Muistoja Alavallin koulun alaluokilta 1960-luvulta

Ensimmäinen kouluympäristömme, alakoulurakennus, oli epäilemättä melko alkeellinen nykypäivän mitoin arvioiden. Alakoulusta on kuitenkin jäänyt mieleen yksityiskohtia jotka olivat pienen pojan maailmassa isoja asioita. Sellaisia kuin vaatenaulakon metalliset vaateripustimet, joissa jokaisessa oli hieno parrakkaan miehen kasvoja esittävä kohokuva. Tai erikoiset ikkunan sulkijat. Tai eteisen juomapaikka (josta tuli vettä kovin hitaasti). Tai alakoulun itäpuoleinen kiviaita jonka läheisyydessä oli muurahaispesä.

Alakoulussa opettelimme lukemaan ja laskemaan. Joukossamme oli joskus myös 6-vuotias »kuunteluoppilas» joka ei varsinaisesti osallistunut opetukseen. Meillä oli kullakin omassa käytössämme kohtalaisen kokoinen »taulu», tumman sinivihreäksi tai mustaksi maalattu levy johon valkoisella liidulla piirtelimme kirjaimia ja numeroita. Tauluissa oli silloin vielä komeat paksut puiset reunat. Myöhemmin lienee käytetty paljon yksinkertaisempia tasaisia levyjä samaan tarkoitukseen.

Luokan edessä oli sitten »iso taulu» jonka edessä oli lähes koko luokan levyinen opettajan koroke. Sittemmin ovat korokkeet luokista poistuneet - kai peruskoulun, »edistyksen ja tasa-arvon» myötä. En minä kuitenkaan tunne itseäni yhtään huonommaksi ihmiseksi sen vuoksi että opettajani ovat kansakoulussa seisseet korokkeella! Päinvastoin, korokkeet olivat hienoja yksityiskohtia. Opettaja myös näki sieltä korokkeeltaan hyvin luokan perille asti.

Myös korkea jalustallinen puurakenteinen helmitaulu on jäänyt mieleen. Siinä oli kai 100 puista »helmeä» kymmenessä metallitangossa. Siinä taisi olla myös jonkinlaisia tappeja joihin voitiin ripustaa kuvataulu. Kookkaat kuvataulut olivat tärkeitä opetuksen apuvälineitä.

Aapiskukko oli vielä silloin kova sana. Joskus jos olimme uurtaneet erikoisen ansiokkaasti, saatoimme seuraavana aamuna löytää pulpetistamme pienen suklaalevyn ; »AAPISKUKKO OLI MUNINUT !». Hammaspeikon opimme tuntemaan vasta myöhemmin - »Puhtaat hampaat, raikas suu - hammaspeikko kauhistuu» - tai jotakin sinne päin.

Alakoulussa tytöt ja pojat tekivät käsitöitä yhdessä. Ja miksei virkkaamaan oppiminen ja sen semmoinen ollutkin aika mukavaa - ainakin jälkikäteen muistellen.

Jokaisessa koulun kolmessa luokassa oli urkuharmooni, niin myös alaluokassa. Sitä myös ahkerasti käytettiin. Alaluokilta on mieleeni jäänyt katkelmia intiaaneista kertovasta laulusta. Sanat menivät jotenkin siihen tapaan kuin Nimekseni haukansilmä kerran sain, kymmenen on kotkan sulkaa otsallain. Punainen on nahkani, mut ratsu valkea. Yössä kuuluu pöllön huuto kauhea.

Luokkakuva

Alavallin kansakoulun 1. ja 2. luokka 1965/1966

Tässä luokkakuvassa ovat Alavallin alaluokat lukukaudella 1965/1966. Istumme suunnilleen pituusjärjestyksessä, lyhyemmät edessä ja pitemmät takana. Ensimmäinen luokka on vasemmalla ja toinen oikealla. Toisluokkalaisten pulpetit ovat suurempia. Kahden istuttavat pulpetit olivat tuohon aikaan aivan normaaleja. Yhden hengen pulpetit tulivat Alavalliin vasta 70-luvulla, remontin jälkeen.

Kirjoittaja on kuvassa toinen vasemmalta, Sinikan vieressä. Sinikka, hänen takanaan istuva Asko ja Sinikan edessä istuvan ( Eino - ) Matin edessä istuva Esko ovat Harjunpäästä (eli »Hariperältä»). Eskon vieressä istuu Juhani ja tämän edessä Kari.

Opettajana toimiva äitini istuu takana oikealla toisluokkalaisen Jukan vieressä. Jukka oli lapsena isokokoinen, vaikka ei myöhemmin ole niin suurelta näyttänytkään. Jukkaa nimitettiin myöhemmin karhuksi suuren kokonsa ja kömpelön olemuksensa vuoksi. Äitini edessä istuu Esa joka taas elävästi muistutti kirahvia. Askon isoa veljeä Simoa (ei kuvassa koska on meitä vanhempi) taas nimitettiin ketuksi tämän pesäpallopelin lukkarina osoittaman suuren oveluuden ja pelisilmän vuoksi. Ja kova poika oli Askokin.

Tyttöjä joukossamme on aika vähän. Ensimmäisellä luokalla on Sinikan lisäksi Karin vieressä istuva Anna-Maija ja takana Askon vieressä istuva Hilkka. Toisella luokalla on vain kaksi tyttöä: oikealla edessä istuva Oili ja tämän takana istuva Varpu ( - Liisa ). Jukan edessä istuva toisluokkalainen Pekka ja Eskon edessä istuva Anna-Maija ovat sisaruksia. Muut toisluokkalaiset pojat ovat vasemmalta oikealle ja takaa eteen: Markku, Tuomo, Hannu ja Ossi.

Ja sokerina pohjalla : hiukan rasismia

Vasemmalla edessä istuu mustalaispoika Henry. Hän oli jonkinlainen erikoisuus tuossa maalaisympäristössä - eikä sellainen varmaankaan tee romaanin elämää erikoisen helpoksi. Ei sillä ettäkö jotakin todella hurjaa olisi tapahtunut. Henry ei kuitenkaan käynyt Alavallissa enää toista luokaa loppuun, vaan muutti pois. Henryllä oli poikkeuksellisen huolehtivainen isoisä, joka saatteli lapsenlapsensa kouluun. Siinä hän ehkä teki viisaasti ; lapset osaavat joskus olla hämmästyttävän julmia ja monelle yksinäinen mustalainen on kuin punainen vaate.


Alavallin koulun historian aloitussivulle