<<

22.09.2018

>>

Tässä näette lempeän kuvan porilaisen DI-koulutuksen saitin poridi.fi eräästä uudesta blogi-kirjoittajasta eli bloggaajasta, pehmeissä kaninkorvakuulokkeissaan [ flying tiger Porin kävelykadun varrella ]. Siis tottakai korvakuulokkeissa kuuluu olla korvat. Vaikka itse kylläkin mieluummin kutsuisin itseäni kolumnistiksi. Kuva on 1½ vuotta vanha ja parta on tainnut sittemmin harmaantua jonkin verran.

Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikkö ilmoitti lukuvuoden alussa uusista opiskelija-blogikirjoittajan paikoista ja minähän ilmoittauduin päätä-pahkaa. Katson itselläni jo olevan jonkin verran aiempaa kokemusta kirjoittamisen alalta.

Meitä opiskelijoita on TTY (Tampereen Teknillinen Yliopisto) eli TUT (Tampere University of Technology) Porin yksikössä kaikkiaan kolme bloggaria, vai miten tuo epämiellyttävän moderni termi pitäisi kirjoittaa. Minulla kieltämättä on näissä kuvioissa vielä hiukan opeteltavaa. Määrä olisi tuottaa lukuvuoden aikana 4 kirjoitelmaa. Luulenpa että pystyn siihen helpostikin. Olen aika mestari tarvittaessa laskettelemaan sujuvasti kaikenlaista soopaa, palturia ja lööperiä, tosin lähinnä vain kirjallisesti ja ajan kanssa.

Rahallinen korvauskin työpanoksesta on luvassa, peräti ruhtinaallinen 150€ könttäsummana keväällä kun homma on pulkassa. Sillä valtaisalla rahamäärällä juon pään heti täyteen!

Niin, kirjoittelu tuollaisella arvovaltaisella saitilla on toki luonteeltaan hiukan erilaista kuin irroittelu täällä omalla saitilla. Esiinnyn kaiketi bloggarina jollakin tapaa myös yliopiston edustajana. Politiikkaa, uskontoa, kiroilua, rasismia, seksiä ja muita yleisesti suuria ristiriitaisia tunteita herättäviä aiheita on blog-kirjoitelmissa syytä visusti karttaa.

Oman valtion itsenäisyysjulistukset, Pyhän Finnhenge-vuoren (joka hakkaa enkkujen vanhan säälittävän aneemisen Stonehenge -kivikehän mennen ja tullen) rakentamisen/löytämisen suunnitelmat ja oman luonnonuskonnon julkilausumat on syytä esittää jollakin muulla foorumilla. Ja onhan näitä vaihtoehtoja. En tokikaan ole sensuurin kannattaja, vaan puollan ajatuksen- ja sananvapautta, mutta kuten olen poliitikoilta kuullut - diplomaattisesti ilmaisten - "ei pidä unohtaa vastuun merkitystä".

Siis mikäli esiinnyn jonkinlaisena yliopiston keulakuvana, niin totta kai noudatan paikan sääntöjä. "Kenen leipää syöt, sen laulua laulat", se on tervettä arkipäivän realismia. Vai olisiko se jonkinlainen Tukholma-syndrooma? No anyway, yliopiston leivissä täytyy mielestäni esiintyä hillityn arvokkaasti ja asiallisesti, akateemisesti. Pyrin pitäytymään tuolla DI-koulutuksen saitilla mahdollisimman tiiviisti opiskeluun liittyvissä seikoissa. Aluksi siellä kuitenkin kaivataan jonkinlaista kirjoittajan elämänkertaa ja sellaisen sinne siten myös tarjoan. Se ei välttämättä ole kaunista katseltavaa, mutta minkäs tekee, kaikki elämä ei ole ollut niin pirun kaunista. Kaikki ryppyinen tosielämä ei vaan ole kauniiksi siloiteltavissa.

No tuota, blogi-artikkelin normaalina pituutena pidetään 300 sanaa ja 500 sanaa pitkää kirjoitusta jo pidetään (liian) pitkänä juttuna. Ihmiset eivät kuulemma nykyisin jaksa lukea niin pitkiä tekstejä. Minulle tuollaiset pituusrajat ovat aika tiukan tuntuisia. Jos 60 vuotta reaalielämää koettaisi esittää 300:lla sanalla, niin siitä tulisi 5 sanaa/vuosi, otsikko ja allekirjoitus mukaanlukien. Nuoruudessa olisi ajanjakso jota voisi osuvasti luonnehtia kirjoittamalla 20 kertaa peräkkäin 5 sanaa OLIPA TAAS YKSI TYLSÄ VUOSI. Mutta onneksi sain vihdoin kenkää raumalaiselta telakalta. Elämää on savupiipputeollisuuden ulkopuolellakin. Tai oikeastaan ei sitä muualla olekaan.

No minähän olen jo vanha äijä, täytän 60 vuotta 30.09.2018 kello 19:30 vyöhykeaikaa (Suomelle normaali Itä-Euroopan aikavyöhyke UTC+2h), eli siis kello 20:30 tätä kirottua kesäaikaa. Olen itsekin yllättynyt siitä miten vanha jo olen. Minne se nuoruus ja vetreys katosi? Epäilemättä potentiaaliset lukijani ovat jonkin verran minua nuorempia, ehkä pääosin 25 ... 45 vuotiaita. Meidän välillämme saattaa jopa olla eräänlainen sukupolvien välinen juopa.

Tulen joka tapauksessa vetämään poridi.fi blog-kirjoittajana erittäin kilttiä ja rauhallista linjaa. Koen että minut on rehabilitoitu. Kitkerän kärkevä yhteiskuntakritiikki, sitkeässä kytevä herraviha ja moninainen sosiaalinen katkeruus saa niissä kuvioissa jäädä. Minä kirjoitan blogia hymyssä suin ja hyväntahtoisesti. Verenpaineeni laskee ihan silmissä. Otsasuonet lakkaavat pullistelemasta ja katkerasti nyrkkiin pusertuneet kädet avautuvat ystävälliseen tervehdykseen. Olen niin mielin-kielin sosiaalista tiimipelaajaa että ihan ällöttää.

Tämä ei suinkaan merkitse ettäkö tarjoaisin ulosottomiehille, väärämielisille tuomareille, hävyttömille koronkiskureille ja kaiken maailman verenimijä-virkamiehille yleisen synninpäästön ja armahduksen. Virkamiesten toimia on tutkittava kriittisesti luupin kanssa ja puututtava väärinkäytöksiin kovalla kädellä. Kansalaisen elämän tuhoaminen virkamiestyönä, virkamies itse siitä taloudellista etua saaden, ei voi koskaan olla oikein. Sellaiset helvetin pahantahtoiset hyeenat saavat palaa alakerran Vanhan Erkin hyvässä hiiligrillissä ikuisesti.

Voi jumppahuiti! EU saattaa yllättäen luopua kesäajasta, eli kouristuksenomaisesta kellonaikojen siirtelystä edes-takaisin? Kukapa olisi uskonut että umpihullu EU pystyy tekemään järkeviä päätöksiä. Lyön vetoa että suomalaiset valitsevat Moskovan ajan UTC+3h omaksi ajakseen. Kesäajan mukainen aikameridiaanihan (45° Greenwichistä Itään) kulkee Moskovan itäpuolelta!

Mutta ei se mitään, minä pidän Venäjästä. Minun puolestani Suomi voisi saman tien liittyä Venäjään, jos kerran kellonaikakin on jo valmiiksi sama kuin Moskovassa. Maantieteellisesti Suomi on vaan patti Äiti-Venäjän kyljessä. Kun se Suur-Suomen rakentaminen kerran ei onnistunut lähes 80 vuotta sitten, eli Suomen itärajaa ei saatu siirrettyä kulkemaan Itä-Karjalan suurten järvien kohdalta, jolloin se suunta olisi ollut sotilaallisesti mahdollinen puolustaa. Siinä olisi ollut jokseenkin luonnollinen raja, mutta kun ei niin ei. Niinpä ainoa pitemmän päälle stabiili tilanne on se että ainakin Suomen eteläinen osa sulautuu osaksi Venäjää, mukaanlukien Oulu. Kesäaika on sikäli askel oikeaan suuntaan. Pitäkööt Ruotsi Pohjois-Suomen ja Ahvenanmaan. Toivottavasti tämä on kyllin provosoivaa.

Parempi ja luonnonmukainen vaihtoehto Länsi-Suomen kannalta olisi kuitenkin Keski-Euroopan aikavyöhyke UTC+1h, mutta sitähän ei vaihtoehtona kansalle edes tarjota. Vaihtoehdot ovat Moskovan aika UTC+3h ("kesäaika") ja paremminkin Itä-Suomelle sopiva Itä-Euroopan aikavyöhyke UTC+2h ("talviaika"). Sääli muuten että media ja poliitikot eivät ole kyllin sivistyneitä tunteakseen normaalin vyöhykeaikajärjestelmän. Ei se nyt niin vaikea ole. Mikä ihmeen "talviaika", oikea termi on vyöhykeaika.

Täällä omalla saitilla voin tällaiset känkkäränkkä-mielipiteeni ilmaista, mutta arvovaltaisena poridi.fi bloggarina on syytä pitää suu siivosti sordiinolla. Tässä yhteydessä konsensus-politiikka on munattoman ... oho, eikun ... järkevän henkilön valinta. Eihän siellä tiedetä että oikeasti olen täällä vieraassa maassa salanimellä esiintyvä mahtava valtiomies, oman valtionsa hallitsija joka esiintyy Suomessa incognito.

Olkoon aikameridiaani mikä tahansa, tasajakoisella aika-asteikolla varustettu hieno säädettävä peiliaurinkokelloni pystyy sopeutumaan kaikkiin aikavyöhykkeisiin meidän pohjoisella pallonpuoliskollamme (maapallon eteläisellä puoliskolla Aurinko kiertää eri suuntaan, joten eri asteikko), jos nimittäin keskiraskas lottovoitto sattuu kohdalle niin että pystyn jotakin todella toteuttamaankin. Halutessaan voi reumatismin ja rasismin vaivaama hervottomasti hihittelevä - kuin se radion luontotoimittajana reinkarnaation kokenut "ihanainen" Pirkka-Pekka Petelius eräässä vanhassa pahennusta herättäneessä TV-mainoksessa - nokinaamainen vääräsääri-lappalainen asiakas vapaasti säätää sen näyttämään vaikkapa Pekingin tai Meksikon aikaa. Sitä odotellessa.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu