Symbolisoikoot nuo 1970-luvun puolivälin paikkeilla (mahdollisesti huutokauppaa varten?) ulos ulkorakennuksen seinustalle kannetut pulpetit minun suhdettani ja näkövinkkeliäni Alavallin kouluun.
Tuontapaisessa pulpetissa - tai hiukan pienemmässä - olen minäkin joskus istunut. Sieltä käsin olen saanut jonkinlaisen näkökulman Alavallin kouluun. Toinen ja tärkeämpi näkökulma muodostuu siitä että olen asunut tuolla koululla lapsena ja nuorena - suunnilleen vuosina 1958 - 1979. Äitini Armi Kalliokoski / Petäys / Peltola toimi nimittäin Alavallin koulun alempien luokkien opettajana vuosina 1957 - 1991. Asuin vuorollaan kaikissa koulun kolmessa asunnossa (joista 2 on jäljellä) ja koulusta muodostui siten rakas lapsuusmuistoni. Tunnen koulun lapsuus- ja nuoruusvuosiltani kohtalaisen hyvin, mutta en toki täydellisesti.
Nykyinen näkökulmani on oikeastaan ulkopaikkakuntalaisen kaupunkilaisvetelyksen näkökulma. Ehkä hiukan nostalginen, mutta realismiin pyrkivä - joskaan ei täysin avoin. Lähtökohtani on ollut jonkinlainen velvollisuus kuvata kotikylän entistä koulua, joka on ollut monille sadoille alavallilaisille lapsille muistorikas paikka.
Kaikkiaan Alavallin koulu toimi kouluna noin 85 vuotta - vuodesta 1910 vuoteen 1995. Tuohon aikaväliin sisältyy suuria mullistuksia ja suomalaisen yhteiskunnan muutoksia ; käytiin sotia, suuret ikäluokat syntyivät, tekniikka alkoi radikaalisti muuttaa ihmisten elämää ja toimeentuloa, maaseudun asema muuttui. Itse tunnen vain pienen osan tuosta 85 vuoden jaksosta, jonka aikana Alavallin koulu muuttui syrjäisen, mutta elinvoimaisen, maataloudesta elävän kylän maalaiskansakoulusta EU-Suomen autioituvan maaseudun entiseksi kouluksi. Tämä tarina voikin siksi olla lähinnä vain minun ja oman sukupolveni ja sosiaaliryhmäni - nelikymppisten maalta kaupunkiin muuttajien - näkymä.
Tähän kirjoitelmaan olen koettanut koota eräitä yksityiskohtia Alavallin entisen koulun menneisyydestä - asioita joita olen helposti saanut selville, tai joita itse muistan. Tämä ei kuitenkaan ole mikään »virallinen Alavallin koulun historia»!
Kovin korkeita tavoitteita en tässä ole pyrkinyt saavuttamaan. Aivan täsmällisiä tiedot eivät ole. Tiedot eivät myöskään ole kovin kattavia, sillä paremmin tiedän näitä asioita vain suunnilleen 1950-luvun lopulta alkaen, jolloin äitini tuli koulun kahden ensimmäisen luokan opettajaksi. Painotus on selkeästi oman lapsuuteni ajassa - 1960- ja 1970-lukujen tilanteissa ja tapahtumissa. Objektiivisuuteen en pyri, vaan omat muistoni ja kokemusmaailmani ovat esillä.
Ja vaikka kirjoitelman otsikko onkin komeasti »Alavallin koulun historiaa», ei tämä historia kerro suurista sodista ja tuimista taisteluista, kuten varsinainen historia, vaan esittääpä vain erään kaupunkiköyhälistöön kuuluvan entisen opettajan pojan tarinan lapsuutensa tärkeästä »koulunmäestä».
Koulu on tietenkin kunnan ylläpitämä ja hallitsema laitos, jonka toimintaan liittyy monenlaisia taloudellisia asioita sekä byrokraattisia kiemuroita, ehkä myös poliittisia ja juridisia asioita. Näitä »kovia» asioita kirjoitelmani ei kuitenkaan koskettele, yksinkertaisesti siitä syystä ettei minulla ole ollut kykyä eikä tilaisuutta sellaisiin uppoutua. En edes tiedä olisiko sellainen sallittua/mahdollista...
Jotakin tähän liittyvästä terminologiasta mainitakseni: Ajoittain koulussa on käynyt tarkastaja. Kunnassa on koululautakunta ja koulutoimen johtaja. Koululla on ollut johtokunta, johtaja(opettaja) ja taloudenhoitaja. Koululla on pidetty johtokunnan kokouksia ja laadittu pöytäkirjoja. Koulun taloudelliset asiat ovat varmaan nekin tärkeitä, mutta en yritä niistä tehdä selkoa, koska en kovin hyvin hallitse omaakaan talouttani ;-) Ilmeisesti koululle on mm. ollut olemassa jonkinlainen talousarvio, jonka puitteissa on toimittu.
Rohkenen edelleen kutsua kotikylääni nimellä Alavalli, vaikka Ala-Valli (yhdysviivan kanssa) lienee kylän nimen uudempi muoto. Otan myös vapauden käyttää nimityksiä »alakoulu» ja »yläkoulu», kuten kahta koulurakennusta lapsuudessani kutsuttiin. Alakoulurakennuksessa ei enää Alavallin koulun lopputaipaleella käyty koulua, joten nimitykset ovat ehkä hiukan outoja.
Tekstissä esiintyy myös nykyihmisen korvaan varmaankin oudolta kalskahtavia nimityksiä, kuten »keittäjä» ja »miesopettaja». »Miesopettaja» tarkoittaa kahden ylimmän luokan opettajaa, jotka perinteisesti olivat miespuolisia. »Keittäjä» oli paljon muutakin kuin koulukeittolan hoitaja, mutta häntä yleisesti kutsuttiin tällä nimellä. 1970-luvun uudistusvimmassa keittäjä sai jonkin uuden »hienomman» nimityksen, jota en valitettavasti muista. Hienoja hänen työnsä tulokset ovat joka tapauksessa aina olleet, nimityksestä riippumatta!
Nämä vanhat nimitykset olivat aikanaan ja omassa ympäristössään täysin kelvollista, normaalia kielenkäyttöä, eikä niillä ole mitään tekemistä sovinismin tmv. kanssa. Myös »neekeri» oli lapsuuteni ympäristössä täysin korrekti, asialinjan ilmaisu, eikä sillä ole mitään tekemistä rasismin kanssa! Me suomalaiset parhaiten tiedämme mikä oman kielemme sanojen täsmällinen merkitys on, riippumatta siitä millainen merkitys joillakin muilla - samantapaisilla - sanoilla muissa kielissä ja aivan toisenlaisissa kulttuureissa mahdollisesti on. Ulkomaalaiset eivät pysty meitä tässä asiassa neuvomaan!
Alavallin kylän laitamilla, Harjunpäässä (»Harjunpäänperällä», »Hariperällä») on ollut erillistä koulutoimintaa. Koulu on siellä toiminut vuokratiloissa vuodesta 1936 alkaen. Vuonna 1949 on valmistunut Harjunpään koulu. Tässä kirjoitelmassa ei kuitenkaan käsitellä sitä. Harjunpään koulu lakkautettiin vuonna 1963, jonka jälkeen koulun oppilaat alkoivat kulkea taksikyydillä varsinaisessa Alavallin koulussa. Harjunpään koulusta siirtyi tuolloin Alavallin kouluun 11 oppilasta.
Aiheesta kiinnostuneille voin kertoa, että on olemassa ainakin yksi »virallinen» Alavallin koulun historiikki. Se on luultavasti tehty vuonna 1980 jolloin Alavallin koulu täytti 70 vuotta. Historiikin laatija lienee nykyisin Komsin koululla opettava Mikko Seppä, joka kuului Alavallin koulun miesopettajien nuorempaan sukupolveen.
Alavallissa puhutaan tietysti reilua eteläpohjalaista murretta, eikä kirjakieltä. Tässä kirjoitelmassa olen pyrkinyt parhaan kykyni mukaan kirjoittamaan yleiskieltä, jopa silloinkin kun kuvailen käytettyjä nimityksiä, jotka ovat murresanoja. Tällainen murresanojen vääntäminen yleiskielelle on varmaankin naurettavaa, joten anteeksi siitä.