| Edellinen | Seuraava |
Talviloman lähetessä loppuaan voi vihdoin huokaista helpotuksesta ainakin yhdessä suhteessa. Olen vihdoin pääsemässä oikeasti ja henkilökohtaisesti sisään Raspberry Pi -korttitietokoneen Raspbian -käyttöjärjestelmään ja Debian Linux -maailmaan.
Olen elänyt Windows-orjuudessa vuosikymmenten ajan, mutta nyt koittaa aika uusi, avautuvat avarammat näkymät, on helpompi hengittää. En ole enää Bill Gatesin orja, vaan vapaa mies. Käännän elämässäni uuden lehden. Tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tai jotakin sinne päin.
Olenhan toki ohimennen joitakin kertoja käyttänyt Linux-käyttöjärjestelmää, mutta omassa koneessa sitä ei ole koskaan aiemmin ollut. Onhan se toki pitkään ollut kiintoisa mahdollisuus. Tarkoitukseen soveltuvia vanhoja koneita olisi kyllä ollut, jos olisi jaksanyt ryhtyä niitä tuunaamaan, mutta ei vaan ole tullut aikaiseksi.
Tietokoneiden käyttöjärjestelmät ovat yksityiskohtien tasolla eräänlainen black art, salainen oppi jonka vain harvat hallitsevat, välttämätön paha, yksityiskohtaisesti käsittämättömiä, mutta käytännössä välttämättömiä.
Vuoden 1997 vaiheilla sain Laitilassa koulutusta tietokoneasentajaksi. Windows 3.11 oli silloin vielä käytössä ja Windows 95 oli aika uusi juttu. DOS-käyttöäkin vielä opetettiin. Siirrettävä muisti oli yleensä 3½ tuumainen korppu ja koneissa oli vielä 5,25 tuuman lerppuasemia. Formatoitiin ja partitioitiin lähinnä vanhoja 5,25 tuuman kovalevyjä sekä asennettiin käyttiksiä. Koottiin kukin sälli uusi Pentium-pöytäkone ja asenneltiin paria tietokoneverkkoa. Tosin puhelinlaitoksen äijät kävivät tekemässä ne hienommat asennukset. Se oli vihkimykseni nettimaailmaan ja lähiverkkoihin. Koaksiaali-Ethernet oli silloin jo väistymässä ja parikaapeli oli vahvasti tulossa.
Kännykät olivat silloin vielä aika harvinaisia. Puhelinkoppeja oli olemassa. Ihmiset eivät vielä kulkeneet nenä kiinni älykännykän kosketusnäytössä. Modeemit lankapuhelinlinjoilla olivat tavallisia, paljolti PC:n sisäisiä korttimodeemeja. Ne pienet nopeudet saavat nuoret ihmiset nykyisin hymyilemään vahingoniloisina. Ah sitä RS-232 sarjaliitännän sekamelskaa. Hiiretkin olivat järkiään sarjaliitännässä. Voi dziisus, siitäkin on jo noin 22 vuotta. Niin se aika kuluu.
Meille tuli silloin Laitilan kurssille Turkusta joku nuori guru kertomaan Linux-asennuksesta. Taisi olla yliopistomiehiä. Linux oli silloin vielä hyvin erikoinen juttu, friikkien aluetta. Laitilalainen tietoverkkomme taisi hiukan tökkiä. Lähiverkon ongelmat eivät olleet ammatillisessa kurssikeskuksessa aivan tavattomia. Pingaus Turkuun gurun omalle koneelle ei aina onnistunut. En muista onnistuiko Linux-asennus silloin verkosta kuten turkulaisella oli aikomus.
Raisiossa tietotekniikan erikoisammattitutkintoon valmistautuessa käytimme Linuxia komentoriviltä 1900-luvun viimeisinä vuosina. Mutta graafinen käyttöliittymä tekee Linux-peruskäytöstä yhtä helppoa kuin Windows. Varsinkin jos Linux on sovitettu ko. tietokoneelle kuten Raspbian on tehty nimenomaan Raspberry Pi:tä varten. Erikoisemmissa tapauksissa käyttäjä voi joutua tekemään säädöt itse ja se saattaa olla untuvikoilta liikaa vaadittu.
Ilman ikiomaa Linux-konetta olisin kuin tuo oikealla kuvattu surkuteltava vartionukke Porinsillan vahtikopissaan. Ikkunat jäässä ja varmaan varpaitakin palelee. En tunne hänen tarinaansa syvällisemmin, mutta ilmeisesti sillalla on joskus ollut väijy puomin kanssa kontrolloimassa ja valvomassa sillan liikennettä.
Olenhan yliopistokeskuksen kurssilla "Sulautetut järjestelmät" asentanut erään Linuxin Windows-koneen virtuaalikoneessa ajettavaksi sekä hiukan sitä kokeillut. Mutta ei se ole ollenkaan sama asia kuin oman koneen käyttis. Periaatteessa yliopiston virtuaalikoneessa pyörivän Mint Linux asennuksen olisi pystynyt siirtämään muistitikulla omaan koneeseen, mutta minulla on läppäreissä aika vähän muistia kahden käyttöjärjestelmän + virtuaalikoneen samanaikaiseen pyörittämiseen. Käyttis on sentään vaan käyttis ja sen lisäksi tarvittaisiin varsinainen ohjelmisto.
Omin avuin se todellinen oppi ja osaaminen on käytännössä hankittava ja sisäistettävä. Koulu voi antaa vain joitakin suuntalinjoja. Työelämään on vaikeaa enää päästä sisään, mutta taistelu jatkuu loppuun saakka. Tämä on julma rahan ja kilpailun maailma. Armoa ei anneta eikä pyydetä. Kalliiksi voi tulla, mutta minkäs tuolle tekee. Antauduta ei. Turpiin vaan ja onnea.
Raspberry Pi -korttitietokoneet olivat em. kurssilla valmiiksi asennettuja, joten siellä ei päässyt asennusta kokeilemaan. Jotakin pientä kokeilin koulun koneen kanssa nyhertää, asensin Arduino IDE:n ja kokeilin yhteyttä Arduino Unoon, otin korttiin valmiiksi kiinnitetyn CMOS-kameran käyttöön sekä asensin Apache-verkkopalvelimen. En ehtinyt saada skandeja toimimaan yksinkertaisella nettisivulla. Tavallisessa käytössä skandit kyllä toimivat heti laakista.
Yliopistokeskuksessa tunnutaan keskityttävän antureihin ja mittauksiin. Itse uskon enempi toimilaitteisiin, kuten moottoreihin. Minä haluan todellisen maailman, en tyydy korvikkeisiin.
Mutta nyt toimii Raspbian-käyttis omassa Raspberry Pissä pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Alkuperäinen kotelo ei ollut oikein sopiva, kansi ei mennyt kunnolla kiinni, joten ostin kympillä uuden. Tämä vaikuttaa huolella tehdyltä.
HDMI-liitäntäistä näyttöä minulla ei ole, mutta ZAP-adapteri auttaa liittämään tavallisen VGA-näytön Raspberryyn. Äänet kannattaa vaan sitten kytkeä analogiseen lähtöön (kuulokeliitäntä) kun oletuksena on HDMI-ääni, joka menee suoraan harakoille vanhan näytön kanssa. Vanha VGA-näyttö kun ei snaijaa äänistä yhtään mitään. Siis helou, se on pelkkä näyttö eikä mikään kaiutin.
Pientä tilannepäivitystä: Jos Pi:n CMOS-kamera on tärkeä, on kuitenkin parasta hankkia suoraan täysin Raspberry Pi -yhteensopiva (HDMI) näyttö, eikä pelleillä vanhojen romujen kanssa, sillä HDMI-VGA -liitännän kanssa tuntuu olevan vakavia vaikeuksia jos yrittää käyttää sitä Pi:n oman kameran kanssa (tyhjentävän virheilmoituksen mukaan "resurssit loppuvat"). Vanha VGA-näyttö ei osaa jotakin tärkeää RPi-jutskaa. RPi:ssä kuva tulee näytöstä, koko näyttö toimii esikatselulaitteena. Muuten kyllä skulaa. Niin ja kun SSH täytyy kytkeä päälle niin viimeistään silloin on aika ottaa käyttöön kunnon salasana, sillä helposti arvattava oletussalasana "raspberry" on verkossa selkeä turvallisuusriski.
Pienen mikroSD-kortin käsittelyyn tarvittiin myös oma ZAP-sovittimensa, sillä sitä ei pysty läppäreissäni formatoimaan ja varustamaan tarvittavilla tiedostoilla. Näppis tarvitaan ja vanhoille näppiksille voi löytää adaptereita hyvin varustetuista alan liikkeistä. Nettiyhteys tarvitaan asennuksessa että päivitykset onnistuvat. Voinee ne tosin lykätä myöhemmäksikin.
Kyllä Raspberryssä on ideaa. Sen kanssa voi harjoitella Linux-käyttöä ja sen liittäminen erilaisiin lisäkortteihin on helppoa. Toki koteloasiat täytyy miettiä uusiksi jos liitetään isoja kortteja. Netissä on tarjolla monenlaista koteloa, alumiinistakin ja jopa jäähdytyspuhaltimella varustettuna. Raspberry Pi kuluttaa ampeerin verran virtaa ja lämpenee jonkin verran. Käyttö paristoilla ei sikäli vaikuta realistiselta.
Voisi kuitenkin olla ihan realistista kehittää vähitellen Raspberry Pi:n pohjalta täysimittainen yleiskäyttöinen kannettava henkilökohtainen tietokone, sillä tämä ei ole pelkkä lelu, vaan kova työkone. Kovalevyä tai muuta massamuistia ei välttämättä tarvita, mutta ehkä sellaisenkin pystyisi lisäämään. Sinänsä solid-state puolijohdemuistit ilman liikkuvia osia ovat nykyaikaa, jos ei tarvitse kuljetella mukanaan hyvin suuria tietomääriä. Näyttö tietysti tarvittaisiin ja sopivia HDMI-liitäntäisiä (kosketus)näyttöjä lienee kyllä olemassa. Akku-ongelma on ehkä vaikeammasta päästä jos kuitenkin pyritään melko kevyeeseen lopputulokseen jota pystyy liikuttelemaan vaivatta, ilman kottikärryä tai emännänlänkiä.
Ominaisuuksissa löytyy. Löytyy langallinen Ethernet-liitäntä RJ45 ja langaton nettiyhteys sekä Bluetooth. Kameramoduulille on oma liittimensä. Normiasennus jättää kaksi USB-liitäntää vapaiksi. Lennossa liitetty USB-muistitikku löytyy hakemiston "media" alta suoraan ilman mitään erillistä manuaalista Linux-konffausta.
Tämä tehokas kompakti laite toimii ongelmitta myös tavanomaisessa nettikäytössä ja ilmaista ohjelmistoa löytyy moneen lähtöön. Ohjelmointikokeilut saanevat uutta potkua mm. Pythonin myötä. Chromium-selain on näyttänyt (vähän tuhmemmatkin) videot netistä ongelmitta. Myös PDF-tiedostot näkyvät komeasti ilman uusia asennuksia. Muiden muassa Microsoft:in Office-pakettia vastaava helppokäyttöinen Libreoffice -toimisto-ohjelmisto tulee vakkarina mukana.
Luulenpa että käyttöä voisi olla useammallekin Raspberrylle. Korttihan ei maksa aivan hirveitä. Yhteen korttiin voisi tulla kamera ja toiseen kenties LoRa -radio tai askelmoottoreiden ohjuri? Mahdollisuudet vaikuttavat lähes rajattomilta. Tai ainakin riittäviltä. Olen vapaa, vapaa, vapaa!
Porin Puuvillan kauppakeskuksen TEKNIK MAGASINET on toimiva Raspberry Pi -kauppa josta on löytynyt myös ratkaisut asiakkaan erikoistarpeisiin.
Kuulin että Gigantti myös myisi näitä pakkauksia, mutta paikan päällä kysyttynä eräässä Porin Gigantissa sain tietää että hyllystä ei löydy, vaan heillä RPi on tilaustavaraa. Voihan sitä tilata itsekin suoraan netistä, joten en tiedä mitä ratkaisevaa lisäarvoa sellainen muka tarjoaa.
Joo, ei muuta kuin reippaasti ostamaan uusi Raspberry Pi. Uudet kortit ovat versiota 3 Model B+ ja maksavat lähes 50€ kappale. Lisäksi tarvitaan vähintään 8 Gt microSD -muistikortti johon ladataan itse netistä Raspbian -käyttöjärjestelmän uusin versio.
|
NOOBS-esiasennus on hiukan hidas mutta toimintavarma valinta. NOOBS-tiedostot kopioidaan ensin microSD-kortille joka sitten lykätään paikalleen Raspberry Pi:n alavatsaan, kytketään virta päälle ja varsinainen asennus käynnistyy. Siinä ei tarvitse tehdä juuri muuta kuin valita kieli (esim. Suomi) ja näppis sekä asennettava käyttis. Sekä odottaa kärsivällisesti asennuksen valmistumista. Helppoa kuin heinänteko. Ei haitanne vaikka NOOBS-esiasennus olisi hiukan vanhempikin, sillä järjestelmä joka tapauksessa on tarkoitus asennuksessa päivittää verkosta ajan tasalle.
Jos aloittaa tyhjältä pöydältä, niin yksinkertaisinta on ostaa "Premium Kit" jossa on myös verkkovirtalähde, kotelo, microSD-muistikortti ja HDMI-johto. Siinä microSD-kortissa saattaa olla NOOBS-esiasennus jo valmiina, jolloin sitä ei tarvitse itse ladata. Tällaisen aloituspakkauksen hinta leijunee satasen tienoilla. Erikseen myytävä Raspberry Pi ei sisällä tarpeellista muistikorttia ja sopivia kortteja taitaa aika harvalta miljoonalaatikosta löytyä.
HDMI-johdosta tosin ei ole paljon iloa jos ei ole HDMI-liitäntäistä näyttöä. USB-liitäntäiset hiiri ja näppis tarvitaan myös. Niin ja tyhjää microSD-korttia täytyy pystyä käsittelemään ensin esim. Windows-koneessa.
Vanha RPi oli versiota 3 Model Vi.2 ja kortti on näköjään sittemmin hiukan muuttunut. Vanhaa koteloa joutui hiukan pahoinpitelemään että uusi kortti mahtuu normaalisti sisään. Oheisessa kuvassa näkyvät 4 piikkiä ovat uusia vanhaan korttiin nähden ja - sinänsä aivan tarpeetonta - "välikantta" joutui niiden kohdalta hiukan avaamaan sivuleikkureilla. Uudemmassa kotelossa ei tuollaista "selitystekstillistä välikantta" ole. Luulenpa että sitä voisi tarvittaessa poistaa vanhasta kotelosta enemmänkin kortin päältä esim. tuuletuksen parantamiseksi.
Olisiko tuollaisen piirilevyn piirejä kovin liki tulevan välikansi-innostuksen motiivi se kun olen ymmärtänyt että ainakin varhaisemmissa Raspberry Pi -malleissa juotettujen komponenttien irtoilu piirilevyltä oli jonkinlainen ongelma? Onko välikannen idea hiukan painaa piirejä, niin että estetään niiden irtoaminen levyltä? Ei kai?
