<<

23.08.2018

>>

Olen tällä päivämäärällä iskeytynyt kiinni Porin Puuvillaan, infopäivänä. Minusta todellakin tulee seuraavalla viikolla aivan oikea yliopisto-opiskelija, eikä mitään voi. Täytän syyskuussa jo 60 vuotta, mutta niin vaan menen yliopistokeskukseen luennoille ja harjoituksiin kuin pieni eläin. Hyppään siellä kuin hilleri.

Siellä taitaa opiskella liki parituhatta opiskelijaa. Paljolti kaupallisen alan ihmisiä ja kyllähän SoTe-alakin siellä esiintyy. Kandidaattitasolta lähtien koulutus on ymmärtääkseni 3 vuotta pitempi kuin maisterikoulutus. Maisterikoulutus, ihannepituus 2 vuotta, lähtee liikkeelle ikäänkuin yliopiston neljännestä vuosikurssista.

Porin yliopistokeskuksessa toimii periaatteessa 4 eri yliopistoa. Aalto-yliopistolla kuitenkaan ei siellä ole enää vuosiin ollut pysyvää edustusta.

Yliopistokeskus vaatii oman laistaan koordinointia ja hallintoa. Yliopistokeskushan ei sinänsä ole yliopisto, vaan se on paikka jossa erilaisilla yliopistoilla on jotakin toimintaa. Yliopistokeskusten hallinnointiin sisältyy problematiikkaa josta suuret suomalaiset herra päättäjät eivät välttämättä ole kovinkaan tietoisia. Tämän mainitsi yliopistokeskusta toistaiseksi hoitava henkilö. Aiempi reksi on loikannut SAMK:in reksiksi.

Porin Puuvillassa on aikoinaan tehty monenlaista kangasta. Tätä symboloi sen edessä joen rannassa oleva monumentti syntymävuodeltani 1958. Puuvilla täytti tuolloin 60 vuotta. Tuli miehen ikään? Siinä on suihkulähde ja kaikki. Läheisellä suojaisella puiston penkillä näkyi nukkuvan naispuolinen henkilö siellä loppukesän auringonpaisteessa. En häirinnyt häntä millään tavoin.

Ymmärtääkseni tuo massiivisen kiven näköinen esine esittää jättiläiskoossa sukkulaa jonka avulla on tehty kangasta. Sen avulla samansuuntaisten loimilankojen kerrosten väliin saatiin näitä vasten kohtisuora lanka joka sitoi langat yhteen ilman että mitään tarvitsee erikseen ja vasiten kietoa toisen ympäri. Sukkulan keskellä on lankakerä josta purkautuu lankaa sen liikkuessa. Sukkula sukkuloi kangasta kudottaessa puolelta toiselle. Loimilangat on jaettu kahteen osaan joista kumpikin on vuoroin ylä- ja vuoroin alapuolella. Näin sukkulasta purkautuva lanka jää puristuksiin loimilankojen väliin. Fiksu vekotin, vaikka siinä ei olekaan IN sekä OUT.

Joskus on tehnyt mieli selvitellä kankaankudontaa ja sen sellaista (mm. pitsin nypläys) hiukan enemmänkin, vaikka sellainen ei varmaankaan ... hmmmm ... ilmaistaanpa tämä korostetun kauniisti ja varovaisesti ... jo perinteisenä ja laajalti omaksuttuna taitona voi Suomessa olla erikoisen kannattavaa taloudellisesti.

Mutta en ole mennyt Puuvillaan kutomaan kangasta. Siellä on 1980-luvun lopulta lähtien leivottu diplomi-insinöörejä ja sellainen minäkin haluaisin olla kahden vuoden kuluttua.

Aion osallistua Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikössä automaatiotekniikan koulutukseen. Koulutus on Porissa kertaluonteinen. Tosin vuodenvaihteen jälkeen TTY sulautuu Tampereen yliopistoon ja valmistuminen tapahtuu siis kuitenkin lopulta Tampereen yliopistosta, eikä teknillisestä yliopistosta.

Saattaa olla että joutuu Tampereen Hervannassakin vielä käymään, mutta hyvin pitkälti suoritukset voi tehdä Porissa. Tampereelta tuotava laboratoriokontti mainittiin eräänä mahdollisuutena saada automaatiotekniikan laboraatiot eli labrat Porissa tehdyiksi. Täällä kun ei sellaisia valmiuksia muuten ole.

Sellainenkin riski on olemassa että SAMK ja Tampereen yliopiston edustus Porissa sulautuvat yhteen ja joudun tekemään Canossan matkan Asema-aukiolle koska Tampereen yliopiston toiminta siirtyy sinne? Kauhukuva. SAMKin jäljiltä suussa tuntuu edelleen paha maku.

Olen lueskellut kirjaa "Suomen tieteen historia", osa 3, "Luonnontieteet, lääketieteet ja tekniset tieteet". Se kertoo - pitkin hampain - hiukan myös teknillisten tieteiden historiasta. Sain sen kuvan että sata vuotta sitten teknillistä korkeakoulua pidettiin tarpeellisena ainoastaan pääkaupunkiseudulla. Ajatusta pääkaupunkiseudun ulkopuolisista "maaseutukorkeakouluista" vastustettiin jyrkästi. Ollaankohan nyt sitten palailemassa takaisin niille linjoille?

Tekniikka kylläkin eroaa tieteestä, vaikka tieteen tuloksia on yhä enemmän otettu tekniikassa käyttöön ja tekniikkaa hyödynnetään tieteessä paljon. Tekniikka ei kuitenkaan ole puhtaasti sovellettua tiedettä. Insinööritaito on edelleen tarpeen, vaikka tiede ei sitä opeta. Kaupalliset näkökohdat vaikuttavat asiaan. Tekniikan tuotokset ja hyödykkeiden tuotannot kulkevat hiukan omia polkujaan. Tiede ei niitä täysin määrää.

Tiede on puhdasta, tekniikka pahimmillaan "raskasta ja paskasta". Tiedettä arvostetaan, tekniikkaa ei niinkään. Tekniikka halutaan ikäänkuin kieltää, lakaista maton alle, piilottaa, kiistää jyrkästi että olisimme sen kanssa mitään sukua. Tiede innostaa puhtaudellaan, likainen tekniikka hävettää. Ja kuitenkin tekniikka pitkälti määrää elämämme olosuhteet ja käytännön rajat. Kaksinaismoralismi rehottaa.

Meitä on ehkä vain 12 opiskelijaa automaatiotekniikassa, vaikka 30 olisi voitu ottaa. Kysyntä ei sikäli vaikuta huisin kiivaalta. Ensi vuonna tällaista ei enää Porissa olekaan odotettavissa. Olihan infopäivänä kyllä runsaasti muita aloittavia opiskelijoita paikalla.

Onnistuin ahmimaan ainakin 4 ilmaista kinkkupiirakkaa aulassa päivän lopuksi pidetyssä illanvietossa. Kasvispiirakoihin en koskenutkaan. Nehän ovat ideologista tuputusta. Makeaa kakkuakin otin kahvin kanssa kaksi palaa tauolla luokassa 248, joka on diabeetikolle maininnan arvoinen saavutus. Minua ei pitäisi päästää ilmaisten katettujen herkkuja notkuvien noutopöytien lähellekään, muuten kuin raudoitettuna ja tarkan silmälläpidon alaisena. Yritän nimittäin olla laihdutuskuurilla. No juu, jaksoin kuitenkin olla siellä yllättävän hyvin.

Kiinnostus automaatiotekniikan porilaiseen DI-koulutukseen vaikutti siis yllättävän laimealta. Automaatiotekniikalla silti aivan varmaan on tulevaisuutta. Perinteisesti automaatiotekniikkaa on harjoitettu lähinnä teollisuudessa, kemian teollisuudessa, konepajateollisuudessa ja muutenkin, ja raskaissa liikkuvissa työkoneissa kuten kaivurit, nosturit ja metsätyökoneet, mutta en näe miksi kotienkaan pitäisi joutua uuden automaatiotekniikan ulkopuolelle. Robotit tulevat myös kotiin, kunhan ne ensin ajavat ihmiset pois työpaikoilta (heh-heh).

Piankin saattavat maantiet kuhista automatisoituja ajoneuvoja joita ohjastamaan ei tarvita ollenkaan ihmistä. Pienet automaattiset nelikopterit (neljä pientä roottoria) kuljettavat postipaketteja ilmojen halki suoraan kotioven eteen vastaanottajan nurmikolle. Isot rahtilaivat seilaavat maailman merillä ehkä piankin ilman elävää miehistöä, kuin aavelaiva "Lentävä Hollantilainen", mutta hallitusti ja ennakoitavalla tavalla. Satamat voivat pian jo olla hyvin pitkälle automatisoituja. Konenäkö ja tekoäly jyllää. Tuotantoelämä voi pyöriä ilman ristin sielua? Kyllä automaatiolla selvästikin on tulevaisuus. Voisi paremminkin kysyä onko millään muulla alalla enää tervettä ja taloudellisesti kestävää pohjaa.

Aion lähiopiskella runsaasti, vaikka etäopiskelu onkin nykyisin niin perin trendikästä. Eräänä oikaisemisen mahdollisuutena olisi kuitenkin kurssin Tilastolliset menetelmät suoritus jo ensi keväänä koska olen SAMK:in matematiikkamoduulissa suorittanut kurssin Todennäköisyyslaskenta. Kahden vuoden aikataulussa viimeiselle puolelle vuodelle on nakitettu ainoastaan diplomityö ja se Tilastolliset menetelmät. Jos SAMKissa suoritettu Todennäköisyyslaskenta hyväksiluetaan, niin voisin suorittaa Tilastolliset menetelmät tavanomaista aiemmin ja lopuksi keskittyä pelkkään diplomityöhön. Ongelmaksi saattaisi nousta se että SAMKin lopullisessa opintosuoritusotteessa mainittu Matematiikka 3 on vanhan moduulin diffiksen kurssi. Todennäköisyyslaskenta oli uudessa matematiikkamoduulissa myös nimeltään Matematiikka 3 ja vanha kurssi ajoi siis lopullisessa opintosuoritusotteessa sen yli.

Diplomityö, niinpä niin. Se saattaa olla kanto kaskessa. On sinänsä vielä liian aikaista murehtia siitä, ei voi edes aloittaa ennen kuin toisena opintovuonna, mutta ilman hyväksyttyä diplomityötä jää titteli DI haaveeksi vaikka miten ahkerasti opiskelisi. Omasta aiheesta automaatiotekniikan diplomityö saattaisi olla vaikea. Noh, eipä sitten ainakaan tarvitsisi vanhan vitsin mukaisesti viimeisillä voimillaan parkaista lietelantakaivoon hukkuessaan että "DIPLOMI-ins...(pul-pul-pul)" kun muut voivottelevat käsiään tuskaisesti väännellen paskakaivon reunalla että "Voi hyvänen aika, nyt tuo meidän INSINÖÖRI hukkuu lietelantaan!".

Joka tapauksessa minusta tulee hyvä, matemaattisesti valveutunut ja teoreettisesti puhdasoppinen, kirkasotsainen ideaali-insinööri. Oma valtiomme saa tämän johdosta tältä osin hyvät lähtökohdat. Vaikka kyllähän lisensiaatin tai tohtorin titteli olisi parempi.

Eipä meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelee. Ylisummaan yliopistossa opiskelu on joka tapauksessa elämäni paras juttu. Tulen olemaan siitä suunnattoman ja sumeilemattoman hävyttömän ylpeä koko loppuelämäni. Kuljen nokka pystyssä niin että voin olla vaarassa hukkua äkillisen sadekuuron yllättäessä kun sadevesi tukkii sieraimet.

Tiiviin opiskelun ansioista saattaa vapaamuotoinen kirjoittelu jäädä jatkossa vähemmälle.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu