<<

20.11.2018

>>

Automaatiokurssin ensimmäinen välikoe on vielä tuoreessa muistissa. Toivottavasti se käsitteli kaikkein vaikeimpia aiheita, mitä dippainssin opin tiellä lähivuosina tulee eteen. Epälineaaristen differentiaaliyhtälöiden linearisointi ja Laplace-muunnos ei ole ihan simppeli aihe täällä Porissa, jossa ei virallisesti lainkaan tarvita yliopistotasoista differentiaali- ja integraalilaskentaa. Tai ei ainakaan myönnetä että tarvittaisiin.

Tampereen teknillinen yliopisto sulautuu piankin osaksi Tampereen yliopistoa, mutta opiskelun on kaiketi määrä jatkua pahemmin häiriintymättä. Mitä nyt vähän tietojärjestelmät varmaankin ovat ihanasti sekaisin alkuvuodesta kun TTY/TUT lakkaa olemasta.

Joulukuu on väärällään tenttejä. Kaiketi ne on pyrittävä suorittamaan suunnitelmien mukaisesti. Olio-ohjelmoinnista pitäisi kerätä valtavasti lisää pisteitä harjoitustöistä että saisi tenttioikeuden. Saisi edes kolmosen arvosanaksi, mutta sekin voi olla tiukassa. Edellyttää kahta EXAM-tenttiä ja sairaan määrän suoritettuja nettiharjoituksia. Tehtäviä on nimittäin nykyisin aika paljon. Jos haluaisi vitosen arvosanaksi, pitäisi suorittaa verkossa kaikki harjoitukset ja koululla 3 EXAM-tenttiä. EXAM-tentit sinänsä ovat olleet lällärikamaa, mutta harjoituksiin menee uskomattoman paljon aikaa.

Ohjelmoinnissa arvosana tulee varsinaisesti harjoituksista, suoritettujen harjoitusten määrästä. Se on Helsingin yliopiston Java-materiaalia ja Netbeansin TMC-kilkkeen (Test My Code) avulla toimii koodin automaattitarkastus on-line yhteydessä. EXAM-tenteillä lähinnä vain varmistetaan että sälli todellakin osaa jotakin, koska eihän sitä tiedä kuka ne harkat oikeasti on netissä tehnyt. Arvosanat ovat henkilökohtaisia. Eihän siellä kodeissa kukaan kierrä tshekkaamassa kuka niitä harjoitustehtäviä oikeasti ratkoo. Ohjelmointikurssit ovat pääsääntöisesti etäkursseja.

Nostalginen kuva kolmannen kerroksen kaksoisluokan 334+336 piirtoheittimestä. En ole koskaan nähnyt sitä käytössä. Enimmäkseen opetuksessa on käytetty videoprojektoreja ja dokumenttikameraa valkokankaan kera sekä myöskin valkoista tussitaulua. Jokin projektorilla varustettu älytaulukin siellä kaksoisluokassa on, mutta en ole nähnyt sitä varsinaisessa käytössä.

Joulukuuset ovat jo ilmestyneet Porin katukuvaan, kauppatorille ja Eetun aukiolle. Tipe-tipe-tip-tap. Niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen? Joskohan.

Joulukuussa suomalaiset virkamiehet juhlivat EU-itsenäisyyttä. Itsenäisyyspäivä on kaikille verovirkailijoille, ulosottomiehille ja muille psykopaattivirkamiehille suuri päivä. Tosin voisi kai sitä julkisin varoin juhlintaa hiukan vähentää koska Suomen itsemääräämisoikeus luovutettiin taisteluttta Eurostoliitolle. Ilmapiiri yhteiskunnassa vaikuttaa kireältä, eikä ihme.

Teknillinen yliopisto ei Porissa ole vaikuttanut kovin teknilliseltä, mutta opiskelu jatkuu. Yliopistokeskuksen kirjaston poistoista silti sentään toisinaan löytyy jotakin mielenkiintoista, kuten oheinen otos todistaa.

Sulautettujen järjestelmien kurssin omaa rakennusprojektia en pysty lähiaikoina toteuttamaan. Esperanto-puolelle kuitenkin kokoilen yhteenvedon suunnitelmista. Kyllä minä sähkömekaanisen astronomisen kellon vielä joskus rakennan, vaikka suu vinossa, räkä nenästä valuen ja porua vääntäen. Vaikka verta, paskaa, höyheniä ja pompannappeja lentelisi ilmassa ja ulkona sataisi vanhoja ämmiä äkehet selijäs. Vaikka olisi insinöörin ilme kuin petolinnun perse.

Konkreettiset asiat joka tapauksessa ovat tärkeimpiä. Virtuaalisuus on pelkkää kusetusta.

Opiskelu jatkuu päättäväisesti kaikista esteitä huolimatta. Eikä tässä mitään elämää ja erotiikka olla opettelemassa, kuten Juha Watt Vainio lauleli, vaan aivan oikeita asioita. Ympäröivä maailma saa olla aivan niin hullu kuin se haluaa olla. Karavaani kulkee ja etenee. Mää vain aavikkomaisemaa keltasta katselen teltasta. Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus, siinä Vainio kylläkin oli aivan oikeassa.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu