<<

20.02.2018

>>

Hiljaista on kuin huopatossutehtaassa, mutta niinpä vaan aion saada jo toisen jutun tänä vuonna aikaiseksi tälle foorumille.

Juuri nyt vallitsee viileä talvinen säätila, mutta talvipäivänseisauksesta on kuitenkin jo kulunut yli puolitoista kuukautta, joten suomalaisesta perinteestä tuttu ns. "talven selkä" on taittunut niin että rusahdus vaan kuului. Talven synkeä valta ollaan jälleen kerran voittamassa tältä erää. Valoisuus lisääntyy päivä päivältä. Voikukat hakkaavat taaskin pakkasukon jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Nuorille nämä helmikuun hetket ovat tärkeitä tulevan ammatillisen uran kannalta. Tiedoitusvälineet käsittelevät tulevaisuuden työpaikkojen mysteeriä. Mitä työtä tulevaisuudessa on tarjolla? Mille alalle kannattaa kouluttautua, mitä ammatillisia valmiuksia hankkia?

Itse en ole nuori. Tulevaisuuden työ ja tulevaisuuden toimeentulo askarrruttavat silti. En varmaankaan pian 60-vuotiaana tule näkemään tämän vuosisadan loppupuolta, en ainakaan työkykyisenä yksilönä.

Valtaapitäviä ja mediamoguleita tuntuu ainoastaan nuorten tulevaisuus kiinnostavan. Siltikään en heitä pyyhettä kehään ja paina pensseliä santaan. En millään saa pyllyyni pitkää pyrstöä, mutta kyllä minunkin puumerkkini vielä tarvitaan, kuin Nummisuutareiden Eskon.

Muuttuuko yhteiskunta ja ihmiskunta täysin erilaiseksi esimerkiksi seuraavien 60 vuoden aikana? Lopetammeko syömisen ja juomisen? Emmekö enää tarvitse asuntoa täällä suomenniemellä? Emmekö enää sairasta, emmekö koskaan ole köyhiä ja kipeitä? Riittääkö tulevaisuuden hemmojen hyvin elättämiseen pelkkä SO(siaalinen)ME(dia) ja röhnevä hypernopea nettiliittymä?

Tulevaisuuden arvaaminen yksityiskohtaisesti etukäteen on osoittanut kovin vaikeaksi, mutta tulevatko perustarpeemme jatkossa olemaan täysin nykyisistä poikkeavat? Tuskinpa vaan.

Oheiset kuvat helmikuiselta Porin Tekniikantieltä koettavat symboloida luonnon ja teknisen sivilisaation yhteyttä, ihmisen roolia luonnossa, luonnon roolia ihmisyydessä. Vanha valopylväs ei ehkä ole aikamme parasta tekniikkaa, mutta voihan tekniikka kehittyä.

Tekniikka ja sen rooli yhteiskunnassa minua sattuneesta syystä kiinnostaa koska yritän epätoivoisesti opiskella tekniikkaa. En lukeudu näihin kovin runsaslukuisiin älykännykkäfriikkeihin ja digitalisaatiohömpöttäjiin. Olen enemmänkin vanhan liiton miehiä. Vanhoillakin näkökohdilla on oma merkityksensä ja perusjutuissakin voi tapahtua kehitystä, jopa muutakin kuin tyhjänpäiväistä törkydigitalisaatiota.

En ole ylen innostunut automaatiosta koska se käytännössä vaikuttaa sulkevan ihmisiä toimeentulon ulkopuolelle. Mielestäni ihmisillä tulisi olla jokin keskeinen rooli yhteiskunnassa ja talouselämässä. Me kansalaiset emme voi olla ulkopuolisia ja tarpeettomia omassa maassamme. Jos robotit ovat lähes ainoita tuotantoon osallistuvia tekijöitä niin suuri raha tarvitsee kansaa korkeintaan kuluttajina. Mistä kuluttajat rahansa hankkivat, se on heidän ongelmansa.

Yhteiskunnassa on se sovittamaton ristiriita että taloudellisesti kaikki ovat toistensa kilpailijoita. Hyvin pitkälti yhteiskunta on nollasummapeli. Kärjistettynä voisi kehoittaa kansalaisia joko tappamaan tai tulemaan tapetuiksi. Kukin joutuu valitsemaan oman puolensa. Yhteinen etu on vain myytti joka tarjoaa helpon rauhan valtaapitäville ja pääomapiireille. Talouselämä ei ole mitään hyväntekeväisyyttä.

Ilmeisesti tulisi pyrkiä kohti parempaa tulevaisuutta, vaikka riskitkin ovat ihan merkittäviä. Luontoa en näe itseisarvona. Luonto tarvitaan, mutta ihmisen ehdoilla. Ihminen on hyvin pitkälti kaiken mitta ja uusi tekniikka voi palvella pientä ihmistä jos niin halutaan. Pieni voi olla kauniimpaa kuin mahtavinkaan mammutti. Lokaali on meille parempaa kuin globaali. Paikallisuus hyödyttää meitä enemmän kuin keskittyminen.

Omavaraisuus on varmaankin mahdotonta teknisessä sivilisaatiossa. Sen näen kuitenkin suuntana johon tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan. Oma maa oman maan kansalaisille. Tuotannontekijät lähelle kansaa. Tieto, osaaminen ja osallisuus kansan omaisuudeksi. Kauhuskenaariot epäilemättä ovat yleisesti ottaen todennäköisempiä. Maailmallinen pahuus on julman perkeleellinen vastustaja. Oma sopivan kokoinen lintukoto on siltikin jalo päämäärä ja arvokas ajatus.

Jäämme odottavalle kannalle mitä tulevaisuuteen tulee. Toimettomia emme koskaan ole. Vastuu maailman kokonaisuudesta ei ole meillä, eikä se kylläkään vaikuta olevan kenelläkään muullakaan. Vastaamme kukin itsestämme ja pyrimme eteenpäin päivä kerrallaan parhaamme mukaan. Se riittää siihen mihin se riittää. Jaksamme sen minkä jaksamme, enempää emme tarvitse.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu