<<

15.08.2019

>>

Elämä on yhtä murhaa. En tosin muistaakseni ole aivan lähiaikoina tahallisesti murhannut ketään elävää ihmistä. Siltikin suomalaisen rivikansalaisen elämä on täyttä murhaamista. Nykyaikainen elämänmeno on niin kovaa rytyytystä.

Näihin synkkiin ajatuksiin minut johdatti Porin kaupunginkirjaston näyttely josta muutama otos ohessa. Mukana on myös jotakin todistusaineistoa ja mahdollisia johtolankoja. Kyse tässä on vain leikisti murhaamisesta. Se on tiettävästi kivaa. Murhaaminen on suosittua viihdettä. Verta pakkiin vaan ja onnea.

En edes toistaiseksi suunnittele kenenkään murhaamista. Vaikka en uskokaan että hengen riistäminen toiselta ihmiseltä aiheuttaisi minulle mitään erityisempiä tunnontuskia. Saattaisin hyvinkin olla pyövelityyppiä vailla omantunnontuskia. Palkkamurhaajaksi olen kuitenkin luultavasti jo liian vanha ja heikkokuntoinen. Elokuvissa ne tappajahemmot ovat huomattavan vetreitä ja nuorekkaita.

Jos murhaisin jonkun, niin luullakseni käyttäisin siihen räjähdyspanosta. Ampuma-asetta mitä luultavimmin en käyttäisi koska iltapäivälehdet repivät ampumistapauksista aina niin suuret otsikot ja vaativat aselakien kiristämistä vaikka kyseessä olisikin laiton ase johon laeilla ei ole mitään vaikutusta.

Siis HELOU, laittomat aseet ovat jo valmiiksi kiellettyjä ja laittomia. Niiden suhteen aseiden "lisää kieltämisellä" ei ole merkitystä. Sitä paitsi aivan tavallisilla ja kenen tahansa edullisesti saatavilla olevilla keittiöveitsillä tapetaan rauhan aikana enemmän ihmisiä kuin ampuma-aseilla. Miksi ampuma-aseella tappaminen muka olisi rikollisempaa kuin veitsellä tappaminen?

Räjäyttämisessä suurin ongelma on luotettava sytytin. Räjähdysaineita pystyy valmistamaan kotioloissakin, mutta hyvän ja käyttäjälleen turvallisen sytyttimen askarteleminen kokoon puhtaalta pöydältä ei olekaan ihan yksinkertainen ja helppo juttu.

Teräaseella murhaaminen tuntuu jotenkin tarpeettoman henkilökohtaiselta. Kyseessä sentään periaatteessa on pelkkä viileä liiketoimi ja ei-emotionaalinen bisnes, siihen ei pidä suhtautua liian tunteellisesti ja kuumaverisesti. Nirri pois vaan viileän asiallisesti ja turhia tunteilematta.

Myrkyt ovat olleet aiemmin hyvin suosittuja murhaajan työvälineitä. Arsenikkia, strykniiniä ja sinihappoa on ilmeisesti ennen löytynyt vähän joka taloudesta. Uhri pitäisi kuitenkin saada vapaaehtoisesti nauttimaan sopiva annos sopivaa myrkkyä niin että hän sopivasti heittää henkensä, eikä se välttämättä onnistu ihan ensi yrittämällä.

Murhan motiivi voisi ehkä olla viha tai rakkaus. Kannatan vihaa, se on mahtava elämän voimavara. Toisaalta kyllä rakkaudenkin vuoksi on tehty mitä hirvittävimpiä murhatekoja. Rakkaus voi olla vaarallinen asia, sitä ei pidä väheksyä murhatutkimuksissa.

Murhien selvittäminen on perinteinen taitolaji. Sherlock Holmes oli siinä taidossa aika haka aikoinaan. Olen lukenut paljon hänestä ja katsellut häntä koskevia elokuvia, uusia ja vanhoja. Vanhoja leffoja löytyy netistä youtube.com:sta ilmaiseksi aivan sairaita määriä.

Vaikka ovathan nuo viihteelliset murhajutut monasti aika typeriäkin sikäli että vähäisen havaintoaineiston perusteella tehdään hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sellainen ei välttämättä käytännössä toimisi.

Olen joskus lueskellut myös Agatha Christie:n romaaneja. Tietääkseni hänen kirjoissaan hovimestari ei ole koskaan syyllinen. Hänen kertomuksensa menevät kylläkin monasti lopussa niin villeiksi että niiltä katoaa kaikki uskottavuus.

Rikostutkimus ja murhien selvittely on nykyisin niin systemaattista ja raskaasti institutionalisoitua, että siitä on tullut melkein tylsää. Romantiikka on kadonnut. Sherlock Holmes oli sentään hieno herrasmies, mutta nykyisin kuka tahansa säälittävä pummi voi olla rikostutkija.

Sormenjälkien ja DNA-näytteiden tukiminen on rutiinia. Siltikin vaikka vieraiden sormenjälkien tai vieraan DNA:n istuttaminen rikospaikalle ei voine olla ylettömän vaikeaa. Omat sormenjäljet voi pyyhkiä pois ja yleinen siivouksessa käytetty valkaisuaine kloriitti tuhoaa DNA-jäljet.

Ihan piruuttani olen joskus toivonut että se Sherlock Holmes:in perustavan laatuinen vanha periaate lakkaisikin yhtäkkiä toimimasta. "Kun kaikki mahdoton on suljettu pois, niin se mikä jää jäljelle - tuntukoon se sinänsä miten tahansa epätodennäköiseltä - täytyy olla totta." Mitäpä jos se ei enää pätisikään.

Kaikkien näiden murhamysteereiden puristuksissa olisi aivan virkistävää jos vaihteen vuoksi kävisikin niin että salapoliisin logiikka ei toimisi oikein. Mahdoton olisikin mahdollista. Mistään ei voisi päätellä mitään. Missään ei olisi mitään järkeä. Alibeilla ei olisi merkitystä. Yksin lukitussa ikkunattomassa huoneessa oleva sälli voisi tulla murhatuksi ilman että tekijästä jää mitään todisteita. Tappavat luodit katoaisivat tihutyönsä jälkeen kuin tuhka tuuleen.

Rahat voisivat kadota lukitusta pankkiholvista ilman että kyseessä olisi sisäpiiririkos. Tuoreella rikospaikalla olisi vain Elvis Pressley:in sormenjäljet ja puolittain syöty hampurilainen. Häh-häh-hää, se olisi aivan oikein.


Mutta ihminen ei elä pelkästään murhasta. Harmaiden arkipäivien läpi täytyy jotenkin raahautua ja riutua kuin verenvähyydestä ja anemiasta kärsivä janoinen vampyyri tai ihmissusi.

Täällä Porin Vähäraumassa, kaiketi entisessä Teknillisen opiston asuntolassa Tekunkorvessa on jo nyt toinen eli B-talo (oheisessa kuvassa vasemmalla) remontissa. Kyseessä on myös jonkinlainen laajennus. Ilmeisesti B-talo aiotaan yhdistää A-taloon (kuvassa oikealla) koska A-talon päädyssä on jo reikä ja kattoa rakennetaan talojen välin päälle.

Arvatenkin Satakunnan sairaanhoitopiiri saattaa lähiaikoina ostaa tuon B-talon. Jokunen vuosi sitten Satakunnan sairaanhoitopiiri jo osti ensimmäisen eli A-talon ilmeisesti melkoisen perusteellisen remontin jälkeen. No mikäpäs siinä, eivät ne A-taloon kuulemani mukaan majoittuneet ikääntyvät kehitysvammaiset toistaiseksi ainakaan minun silmilleni ole hyppineet.

On kai näillä Tekunkorven vanhimmilla taloilla jo ikää. Ensimmäisiä lie alettu rakentaa 1960-luvulla kun "Teku" aloitti Vähäraumassa Winnovan nykyisin valtaamassa rakennuksessa, jossa vielä muutamia vuosia sitten toimi SAMK eli Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Minä asun Tekunkorven neljännessä eli D-talossa joten ei kai ne remonttimiehet ihan heti tänne asti ennätä? Toivottavasti nämä tietääkseni Porin kaupungin omistaman yrityksen Porin YH-Asuntojen viime vuosina paljolti tyhjillään olleet vuokrakämpät sentään vielä vetävät uusia asukkaita, niin että Satakunnan sairaanhoitopiirin eteneminen saadaan pysäytettyä viimeistään C-taloon. Muuten minulla on ilmeisesti pakollinen muutto edessä.

Korjauksena ylläolevaan on todettava, lokakuussa pidetyn Porin YH-Asunnot OY:n syksyn asukaskokouksen pohjalta, että Tekunkorven B-talon omistussuhteisiin ei tiettävästi ole tulossa muutosta lähiaikoina.

A-taloon yhdistettävään B-taloon rakennetaan tiloja A-talossa työskentelevälle sairaanhoitopiirin henkilökunnalle ja vanhat asukkaat on ilmeisesti evakuoitu muihin taloihin remontin vuoksi, mutta sairaanhoitopiiri ei kuitenkaan tiettävästi ole ostamassa B-taloa. Sikäli olen aivan turvassa D-talossa näillä näkymin. Helpotuksen huokaisu.

Yhteydet täältä metsästä kaupungille ovat hiukan ongelmalliset ellei omista kulkuneuvoa ja keskikaupungilla on kuulemma hyvin uusia asuntoja saatavilla esimerkiksi nykyisen SAMKin lähistöllä. Että sikäli.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu