<<

03.03.2019

>>

Kevättä kohti ollaan menossa selkeän päättäväisesti, vaikka sää onkin viimeksi kylmennyt. Kevät on monasti osoittautunut raskaaksi ja hankalaksi vuodenajaksi, joten nyt täytyy varmistaa ettei kevätväsymys pääse yllättämään. Haluan suoriutua yliopiston ensimmäisestä lukuvuodesta kunnialla loppuun saakka. On jaksettava tsempata kalkkiviivoille asti ja tarmokkaasti maalinauha katkaisten.

Tämä jalo pyrkimys ei ole aivan vailla ongelmia ja vastoinkäymisiä. Toisinaan ihminen erehtyy. Erehtyminen on ehkä inhimillistä, mutta siti perin ikävää.

Erehtymisestä esimerkkinä oheinen diskreetin matematiikan ensimmäisen välikokeen tehtävä. En osannut ratkaista sitä tentissä, vaikka se on oikeastaan ihan helppo, näin jälkikäteen ajatellen. Nuo neljä pistettä jäivät siis saamatta.

Paukut alkoivat jo loppua eikä jaksanut ajatella. Diskreetti matematiikka vaatii toisinaan enemmän kekseliäisyyttä kuin esimerkiksi suoraviivainen lineaarialgebra.

Kansiollinen materiaalia sai välikokeessa olla mukana muistin tukena, mutta kekseliäisyys pitäisi tulla omasta päästä ja siihen tarvitaan virkeyttä sekä hyviä voimia. Väsytyskohtaus tappaa kaiken luovan älyllisen toiminnan. Keskushermoston synapsit ja neuronit eivät vaan jaksa paukahdella, energia ei riitä, tai jotakin sellaista.

Täytyi kävellä bussipysäkille 10 minuuttia ja juoda mukillinen kahvia ennenkuin oivalsin oheen lyijykynällä piirretyn ratkaisun, jonka hahmottelin koepaperille huojuvassa Meri-Porin suunnan bussissa. Helppo tehtävä, mutta ei vaan polla säteillyt riittävässä määrin silloin kun olisi pitänyt.

Tuossa ratkaisussa jos viiva <a, b> poistetaan, niin graafi on edelleen yhtenäinen, eli joukko { <a, b> } ei ole irrotusjoukko. Toisaalta jos poistetaan piste a tai piste b, niin se katkaisee graafin kahteen komponenttiin, joten sekä a että b ovat kumpikin erikseen irrotuspisteitä. Helppoa kun sen oivaltaa.

Diskreetti matematiikka ei olisi minulle pakollista, mutta olen halunnut osallistua siihen, muiden muassa siksi että sillä on kytkentöjä ohjelmointiin. En ilmeisesti ole siinä kovin hyvä. Kilpeeni on diskreetin matematiikan koitoksissa jo tullut erinäisiä kolhuja. Itsetunto on kuhmuilla.

Lähitunteja diskreetin matematiikan kurssilla ei ole, monisteen ja videoiden avulla opiskellaan, kukin oman kammionsa hiljaisuudessa. Kurssin valittuja tähdellä merkittyjä harjoitustehtäviä, ns. tähtitehtäviä, voi koettaa ratkoa dokumentille ja selittää sitten ratkaisunsa erinomaisuuden opettajalle parhain päin Skype-session aikana, mutta monet tehtävät ovat osoittautuneet yllättävän kinkkisiksi.

Joitakin konsultointipalavereja on myös ollut tarjolla, mutta en keksi uudesta aiheesta kysymyksiä niin nopeasti, joten en ole niihin osallistunut. Materiaalin läpikäynnissä pitäisi edetä varsin rivakasti jos mielii tähtitehtävistä onnistuneesti pisteitä kerätä.

Skype eli kuva/ääni-puhelut netissä tietokoneen avulla on minulle uusi kokemus tällä kevätlukukaudella. Diskreetin matematiikan tähtitehtävien lisäksi sitä on harrastettu tamperelaisen kurssin Electrohydraulic Servo Systems tehtävien tarkistuksessa. Se sopii myös ihmisryhmän kokoontumiseen yhteiseen palaveriin ja liikkuvan kuvan välitykseen.

Englannin kieli. Se täytyy vaan hyväksyä, koska eipä siitä eroonkaan pääse. Esperanto olisi parempi. Englantia täytyy kuitenkin osata. Hankinpa sitten kympillä ihka uuden sanakirjan. Ihan yksikielisen. Siinä on (amerikkalaiset) ääntämisohjeet. Onhan niitä sellaisia sanoja joiden oikea ääntämys ei ole aivan itsestäänselvä, esimerkiksi tekniikan alueelta pneumatic [nuy-ma-tik].

Pitkälti olen sinnitellyt yli 40 vuotta vanhalla Suomi-Englanti-Suomi taskusanakirjalla. Se on kokoonsa nähden melkoisen hyödyllinen. Alunperin hankin sen ymmärtääkseni englanninkielisten postimerkkikataloogien selitystekstejä.

Paljoltihan nykyisin käytetään älykännykkää ja netissä vapaasti tarjolla olevia palveluksia sanakirjana. Minä vaan olen sen verran vanhan liiton miehiä etten harrasta älykännyköintiä. Protestoin koska siinä ei ole järkeä. Miksi vakiona pysyviä tietoja pitäisi jatkuvasti kierrättää radiotaajuuksilla kun pyörä ja kirjapaino on keksitty. Se on kaistanleveyden tuhlausta. Suomalaisen agraarikulttuurin viisauden mukaan: "Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia."

Vaikka ei sitä tiedä josko vaikka joskus vielä hankkisin uuden uutukaisen älykännykän, jos sattumalta rikastun oikein silmittömästi. Toistaiseksi tyydyn 2G -mummokännykkään joka on käytännössä täysin riittävä. Jos välttämättä täytyy käyttää vaikkapa yliopistolla omaa tietokonetta ja surffailla netin aalloilla, niin voin käyttää tablettia tai läppäriä akulla. Ei siihen puhelinta tarvita. Ja voisin myös käyttää Raspberry Pi 3 -korttimikrotietokonetta jos on verkkosähköä saatavilla.

Pääosin eteneminen tapahtuu toistaiseksi perinteisin menetelmin, kuin murtomaahiihtona diagonaalityylillä, vaikka en mikään hiihtourheilun kannattaja olekaan. Pienten sähkömoottoreiden mikrokontrolleriohjauksen demosalkkku on lyömättömän hieno projekti. Siitä pystyy kehittämään lähes äärettömän hienon toteutuksen. Olen siitä kovin ylpeä.

Näin siis aion edetä kohti keväisiä koettelemuksia pelottomasti kuin seitsenpäistä tulta syöksevää lohikäärmettä lähestyen, kylmän rauhallisesti, turhia riskejä vältellen ja riittävästi leväten, turvallisin elämäntavoin, lääkkeitä ja vitamiineja nauttien ja demosalkkua pitkäjännitteisesti rakennellen. Näissä merkeissä valtiomme on voittava. Lohikäärmeeltä katkotaan miekalla kaulat ja lopulta meidän on sekä prinsessa että vähintäänkin puoli valtakuntaa.

Toivottavasti sitä prinsessaa ei ole hemmoteltu aivan piloille kotioloissaan. Jos hänen asenteensa on sellainen että "mitähän tuo merkityksetön mutterimies oikein luulee olevansa" niin ei hyvät hauku. Ja jos se valtakunnan puolikas vielä lähemmässä tarkastelussa paljastuu kuppaisia käärmeitä viliseväksi kitukasvuiseksi joutomaaksi, niin koen tulleeni petetyksi. Siinä tapauksessa nyrkin ja hellan välissä joutuu sessan raskasta kotivaimon uraansa toteuttamaan.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu