<<

31.12.2018

>>

Elämäni ja mikrovaltioni tulevaisuuden kannalta epäilemättä kaikkein tärkeimpiin vuosiin lukeutuva vuosi 2018 alkaa vedellä jo viimeisiään. Uusi vuosi 2019 täynnä kovia haasteita ja suuria kysymysmerkkejä vartoo jo aivan nurkan takana.

Toistaiseksi mikrovaltiosta ei ole esittää juuri mitään konkreettista aikaansaamista, vaikka olen tätä lempilastani pyöritellyt jo ainakin siitä kuuluisasta "maailmanlopusta" 21.12.2012 lähtien. Maailmanloppukaan ei siis minua pysäyttänyt. Olen vaan niin kova sälli.

Virtuaalisuutta ja itseisarvoista digitalisaatiota vihaan ja halveksun syvästi, pyrkien äärimmäisen sinnikkäästi kohti todellista, mekaanista ja fyysistä maailmaa, mutta toistaiseksi on tarjota vain halpaa virtuaalihuijausta ja eteerisiä unelmia, utuisia haavekuvia.

Tulevaisuus kuuluu insinööreille. Tulevaisuus kuuluu paikallisille lokaaleille arvoille, paikalliselle osaamiselle, lokaalille viisaudelle. Globaaleille toivottomille ongelmille emme mahda koskaan yhtään mitään, mutta omaan lähiympäristöömme voimme vaikuttaa.

Globaalisti mitään toivoa ei ole. Globalismi on pelkkää kusetusta. Markkinatalous raiskaa maailmaa vailla vastuuntuntoa. Ainoastaan meidän oma pieni lokaali maailmamme voi olla järjellinen ja hallittava. Tulevaisuus kuuluu paikallisille koneinsinööreille sanan laajassa merkityksessä. Eläköön sähkömekaniikka! Eläköön paikallinen ymmärrys ja tietotaito!

Lupauksena uudelle vuodelle on tietysti se mikä ennenkin, nimittäin että otsasuonet verenpaine- ym. lääkkeiden puutteessa pullistellen, hampaat irveessä, naama vinossa ja välillä vaikka itkupotkukohtauksissa permannolla sätkytellen jatketaan kohti sitä haaveitten kultamaata, El Doradoa, unelmain onnelaa.

Mutta kengät täytyy ensin liimata kuntoon. Liimauspuristin on improvisoitu kokoon käyttäen kirjaston poistettuja kirjojen vahvoja tukipeltejä.

Polkupyörän renkaan paikat ja kumiliima korjaavat reiän kengän pohjassa. Toki paikan pehmeitä reunoja olisi syytä jatkossa kovettaa ja tehdä kestävämmiksi esimerkiksi pikaliimalla, etteivät paikat ala repsottaa. Eihän polkupyörän renkaan sisäkumin paikka ole tarkoitettu kestämään kovaa kulutusta koska se ei ole tarkoitettu renkaan kulutuspintaan.

Kuljettava tie edessä on pitkä ja kivinen. Se vaatii kunnolliset kengät joiden pohja ei vuoda kosteutta sisään. Liimauspuristimelle ja parsinneulalle voi jatkossa löytyä käyttöä enemmänkin.

"Saatei, rumat ne vaattehilla koreeloo! Tämä eteläpohjalainen sananparsi kääntynee yleiskielelle luontevimmin esimerkiksi näin: "Mutta eihän aidosti kaunis ihminen tarvitse ulkonäköä keinotekoisesti kohentavia pukimia!".

Paljon on mätää tässä maailmassa, mutta ei parane sitä jäädä ihmettelemään. Ja jätkä senkun porskuttaa.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu