Haudanryöstäjien harmiksi jäämme sittenkin henkiin

Edellinen Seuraava

Ulosoton, verotoimiston wampyrellojen, hävyttömien koronkiskureitten, kaiken maailman turhanpäiväisten virkaruippojen ja muiden ruumiinryöstäjien mielestä olisi varmaan ylen hauskaa ryövätä minulta viimeinenkin roponen ja tehdä perustoimeentulostani täysin mahdotonta, tuloksellisesta korkeakouluopiskelusta nyt puhumattakaan. Opiskelu yliopistossa epäilemättä on laskettava kuolemansynniksi poliitikkojen ja virkaruippojen katsannossa. Jouluksi en saanut edes diabetes-lääkitystä.

Porin kaupunginjohtaja ei taida olla kovin suosittu alaistensa keskuudessa. Siellä valitetaan heikosta työviihtyvyydestä, kireästä tunnelmasta ja pelon ilmapiiristä. Noh, ne ovat vain virkaruippojen omia ongelmia. Tapelkoot vapaasti keskenään, se ei ole meidän kuntalaisten ongelma. Palvelu on kuntalaisille ainakin Porissa joka tapauksessa huonoa ja epäilemättä kalliiksi tulee.

Kansalaisten elämä on tärkeää, mutta virkaruippojen elämä ei ole. Oikeasti virkamiesten kuuluisi olla kansan mitä nöyrimpiä palvelijoita. Laki edellyttää virkamiehiltä hyvää hallintotapaa. Se että virkamiehellä on harkintavalta, ei siten tarkoita että hän voisi tehdä mitä lystää, harjoittaa mielivaltaa. Hänellä on nimenomaan velvollisuus virassaan noudattaa hyvää hallintotapaa. Tuskin voi pitää hyvänä hallintotapana sitä että diabeetikko jää virkamiehen päätöksen vuoksi vaille lääkärin määräämää reseptilääkitystä.

En minä ainakaan voi. Minä toivon että sellainen pahantahtoinen virkaruippo pieree verta ja kuolee erittäin tuskallisesti. Minun oikeustajuni mukaan kyseessä on virkarikos ja syyllinen pitäisi repiä elävältä kappaleiksi, vanhan hyvän ajan tyyliin. Entisaikaan käytettiin ihmisen kappaleiksi repimisessä hevosvaljakkoja jotka vetivät jäsenet irti torsosta. Nykyisin lie helppoa keksiä jokin sivistyneempi tapa, esim. hydraulinen vinssi. Vaijerit kiinni nilkkoihin ja ranteisiin ja sitten vedetään neljästä kulmasta kunnes vain yksi raaja on torsossa kiinni. Sitten kiinnitetään vaijeri torsoon ja vedetään se viimeinenkin raaja irti.

Voihan olla ettei suomalainen teollisuus lainkaan kaipaa minun yli 60-vuotiasta ruumistani palvelukseensa. Tai voihan olla etten rahattomana, velkaisena, ulosoton alaisena ja vailla kulkuneuvoa pystyisi edes ottamaan vastaan sellaista työtä jota ehkä voisi jossakin jopa toisinaan olla tarjolla.

Rasismista pauhataan paljon, yleisesti ottaen. Ikärasismista sensijaan vähemmän kuulee. Ikärasismi on suomalaisen työelämän käytännön standardi, yleisesti hyväksytty menettelytapa. Kantaväestön Suomessa kokema ikärasismi ei ole poliitikoille ja medialle mikään ongelma. Vaan jos ulkomaisista sanotaan edes puolikas paha sana, vaikkapa hyvästä syystä, niin voi kauheaa, se on hirveää rasismia!

En siltikään koe ettäkö elämä olisi menetty. Raha ei merkitse kaikkea. Ihmisen elämällä on itseisarvo, jota pankit ja muut äveriäät tahot tosin eivät tule koskaan tajuamaan. Ja hei, rikashan on vain sellainen köyhä, jolla on rahaa! Raha ei oikeasti tee ihmisestä yhtään sen parempaa ihmistä.

Suomen tulevaisuus lepää joka tapauksessa opiskelun ja opiskelijoiden varassa. Bulkkituotannolla Suomi tuskin voi pärjätä parhaalla mahdollisella tavalla. Paras tulevaisuus kuuluu osaajille ja tietäjille. Paras tulevaisuuden tietotaito tuskin voi löytyä muualta kuin korkeakouluista, edellyttäen että ne ovat toimintakykyisiä. Tyhmä ja mitään osaamaton kansa väistämättä köyhtyy. Osataan sitä nimittäin muuallakin maailmassa yhtä ja toista.

Joten Suomi-neito ampuu itseään jalkaan leikatessaan tuloksellisen opiskelun mahdollisuuksia. Jos suomalaisten opiskelijoiden tulevaisuus on huono, niin koko Suomenkin tulevaisuus on huono. Väistämättä.

Kun Suomi-neidon julkinen talous on ongemallista ja häntä paleltaa talvipakkasilla, niin housuihin pissaaminen lämmittää hetken. Pitemmän päälle parempia olisivat kuitenkin kestävämmät ja kauaskantoisemmat ratkaisut. Se lämmin pissa lämmittää housuissa vain pienen hetken jonka jälkeen Suomi-neidolle tulee erittäin kylmä ja kalsea olo.

Eipä paljoa auta vaikka me suomalaiset olisimme oikeinkin hyviä rapsuttelemaan toistemme selkiä ja kiskomaan toisiltamme aivan törkeitä korkotuloja. Sellainen ei ole mitään merkittävää, lisäarvoa luovaa osaamista.

Mitään todellista on vaikeaa saavuttaa tässä ruumiinryöstäjien ja verenimijöitten paratiisissa, virkaruippojen luvatussa maassa. Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta. Mitä mahdottomampaa elämä, sitä suurempia unelmat.

Asumus toki on elämän perusjuttu täällä Pohjolassa koska ulkona tulee talvella niin pirun kylmä. Elämän perusasiat eivät koskaan vanhene, niihin voi luottaa. Mikään ältsin ällistyttävä älykännykkä tai tuhottoman tehokas tablettitietokone ei tule koskaan korvaamaan ravintoa, vaatetusta, puhdasta vettä ja muita elämän peruspilareita. Digitalisaatio ei ole ratkaisu ihmiselämän perustarpeisiin, niihin meille kaikille kaikkein tärkeimpiin asioihin.

Virtuaalinen väestönsuoja ei suojaa mitään oikeasti. Konkreettinen on kaunista. Konkreettinen on oikeaa. Tekniikka voi pelastaa, jos se on oikeaa tekniikkaa.


Galleria