| << | 04.04.2015 |
>> |
Satakunnan ammattikorkeakoulu eli SAMK uusiutuu Porissa parin vuoden kuluttua. Vähärauman kaupunginosassa sijaitseva korvautuva nykyinen matalaa profiilia edustava rakennus (esim. Tiedepuisto B) lie peräisin 1960-luvun alusta.
Monumentaalirakentamiseen tuntuu maassa rahaa riittävän vaikka opiskelijoiden henkilökohtainen talous onkin kovin tiukalla ja opetuksessa säästetään hampaat irvessä. Varsinkin liiketalouden puolella (Tiedepuisto A) säästökuurit ovat kostautuneet opiskelijoille aika rankalla tavalla.
Sortaja-Suomen hallitus ei selvästikään ole opiskelijan asialla. Sortaja-Suomi haluaa rakentaa vaikuttavan näköisiä kulisseja joiden takana kurjuus kukoistaa. Sortaja-Suomi ei usko tiedon voimaan ja osaamisen onneen.
Minä tuskin tulen hyötymään tästä mammuttiprojektista millään tavalla koska tavoite on suorittaa tutkinto ja saavuttaa koneinsinöörin jämäkkä ilme ennenkuin uudet tilat tulevat käyttöön. Sielläpä sitten leikkailevat metallilevyä lasersäteillään ja suorittavat muita ältsin raflaavia rutiinejaan.
Kevät on valitettavasti niin hektisen kiireistä aikaa opiskelussa että mikrovaltion asiat eivät juurikaan pysty edistymään ainakaan ennen kesää. Monenlaista käytännöllisesti katsoen pakollista luettavaa ja kirjoitettavaa on koulun puitteissa kauhean paljon.
Niinpä Insulo de Muelejo joutuu toistaiseksi jäämään sivuraiteelle vartomaan parempia aikoja ja odottamaan ruuhkan purkautumista opiskelurintamalla. Lähellä sydäntäni se tulee silti aina olemaan.
Sortaja-Suomen virkavaltainen virkamiesyhteiskunta ei pysty meitä nujertamaan. Edes ns. "kansanedustajat", eli virkamiesten pikku apulaiset ja juoksupojat (joiden oikeampi nimi olisi byrokratianedustajat ja suojeluspyhimys Pyhä Byrokraatius) eivät pysty mikrovaltion jaloa ideaa mitätöimään. Kaikkia ei pysty jatkuvasti kusettamaan, vaikka Arkadianmäki varmaankin joitakin äänestäjiä pystyy vedättelemään aivan miten tahtoo, vaikka kahdeksikkoja primadonna Mannerheimin ratsastajapatsaan ympäri.
Mikrovaltion tietotaidon kehittämisessä on viljalti haastetta. Niitä seikkoja sietää resuneerata ja fundeerata. Kun aineellinen perusta lähes puuttuu niin vaikeusaste on melkoinen. Radikaali edistys lie epätodennäköinen joten askele askeleelta asiaa on pyrittävä vähitellen puurtamaan etiäpäin. Kauas on väistämättä pitkä matka.
Sellaisia seitsemän peninkulman saappaita tuskin löytynee joilla voisi näiltä sijoiltaan harpata kunnian kukkuloille ihan akuutisti ja tukka putkella. Saapasjalkakissakaan ei pystyisi siihen, ei edes sveduarmeijan erinomaisten kumppareiden kanssa.
Eikä edes Nakkilan kuuluisa lukukoira Moppe pystyisi esittämään uskottavia ja selkeitä konsepteja sekä kaikenkattavia kalvosulkeisia siitä miten lähes absoluuttisesta nollapisteestä päästään tavoitetilaan ja ikuisen euforian äärelle, niin paljon lukenut ja viisas koira kuin onkin.
Tätä problematiikkaa jään varsinaisen toimeni ohella hautomaan ja mietiskelemään itsekseni, hammasta purren, kädet nyrkissä ja otsasuonet uhkaavasti pullistellen.
Suomalaisten on aivan turha etsiä vihollista jostakin Moskovasta. Suomen kansan vihollinen löytyy lähempää, maan rajojen sisäpuolelta. Mutta vielä me voitamme, virkamiesten on liian aikaista juhlia kansan täydellistä nutistamista ja köyhien pysyvää kyykyttämistä. Se parhaiten nauraa joka myöhemmin nauraa.
Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea"