<<

09.05.2016

>>

Koulun kevätlukukauden voinee jo käytännössä katsoa päättyneeksi. Jotakin aion silti opiskella kesälläkin, virallisimmin aurinkoenergiaa ja kallion louhinnan tekniikkaa. Siinä sivussa vedän ehkä jotakin pientä omaa projektia.

Elo/syyskuussa on määrä alkaa uusi lukuvuosi ja sitten ehkä vuosi tai puolitoista on tätä insinöörin opintietä vielä edessäpäin täällä Porin Vähärauman kaupunginosan suunnalla. Mahdollisesti sen jälkeenkin jotakin?

Väkisinkin koulunkäynti rytmittää elämää myös tämän mikrovaltion saitin rakentamisen mahdollisuuksien osalta. Aika ja energia ei koskaan riitä, ellei sitten ole Albert Einstein. Saitti ei ole edistynyt ihan niin kuin olisi voinut toivoa. Erikoisesti saksan ja venäjän kieliset sivut ovat jo surullista nähtävää. Ei aina käy niin kuin haaveillaan.

Elämässä on yleiseti ottaen vaikea olla altistumatta erilaisille elämän ilmiöille ja monet niistä ovat kielteisiä. Olen sellaisessa inhimillisesti katsoen mielipuolisessa tilanteessa että yritän sopeutua ajatukseen että olen jo käytännössä menettänyt isältä perimäni kototalon erilaisille raadonsyöjille ja haaskalinnuille. Tämän mikrovaltion idea sentään paljolti perustuu juuri tuon paapan ja isäukon vaatimattoman majan tontin perustalle. Tulisiko minun karuna eteläpohjalaisena äijänä taipua ja kiltisti nöyrtyä tunnustamaan että olen todellisuudessa koditon henkilö vailla elämän jatkamisen mahdollisuuksia? No ei saakeli sentään.

Tekisi mieli haaveksia jotakin mälyttömän suurta ja mahtavaa, sitkeänä sissinä uskoa että kaikki on vielä pelastettavissa. Että mitään ei sittenkään ole oikeasti menetetty lopullisesti. Toisaalta käytännössä hyödyllisintä olisi rakennella palanen kerrallaan jotakin pientä mutta hyödyllistä, jotakin jonka päälle voi askele askeleelta realistisessa hengessä kohottaa edes jotakin. Pienten askelten politiikkaa kommunistikiinalaiseen tapaan, lannistumatta tulevaisuuteen uskoen. Lottovoitot ovat minut visusti kiertäneet. Tekisi mieli soimata suojelushenkeä laiskottelusta, vaikka eihän ihan kaikki vieläkään ole aivan päin perperiä.

Mikrovaltion ideasta en koskaan luovu vaikka se konkreettinen alkuperäinen Myllynsaari jo ehkä onkin menetetty. Oikeastaan Mueleja Insulo saattaisi olla parempi nimi kuin Insulo de Muelejo? Muuten ehkä tulee häiritsevän paljon de -pronominia sellaiseen ilmaukseen kuin Ambasado de Sendependa Nacio [de] Mueleja Insulo? Joka tapauksessa valtion kehitys jatkuu päättäväisemmin kuin konsanaan.

Jollakin tavalla tämä elämä tästä vielä jatkuu. Yritän keskittyä mielenkiintoisiin seikkoihin ja edetä omien edellytysteni puitteissa määrätietoisesti kohti omaa henkilökohtaista kultamaatani, omaa El Dorado:ani. Yritän jättää karavaanin sivustoilla räksyttävät rakkikoirat ja hiukopalaa hamuavat hyeenat huomiotta ylevässä arabihengessä. Rakkikoirat räykyttävät, mutta karavaani kulkee!

Hertsumarepeli sentään, jokin uusi jatko täytyy kehittä pik-pikaa saksalle ja venäjälle. Aiempi tähtäin on ehkä ollut liian kunnianhimoinen. Olisiko aika palata kielitaidon ruohonjuuritasolle? Kielitaitoni ei ole kehuttava joten minun on kovin vaikea vieraalla kielellä esiintyä kaikkivoipana oppimestarina.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu