<<

17.03.2019

>>

Joitakin takaiskuja on koettu, mutta demosalkun rakentelu jatkuu päättäväisesti ja kaikista esteistä välittämättä. Ohessa kuvattu Pienten sähkömoottoreiden mikrokontrolleriohjauksen esittelysalkku etenee vääjäämättä kohti täydellisyyttä hipovaa tasoa. Julmaa on elämä, mutta minkäs tekee. Ei auta itkua vääntää markkinataloudessa. Markkinoilla ei surra saa, eikä itku auta, ei.

Servojen osalta toteutus kieltämättä laahaa perässä, mutta kyllä nekin vielä aikanaan hanskataan suvereenisti. Tai ainakin OK. Vaikeudet eivät ole esteitä, ne ovat ainoastaan hidasteita. Tämä on pitemmän aikavälin projekti. Luovuteta ei koskaan. Akka tieltä kääntyköhön!

Esperanto-puolella edistystä ei ole nyt viimeksi tapahtunut tällä sivustolla. Demosalkun dokumentointi on vielä lapsenkengissä. Niinpä tulee välillä tavallista enempi kirjoiteltua tänne mikrovaltion sivuston suomenkieliselle puolelle. Kyllä se Esperanto-sarkakin vielä työn alle otetaan ja sähkömoottoreiden salat julki pannaan sekä viisaudet auki kirjoitetaan, jahka ennätetään. Ei tässä missään jäniksen selässä olla!

Tulin vuodenvaihteessa tehneeksi sellaisen kepeän uudenvuoden lupauksen, että piirtelen värikynillä oikein runsaasti paperille tänä vuonna. Alkuperäinen idea oli kasvien piirtäminen, mutta se taitaa olla parempi jättää lahjakkaammille ja luonnon kuvaamiseen lujemmin sitoutuneille.

Jos ehtii niin ajattelin että esimerkiksi demosalkun sähkömoottoreista tai muusta insinöörin herkimpiä tuntoja hipelöivästä aiheesta voisi koettaa laatia pienimuotoista omaehtoista modernia taidetta ihan omin pikku kätösin. Tai ainakin sellaista jota voisi herkkäuskoisille väittää taiteeksi.

Voisi olla ihan taiteellisen näköistä jos koettaisi yhdistää kytkentäkaavion ja 3D-vaikutelmaan pyrkivän värikynäpiirroksen demosalkun kohteista. Mutta saapa nähdä tuleeko siihen koskaan aivan oikeasti ryhdyttyä, vai jääkö vaan eteeristen unikuvien tasolle, kuten niin moni juttu valitettavasti on vuosien varrella meikämannelta tainnut jäädä. Mikäs auttaa, täytyy lompootella eteenpäin päivä kerrallaan kuin kulkukissa ja selviytyä kädestä suuhun eläen.

En toistaiseksi pysty opiskelemaan kovin teknisessä ympäristössä, mutta porilaisissa yliopistollisissa olosuhteissakaan ei oikeastaan kehtaa valittaa kunnon lähteiden puutteesta. Vaikka Puuvilla onkin niin kaupallisesti ja johtamispainotteisesti orientoitunut opinahjo.

Teknisesti kiintoisia kirjaston poistokirjoja nimittäin kertyy sellaista vauhtia, ettei ole mitään toivoa ehtiä niitä lukemaan. Eipä niistä kieltäytymäänkään pysty. Täytyy vaan todeta vanhan katkeran rakkauslaulun sanoin jotakin siihen tapaan että "ilman en voisi olla tätä tuskaakaan" ; tuska tuntuu niin hyvältä (Punatukkainen tyttöni ; ... Ken kutrejasi nyt silittää, Ken onnen saa mi kuului mulle, Kunpa parempi oisi hän kuin oisin ollut minä sulle...).

Ehkä eläkkeellä ennättäisi? Brua-ha-haa, toiveajattelua.

Sähkömagnetismi ja elektroniikka tuntuvat läheisiltä aiheilta. Niitä voi jopa meikäläinen kaulusköyhä kuvitella pystyvänsä käytännössä harrastamaan, vaikkakin varsinainen työura niiden parissa vaikuttaakin kovin kaukaa haetulta pyrkimykseltä.

Mikäpä tässä auttaa muu kuin sätkytellä muitten mukana ja toivoa parasta. Jos onni suosii niin saatan menestyäkin aineellisesti. Jos käy köpelösti, niin olenpa ainakin parhaani yrittänyt. Sikäli hyvä ettei ainakaan enää tarvitse hakata päätään seinään sen vuoksi että mitään ei voi suorittaa, mitään ei voi saavuttaa. Paljon voi saavuttaa tietotaidollisesti ja teoriassa, vaikka konkreettinen aineellinen hyvä jääkin niukaksi.

Suomen eduskuntavaalit lähestyvät. Poliittinen tilanne on tavallista agiilimpi ja mielenkiintoisempi. Toki aion äänioikeudesta pitää lujasti kiinni ja käydä uurnilla. En luovuta vaikuttamisen mahdollisuuksiani pois, vaikka ne niin pieniä ovatkin. Periaatteeni on perinteisesti se että äänestän sellaista oikean puolueen nuorta naisehdokasta joka mitä todennäköisimmin ei tule valituksi. Minun logiikkani mukaan ääni menee tällöin puolueelle. Enhän minä näitä ehdokkaita tunne henkilökohtaisesti, enkä voi mennä yksilöistä takuuseen.

Persuille minun ääneni menee joka tapauksessa, koska sinne se parhaiten sopii. Ja meillä persuilla on toki edelleen hyvässä muistissa kesän 2017 tapahtumat sekä Kokoomuksen ja Sauli Niinistön rooli niissä. Kosto elää. Meidän Jussia ei rankaisematta tönitä.

Persut ei ehkä ole täydellinen puolue, mutta siinä on paljon hyvää. Se on järkipuolue. Ilmastonmuutoksesta on turha vouhottaa, koska sille me suomalaiset emme käytännössä mahda yhtään mitään. Ikäväähän se on jos ilmasto muuttuu epäsuotuisaksi, mutta ilmasto on vaihdellut ilman ihmisen vaikutustakin ja maahan kaatunutta maitoa on turha jäädä porajamaan.

Isojen väkirikkaiden valtioiden tekemisillä on paljon suurempi vaikutus ja niihin emme voi vaikuttaa pätkääkään, vaikka yrittäisimme olla miten hyveellisiä ja mallikelpoisia pienen EU-maan kansalaisia, über-kilttejä Maastricht-mallioppilaita ja niuhottavia Brysselin hikipinkoja. On turha vahingoittaa oman maan talouselämää sellaisella huijauksella.

Monen turvallisen maan kautta - vastoin sopimusta - saapuneiden asyylioikeuden hakijoiden hyysääminen ja itseisarvoinen internationalismi sekä globalismi on minulle myrkkyä. Emme voi olla muukalaisia omassa maassamme. Enemmistö ei voi elää vähemmistöjen ehdoilla. Perinteinen kansallisvaltion idea on kaikkein kestävimmällä pohjalla. Meidän on suojeltava omaa elämäntapaamme, omaa kulttuuriamme. Maassa maan tavalla ... tai sitten maasta ulos. Emme voi olla maailmanpoliisi ja koko maailman omatunto. Ei meillä ole sellaisia resursseja.

Sikäli Vihreät ja VaseLiinijengi eivät voi koskaan saada minun ääntäni, vaikka miten kannattaisivat perustuloa. Todellinen - vastikkeeton - perustulo ei voi toteutua, koska sekä Kokkarit että Demarit vastustavat sitä, joten se on merkityksetön epärealistinen tavoite. Oikea perustulo ei voi olla tarveharkintainen. Oikeaa perustuloa ei tarvitse kerjätä.

Hoidetaan mieluummin omat asiat ja jätetään ulkomaalaisten murheet heille itselleen, koska he epäilemättä ovat omissa asioissaan kaikkein parhaita mahdollisia asiantuntijoita. Ei meillä ole heidän asioistaan mitään ylimaallista viisautta, ja josko edes omastakaan ongelmakentästämme. Suomi kuuluu suomalaisille!

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu