<<

05.05.2019

>>

Vappu jo meni ohi, mutta luntakin on vielä hiukan näkynyt, aluksi vain ilmassa pieninä hiutaleina, mutta olipa Porissakin eräänä aamuna lunta pudonnut ihan maahan asti. Vaikka pianpa sellainen kevyt lumi jo tähän aikaan vuodesta sulaa kun maan ja ilman lämpötila ei kuitenkaan pysy pakkasella pitempiä aikoja. Länsi-Suomi on yleensäkin suhteellisen vähälumista seutua, vaikka emme sijaitsekaan aivan meren rannassa.

Herätyksen jo kokeneilla hyönteisillä ja etelän lämmöstä saapuneilla pikkulinnuilla voi tehdä henkiinjäänti tiukkaa näillä yölämpötiloilla, mutta sellaista se luonto nyt vaan on. Luonto, julma luonto, se ei tarkoita mitään, se ei pyri mihinkään, se ei vastaa mistään, se ei koe tunnontuskia, se ei tiedä mitään, eikä edes välitä. Se vaan on olemassa.

Luontoa on turha romantisoida. Se ei ole meidän äitimme eikä edes isäpuolemme. Luonto ei ole meitä varten. Olemme olemassa sattumalta. Olosuhteet olivat sattumalta meidän kehittymisellemme suotuisat, mutta yhtä hyvin ne olisivat voineet olla mitä tahansa. Emme vaan voisi olla toteamassa sellaisia olosuhteita joissa emme ole voineet syntyä, koska emme olisi niiden vallitessa syntyneet.

Herkkähermoisimmat puhuvat takatalvesta. Lienevätkö niitä ilmastohysteerikkoja, vai mitä ilmastovaivaisia ovatkaan. Heille ei tunnu kelpaavan sen paremmin ilmaston viileneminen kuin lämpeneminenkään. Me suomalaiset emme kuitenkaan voi käytännössä maapallon globaaliin ilmastoon mitään vaikuttaa, teemme mitä tahansa. On tyydyttävä siihen mitä saa. Kiinalaiset vievät ja me muut vikisemme, se on ajan rytmi.

Ohessa on kuva Porin kauppatorin nurkalta pohjoiseen päin. Siellä torilta lähes kymmenen minuutin kävelymatkan päässä häämöttää Porin Puuvilla. Tuo punatiilinen, jo käytöstä pois jäänyt savupiippu on hyvä maamerkki. Siellä yliopistokeskuksessa ne elämän sankar'teot toistaiseksi olisi suoritettava.

Osallistuin asianharrastuksesta matematiikka P2:n tenttiin, vaikka olen siitä kurssista periaatteessa jo selviytynyt harjoituskokein. Matematiikasta ei elämässä kuitenkaan koskaan pääse eroon. Ja nopeastipa ne lineaarialgebran tärkeät asiat unohtuvat ellei niitä harjoittele.

Lineaarialgebran tentti ei ollut kovinkaan paha ja tarkistaakin hyvin ehti. Olen nyt suorittanut kurssit P1 ja P2 kahdesti ja hyvin arvosanoin, mutta en silti voi väittää ettäkö hallitsisin ne aihealueet suvereenisti. Aikaa tentissä olisi ollut käytettävissä jopa 3 tuntia ja tunnelma oli sikäli huomattavasti vähemmän hektinen ja painostava kuin lyhykäisissä puolen tunnin harjoituskokeissa.

Paljon vaikeammankin tentin olisi pystynyt kehittämään siitä runsaasta materiaalista, sellaisen josta olisi ollut vaikea selviytyä ilman muistiinpanoja. Kukapa ne kaikki QR-hajotelmien käytöt, PNS-aproksimoinnin normaalimuunnokset ja matriisin diagonalisoinnin merkitysten moninaiset yksityiskohdat ulkoa muistaisi, ellei sitten ole päntännyt niitä erikseen lujasti ennen tenttiä!

Lineaarialgebrasta aina selviydyn, mutta diskreetin matematiikan kanssa käy heikommin. Se ei olisi minulle pakollinen aine, mutta koin velvollisuudekseni yrittää sitä kun kerrankin oli tilaisuus oikein yliopiston kurssilla. Diskreettiä matematiikkaa ei liian usein tule kunnolla opiskelleeksi. Takkiin tulee, mutta tulkoon. En ehkä pysty suorittamaan sitä kurssia. Olen menettänyt jo liian paljon pisteitä. Hylätty arvosana on edessä ellei pisteet nouse yli 50:n.

Noh, en ehkä oikeasti välttämättä tarvitse niitä opintopisteitä. En ota asiaa henkilökohtaisesti. On kuitenkin ollut suuri etuoikeus saada opiskella yliopistossa. On parasta vaan pokata lajitovereille kunnioittavasti kuin avantouintiin tottumaton orkesterinjohtaja Titanic-elokuvassa laivan viileällä kannella pelastusveneiden jo loitotessa ; On ollut kunnia soittaa kanssanne, hyvät herrat! Orkesterihan kuulemma soitti kuuluisalla Titanic-laivalla loppuun asti.

On vaikea uskoa että pystyisin vuoden kuluttua saamaan ja suorittamaan vaaditun diplomityön hyväksytysti. Sikäli on motivaatiovaikeuksia. Opiskelun koen kuitenkin tärkeäksi, niin ahtaaseen rakoon kuin poliitikot ja virkamiehet meidät opiskelijat ovatkin ajaneet. Taloudellinen tulevaisuus on synkkä, mutta antauduta ei. Turpiin vaan ja onnea.

"Introduction to Biomedical Engineering", hurja kirja. Vaan enpä usko että sille(kään) suunnalle minulle väyliä käytännössä olisi avoinna. On yritettävä olla oman elämänsä sankari, oman itsensä herra. Ihmisen mieli on kuitenkin vapaa vaeltelemaan kaikenlaisilla kauniilla ajatuksen ja tiedon viheriöivillä kesäisillä kukkakedoilla ja tietotaidon raikkaitten purojen varrella.

Toivottavasti ulosottomiehet ja muut hävyttömät ruumiinryöstäjät sekä koronkiskurit, herrat virkaruipot, tyrnevät tirehtöörit ja paatokselliset politrukit saavat ansionsa mukaan. Voinette arvata etten heille mitään ruusutarhaa tarjoile. Paremminkin menolippua kolmannessa luokassa - omalla kustannuksellaan - sinne alakerran vanhan vihtahousun perkeleellisen lämpökeskuksen hiiliosastolle ikuiseen työpalvelukseen - raskasta ja paskasta loputonta ja täysin hedelmätöntä ahertamista, siinä pahalle käypä palkkio pahoista tekosistaan.

Siltikin on todettava että maailmassa on toivoa roppakaupalla. Komeita mahdollisuuksia löytyy elämässä vaikka kuinka paljon. Opillisen sivistyksen maailma on äärimmäisen avara, eikä sitä pysty yksikään pahantahtoinen virkaruippo tai verenhimoinen verottaja tuhoamaan. Ei kannata jähmettyä tuijottamaan kaikkia koiranpaskoja, sillä maailma on niin lavea joka ikisen pikku-Laurin edessä, nimenomaan myönteisessä merkityksessä.

Uuden valtion rakentajalle raha on äärimmäisen vaikeasti saatava resurssi, mutta ideoita ja oppia kyllä löytyy runsain mitoin. Koulutus ei välttämättä kaikin osin ole erittäin hyödyllistä, mutta hyviä kirjoja on olemassa. Itse se oppi joka tapauksessa on viime kädessä omaan päähän puserrettava, ei sitä paljon voi ulkopuolelta auttaa.

Hyvän saavuttamisen vaikeus on inhimillinen tragedia, mutta parasta mitä voi tehdä tässä ristiriitojen mielettömässä maailmassa on yrittää ja pakerrella. Me yksilöt pystymme tekemään ainoastaan pakkosiirtoja ahdistettuina puun ja kuoren välissä. Vastuu kaikesta ylitsepursuavasta maailmallisesta hulluudesta ei kuulu meille yksilöille. Vastaamme kukin vain siitä mitä itse teemme. Esimerkiksi maapallon ilmasto ei ole meidän kontollamme. Virkaruippojen ja politrukkien tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät ole meidän syytämme.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu