<<

17.06.2019

>>

Juhannusviikko on jo käsillä, kesän keskikohta. Luonto jo rehottaa täydeltä laidalta ja valoisat päivät ovat pitkiä. Tästä tilanteesta se tuskin enää kesäisemmäksi pystyy muuttumaan.

Pahoin pelkään että tulen pettymään katkerasti Tampereen yliopistoon tulevana lukuvuonna, sellaisia merkkejä on jo ollut ilmassa. Opiskelun on kuitenkin määrä jatkua, vaikka suu vinossa ja porua vääntäen. Akka tieltä [takaisin] kääntyköhön. Yliopistokaan ei ole mikään absoluuttinen onnela. Jokaisessa Paratiisissa ja hyvän&pahan tiedon puun juurella väijyy omat niljakkaat myrkkykäärmeensä.

Virallinen opiskelu on ongelmissa, mutta uskon aina jatkavani opiskelua ja erilaisten juttujen kehittelyä, niin kauan kuin ylipäätään yhtään mihinkään pystyn. En luovuta. Saappaat jalassa täältä lähden kuten isäni ja faarini.

Ympäristöfasistit, ulosottohyeenat ja sosiaaliwampyrellat eivät minua pelottele. Syteen tai saveen, mutta elämä jatkuu. Kunnes sitten ei jatku.

Porin kaupunki ei ole erikoisen mukava ja ystävällinen taho aikuisopiskelijalle. Muistiin ovat erikoisesti jääneet TE-toimiston tiskin hullu ämmä ja sosiaalitoimiston määräilynhaluinen pikku nulikka, epäilemättä lupaava tuleva virkamies, kunhan ensin kuivattaa korvantaustansa ja opettelee normaalit käytöstavat. Porissa julkisen sektorin asiakas on lähtökohtaisesti aina väärässä.

Olisiko kotiseutu Etelä-Pohjanmaa parempi? Enpä tiedä. Taloudellisesti se olisi vähintään yhtä mahdoton kuin kaupunkikin. Opiskelu olisi siellä vaikeaa ilman kulkuneuvoa. Siellä on paljon muistoja, mutta loppujen lopuksi siellä on nykyisin vain harveneva joukko katkeria ihmisiä vailla elämisen arvoista tulevaisuutta. Köyhän on kaikkialla paha olla ja rikas pärjää missä vaan. Kannattaisi siis olla rikas, jos voi valita.

Virallisessa opiskelussa on ongelmia, mutta hienoja asioita on silti edelleen olemassa. On nimittäin olemassa oikein hienoja oppikirjoja joissa asiat on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävällä tavalla. Kokemukseni mukaan hyvä kirja on monasti parempi opettaja kuin yliopisto. Kaikki opinahjot nykyisin haluttaneen digitalisoida ja köyhdyttää henkihieveriin. Pyhä henki käppäilee ulos akatemian takaovesta vaivautuneen näköisenä kengänkärkiään tuijottaen ja vältelleen suoraa katsekontaktia. Gaudeamus igitur ...

Kirjojen ansiosta en ole menettänyt uskoani tieteen ja tekniikan kaikkivoipuuteen. Jos hyvin käy niin saatan sittenkin vielä pystyä nousemaan jaloilleni ja toimimaan käytännössä tuloksellisella tavalla. Peli ei ole vielä menetetty. Kenties valtiomme tästä vielä kohenee ja voimistuu. Olen aivan varma että maailmassa on tekemättömiä töitä ja rakentamattomia monumentteja.

Oheinen kuva esittää miten muurahaispesää on hajotettu Vähärauman metsikössä. Pesään on heitetty iso kivi ja pesän keskellä olevaa männyn kantoa on rikottu.

Kaupunkilaislegendan mukaan nuoriso rakastaa luontoa ja arvostaa luonnonarvot ältsin korkealle. Ilmastonmuutoksen johdosta nuoriso on jopa hysterian vallassa. Pitäisikö lopettaa hengittäminen ettei vaan hiilidioksidin määrä lisäänny? Vai olisiko heillä se desimaalierotin väärässä paikassa, vihreitten klassinen virhe.

Monilla nuorilla vaikuttaa kuitenkin omien havaintojeni mukaan olevan luontoa kohtaan suorastaan vihamielinen asenne. Luonto on nuorille vihollinen jota vastaan on luvallista taistella. Ei sillä ole väliä mitä metsässä tekee, kaikki käy. Ihan legitiimiä roskata ympäristöä, silpoa nuoria lehtipuita ja hajottaa muurahaispesää. "They had it coming!"

Nuorison korkein arvo vaikuttaa olevan uusi älykännykkä. Juu, mutta se ei ole ihan sitä mitä tekniikkaan perustamisella tarkoitan. Minun tekniikkani on ymmärtämistä, osaamista ja omia toteutusvalmiuksia. Se ei vaadi muurahaispesien potkimista eikä kasvien silpomista. Omistaminen ei ole oikeaa viisautta.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu