| << | 30.06.2019 |
>> |
Vuosi on jo käytännöllisesti katsoen puolivälissä. Ensimmäinen vuosi yliopistossa jätti sieluun syvät haavat sähköhydraulisten servojen osalta. Suuret luulot yliopisto-opiskelun autuaaksitekevyydestä ovat jo muutenkin karisseet. Yliopistokin on tarkoitettu nuorisolle. Merkittävällä todennäköisyydellä voi estimoida että yliopisto-opiskelu ei nykymaailmassa välttämättä johda mihinkään, paitsi ehkä köyhäintaloon, alkoholistiparantolaan, hullujenhuoneelle ja velkavankeuteen. Jos olet työtön köyhä opiskelun aloittaessasi, niin paljon mahdollista että opiskelun päätteeksi olet vieläkin surkeammassa jamassa. Opiskelu saattaa rikastuttaa elämää, mutta ei välttämättä paksuunnuta rahamassia.
Aion silti syksyllä jatkaa virallista opiskelua. Maksoin seuraavan lukuvuoden pakolliset maksut viimeisillä pennosillani. Keväällä epäilemättä olen edelleen rutiköyhä ja paita ihan tyhjä, mutta minkäs tuolle tekee. Miehen täytyy tehdä mitä miehen täytyy tehdä. Vain yksi tie on edessäpäin. Elämästä ei selviä hengissä, mutta yrittää täytyy.
Tokihan opiskelu on ongelmallista korkeakoulussakin ja jopa tekniikankin opiskelun käytännön merkitys kyseenalaista, muista vähemmän käytännönläheisistä aloista puhumattakaan. Sama korkeakoulujen dilemma tulee olemaan satojen tuhansien kaltaisteni aikuisten suomalaisten edessä kymmenen vuoden sisällä kun automaatioyhteiskunnan käärme alkaa todella luoda nahkojaan ja robottikäenpojat alkavat tyrkkiä kilpakumppaneitaan ulos valtaamastaaan pesästä. Poliitikot haluavat nähdä vain ns. työvoimapulan, eivät kansalaisten toimeentulo-ongelmia. Uusi slogani heillä varmaan jotakin että "Joka ei robotti ole, sen ei syömänkään pidä".
Porilaisen DI-koulutuksen saitin poridi.fi blogikirjoittajaksi en enää pyri toisena opintovuonna. Se oli huono ajatus. En saanut sovituista teksteistäni penniäkään, vaikka palautin henkilötietoilmoituksen. En ollut niin nöyrä niskoistani ettäkö olisin tulostanut sen ilmoituksen paperille, varustanut omakätisellä nimikirjoituksellani, skannannut ja lähettänyt uudelleen. Porilaiset byrokraatit ovat järkiään osoittautuneet epäluotettaviksi. En enää vaivaudu pokkuroimaan heidän edessään, enkä pistä tikkua ristiin Tampereen yliopiston hyväksi. Minä noudatin sopimusta, mutta yliopisto ei. Niinpä minä en ole se osapuoli jonka pitäisi hävetä.
Ja kyllä yhä edelleen sääliksi käy niitä korkeakoulun piiriin pyrkiviä tai lukeutuvia henkilöitä joille yli 300 sanan mittainen teksti on liian pitkä luettavaksi. Tampereen videoyliopisto, Tampereen tekstiviestiyliopisto, Tampereen älykännykkäyliopisto, Tampereen akateemiset selkäydinfilosofit, täydellisiä & syvällisiä ratkaisuja kolmessa sekunnissa, suoraan selkäytimestä? Älyä täytyy olla kännykässä aivan välttämättä, mutta tarvitaanko vielä oma järki henkilön päässä?
No juu, korjauksena on heinäkuussa todettava että pankkitilille on näköjään tullut jokin lähes 60€ palkkio, ilmeisesti niistä neljästä lyhyestä blogiartikkelista jotka kuluneen lukuvuoden aikana olen kirjoittanut em. saittia varten. Wau, mutta eipä noilla rahoilla kovin leveästi eläisi jos ne jaetaan koko lukuvuoden ajalle.
Ja mitä yleisesti suhtautumiseeni Tampereen yliopistoon tulee, katkeran kriittinen linja pitää, ei aihetta muutokseen siinä suhteessa. Opiskelijan kannalta yliopiston toteutukset jättävät toivomisen varaa. Pyykki on pantu ja pysyy, kuten sanotaan, vaikka isäpappa istuikin vankilassa juurikin tontin rajapyykin siirtämisestä syytettynä.
Yliopistossa opiskelijat paljolti käyttävät oman alansa haalareita. Minullekin tarjottiin Tampereelta käsin sähköpostitse sellaisia ruman räikeän keltaisia AUT-haalareita eli automaation opiskelun tunnusmerkkiä. Niistä kuitenkin pyydettiin noin 30€ selvää rahaa ja rahaa ei ollut, joten kieltäydyin. Myöhemmin olisi ollut Tampereella Hervannassa käydessä paikan päällä - ehkä luvallinen - mahdollisuus ottaa ilmaiseksi sellaiset haalarit, mutta jätin ottamatta koska oli sovittu että hinta on se 30€ eikä rahaa ollut edes opiskelijaruokailuun.
Kesällä kasvien keräily olisi ajankohtaista, mutta en ole jaksanut poimia kuin muutaman kukkakasvin metsikön läpi kiiruhtaessani. Onhan minulla kirja täynnä edellisen kesän kuivattua satoa. Hyttysiäkin on ollut niin pirusti jo alkukesästä. Nehän olisivat syöneet minut elävältä jos olisin pysähtynyt pitemmäksi aikaa kasveja poimimaan.
Tekniikan opiskelijoille on ilmaiseksi tarjolla ohessa kuvattu TYÖKIRJA jonka lehtien välissä olen kuivannut muutamia kasveja. Varsinaisesti se olisi tarkoitettu oppaaksi työnhakuun ja karriäärin rakentamiseen. Sattuneesta syystä vaan en oikein enää 60-vuotiaana ja pitkäaikaistyöttömänä jaksa näihin uskoa.
Olisi minulla ehkä vielä aktiivisia vuosia jäljellä? Äiti eli 76-vuotiaaksi, isä eli ahkerana tupakkamiehenä 82 vuotta. Paappani Salamoni - isän isä - jaksoi peräti yli 90-vuotiaaksi. Mummani Tyyne, äidin äiti ... en ole ihan varma miten vanhaksi ... ja viimeisinä vuosinaan ei varmaankaan ollut työkykyinen. Optimistisesti voisi silti kuvitella että saattaisin säilyä miten-kuten hengissä vielä jopa 20 vuotta. Olisi kai siinä sinänsä aikaa melko runsaasti käytettävissä. Aika ei luultavasti ole kriittinen resurssi. Raha ja energia (tai paremminkin niiden puute) sensijaan on niukkuuden Helvetin esikartano.
Olisin hyvinkin voinut kuolla jo 40 vuotta sitten. Työelämä ei vaikuta minua enää kaipaavan. Porissa mainostetaan kovasti autotehtaan töitä UKissa. Hoh-hoijaa, olen kyllä pyrkinyt Uudenkaupungin autotehtaalle töihin jo yli 30 vuotta sitten, se oli vielä Saab-aikaa. Olivat vaan siellä silloin sitä mieltä että olin jo liian vanha niihin hommiin. Nuorisolla oli kuulemma siellä tapana kiusata vanhempia työntekijöitä, joten halusivat sinne vain nuorta porukkaa, näin kertoi autotehtaan työhönottaja. Kolmessakymmenessä vuodessa en ole muuttunut ainakaan nuoremmaksi. No eipä silti, yksinkertainen kokoonpanotyö ei muutenkaan ole minun arvolleni sopivaa. Topattu apinakin kykenee sellaisiin simppeleihin kokoonpanohommiin. Minä haluan olla oikea insinööri ja kunniallinen konstruktööri, enkä mikään ääliömäinen liukuhihna-apina, teollisuusrobotin heikkolaatuinen ja ylihinnoiteltu korvike.
Syy autotehtaan työhönottajan asenteeseen ei suinkaan ollut mikään yleisinhimillinen ihmisrakkaus, eikä vanhempien henkilöiden kunnioitus, vaan se että kiusaus työpaikalla aiheuttaa tuotannolle häiriöitä ja/tai laatuongelmia. Pyhä Tuotanto ennen kaikkea, vähät vanhuksista, ikuisesti eläköön ikärasismi tuotantolinjoilla.
Suomen suuret Herrat pystyvät varmaankin tuhoamaan maasta koko koulutusjärjestelmän. Digitalisaatio tuhoaa sivistyksen. Koulutus köyhdytetään kuoliaaksi. Opiskelu ehkä kriminalisoidaan? Ainakin se olisi looginen jatko tässä ruusutarhassa. Hyvissä oppikirjoissa on silti toivoa.
Ohessa kuvattu MODERN UNIVERSITY PHYSICS on painettu 1960. Ei siis kuitenkaan kovin moderni, vain 2 vuotta minua nuorempi. Vaikka eihän Porissa voi yliopistokeskuksessa edes opiskella fysiikkaa. Fysiikka opiskellaan Tampereella.
Tekniikan kannalta fysiikan opiskelu voi olla hämmästyttävän hyödytöntä. Yliopiston fysiikka ei esim. anna hyvää täsmällistä mallia ampuma-aseen luodin lennolle ilmassa. Yliopiston fysiikka ei käsittele nestekitkaa tarkasti. Kunnollisia optisia järjestelmiä ei voi suunnitella koulufysiikan opein. Käytännössä tärkeät asiat eivät vaikuta kiinnostavan fyysikoita.
Porin yliopistokeskuksessa ei voi opiskella yliopistotasoista matemaattista analyysia, kehittyneempää insinöörimatematiikkaa, differentiaali- ja integraalilaskentaa, mutta ilmaisia lähteitä kylläkin löytyy netistä. Hyvältä vaikuttava vapaa insinöörimatematiikan PDF-tiedosto on esimerkiksi tässä linkitetty opus Glyn James, Advanced Modern Engineering Mathematics, 4th edition. Sivuja siinä taitaa olla kaikkiaan tuhatkunta ja tiedostossa kokoa lähes 27 megatavua.
Kielten (muiden kuin englanti) opiskelu sinänsä olisi kiinnostavaa, mutta Porin yliopistokeskuksessa ne kielet valitettavasti ovat toisen yliopiston alueella. Voisi olla käytännössä aika hankalaa opiskella eri yliopistossa kuin missä on kirjoilla. Siihen tarvittaisiin erillinen lupa.
Sähköhydraulisten servojen täysin penkin alle mennyt tamperelainen kurssi ei ole vienyt uskoani säädön ja ohjauksen teoriaan. Aion osata ne asiat koska ne ovat insinöörille übertärkeitä. Epälineaaristen differentiaaliyhtälöiden linearisointi ja Laplace-muunnos tuntuu edelleen hankalalta, mutta hellitetä ei. En ymmärrä millä piilolihaksilla muka sain tamperelaisen Pyrhösen automaation kurssilta arvosanaksi 4. Se ei suinkaan ole huono arvosana. Lapsuudessani nelonen skaalalla 4 ... 10 todistuksessa merkitsi ehtoja, mutta korkeakoulussa nelonen on toiseksi korkein arvosana kun haitari on 0 ... 5.
Aika vaativa osaamisalue tuo sinänsä on, mutta vielä minä nämä zydeemit tulen hanskaamaan kuin vettä valaen. Käytännön soveltamisen mahdollisuuksia näen enemmänkin elektroniikan ja sähkötekniikan alueella kuin hydrauliikassa. Köyhän iäkkäämmän insinöörin ei mielestäni erikoisemmin edes kannata opiskella hydrauliikkaa, se on rikkaitten teollisuusporhojen ja heidän teollisuusorjiensa tekniikkaa. Nuorille ne vähät uudet työpaikat muutenkin menevät, siis ne jotka eivät mene roboteille.
Ovathan esimerkiksi termodynaamiset systeemit sinänsä mielenkiintoisia kuten fluidien virtaukseen perustuvatkin, mutta nämä ovat tyypillisesti säädön kannalta sikäli hankalia että ne ovat käytökseltään hyvin epälineaarisia. Suurempi käytännön ongelma olisi kuitenkin aloittamiseen vaadittava suuri pääoma. Onneni haltija ei minua ole erikoisesti suosinut.
Monenlaista pystyisi meikäläinen vanha äijä vielä tekemään jos olisi onnea. Jos olisi oma kulkuneuvo ja käyttövaroja, toimitilat, tarveaineet sekä työkalut. En minä silloin yliopistoa ja dippa-inssin titteliä mihinkään tarvitsisi. Tekemistä olisi sinänsä vaikka kuinka paljon, vaikka taloudellinen kannattavuus ja toimeentulo tietysti olisi käytännön iso ongelma pitemmän päälle vaikka alkupääomaa olisikin. Vaan eipä ole. Melko yksinkertaisellakin tekniikalla on kuitenkin vielä mahdollisuuksia nykymaailmassakin, mutta vaikea sillä tietysti olisi rikastua. Monenlaista maailmassa sinänsä vielä tarvitaan, mutta kun se ei saisi maksaa paljon mitään.
Pessimisti ei pety, mutta optimistisesti voisi toivoa että paljon tämän alemmas ei pysty enää putoamaan. Vankeuteen, liiketoimintakieltoon ja kirkolliskiroukseen minua ei vielä ole määrätty, vaikka on ollut kokemusta työnantajan konkurssista, lomautuksia, irtisanomisia, pitkäaikainen työttömyys, vakavia taloudellisia vaikeuksia, syöpä-sairaus, vuokra-asunnosta häätö, ulosotto ja maksuhäiriöitä. Raha on tässä ruusutarhassa ja (kuulemani mukaan) täydellisessä lintukodossa pankkien, poliitikkojen, virkamiesten ja äveriäitten herrojen kannalta paljon tärkeämpi kuin tavallisen kansalaisen elämä.
Porilaiset virkamiehet ovat selvästi mädännäisiä joten täällä tuskin kannattaisi mitään yrittää. Pori ei kuitenkaan ole koko maailma, löytyisi vaihtoehtoja jos olisi resursseja. Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta varakkaana sällinä minulla voisi vielä olla melkoiset käytännön työmaat ja mehevät kyntöpellot edessäni. Nyt pitäisi vaan ensin jotenkin muuttua velkaisesta tyhjätaskusta varakkaaksi sälliksi. Helppo nakki?
Eipä ole köyhällä kaakoiset tulevaisuuden näkymät realistisen maailmankatsannon pohjalta ajatellen, vain sosiaalista osattomuutta näköpiirissä. Mutta vielä jatketaan, vaikka suu vinossa ja hammasta purren. Mahdollisuuksia ainakin on. Kaikki ei ole vielä menetetty.
Kissankellot ovat muuten aika vaativia kuivata nätisti kokoelmaa varten. Viime kesänä monien kellokukkien sininen väri valkaistui talouspapereiden välissä painon alla puristettaessa. Kauneimmillaan kissankellot ovat luonnossa.
Kannattaa ehkä suhtautua kuin Napoleon Bonaparte taistelun kulkua seuratessaan 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Hän katseli taistelukenttää kaukoputkella ja toisteli kenraaleilleen "Emme ole vielä hävinneet". Ja hän sentään oli historian suurimpia sotapäälliköitä. Suuri logistiikan taitaja ja poikkeuksellisen kyvykäs organisaattori. Kukaan muu ei pystynyt kävelyttämään miljoona-armeijaa Euroopan halki sentään melkoisen menestyksekkäästi taistellen, ennen nykyaikaista tieverkkoa, rautateiden rakentamista, nykyaikaista lääketiedettä ja antibiootteja. Niitä käytännön haasteita alkeellisissa oloissa ei nykyisin varmaan kukaan ymmärrä. Ranskalainen sotilas käytännössä käveli Euroopan halki, edestakaisin. Kuka tahansa uusavuton sohvaperuna ei vastaavaan pystyisi edes poppikoneen, energiajuoman ja särkylääkkeiden kanssa.
|
Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea" |