<<

29.08.2019

>>

Helle tosin vielä runtelee meikäläistä sielunmaisemaa rähmäisillä öklökäpälillään, mutta periaatteessa edessä on syksy, opiskelun alku ja syksyiset askareet. Hyiset räntäsateet ja tuimat syysmyrskyt. Taakse jäävät lempeät kesälaitumet ja kesäiset niityt säärikarvoja hyväilevine pehmeine heinänröyhyineen.

Tällä päivämäärällä ajattelin ensi kertaa pitkän ja kiduttavan kesän jälkeen mennä Porin yliopistokeskukseen kuikuilemaan ja haistelemaan uusia tuulia. Ymmärtääkseni tästä syksystä lähtien kolmen tamperelaisen korkeakoulun tulisi toimia yhtenä saumattomasti yhdistyneenä kokonaisuutena. Uusi Tampereen yliopisto (TUNI) on vihdoin syntynyt. Porin yliopistokeskuksessa tuo korkeakoulujen yhteistyö toivottavasti sujuu juohevasti ja opiskelijoille tarpeetonta haittaa aiheuttamatta.

Ei kai sinne pakko olisi mennä, mutta menenpä kuitenkin. Periaatteessa olen jo suorittanut ohjelmointikurssit, mutta jostakin syystä minulla näkyy olevan niihin vielä HOPS:issa ilmoittautuminen voimassa.

Voinhan koettaa korottaa arvosanaa jos se vielä on mahdollista. Vaikka etäkurssejahan nuokin periaatteessa ovat. Vaikka kyllä minä niiden kolmostenkin kanssa pystyisin elämään, vaikka toistakymmentä vuotta Javaa ammattimaisesti työstäneenä voisi kenties odottaa hiukkasen parempaa tulosta.

Helsingin yliopiston Java-harjoituksia on aivan sairaan paljon. Eiväthän ne isoja ole, eivätkä sinänsä monimutkaisia, mutta automaattitarkistus ei välttämättä hyväksy toimivaa ja kuvauksen mukaista ohjelmaa, ellei se ole juuri prikulleen siten tehty kuin tarkistusohjelma haluaa. Toisinaan tarkistusohjelman mieliksi vaan on kovin vaikeaa olla. Tekisi mieli väittää että helsinkiläisten tarkistusohjelmassa on bugeja. Digitalisaation pyhässä temppelissä sekä ohjelmoinnin Paratiisin hyvän ja pahan tiedon puun oksistossa piileskelee kavalia myrkynvehreitä käärmeitä.

Hiukan takkuillen lähtee uusi lukuvuosi käyntiin meidän muutaman porilaisen automaatiosällin kannalta. Tamperelaisten kurssien porilaiset toteutukset ovat hiukan tupella. Tämän lukuvuoden aikana täytyy kuitenkin pyrkiä suorittamaan tutkinto ja siihen sisältyy pakollinen hyväksytty diplomityö.

Joka tapauksessa haluan opiskella nimenomaan tekni(lli)sessä tiedekunnassa, vaikka sellaista ei Porissa olekaan. Tekniikka on kova juttu. Insinöörivitsit ovat vaan väärässä. Mutterimiehet riemuitsevat vielä railakkaasti ilkamoiden ältsin mykistyttävät laakeriseppeleet opiskelusta kaljuuntuneen päälakensa koristeena.

Juu-uh, jotakin täytyy yrittää, tulkoon turma taikka tuisku. Tohtorinhatusta en enää huoli haaveksia, mutta olisihan tämä tutkinto-opiskelu kuitenkin jossakin vaiheessa hyvä saada päätökseen. Notta justihin joo. Täytän sentään jo peräti 61 vuotta syyskuun lopussa. Eläkkeelle voisin jäädä jo 64/65 -vuotiaana, jolloin työeläke olisi näillä näkymin noin 1100 €/kk. Olen sentään kärvistellyt työelämässä yhteensä noin 30 vuotta. Eihän se mitään suurta järjen juhlaa ole ollut. Tyhmyys voittaa tässä virkamiesten ja koronkiskureitten maailmassa.

Työttömyys ei kartuta eläkerahoja ja työttömyysetuuttahan verotetaan raskaasti. Eikä se ole mikään vahinko. Poliitikkojen pyhä linja kuuluu "Työnteon täytyy kannattaa". No sehän merkitsee samalla sitä että työttömyyden ei missään nimessä saa kannattaa.

Voi kuulostaa kornilta tällainen eläköitymisellä spekulointi kun kumpikaan henkilökohtainen jalka ei vielä ole haudassa. Yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi iskurityöläisen ja työn sankarin asenne epäilyksettä olisi kohti äärettömyyttä kohoavalla eläkeiällä brassailu, verukkeena ja poliittisena motivaationa "työurien pidentäminen". Nyt vaan on niin että ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa se käytännössä oikeasti olisi vain työttömyysuran pidentämistä.

Työpaikan hakuihin en ole saanut enää mitään vastausta yli kymmeneen vuoteen, joten vaikea on sillä suunnalla nähdä ratkaisua tässä ns. "työvoimapulan" luvatussa maassa. Valtiomme tulee joka tapauksessa vielä nousemaan tästä murheen alhosta. Voitto kotiin - ja heti!

Muita hauskoja mieleen jääneitä sanontoja lapsuudesta: "Kallen kenkä on lintalla ja Lintan kenkä on kallella", "Tule-pas kalle, kustaan ikkunan alle", "Me rikom-me reen" (kuulostaa aivan ruotsilta?), "Usein harjaan nuttuani, siihen harjaannuttuani", "Puimakoneet naksuttavat Kettulan vintillä" (vähän tuhma, naimakoneet ...), "Rintalasta tuotiin rintalasta, jolta oli katkennut rintalasta". Jalasjärven kirkonkylässä muuten aikoinaan oli Rintala -niminen kauppaliike.


No juu, korjauksena on todettava että aamulla HOPS olikin muuttanut mieltään. En ollutkaan enää ilmoittautunut ohjelmointikursseille, vaikka pari päivää aiemmin mukamas vielä olin. Kesällä olisi ehkä voinut koettaa korottaa arvosanoja, mutta samapa tuo. En nyt sitten mennytkään sinne luokkaan 112 aamuyhdeksäksi. Onhan muutakin tekemistä yllin-kyllin.

Sitten vaan jatketaan ruohonjuuritason arkista kamppailua tässä globaalin markkina-imperialismin maailmassa. Uutena ilmiönä mukaan on tullut ilmasto-imperialismi jota myöskin vastustan. Brasilian metsäpaloja emme pysty auttamaan, mutta suurempiakin meitä koskettavia kotoisia ongelmia löytyy, joten kannattanee keskittyä niihin ja jättää rikkaitten globalistien imperialismi rasittamaan vain heidän omaa karmaansa.


Perjantaina skoolattiin Porissa kuohujuomaa matikan kunniaksi

Täytyypä vielä seuraavana päivänä jatkaa samaan juttuun koska en kehtaa tehdä viinilasillisesta omaa juttuaan. Sehän olisi ikäänkuin tekisi kärpäsestä härkäsen.

Nimittäin todennäköisyyslaskennan kurssi lähti nyt erikoisen juhlallisesti käyntiin Porin yliopistokeskuksessa, uuden yhdistyneen Tampereen yliopiston puitteissa, kun aiemmin opiskelimme Tampereen Teknillisessä Yliopistossa. Meille tarjottiin kullekin ihan oikea kuohuviinilasillinen pikarista "Porin Puuvillan" kolmannen kerroksen luokassa 336. Alkoholitonkin vaihtoehto tosin olisi ollut tarjolla, mutta kukapa sitä nyt rupeaisi epäkohteliaasti lasiin sylkemään juhlahetkellä?

TEK eli tekniikan akateemiset tämän ilmaisen ryypyn meille tarjosivat ja toki heidän edustajansa paikalla kosiskeli meitä arvattavasti opintojen loppusuoralla sinnitteleviä yliopisto-opiskelijoita saman tien korporaationsa suojiin ja tueksi, jahka työelämään ennätämme. En kehdannut ilmaista hänelle mitä mieltä olen korporaatioiden vallasta tässä ns. "työvoimapulan" yhteiskunnassa. Ei sillä ettenkö olisi uskaltanut, vaan siksi etten halunnut asiaansa uskovaa naispuolista lobbaria nolata. Mutta niin vaan on että työttömälle eivät työttömyyskassojen ukset avaudu, vaikka olisi miten akateeminen. Emme ole kaikki samassa veneessä.

Minä olen tämän saman todennäköisyyslaskennan kurssin jo aiemmin suorittanut SAMK:in matematiikkamoduulissa, mutta haluan opintopisteet siitä myös yliopistossa. Se jääkin nyt Porissa viimeiseksi laatuaan, sillä ohjelma muuttuu uusille opiskelijoille. Todennäköisyyslaskenta on myös hyvä alkusoitto tilastomatematiikkaan, johon en vielä sen paremmin ole tehnyt tuttavuutta.

Yliopiston matematiikassakin tapahtuu vielä nykypäivänä muutoksia, ainakin Porin yliopistokeskuksessa. Sain kuulla että lineaarialgebralla kyllästetyt kurssit P1 ja P2 ovat jo tulleet korvatuiksi samannimisillä, mutta sisällöltään aivan erilaisilla matematiikan peruskursseilla. Ne lienevät nyt insinööreille sopivaa diffistä tamperelaisen kurssin IMA123 tapaan ("InsinööriMatematiikan Alkeet"). Lineaarialgebraa lie mukana vain "hiukan nimeksi".

Nyt en siis enää voi valittaa siitä etteikö Porissa voisi tekniikan mies ja nainen opiskella yliopistotasoista differentiaali- ja integraalilaskentaa. Kyllä voi ja kyllä täytyy. JYM-kurssi ("Johdatus YliopistoMatematiikkaan") oli lukion pitkän matematiikan kertausta, mutta kyllä siinä itse asiassa, häpeän tämän tunnustaa, oli joitakin aika kinkkisiäkin tehtäviä jotka jättivät kipukertoimellaan ammattikorkeakoulun insinöörimatematiikan peruskurssit häpeään. JYM ei ollut pakollinen tutkinto-opiskelijalle, eikä se voi sisältyä tutkintoon. Kävin kyllä JYM-kurssia viime vuonna, mutta se poistettiin HOPSista, joten se siitä.

Matematiikassa tapahtuvat muutokset eivät taida ehtiä minun opiskeluuni vaikuttaa, vaan vanhoilla jatkamme, sillä perinteinen tilastomatematiikka ensi keväänä on sama kuin Porissa aiemminkin, tosin viimeistä kertaa. Tilastomatematiikan peruskurssia ei käsittääkseni sen jälkeen enää olekaan, mutta jatkokurssi samasta aiheesta kylläkin on mahdollinen. En tajua mikä idea siinä olisi.

Me Porin toisen vuoden maisterikoulutuksen DI-opiskelijat olemme siis viimeinen vuosikurssi jolla normaalisti oli lineaarialgebra-painotteiset matematiikan peruskurssit P1 ja P2 sekä vielä edessä todennäköisyyslaskenta ja tilastomatematiikka Porissa perinteiseen tapaan. Tänä syksynä aloittaneilla on jo edessään erilainen matemaattinen taival. Onko se hyväksi vai pahaksi, jää nähtäväksi.

Kuulin muuten että todennäköisyyslaskentaa Tampereella vastaava kurssi tulisi olemaan IMA5 eli "inssimatikka viisi", mutta siinä olisi lisäksi myös hiukan tilastomatikkaa kuorrutuksena.

Juu-uh, onhan se matematiikka diplomi-insinöörille hyvin keskeistä - ainakin periaatteessa. Kunpa elämä kokonaisuutena olisikin yhtä johdonmukaista, ymmärrettävää, säännöllistä ja helposti ylös kirjattavissa. Röyhkenen kylläkin edelleen väittää että tokkopa vaan edes yliopistossa esim. useamman muuttujan diffiksestä ja hiukan ronkelimmista diffisyhtälöistä matematiikan peruskursseilla kovinkaan jämäkkää otetta saa. Matematiikka on aivan oikeasti sairaan iso juttu. Siitä on käytännössä pakko jättää paljon pois.

Edelleenkään ei ole olemassa kuninkaantietä matematiikkaan ja aitoon omakohtaiseen asian hyvään ymmärrykseen. Pelkillä kaavakokoelmilla tokkopa vaan pärjää matikassa kovin hyvin. Insinöörin opintaipaleella siltikin on konvoluutiointegraalit, Laplace-muunnokset, Fourier-muunnokset, gradientit, divergenssit ja roottorit, vektoriarvoiset osittaisdifferentiaaliyhtälöt, kvaterniot, Jacobian-matriisit, tensorit ja ties mitä mörköjä, jotka voivat hypätä pahaa aavistamattoman opiskelijaparan eteen äkkiyllättäen jonkin puun takaa.

Mutta eihän nyt juhlahetkellä samppakaljalasi kädessä sellaisia voi surra. Itketään vasta sitten kun alkaa itkettää. Muutenhan olisimme vaarassa itkeä samaa asiaa kahteen kertaan, eli selkeää resurssien tuhlausta.

Vielä asiasta kolmanteen. Minulla on joitakin vanhoja lineaarialgebraan liittyviä juttuja tässä samassa domainissa, mutta eri saitilla, NEWGAL-sivustolla jonka sinänsä ajattelin jatkossa aivan kylmästi enimmäkseen laiminlyödä. Näitä matematiikkaan liittyviä NEWGAL-juttuja, kuten lineaarialgebran tekstit #384, noin 2½ vuotta vanha #391, #394, #398 sekä todennäköisyyslaskentaan liittyvät #409 ja #414 voisin kuitenkin ajatella vielä hiukan tarkistavani ja saneeraavani, mikäli muistan, ehdin ja jaksan. Saattaahan niistä jolle-kulle vielä hyötyä olla, vaikka Porissa matikan linjaukset vaihtuvatkin.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu