<<

23.06.2015

>>

Juhannuksen läpi selviydyttyä lie todettava että käytännöllisesti katsoen nyt on kesä. Että turha sitä enää on odottaa. Se on tässä ja nyt.

Satakunnan ammattikorkeakoulun kirjasto Porin Vähäraumassa lie auki vielä viikon verran ennen kesätaukoa ja siellä oli poistettuja vanhoja kirjoja tarjolla ilmaiseksi hyllyköissä kirjaston oven ulkopuolella. Heikommin varustautuneille asiakkaille on tarjolla kassejakin joihin voi ahtaa kantamuksensa. Itse olin hyvin varustautunut Kiroileva Siili -kasseilla, joten en tarvinnut kassiapua.

Liiketalouden ja matkailun ja sen sellaisen vähemmän teknis-tieteellisen lisäksi nyt on framilla kemia ja kemiallinen teknologia. Ja minullehan kemia kyllä kelpaa kuin puuro hullulle. Enemmän-vähemmän salainen haaveeni on jo varmaan liki 45 vuoden ajan ollut joskus vielä opiskella yleistä kemia, orgaanista kemiaa ja biokemiaa oikein yliopistossa. Noh, sellainen haavekuva tokkopa vaan tällä iällä ehtii enää toteutua, mutta tunnen suurta mielihyvää kun yöpöytänäni toimii korskea lähes koskemattomalta vaikuttava Fessenden - Fessenden Organic Chemistry 6th edition vuodelta 1998, vaikka sen hinta minulle olikin pyöreä nolla.

Pitäisi kääriä hihat ja ryhtyä töihin, mutta pakko on kertoa että kesäprojektina minulla on ensin ollut työn alla espanjankielinen kansalliseepos. Täytyyhän mikrovaltiollakin olla kansalliseepos, edes pieni sellainen. Espanjaa ei oikein muuten juuri tule harrastettua koska täältä Pohjolasta katsoen se on lähes näkymätön kieli.

Eepos on toki vielä kesken. Ehkä se tulee aina olemaan hiukan kesken? Kesäkurssilla läpikäytyjen espanjan kielen oppikirjan Español uno viiden ensimmäisen kappaleen (joillakin espanjan perusteiden ykköskursseilla on käyty kuudeskin kappale) pohjalta ei välttämättä kannata kovin kunnianhimoisesti ponnistaa, mutta on minulla pieni sanakirja apuna. Ja runsaasti yritystä. Preesens on ainoa aikamuoto. Virheitä epäilemättä tulee rutkasti, mutta en tahdo antaa niiden tyrehdyttää runosuoneni pulpuntaa.

Kantavia periaatteita kansalliseepoksessa on vuoden kulun seuraaminen luonnon kannalta. Eepos koostuu kahdestatoista runosta jotka rakentuvat gregoriaanisen kalenterin kuukausien ympärille. En oikeastaan erikoisesti arvosta kuukausia, koska ne ovat ulkomaista alkuperää, mutta olkoot jonkinlaisena runkona. Varsinaisesti seuraamme Auringon liikettä eläinradalla.

Vuosi jaetaan kahdeksaan suureen juhlaan Auringon aseman mukaan. Juhlat tulevat tasaisesti 1½ kuukauden välein ja ne pidetään kun Auringon ekliptikaalinen longitudi on 45° monikerta. Nämä ajankohdat käsittääkseni aika hyvin vastaavat vanhoja suomalaisia juhlia Juhannus (kesäkuun loppu), Elonkorjuu (elokuun alku), Syys (syyskuun loppu), Kekri (marraskuun alku), Joulu (joulukuun loppu), Talvenselkä (helmikuun alku), Kevät (maaliskuun loppu), Vappu (toukokuun alku). Kaikille 12:lle kuukaudelle ei siis riitä tällaisia juhlia. Kevät- ja syyspäiväntasaus sekä kesä- ja talvipäivänseisaus ovat näissä mukana, esimerkiksi Juhannus on kesäpäivänseisaus. Auringon longitudi on nolla kevätpäiväntasauksessa ja kasvaa siitä noin asteen vuorokaudessa. Juhlan tarkan ajankohdan voi sopia tapauskohtaisesti esim. viikkoa etukäteen, sen ei tarvitse osua täsmälleen päivään jolloin λ eli Auringon longitudi on jokin tietty kulma. Kirkolliskirous ja elävältä roviolla polttaminen ei uhkaa vaikka kulma ei olekaan tasan N·45°.

Pyrin kehittämään eepokseen myös alkuperäiseen suomalaiseen luonnonuskoon liittyvää sisältöä. Siis luonnon henget, esi-isien henget, taivaan jumalat. Tontut ovat tontin ja rakennusten vartijoita. Metsän, pellon ja veden väki ovat luonnon mahtavia henkiä. Jumalat ohjaavat säitä ja luonnon tapahtumia. Luonnonusko on paikallinen uskonto joka ei pyri globaaliin maailman hallintaan. Luonnonusko ei harjoita mattopommituksia. Luonnonusko ei murhaa ihmisiä sotalennokeilla. Käännytystyötä ei harjoiteta. Muiden uskonnollisiin katsomuksiin ei puututa. Uskonto on yksilöllinen kokemus jota ei voi päättää toisen puolesta. Sen kukin voi valita tai jättää valitsematta.

Juutalaisten kansalliseepoksesta minun työni poikkeaa mielestäni ratkaisevasti siinä että asenne ihmiseen ja elämään on myönteinen. Lähi-idän toivoton problematiikka ei ole meille tarpeen, se on turha rasite. Tavallisessa elämässä on ihmiselle aivan tarpeeksi rangaistusta, eepoksen ei tarvitse syyllistää eikä kiusata. Minun eepokseni ei lähde virkamiesmäisesti kurin ja järjestyksen pidon lähtökohdista. En ole kiinnostunut kurittamisesta. Kansa ei tarvitse rangaistusta, vaan toivoa, virkistystä, pysyviä arvoja, jatkuvuuden ja tarkoituksellisuuden kokemuksen, elämisen oikeuden.

Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"



Valikko
Pääsivu