Yläkoulurakennus

Alavallin koulun yläkoulurakennus on muuttunut vuosien saatossa jonkin verran. Alunperin se on rakennettu vuonna 1910 ja laajennettu vuonna 1920. 1960-luvulla - lapsuuteni ajan asussaan - se on sisältänyt 2 luokkahuonetta (Luokille III-IV sekä V-VI) ja 2 asuntoa, kirjastonakin toimineen kanslian sekä voimistelusalin, jossa tehtiin myös puukäsitöitä.

Vuonna 1971 yläkoulurakennuksessa on suoritettu perusteellinen remontti. Tällöin mm. tehtiin ikkunat kokonaan uusiksi ja siirryttiin puulämmityksestä keskuslämmitykseen. Rakennuksen pohjaratkaisu muuttui jonkin verran. Koulukeittola siirtyi yläkoulurakennukseen ja rakennuksen itäpäädyssä ollut asunto poistui. Vanhassa kansliassa toiminut kylän kirjasto siirtyi alakoulurakennukseen. Vuoden viiveellä myös poikien puukäsityöt siirtyivät alakoulurakennuksen puolelle ja alaluokatkin siirtyivät yläkoulurakennukseen.

Yläkoulurakennuksen pohjapiirroksia

Remontin myötä siis kaikki Alavallin koulun luokat siirtyivät yläkoulurakennukseen ja täten itse asiassa vedettiin pohja pois tässä yhä sitkeästi käyttämältäni jaottelulta »alakoulu - yläkoulu», mutta käytän sitä siitä huolimatta ;-)

Yläkoulurakennus ennen vuoden 1971 remonttia

Koulu puutarhan suunnalta, ehkä 1950-luvulta? Länsipää, ehkä 1965 tai 1966 Itäpää vuonna 1963/1964

Yläkoulurakennus lähes valkoisessa värityksessään suunnilleen 1960-luvulla. Oikeanpuolimmaisissa kuvissa näkyvät koulun katolle johtavat jyhkeät puiset tikapuut. Lapsuudessani myös alakoulurakennuksen ja ulkorakennuksen tikapuut olivat vastaavanlaisia. Ja puulämmityksen aikakaudella niitä todella myös säännöllisesti tarvittiin, sillä nuohoojan (eli »nokikolarin») täytyi tuolloin kiivetä katolle päästäkseen käsiksi savupiippuihin. Puiset tikapuut korvattiin metallirakenteisilla palotikkailla joskus 60- ja 70-lukujen vaihteessa. Puutikkaat olivatkin tällöin ehtineet varsin huonoon - nuohoojan kannalta ehkä jopa vaaralliseen - kuntoon.


Itäpäädyn asunto

Oikealla näkyy kirjaston (kanslian) ikkuna

Näissä 1960-luvun kuvissa näkyy vuoden 1971 remontissa kadonnut ulkoinen piire : yläkoulurakennuksen itäpäädyssä olleen »johtajaopettajan» asunnon sisäänkäynti. Kyseinen asunto oli melko kookas, pinta-ala lienee ollut noin 100 neliömetriä.

Voinee sanoa että tämä »johtajaopettajan» asunto oli hyvin keskeinen elementti tuon ajan koulurakennuksessa. Se ikäänkuin hallitsi yläkoulun pihan näkymää. Nykyisin ei tällainen »opettajan asemaa korostava» rakentaminen varmaankaan tulisi kyseeseen! Korostus ei kuitenkaan varmaankaan ole tahallista, vaan käytännön sanelema lopputulos. Täytyy muistaa että esim. 1920-luvun Suomi oli hyvin erilainen kuin nykyinen Suomi. Opettajan sosiaalinen asema maaseudulla oli varmaankin tuolloin hiukan erilainen kuin nykyisin ja esim. pitkien työmatkojen kulkemisen edellytykset olivat paljon huonommat. Noissa oloissa oli luonnollista että opettajat asuivat koululla. He tarvitsivat myös kunnolliset asumisen edellytykset, vastaavat kuin siinä ympäristössä muutenkin oli tapana. Oli myös luonnollista että opettajakin tarvitsee maaseudulla karjaa ja viljelysmaata.


Länsipäädyn asunto

Yläkoulun länsipäädyn asunnon sisäänkäynti vuonna 1970, ennen remonttia

Kuten oheisesta länsipäädyn asunnon sisäänkäyntiä esittävästä kuvasta näkyy, olivat ulkoportaat melko matalat vielä vuonna 1970. Yläkoulurakennuksen kaikkien kolmen sisäänkäynnin ulkoportaat olivat hyvin samantyylisiä ennen vuoden 1971 remonttia. Ulko-ovien sisäpuolella olevassa kuistissa oli kuitenkin lisää portaita. Koulun sisäänkäynti on edelleen tämän tyylinen (kuistin ikkunat ovat kuitenkin poistuneet). Länsipäädyn asunnon kuistin sisällä olleet portaat ovat sensijaan remontissa poistuneet - ne on korvattu korkeammilla ulkoportailla.

Yläkoulurakennuksen länsipäädyn sisäänkäynnin kuvassa näkyy heikosti myös ulko-oven vasemmalla puolella vanha soittokellon painike. Itse soittokellosta ei enää ollut mitään tietoa vuonna 1970, mutta ilmeisesti jollakin asunnon aiemmalla asukkaalla on ollut oikein ovikello käytössä! Tätä voinee tuossa maalaisympäristössä pitää melko erikoisena. Vieraat yleensä koputtivat oveen.

Soittokellon mysteerin selitys on seuraava: Länsipäädyn asunnossa on aikoinaan asunut useampikin kylän kätilö. Mm. lapsuudessani 1960-luvulla siellä asui »Renko» -niminen kätilö. Ovikello oli tarpeen, sillä kätilöä saatettiin tarvita yölläkin.



Joku länsipäädyn asukas on ilmeisesti syyllistyneet elävien puiden vahingoittamiseen. Kujan varren koivuissa oli nimittäin 1970-luvun alussa runsaasti ruosteisia rautalankoja jotka olivat osittain puun rungon sisällä. Ilmeisesti joku oli aikanaan vetänyt kujan vieressä kasvavien koivujen väliin rautalankaa - ehkä pyykkinaruksi. Koivut olivat sittemmin kasvaneet paksuutta ja rautalanka oli painunut rungon sisään. Ai, ai sentään! Missä olivat Greenpeace ja kettinkivihreät kun niitä kerrankin olisi tarvittu?

Alavallin koulun historian aloitussivulle