<<

30.05.2019

>>

Hyvää Pasin päivää, muistetaanpa toivottaa tämä aivan aluksi. Jo 54-vuotias pikku-veljeni Pasi arvattavasti juhlii nimipäiväänsä 30.5. Suomen Turussa.

On kai sanottava että Suomen kesä on saapunut. Kesä on ilmeisesti enimmäkseen hiljaiseloa yliopiston toiminnassa. Minä opiskelijana aion kuitenkin painaa kesällä lujasti hommia opiskelun parissa. Toimeentulo on epävarmaa, mutta loppuun asti yritetään. Saappaat jalassa mennään hautaan saakka, ylpeinä pystypäin, kuten meidän suvussa on ollut tapana.

Sähköhydraulisten servojen kurssi ei ole pystynyt täysin tappamaan kiinnostustani aiheeseen. Opintosuunnitelmaan sisältyvän kurssin arvosana näkyy olevan pyöreä nolla (0) eli hylätty, ei yhtään opintopistettä. Pidän tamperelaisen kurssin pedagogisia puutteita varsin valitettavina ja toivon hartaasti että ne korjataan ennenkuin yritetään uudelleen käynnistää tamperelaista automaation koulutusta Porin yliopistokeskuksessa. Minähän en siitä enää voi itse hyötyä, mutta ehkä moni muu voi.

Ensi syksynä sellaista automaatiotekniikan DI-koulutuksen vaihtoehtoa ei tietääkseni Porissa ala. Meidän syksyllä 2018 aloittaneesta Porin automaation 12 tai 13 opiskelijan ryhmästä on keväältä tiedossani enää 5 aktiivista opiskelijaa. Aloituspaikkoja olisi ollut 30. Pistäkääpä koulutusasiat kuntoon seuraavalle erälle siellä Mansessa jos haluatte väittää että Porissa voi ihka oikeasti valmistua automaation DI:ksi Tampereen yliopistosta.

Vaikka eiväthän hydrauliikka ja sen sellaiset teollisuuden asiat sinänsä ole minulle erittäin tärkeitä, koska mitä luultavimmin suomalainen teollisuus ei kuitenkaan minun 60-vuotiaan ruumiini palveluksia kaipaa, kun ei ole kaivannut 50-vuotiaanakaan. Nuorisotyöttömyydestä jotkut kantavat kovastikin huolta, mutta kukaan ei vaivaudu edes lotkauttamaan korvaansa minun sukupolveni työttömyydelle.

Koulutuksen tulisi joka tapauksessa olla opiskelijalle hyödyllistä, siinä hyvä lähtökohta arvon tamperelaisille herratirehtööreille. Pitäisiköhän vielä asetella pyöreit kivvii heidän polkuloillen tuntemattoman sotilaan malliin? Pelkkä jippoilu, hauskat kompakysymykset ja teoreettinen peukalonpyörittely ei riitä edes yliopistotasolla. Opiskelijan ja hänen opiskelumahdollisuuksiensa kuuluu olla yliopiston arvomaailman keskiössä.

Kävi sähköhydraulisten servojen kurssin ja DI-koulutuksen kanssa miten tahansa, ohessa kuvatun kaupunginkirjaston kirjan "Modern Control Systems" edustama aihepiiri on joka tapauksessa keskeinen säätötekniikassa ja automaatiossa, myös elektroniikassa. Vuodelta 1995 peräisin olevaa opuksen editiota 7 ei voi mainita erinomaisen moderniksi, mutta kyllä ne keskeiset tiedon kultajyväset siellä jo ovat. Niinpä haluan aihetta opiskella parhaan kykyni mukaan, tamperelaisen servokurssin opettajan ivallisista kommenteista huolimatta.

Uusin vuoden 2017 laitos on 13. editio. Netistä tämä teksti ei ole saatavissa ilmaiseksi ... Korjaus: Mitä hulluutta olenkaan tilapäisessä mielenhäiriössä tullut kirjoittaneeksi, kyllä löytyy hakukoneella Internetistä uusi, ilmainen ja vapaasti ladattava PDF-tiedosto Modern Control Systems . Minusta kyseessä on kaikille insinööreille kuuluva tekninen yleissivistys.

Netistä löytyy myös ilmainen lähde joka lie lähes vastaava: Feedback Systems: An Introduction for Scientists and Engineers, Karl J. Åström & Richard M. Murray. Siitä voi ladata PDF-tiedostoja. Tätä käytettiin lähteenä kurssilla ASE-1130, Automaatio, jossa meitä johdateltiin Laplace-muunnoksen ja siirtofunktioiden ihmemaailmaan.

Tutkimuksen mukaan suuri osa suomalaisista haluaisi asua Tampereella. Minäkin olen aiemmin pitänyt Tamperetta melkoisen mukavana paikkana. Tampereen yliopiston Porissa järjestämän tekniikan koulutuksen omakohtaisten kokemusten perusteella en kuitenkaan enää välttämättä jatkossa noteeraa Mansea kovin korkealle. Nääs. Parempiakin vaihtoehtoja voi löytyä. Mansella ei ole mitään tekniikan monopolia, kenelläkään ei ole.

Onhan koulutuksessa epäsuhtaa muutenkin. Porissa ei voi opiskella yliopistotasoista differentiaali- ja integraalilaskentaa. Silti meidän oletetaan hanskaavan sujuvasti mm. osittaisderivoinnin, Jacobian-matriisin, Laplace-muunnokset ja konvoluutiointegraalin. Oikeasti tyypillisen insinöörin matemaattiset perustiedot ovat reikiä täynnä kuin Emmental-juusto. Huojuva korttitalo saattaa näyttää hyvältä mutta se on statiikan kannalta kestämätön.

Ehkä en tosiaankaan valmistu tästä Tampereen yliopiston porilaisesta koulutuksesta. Kantona kaskessa olisi myös hyväksytty diplomityö vuoden sisällä. Porissa automaation koulutus on vain 2 vuotta ja jos tässä ajassa ei valmistu, olisi jatkettava Tampereella. En vaan näillä näkymin usko että edes pystyisin muuttamaan Tampereelle, joten sen jatkoajan suhteen näkymät eivät ole hyvät. Vuokravakuutta ei ehkä pystyisi maksamaan, joten ei saisi asuntoa. Ainakaan Porissa sosiaalitoimiston maksusitoutumus ei kelpaa. Rahat pitäisi olla valmiiksi etukäteen ja kun ei ole.

Kotivakuutus on pakollinen kivitalossakin ja sekin täytyi maksaa ennenkuin sai vuokra-asunnon avaimet, käteisellä pankissa paikan päällä ikäänkuin rangaistuksena köyhyydestä, koska oli maksuhäiriö ulosottoon ja häätöön liittyen. Maksuhäiriöinen ei voi tehdä esim. vakuutussopimusta puhelimitse tai netissä, sellainen on mitätön. Lainarahaa voi saada vain jos on säännöllisiä työtuloja. Joten hyvin ovat varakkaat vakuutusyhtiöt, pankit ja kiinteistöjen omistajat omat asiansa ajaneet. Ajaisipa vaan joku minunkin sosiaaliryhmäni asiaa.

Tamperelaisen sillan altako kulkisin Hervannassa? Sekö olisi mielekästä ihmisarvoista elämää ja opiskelua?

Sitäpaitsi taloudellinen toimeentulo vaikeutuisi piankin entisestään kun opintotukikuukaudet loppuvat. Ilman opintorahaa ei voi myöskään saada opintolainan valtiontakausta, eli käytännössä ei saa opintolainaa. Sosiaalitoimistojen kielteisestä suhtautumisesta opiskeluun on jo kertynyt omaa kokemusta. Porin sosiaalitoimiston näkemyksen mukaan diabeetikko-opiskelija ei ansaitse saada edes lääkärin määräämiä reseptilääkkeitä kun häneltä rahat ovat loppuneet. Voinee päätellä että sosiaalitoimen näkemyksen mukaan opiskelijalle ei kuulu edes välttämätön perustoimeentulo, sillä mitä muuta diabetes-lääkitys muka diabeetikolle on. Opiskelun tukiviidakon salakarit ja sudenkuopat ovat moninaiset, yhtä byrokratian juhlaa ja riemusaattoa.

Tutkinnon suorittamatta jäämisestä pitkän opiskelun päätteeksi virkamiehet epäilemättä haluavat rankaista vanhaan kunnon tsaristiseen tyyliin. Käännetään puukkoa kuolettavasti haavoittuneen haavassa, vanha byrokraattinen perinne. Mutta minkäs tuolle tekee. Tämä on byrokraattien ja poliitikkojen näyteikkunayhteiskunta. Meidän hallintoalamaisten täytyy vain koettaa jollakin tavalla selviytyä tässä "hyvinvointiyhteiskunnassa" jossa niin moni voi huonosti.

Käyköön virallisen opiskelun kanssa niin tai näin. Luulenpa että olen surutyön asian tiimoilta jo pitkälle tehnyt. Opiskelusta en sinänsä aio luopua niin kauan kuin käsi käy ja silmä pelaa. Epävarmaa vaan on voiko se opiskelu olla virallista. Katson joka tapauksessa olevani kunniallinen insinööri ja edelleen omaavani jatkokehityksen mahdollisuuksia.

DSP viittaa digitaaliseen signaalin käsittelyyn. Luulen että se saattaisi olla minulle jossakin määrin mahdollista. Ohessa kuvatut poistokirjat kuvaavat sitä. Nämä yli 10 vuotta vanhat kirjat eivät edusta aivan alan viimeisintä sanaa, mutta kattavat varmaankin perusasiat. On selvästikin olemassa oikein hyviä kirjoja, aiheesta kuin aiheesta, mutta voinee todeta että hyvä yliopisto on vielä hakusessa.

DSP on nykyisessä tekniikassa hyvin keskeistä, sovellusalue on laaja, esimerkiksi CD-soitin, erilaiset signaalien mittaukset, muunnokset ja synteesit, puhelin- ja tutkatekniikka. Toki DSP vaatii pahimmillaan melkoisia laite- ja ohjelmistoresursseja. Yksityishenkilölle ehkä käytännössä runoilijan sanoin paha paatinen taakka, mutta kovaluonteiselle tekniikan opiskelijalle mikään epäinhimillinen ei voi olla täysin vierasta.

Tekniikan ylioppilas minä nyt kuitenkin vielä olen, vaikka en olekaan suorittanut ylioppilastutkintoa. En ole käynyt lukiota, enkä edes peruskoulua, mutta tässä sitä vaan ollaan itsetietoisena insinöörinä.

Henkilökohtainen talous on hankaluuksissa, mutta jollakin tavalla tämä elämä kuitenkin jatkuu. Haluan kaikesta hankaluudesta huolimatta olla tekemisissä konkreettisen tekniikan kanssa. Virtuaalinen kusetus ei minulle kelpaa. Ehdotuksen pelien ohjelmoinnista koen henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Pelillisyys ja älykännykät eivät maailmaa pelasta. Johtajaksi en edes halua. Tietääkseni Suomessa ei ole koskaan ollut pulaa suurista herratirehtööreistä ja ylipiäjohtajista. Haluan olla hyödyllinen asiantuntija, tekniikan mies. Haluan rakentaa hyödyllisiä käytännön ratkaisuja tulevaisuutta varten.

Suomi on pahantahtoisten poliitikkojen, mädäntyneiden virkamiesten, huonojen lääkäreiden, innokkaiden ulosottomiesten, hävyttömien koronkiskureitten ja huijareitten luvattu maa, byrokraattien Paratiisi ja kansalaisten Helvetti. Ulosotto, rankaiseminen, velkojen perintä ja virkamiesmielivalta ovat Suomessa pyhiä kutsumusammatteja. Opiskelu nähtävästi on jonkinlainen rikos ihmisyytä vastaan, rinnastettavissa kansanmurhaan ... oho, vähät kansasta ... eikun virkamiehen herkkien tunteiden loukkaamiseen, suurimpaan ajateltavissa olevaan rikokseen. Pientä ovat roskaväen - siis ns. "kansalaisten" - ininät, parkunat ja ruikutukset sen rinnalla.

Vaan luovuteta ei, leipään vaan puolet petäjäistä ja porskutetaan eteenpäin kaikista esteistä välittämättä. Sinnitellään eteenpäin sitkeänä sissinä ja toivotaan parasta.

Tällainen inhorealismi saattaa tietysti arvoisassa yleisössä aiheuttaa vahingoniloista tirskahtelua ja trendikäs herja "luuseri!" voi nousta lukijan äänihuulille. Ei kuitenkaan välttämättä kannata iloita toisen vahingosta, ellei ole erittäin vankasti etabloitunut siihen omistavaan ja vakavaraiseen ihmisluokkaan joka nauttii kaikkien mahdollisten hallitusten erityissuojelua. Nimittäin palkkatyöläisten tulevaisuuden näkymät ovat erittäin ankeat, valkokaulusköyhälistö mukaan lukien. Suomessa "vapautuu" lähivuosina työvoimaa sadointuhansin kun automaatio etenee ja kokonaiset ammattikunnat katoavat olemattomiin. Mikä tahansa työtehtävä voidaan automatisoida niin että ihmistä ei siinä tarvita. Sikäli katson kuitenkin olevani suhteellinen voittaja, irtisanomisista, häädöistä ja ulosottoveloista huolimatta. Elämästä ei selviä hengissä, mutta minä ainakin yritän.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu