Puulato

Veli Pasi halkopinon päällä puuladon vierellä Helmi-täti ratsuhevosenani Koulun punainen puulato vuonna 1970 - hiukan ennen purkamistaan

1970-luvun alkupuolelle saakka on Alavallin koululla ollut erillinen puulato, jossa on säilytetty polttopuita. Tämä tummanpunaiseksi maalattu, pärekattoinen rakennus sijaitsi ulkorakennuksen itäpuolella. Sittemmin se on hävitetty.

Puuladon muistan paikkana jossa oli tavattoman jännittävää kiipeillä ja rakennella polttopuiden sekaan piilopaikkoja. Polttopuut eivät tokikaan siellä olleet siistissä pinoissa, vaan sikin-sokin suurena kasana seiniin asti. Sortumisvaara oli usein suuri, mutta se ei paljon tahtia haitannut. Saattaa tosin olla että siellä puuröykkiössä kiipeily oli oikeastaan kiellettyä?

Puulatoa ympäröivät monasti isot halkopinot. Tässä kuvassa yksi niistä näkyy kaatuneen - epäilemättä suuri tapahtuma ja riemun aihe.

Halkojen sahaus ja pilkkominen polttopuiksi oli luullakseni jokavuotinen tapahtuma koulunmäellä. Sirkkelin ääni tuli tutuksi koululaisille, sillä tämä työ kesti useampia päiviä. Puuladon länsipuolella sijaitsevassa tolpassa oli ilmeisesti sirkkeliä varten tarvittava pistorasia 3-vaihevirtaa (»voimavirtaa») varten.

Alakoulun pihalla oli kesäisin valtavasti muurahaisia. Tämä ehkä johtui puuladon luona aina löytyvästä sahanpurusta jota syntyi polttopuita sahattaessa.


Puulämmityksestä

Ennen Alavallin koulun remonttia 1971 tapahtui kaikki lämmitys puilla. Lämmitettävää tilaa oli melko paljon ja niinpä polttopuuta kului runsaasti.

Polttopuiden kantaminen lämmitettäviin koulurakennuksiin on täytynyt olla melkoinen urakka. Erikoisesti ihmettelen miten koulun hentoinen »keittäjä» Laina Salovaara siitä selviytyi. Koulun »keittäjän» harteilla tuokin tehtävä on nimittäin ruuanlaiton ja siivouksen ohella pääosin taitanut olla. Tosin kyllä isommat koululaisetkin kantoivat polttopuita yläkoulurakennuksen eteisessä olevaan puulaatikkoon, ainakin ajoittain.

Runsas polttopuiden käyttö merkitsi myös huomattavaa nuohoustarvetta. Nuohoaminen oli silloin käsityötä. »Nokikolari» eli nuohooja on jäänyt lapsena mieleeni tärkeänä ja rohkeana miehenä joka uskalsi kiivetä koulun korkeille katoille. Hän teki minuun jopa niin suuren vaikutuksen että vielä 7-vuotiaana on toiveammattini ollut »noki kolari».

Remontin jälkeenkin polttopuuta tarvittiin edelleen alakoulurakennusta, pesutupaa ja saunaa varten. Puita alettiin säilyttää ulkorakennuksen siinä osassa jossa aiemmin oli ollut navetta. Halkopinojen paikka sirtyi tällöin ulkorakennuksen pohjoispuolelle.

Puuladon paikan valtaa luistelualue

Jääkiekkomaali kentän puoleisessa päässä Matalareunainen luistelualue kaivon läheltä

Puuladon purkamisen jälkeen on osittain samalle paikalle alakoulun pihaan tehty vaatimaton luistelualue.

Luisteleminen lienee ollut melkoisen tuntematon liikuntamuoto Alavallin koulussa vielä 1960-luvulla. Olen tosin löytänyt koulun vintiltä vanhan metallisen luistimen joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi kengän pohjaan, joten ehkä joku opettajista on luistelua joskus kokeillut? Esim. läheisessä Liikaluomassa tai jossakin »saviprunnissa» olisi saattanut olla luisteluun sopivia paikkoja? Ahjolan paikkeilla on mahdollisesti luisteltu joskus kotitekoisilla luistimilla, mutta luultavasti melko pienessä piirissä.

Jonkinlainen oma, talveksi jäädytetty luistelupaikka koululle kuitenkin saatiin vasta 1970-luvulla, kun opettaja Mikko Seppä järjesti tällaisen remontin jälkeen puretun puuladon paikalle. Vesi sinne saatiin melko helposti läheisestä pesutuvasta letkulla. Luistelupaikan pohjaa oli kyllä yritetty kunnostaa tarkoitukseen, mutta se ei ollut kovin tasainen. Myöhemmin talvinen luistelupaikka on siirtynyt läheiselle kentälle.


Alavallin koulun historian aloitussivulle