<<

15.08.2018

>>

Realistisesti ruohonjuuritasolta, Porin kaupunginosan Vähärauman kesäisestä perspektiivistä. Painostavista helteistä selvittiin ja elämä jatkuu. Uskon elämäni seuraavien vuosien aikana olevan aika tiiviisti diplomi-insinöörin tittelin tavoittelua ja erikoisesti automaatiotekniikan opiskelua teknillisessä yliopistossa.

Toisinaan tekee kuitenkin mieli haaveksia. Erikoisen helppoa haaveilu on kesäisellä kukkaiskedoilla makoillen. Jos olisi rahaa käytettävissä niin voisi tehdä muutakin kuin kärvistellä päivästä toiseen toimeentulominimin rimaa hipoen. Teoreettisen opin lisäksi voisi saada aikaiseksi jotakin oikein konkreettista. Tämä oma valtiokin voisi edistyä tuntuvasti jos rouva Fortuna olisi suosiollinen.

Eräs erikoisen sitkeä ja kiusallinen haave on järjestelmäkamera. Sellaista minulla ei ole vielä koskaan ollut. Olen käyttänyt vain kiinteäobjektiivisia kameroita. Uusissa digikameroissa on zoom-objektiivi, jonka polttoväliä voi säätää, mutta objektiivia ei voi vaihtaa ilman työkalua. Oma digijärkkäri olisi mielettömän kiehtova ajatus, vaikkakin oikeasti jokseenkin tarpeeton, sillä todelliset kuvaustarpeeni tulevat lähes täydellisesti tyydytettyä halvoin digipokkarein.

Kuvattavia kohteita yleensä pääsee kyllin lähelle ja ne voi kuvata hyvässä valaistuksessa. Jalustaa ei ehkä jaksaisi muutenkaan kantaa mukana. Vähärauman lammella ajoittain vieraileva arkapersehaikara ei kuitenkaan ymmärtäisi istua rauhassa paikoillaan kun sitä kuvataan. Nettikuvissa riittää vaatimatonkin erotuskyky. Halvan digipokkarinkin erotuskyky on siihen nähden huiman iso.

Yritän tässä voittaa sitkeän haaveeni omasta digijärkkäristä kirjoittamalla ongelman auki ja vedoten terveeseen talonpoikaisjärkeen. Miksi tavoitella taivaita kun kukkaiskedolla on niin hauska kelliä. Eihän raha suinkaan tee ihmistä onnelliseksi! Vai tekisikö sittenkin?

Tähtitaivaan kuvaaminen on vanha haaveeni. Se voisi ihanteellisesti kenties tapahtua ekvatoriaalisella jalustalla ja seurantakoneistolla varustetun astronomisen kaukoputken avulla. Helpompaa se kuitenkin olisi melko tavallisella järjestelmäkameralla, käyttäen vain hiukan tavallista pitempää polttoväliä. En ole suuri zoom-objektiivien fani. Kiinteäpolttovälinen objektiivi on huokeampi, piirtokykyisempi ja valovoimaisempi. Sitäpaitsi haluan että taivaskuvan mittakaava on kiinteä.

Syvän taivaan ihmeet ovat harrastajalle hiukan hankalia saavuttaa. Monet mehevät kohteet ovat kulmahalkaisijaltaan vain joitakin kulmaminuutteja. On kuitenkin myös mm. tähtijoukkoja ja sumumaisia kohteita joista voisi saada amatööritasolla siedettäviä kuvia suhteellisen vaatimattomin välinein. Ja eihän tähdistöjen kuvaamisessakaan mitään varsinaista vikaa ole. Tähdistöjen kuvauksessa esim. noin 25° kuvakulma voisi olla aivan käyttökelpoinen. Se ei vaadi mitään metrisen koivuhalon kokoista objektiivia.

Olisihan se hauska kokeilla mihin kiinteän jalustan ja valovoimaisella pikkutelellä varustetun herkän digijärkkärin kanssa pystyisi. Olisiko kuudes magnitudi mahdollinen aikavalotuksella ilman seurantaa? Saisiko tähtien kirkkauserot selvästi esiin päällekkäisin kuvin ja tarkentamalla hiukan ohi?

Kameran automatiikasta ei tähtikuvauksessa ole iloa. Objektiivin automaattitarkennus pois päältä ja tarkennus kiinteästi äärettömään. Automaattivalotus on turha ominaisuus. Valotusajat täytyy voida määrätä itse ja kuvaus tapahtuu täydellä aukolla. Suurin osa tyypillisen digijärkkärin toiminnoista on tähtikuvauksessa turhia tai jopa haitallisia. Tavallisen järkkärin automatiikkaa ei ole tuunattu sopivaksi tähtitaivaan kohteiden kuvaukseen. Tähtitaivaalla kontrastit ovat suuria eikä kuvaa oikeastaan pysty valottamaan yleispätevästi oikein. Tähdet ylivalottuvat, tausta alivalottuu.

Niin, siihen tarvittaisiin melko pimeä taivas ja melko paljon vaivannäköä. Tarkoitukseen parhaiten soveltuvia hyviä selkeitä, pimeitä ja kuuttomia öitä on kosteassa ilmastossamme sentään suhteellisen harvoin. Kesällä on liian valoisaa ja talvella voi tulla vilu puseroon. Ehkä viitseliäisyyteni ei sittenkään käytännössä edes riittäisi siihen.

Optiikka on kieltämättä äärimmäisen kiehtovaa, mutta suoraan sanoen minulla ei luultavasti olisi todellista tarvetta digijärkkärille, niin teknisesti kiihoittavia laitteita kuin ne ovatkin. Voin palvoa niitä vain matkan päästä. Ehkä pyrin kuitenkin ohjaamaan enimmän optisen alan kiinnostukseni jatkossa toisaalle, esimerkiksi ... hmmm ... mikäköhän se kohde olisi ... hei oisko ehken peiliaurinkokello?

Valo on ihmeellinen asia kun sitä pysähtyy ajattelemaan. Toivottavasti valtion tulevaisuus löytyy näiltä suunnilta.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu