Muistoja miesopettajan aineista Alavallissa 1960-luvulla

»Miesopettaja» Antero Veikkola oli huomiotaherättävän pitkä mies, ainakin 190 cm. Hän opetti varsinaisesti yläluokkia (5. ja 6. luokka), mutta hän opetti myös keskiluokkien (3. ja 4. luokka) pojille voimistelua, käsitöitä ja englantia. Voimistelua ja käsitöitä me keskiluokkalaiset pojat teimme yhdessä yläluokkalaisten poikien kanssa.

Voimistelumuistoja

Kouluaikoinani liikuntaa ja urheilua nimitettiin monasti voimisteluksi, vaikka ei ollutkaan kyse voimistelusta sanan suppeassa merkityksessä. Kesäisistä liikuntalajeista tärkeimpiä Alavallissa olivat lapsuusaikanani ehkä korkeus- ja pituushyppy, kuulantyöntö, lentopallo, pesäpallo ja jalkapallo. Esimerkiksi keihäänheitto, seiväshyppy ja luistelu oli melkoisen tuntematonta.

Koulun voimistelusalin katossa oli koukut joihin voitiin kiinnittää pari kiipeilyköyttä. Vieressä oli paikka renkaille. Pihan puoleisen seinän keskivaiheilla oli metallinen rekki, joka tarvittaessa koottiin käyttökuntoon. Siinä vedettiin leukoja ja opeteltiin kieppiä. Kolmasluokkalainen Vallin Jaakko veti leukoja 15 kertaa ja hänestä tuli välittömästi sanattomalla sopimuksella suuri sankari keskuudessamme.

Voimistelusalin peräseinällä oli puolapuut kanslian/kirjaston oven vieressä. Kun koululle saatiin uusi matala penkki, voitiin se kiinnittää puolapuihin penkin toisessa päässä olevien koukkujen avulla ja lasketella pitkin penkkiä suurta vauhdin hurmaa kokien.

Eräänä koulun harvoista av-välineistä täytyy mainita rainakone, jolla joskus miesopettajan johdolla katselimme rainoja eli rainakuvia. En varmuudella muista oliko kyse voimistelusta, mutta joka tapauksessa jostakin keskiluokkalaisten oppilaidenkin suhteen miesopettajan alueeseen kuuluvasta. Rainat olivat jonkinlaisia dia-kuvien edeltäjiä. Kuvat eivät olleet erillisissä koteloissa, vaan yhtenä pitkänä filminä, nauhana jota rullaamalla voitiin siirtyä kuvasta toiseen. Valkokankaana jolle kuvat heijastettiin toimi ison kartan vaalea takapuoli.

Korkeushyppy

Urhoollisimmat korkeushyppääjät hyppäsivät tyylillä jota nimitettiin »tiikeriksi». Tällöin he syöksyivät riman yli kädet ja pää edellä kuin villieläin ja tekivät alastulopaikan sahanpurulle näyttävän kokovartaloalastulon. Sahanpuru ei varmaankaan tällöin tuntunut yhtä pehmeältä kuin miltä se näytti. Vaahtomuovipatjalle laskeutuminen olisi varmaankin ollut miellyttävämpää, mutta sellainen oli meille käsittämätöntä ylellisyyttä. Me vähemmän urhoolliset pyrimme suorittamaan hypyn jälkeisen alastulon jaloillemme.

Yläluokkien opettaja Antero Veikkola oli ilmiömäinen hyppääjä. Pitkine koipineen hän hämmästytti meitä mm. esityksillään vauhdittomassa korkeushypyssä.

Joukkuepeleistä

Jalkapallossa vallitseva pallon potkaisutyyli oli mielestäni potku kengän kärjellä. Tämä ei mahdollista tarkkaa pallon ohjailua. Mieleeni onkin jäänyt eräs (rangaistus?)potku jonka sain aivan vahingossa osumaan vastustajan maaliin. Maalissa oli kolmasluokkalainen Leivonmäen Ari, joka oli erinomainen maalivahti. Hän hyppäsi pallon perään kuin villipeto. Yritin itse asiassa vain osua tolppien väliin, jonnekin sinne keskelle. Täysin ilman omia ansioitani pallo kuitenkin livahti sisään tolpan vierestä Arin hyvästä torjuntayrityksestä huolimatta.

Suuria urheilutapahtumia olivat esim. pesäpallo-ottelut naapurikoulujen oppilaita vastaan. Välimatkoista ja puutteellisista kuljetusmahdollisuuksista huolimatta tällaisia tapahtumia kuitenkin järjestettiin. Oppilaat siirtyivät naapurikouluun kilpailemaan osittain opettajien autojen kyydissä, mutta pääosin omilla polkupyörillään. Tunnelma Alavallin kentällä oli tosi kansainvälinen kun naapurikylän kloppeja ilmaantui sinne patsastelemaan. Voi kai sanoa että ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Hiihtomuistoja

Hiihtämistä en vielä kansakoulussa oppinut vihaamaan. Koululta lähti talvisin perinteinen muutaman kilometrin mittainen hiihtolatu kentän ja Sammakkosaaren kautta pohjoisen puoleiseen metsään. Siellä oli myös yksi mäki jossa oli pieni hyppyri. Pienihän se oli, mutta muuten aika tasaisessa maastossa mieleen jäävä. Keski- ja yläluokkien poikien yhteinen hiihtolenkki tuntui kolmasluokkalaisenkin mielestä aivan inhimilliseltä ja yhteishenkeä kohottavalta tapahtumalta. Kukin avasi latua vuorollaan ensimmäisenä hiihtäen.

Käsityöt

Keskiluokilla me pojat pääsimme käsityötunneilla käsiksi puutöihin. Silloin tunsimme itsemme miehiksi! Poikien käsityöt tehtiin yläkoulun voimistelusalissa, joka oli suunnilleen koulun nykyisen pitkän eteisen paikalla. Seinien vierellä oli seinään saranoidut, ylös nostettavat höyläpenkit. Puutyökalujen laatu oli mielestäni melko vaihteleva ; Joukossa oli lähes käyttökelvottomiakin. Puukäsitöiden jälkeen me koululaiset itse lakaisimme sahanpurut ja lastut pois lattialta! Poikien käsitöissä käytettävää puutavaraa säilytettiin joskus voimistelusalin orsilla.

Jotakin pientä sain minäkin aikaiseksi, ainakin leikkuulaudan, lintulaudan ja tuuliviirin. Veikkola kylläkin väitti että minulla on synnynnäinen taipumus sahata vinoon. Isommat pojat tekivät joitakin huonekalujakin. Sinkkaamisen jalo taito oli joillakuilla hallinnassa.

Koululla on ollut myös vanha jalalla poljettava puusorvi. On kuitenkin epäselvää onko sitä koskaan käytetty. Minun aikoinani se oli ulkorakennuksessa, mutta aiemmin se on ollut sisällä koulurakennuksessa. Mitään kovin suuria sorvaustöitä sillä ei varmaankaan olisi pystynyt tekemäänkään.

Koululla oli vielä 60-luvulla runsaasti jalalla poljettavia ompelukoneita. Luullakseni ne oli alunperin hankittu jotakin muuta kuin koululaisten käyttöä varten. Tytöt kuitenkin luullakseni tekivät niillä käsitöitä. Ne ehkä myytiin pois huutokaupassa, kuten myös vanhemmat pulpetit.

Englanti

Kolmannella luokalla meille alettiin opettaa englannin kieltä. Tämä oli vuonna 1967 uusi asia kansakoulussa. Englantia opetti »miesopettaja» Antero Veikkola, joka oli käynyt siihen tarvittavan kurssin. Myös läheisestä Ylivallin koulusta kulki oppilaita Alavallissa englannin tunneilla, joten englannin opettajista oli ilmeisesti hiukan pulaa.

Maaseutuympäristössä vieras kieli oli jotakin ainutlaatuisen tuntuista. Vieraan kielen käytännön merkitystä ja kytkentää ympäröivään reaalitodellisuuteen oli ehkä vaikea hahmottaa. Siis voisiko siitä joskus olla jotakin todellista hyötyäkin?

Antero Veikkola siirtyi sittemmin opettajaksi Taivalmäen koululle, mutta lienee vielä kulkenut Alavallissa opettamassa englantia. Myöhemmin on englantia Alavallissa käynyt opettamassa ainakin Kerttu Aittokallio kirkonkylästä.

Alavallin koulun historian aloitussivulle