä!
- Uloste! Virtsa!
- Siis en halua arvostella mitenkään arvoisia johtajiamme, mutta on tämä 
  aika syvältä, tyyliin Mariaanien haudasta, tai jotaki sinne päi.
- Synkkä päivä. Voihan Vitalis.
- No toisaalta, siis kyllähän ne lampaat tarjoaa joitakin mahdollisuuksia,
  varsinkin ruumiinsa takaosassa ...
- Naama umpeen tumpelo. Sairasta. Perverssiä.
- No mutta "Peuranpyllyä ihanaa", se oli Finlandian netissä ...
- Älä jaksa. Iho umpeen. 
- Pirä ittes miehenä, tai siis vogonina, niin äitsykin mulle sanoi,
  sillon kun lähin Vogonilandiasta avaruuteen.
- Joo, tuli vikatikki siellä kolmannella kivellä. Mitähän siellä sitte 
  olis oikeesti pitäny tehrä?

Niin alkoivat vogonit vähitellen toipua kokemastaan järkytyksestä.

- Soromnoo. Mennyttä mikä mennyttä. Tehty mitä tehty. Ei parane itkeä
  maahan kaatunutta maitoa. Mitä se ikinä onkaan.
- Jaapa jaapa, ei hätiä mitiä, kyllä me tästä selviydymme, vai mitä
  vogoni 176-671, mikä on vogonin kunto?
- Mitäs mätäs.
- Vuorokausi kerrallaan me vogonit aina pärjäillään. Nou hätä.
- Jeps, elämä voittaa.
- Takasi sorvin ääreen. Vielä se Aurinko paistaa tähänkin kökkökasaan.
- Aattelin vaan niitä Ulko-Hebridien lampaita. 
- Oliko päämaja tosissaan?
- Piankos sellaset 4-jalkaiset lasketaan. Ensin ynnätään jalkojen 
  määrä ja sitte vaa jaetaan neljällä, laskukoneella.
- Helppoa kuin heinänteko.

Vogonit alkoivat palautua shokista ja aatokset lähtivät lentämään tuttuja ratoja.

- Mitäs sitte tehhään ku ne lampaat on laskettu?
- Ensin työ, sitten leikki.
- Esileikki? Lemmenleikki? 
- Lemmen liekki leimahtaa ... dai-dai-daa ...
- Ulko-Hebridien lampaanperseet ... se K-kaupan Väiskin lihatiski ...
- Lihanhimo ja lihalliset nautinnot, lihan ilot ...
- Joo, kieltämättä niissä perseissä on ideaa.
- Henki meillä on vahva, mutta liha on heikko, kieltämättä ...
- Armeijassa opetettiin että missä on reikä, siihen yleensä kuuluu tappi.
- Reiät ja aukot tulee täyttää, näin meille tosiaan on opetettu.
- Näin on näreet, puutteenalaisessa tilanteessamme kaikki tarjolla 
  olevat resurssit on otettava käyttöön. Hätä ei lue lakia.

Tämä oli jo liikaa arvoisalle vogoni Jeltsinille. Hän teki täyskäännöksen kantapäillään ja päätti palata kammioonsa rakkaitten runojensa pariin. "Sairasta, perverssiä! Senkin elostelijat, huoripukit ja eläimiinsekaantujat!" tuo - ainakin omasta mielestään - taiteellinen persoona vain mutisi mennessään.


Valikko
Pääsivu