<<

27.09.2016

>>

Tämän artikkelin kirjoitan Vesan päivän kunniaksi. Satakunnan ammattikorkeakoulu on aloittanut Porin Vähäraumassa viimeisen lukuvuotensa ja jotakin toimintaa sentään olen onnistunut omatoimisesti käynnistämään sen puitteissa.

Kone- ja tuotantotekniikan neljännen opintovuoden aikuisryhmän AME13SP syyslukukauden tasan nollan opintopisteen arvoinen lukujärjestys oli melkoinen pettymys. Toinen vielä isompi pettymys oli se miten vaikeaa on saada aloittamislupaa omalle opinnäytetyöidealleen. Se kun menee näin että : ei opinnäytetyötä -> ei tutkintoa. Tietysti tutkintoon vaaditaan nimenomaan hyväksytty opinnäytetyö, mutta eihän sellaista hyväksyntää voi tulla ellei opinnäytetyötä saa edes aloittaa. Kun ei saa aloittamislupaa, niin ei saa edes mahdollisuutta.

Enää en ihmettele miksi yleensä vain noin 40% koulutuksen ammattikorkeakoulussa aloittaneista suorittaa tutkinnon. Saadaan kai hyviä tuloksia mielipidemittauksissa kun kysytään vain niiltä jotka ovat valmistuneet ja jätetään matkan varrelle jääneet huomiotta, mutta se ei kuitenkaan oikeasti indikoi järjestelmän hyvää tilaa ja laadukkuutta kokonaisuutena.

Kun ei ole virallista lupaa aloittaa lopputyötä, niin ei myöskään voi saada yhtään opintopistettä asiantuntija ... oho, eikun ... tutkimusviestinnästä. Tutkimusviestinnän kurssi on nimittäin nakitettu opinnäytetyön yhteyteen. Pitäisi periaatteessa olla mahdollista tehdä "insinöörityö" omasta ideastaan kun työelämäänkään ei enää pääse, mutta hankalalta näyttää sekin.

Suomi on sarvikuonojen maa. Suomalaiset hallitusherrat haluavat tehdä ammattiin valmistumisen yhä vaikeammaksi, ainakin kantaväestölle. Tämä hallitus jää historian lehdille kaikkien aikojen opiskeluvihamielisimpänä. Kaiketi herrat sitten pistävät toivonsa "pakolaisiin" kun maan kantaväestö ei kelpaa heille työntekijöiksi.

No eipä silti, en haluaisikaan tehdä työtä missään muualla kuin asiantuntijaorganisaatiossa tai omassa pienyrityksessäni jos sellaisen perustaminen olisi käytännössä mahdollista. Työnteko perinteisessä mielessä ei voi olla mikään itsetarkoitus. Jos ja kun kelvolliseen palkkatyöhön ei ole mahdollisuutta ja oman yrityksen perustaminenkaan ei onnistu taloudellisesti, niin ei sitten.

En jää itkemään sitä etten pääse paskakuskiksi tai napinpainaja-insinööriksi. En sure paskaduuneja joihin minua ei kelpuuteta, en ole niiden kipeä. Motivoimattomat paskaduunit jättäisivät kuitenkin emotionaalisesti täysin kylmäksi eikä niistä olisi mitään ammatillista hyötyä, ne eivät kehittäisi osaamista, eivät lisäisi todellista tietotaitoa pätkääkään.

Minun sieluni leijailee korkeammissa henkisissä sfääreissä. Haluan suunnitella hyvän katon läpi asennettavan ekvatoriaalisen peiliaurinkokellon. En tosin näillä näkymin pysty sitä rakentamaan eli toteuttamaan käytännössä, se jää korkeintaan suunnitelman asteelle.

Peiliaurinkokellon suunnittelu antaa elämälle sisällön. En rohkene aivan käsi isolla kirjalla vannoa ettäkö idea olisi kokonaan uusi. Pitkin matkaa on ollut sellainen deja vue -elämys että "olenkohan jossakin nähnyt tällaista aiemmin?" Olisiko ehkä ollut jokin saksalaisen astronomia-aiheisen laadukkaan Sterne und Weltraum -lehden artikkeli? En kuitenkaan koe itseäni plagiaattoriksi, sillä en tietoisesti kopioi kenenkään työtä.

Projektin ydinsisällön haluan nähdä omaehtoisessa 3D-grafiikassa ja optisen järjestelmän analyysissa oman osaamisen pohjalta kehitetyssä 3D säteenseuraamisessa, jolla järjestelmän todellista optista laatua voidaan testata laskennallisesti simuloimalla, ainakin suurinpiirtein. Omat ohjelmat siis tulevat olemaan se varsinainen villakoiran ydin. Tavoite on toteuttaa mahdollisimman paljon selaimessa toimivalla JavaScript-kielellä ja HTML5 Canvas-grafiikalla. Käytän vain yleistä 2D-rajapintaa mutta lopputulokset olisivat 3D. Lähdekoodi olisi avointa ja vapaasti saatavissa.

Insinöörikoulutuksessa teknillinen ohjelmointi tuntuu - hämmästyttävää kyllä - olevan täysin laiminlyöty aihe. Minä olen kuitenkin ammattitaitoinen ohjelmoija ja näen ohjelmoinnin keinona osoittaa teknillistä osaamista josta opinnäytetyössä kai pitäisi juurikin olla kyse. Yrityksiä asia tuskin kiinnostaa. Hyvin harva yritys haluaa aukoa uusia uria ja omaksua uusia ajattelutapoja. Yritykset haluavat käyttää vakiintuneita kaupallisia ohjelmia ja totuttuja toimintatapoja. He palkkaavat vain nuoria ja haluavat oikeastaan että työ olisi niin suoraviivaista ja ongelmatonta että sen pystyisi hiukan myöhemmin teettämään robotilla.

Peiliaurinkokellon suunnitteluprojekti ei ole ihan suoraviivaisesti toteutettavissa, sitä ei pysty ihan-tosta-vaan-lonkalta heittämään valmiiksi. Tarvitaan erilaista pohdintaa ja kehittelyä. Alussa pallo on hiukan hukassa. Projektin kehityskulku jonkin verran näkyy kirjoitetuissa jutuissa, ja minusta se saakin näkyä, vaikka karkeimpia erehdyksiäni en aiokaan masokistisesti dokumentoida jälkipolvien iloksi ja mielen virkistykseksi. Prosessi toivottavasti vähitellen suppenee kohti uskottavaa lopputulosta, kunhan riittävästi fiilaan ja höylään vesiputousmallin mukaan ja prototyypittämällä. Ainakaan en koe itseäni leipääntyneeksi napinpainaja-insinööriksi. Olen paremmin niinkuin viidakon kätkettyä aarretta etsiskelevä vetreä Indiana Jones, oman elämänsä sankari.

Suunnitteluprojektissa käytetty metodi voisi olla periaatteessa "Mies menee läpi harmaan kiven", "Iske kunnes murtuu", "Toista kunnes toimii", "Jos neekeri ei ymmärrä suomea, niin puhu vaan kovemmalla äänellä, kunnes neekeri tottelee"?

"Mä ajattelen näin, itsekseni nimittäin" ... vaikka ... "en sillä Tohtorin Hattua voita".

Rakennustekniset vaikeudet aurinkokellon asentamisessa rakennuksen katon läpi epäilemättä olisivat käytännössä mittavat. Virkamies-psykopaatti-byrokraatti-wamppyyreille koittaisi todelliset ilon päivät, uhrin sydämen seisauttavat verensyöksyorgiat jos sellaista yrittäisi aivan oikeasti toteuttaa. Rakennusviranomaiset ovat kuuluisia ahdasmielisyydestään. Virkamiehet yleensäkään eivät ole mitään varsinaisia ilopillereitä ja Herra Päivänpaisteita. Syvään juurtunut tsaaristis-sadistinen rankaisumentaliteetti on aika heikko lähtökohta millekään rakentavalle yhteistyölle. "Kansalaisyhteiskunta" mukamas, kattia kanssa!

Mutta jos sattuisi vaikkapa Eurojackpotin 75 miljoonan päävoitto osumaan kohdalle niin voisihan sitä yrittää toteuttaa ihka oikeasti. Olisi varaa heittää muuttama milli menemäänkin. Tosin ei Suomessa, vaan jossakin aurinkoisemmassa maassa. Mielellään paikassa jossa ei juuri koskaan sada lunta. Lämpöeristyksen ja ilman kosteuden ongelmat olisivat pienempiä, rakentaminen halvempaa ja kaikin puolin ongelmattomampaa. Espanja voisi soveltua tarkoitukseen tai ehkä Venäjälle kuuluva Krimin niemimaa.

Muuten, koulussa on ehkä mahdollista lähiaikoina suorittaa myös työelämän espanjan kurssi, mutta se ei tietenkään ole tekniikan espanjaa. Jopa koulun insinööreille pakollisiin aineisiin kuuluvissa työelämän ja tekniikan englannissa sekä työelämän ja tekniikan ruotsissa on tekniikan osuus aika vaatimaton. Kieltenopetus on humanistien valtakuntaa. Tekniikan kielet joutuu opettelemaan itse kautta linjan.

Siitä pidän lujasti kiinni että aurinkokellon tulee olla pääosin kiinteä rakennelma. Aurinkokellon tulee näyttää aikaa pelkällä olemassaolollaan, fiksujen kiinteiden rakenteittensa avulla. Tietotekninen pelleily ei sovi aurinkokellon yhteyteen. Korkeintaan voisi ajatella ajantasauksen automaattista sähkö-mekaanista korjausta aika-asteikolla päiväyksen mukaan. Ja jos katon päälle tuleva peili heijastaa valoa sisäpuolisesta kaarevuudestaan niin siinä voisi olla mekaaninen siirto aamu-, päivä- ja ilta-asentoon mieluiten käsikäyttöisellä mekanismilla joka toimii lämpöeristyksen läpi.

Sisäpuolisesta kaarevuudestaan heijastava ekvatoriaalinen peili nimittäin ei voi olla yli 180° kaari ilman että se varjostaisi itseään. Kesällä seurattava Auringon kaari taivaalla voisi ylittää 180°. Kiertämällä asentoa keskiakselin ympäri pienehkö peili saadaan kattamaan vaikka 360° Auringon vuorokautisesta kaaresta. Kiertokulman ei tarvitse olla kovin tarkka koska oikein tehdyssä asennuksessa se ei vaikuta kulmaan jossa valo heijastuu. Toki optisen järjestelmän muiden kiinteiden peilien täytyy vastaavasti olla isompia. Tuollainen 360° zydeemi voisi olla tarpeen napapiirin pohjoispuolella, keskiyön Auringon vuoksi keskikesällä. Vuoden talvipuoliskolla 180° riittää aurinkokellossa aivan mainiosti kaikkialla. Napapiirin pohjoispuolella aurinkokellosta on kuitenkin talvella aika vähän iloa, joten eteläisemmät seudut ovat paljon lupaavampia.

Aion joka tapauksessa kehitellä tätä erittäin hienoa katon läpi asennettavan ekvatoriaalisen peiliaurinkokellon ideaa, kelpuutetaan se sitten joskus kone- ja tuotantotekniikan insinöörin opinnäytetyöksi elikkä ei. Tavallisiin taloihin sitä ei taatusti asenneta koskaan. Ehkä se voisi sopia joihinkin uudisrakennuksiin, ehkä julkisiin tiloihin joiden ei tarvitse olla mahdollisimman sikahalvalla ja rottapalkalla rakennettuja ja joissa on tarkoitukseen soveltuvaa vapaata tilaa käytettävissä sopivasti katon alla?

Paljon on tietysti jäänyt kesken tällä saitilla ja korjattavaa olisi monissa kirjoituksissani, mutta luulenpa että minulta ei lähiaikoina jää paljon aikaa ja energiaa mihinkään muuhun kuin peiliaurinkokellon suunnittelemiseen. Peiliaurinkokello on ykkösprojekti ja se vie kaikki paukut. Se on ehdottomasti tekemisen arvoinen, minulle sopivan haastava, fiksu ja monipuolinen. Jonkun se välttämättä täytyy suunnitella ja kuka muu olisi siihen riittävän hullu?

Olen siis täten löytänyt loistavan tekosyyn jättää kaikki muu rempalleen koska nyt on aivan väkisten keskityttävä värkkäämään ja väkertelemään peiliaurinkokellon suunnitelmia. Saan täten kätevästi täydellisen synninpäästön, olen kuin uudelleensyntynyt. Minua on turha soimata laiskuudesta. Laiskuutta voi esiintyä korkeintaan jossakin substrooppisella vyöhykkeellä (kuten Vesa-Matti Loiri asian ilmaisi), ei karussa Pohjolan äijässä. Omatuntoni on puhdas. Ei ole tarvetta ripittäytymiseen eikä syntien tunnustamiseen. Sieluni on kuin tyhjäksi pyyhitty taulu, tabula rasa.

Auringon ja muiden taivaankappaleiden liikettä mukaelevat rakennelmat voisivat jatkossa olla Mikrovaltion ominta osaamisaluetta. Täytyyhän valtiolla olla elinkeinoja ja erikoisosaamista. Täytyy olla jotakin vietävää, tarjottavaa ulkovalloille. Astronomisesti motivoidut rakenteet ja niiden hyvä suunnittelu & havainnollistaminen sekä suunnittelussa tarvittava ohjelmisto voisivat olla valtion ydinosaamista ja vientiartikkeleita. Skotlannin päävientiartikkelit ovat radion vanhan Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelman mukaan viski ja villasukat. Myllynsaaren päävientiartikkeli voisi olla aurinkokellojen ja vastaavien konstruktioiden suunnittelun ja rakentamisen hyvä tietotaito. Kyllä sekin lämmittää.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu