Alakoulun pihapiiri 1960-luvulla

Alavallin alakoulun pihapiiri on ainakin minun mieleeni jäänyt suojaisana ja turvallisena paikkana. Se on muuttunut melko paljon lapsuuteni ajoista, sillä mm. puulato on hävitetty ja pienemmätkin koululaiset ovat sittemmin siirtyneet yläkoulurakennuksen puolelle vieden leikkipaikat mennessään. Pihan kasvilajisto on myös varmaankin köyhtynyt aktiivisen koulutoiminnan päivistä.

Alaluokat 1963/1964 alakoulun portailla

Oheisessa koulukuvassa poseeraavat vuosien 1963/1964 kaksi ensimmäistä luokkaa alakoulun portailla opettajansa kanssa. Nämä ovat minua pari vuotta vanhempia. Kumisaappaat näkyy lapsilla olevan jalassa ja ne olivatkin epäilemättä viisas valinta jalkineiksi. Koulutie on monasti taitettava jalkaisin, tie on päällystämätön ja koulun pihakin on usein kurainen.


Lipputanko rajapyykkinä

Lipputanko oli alakoulun pihan turvallisuuden kannalta tärkeä rajapyykki. Ala- ja yläkoulun välillä sijaitseva koulun lipputanko jakoi nimittäin koulun pihan kahtia ; pienten alakoululaisten puoleen ja suurten yläkoululaisten puoleen.

Tällaista aluejakoa ehdotti alakoululaisten opettajana toiminut äitini, joka 1950-luvun lopulla kiinnitti huomiota isompien koululaisten riehakkaan välituntikäyttäytymisen pienemmille koululaisille aiheuttamiin vaaroihin. Opettajilla oli nimittäin myös velvollisuus valvoa koululaisten välitunteja. Tämä aluejako toteutui noin vuonna 1960.

Kukkulinnan herra ja puulato, 1959 Kukkulinnan herra, tuhkakaivo ja kaivo, 1959
Alakoulun piha ja hiekkaläjä 60-luvun puolessavälissä Hiekkaläjä ja kiikut

Alakoulun pihan tärkeitä elementtejä olivat ainakin hiekkakasa, puulato, tuhkakaivo ja (uusi) porakaivo. Tuhkakaivo oli polttopuiden polttamisesta syntyneen tuhkan välivarasto. Tuhkaa epäilemättä syntyi runsaasti silloin kun yläkoulurakennuskin vielä lämmitettiin puilla.

Oikealla olevat kaksi ylempää kuvaa ovat vuodelta 1959 ja kaksi alempaa kuvaa noin 1960-luvun puolivälistä. Myöhemmissä kuvissa näkyvät »kiikut» (keinut) ovat melko uusia. Niistä ei näy jälkeäkään kaivon ja tuhkakaivon välisellä alueella ylemmissä, hiekkakasan päällä istuvaa »kukkulinnan herraa» esittävissä kuvissa vuodelta 1959. Ei ole pelkkä yhteensattuma että kiikut ilmestyivät pihamaalle melko tarkkaan samaan aikaan kuin Marttilan pariskunta lopetti Alavallin koululla. Marttiloiden mielestä tällaiset rakennelmat olivat vaarallisia.

Kiikut olivat hyvin keskeinen välituntien viihdyke. Kaikille ei tietenkään yhtäaikaisesti riittänyt paikkaa kiikuissa, joten ne täyttyivät armeijasta myöhemmin tutuksi tulleella periaatteella »nopein ensin». Kiikkuja oli kahta tyyppiä kuten kuvista näkyy. Yhdessä lautakiikussa keinui yleensä 2 - 4 lasta yhtäaikaisesti. Vastapuolelle pystyi myös tekemään ikävän tempun lautakiikussa: kun vastapuoli on keinumisliikkeessä korkeimmalla kohdalla, hypätään yllättäen pois omasta päästä lautakiikkua ja niinpä vastapuoli tulee vauhdikkaasti alas ja täräyttää takalistonsa pahanpäiväisesti kiikun hänen puoleisen päänsä törmätessään tantereeseen!



Käymälämuistoja!

Isä Veikko poseeraa ulkorakennuksen suunnalla 1959

Alakoululaisten käytössä oli omat käymälänsä joihin kulku oli ulkorakennuksen itäpuolelta. Niiden ovet näkyvät kuvassa puuladon vieressä. Vasemman puoleinen on pojille ja oikean puoleinen tytöille.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voin todeta että käymälöiden istuimet olivat saman seinän vastakkaisilla puolilla, eikä alapuolella ollut rajoittimia. Ensimmäisellä luokalla ollessani eräät tytöt valittivat äidilleni tämän puutteellisen järjestelyn mahdollistamasta pikkupojan uteliaisuuden tyydyttämisestä ... mutta en se minä ollut!

Kummankin käymälän katossa oli myös aukko, joiden kautta laiha poika pääsi välikaton kautta käymälästä toiseen. Samoin on yläkoulun kolmessa käymälässä (joista keskimmäinen oli opettajille). Nuorena ja innokkaana rakennuksissa kiipeilijänä olen selvittänyt nämä seikat käytännössä, mutta nykyisellä ympärysmitallani en moista yrittäisi...


Välituntien leikeistä

Vesa ja Taina alle kouluikäisinä mukana koululaisten leikeissä Taina metsässä koululaisten leikeissä Täysi rähinä päällä välitunnilla kiikkujen lähellä Sisko Taina kiikussa alakoulun pihalla

Välitunnilla koululaiset leikkivät alakoulun pihassa, mutta he oleskelivat yleisesti myös läheisessä metsässä. Pienet kätemme aiheuttivat epäilemättä merkittävää tuhoa metsien pensaille ja nuorille puille. Jonkinlainen koululaisten rakentama pieni majakin on joskus lapsuudessani ollut alakoulurakennuksen itäpuoleisessa metsikössä - tietenkin vain epävirallisesti!

Olen ymmärtänyt että jotkut nimittävät koulunmäkeä ja sen ympäristöäkin nykyisin Harakkaviidaksi, mutta itse ymmärrän nimityksellä »Harakkaviita» ainoastaan urheilukentän etelälaidan idänpuoleista pengeraluetta jossa syksyisin kasvoi voimallisesti maitohorsmaa. Maitohorsmista sai erinomaisia keihäitä ja muutenkin tämä tiheä horsmametsä tarjosi hyvät leikkimahdollisuudet. Tällaisista nuorten urheiden intiaanien keihäsleikeistä on aiheutunut ainakin yksi silmävamma 60-luvulla.

Talvella laskettelimme joskus sopivien olosuhteiden sattuessa ahkerasti pienellä mäennyppylällä joka sijaitsi puuladon ja kentän välimaastossa. Saimme jostakin käsiimme pahvilaatikoita joista syntyi käden käänteessä lasketteluun soveltuvia istuimia. Mäki ja välineet eivät ehkä olleet ihanteellisia, mutta kelpasivat kyllä. Kauheaa sotkua varmaan jätimme jälkeemme, mutta jostakin syystä se ei meitä jaksanut vaivata... Myös kirjoittajaa nuoremmat koululaiset ovat nimittäneet tätä pientä mäennyppylää laskettelumäeksi. Suksillakin siellä on joskus lasketeltu. Ajoittain mäessä oli myös pieni hyppyri, josta suksien kanssa sai mukamas valtavan ilmalennon.


Alavallin koulun historian aloitussivulle