| Edellinen | Seuraava |
Mikä on ihmisen kaikkein paras ystävä? Onko se ehkä koira? Marsu, kissimirri, kani tai hamsteri? Vai olisiko se nainen? Josko se kenties olisi rasvaisen härski pornolehti, täysinäinen Viagra-pilleripurkki, korkkaamaton viinapullo tai kova huumetabletti? Rahaa tai komea auto? Nopea hevonen (ja hidas nainen)? Lottokuponki? Sosiaalityöntekijä? Raamattu tai puhdas omatunto? Maon pieni punainen kirja? Kirkko tai puolue? Sipilän hallitus, verovirkailija ja ulosottomies? Isänmaa, koti, uskonto? Pumppuhaulikko, Nokian nuorisokouluttaja (kumipatukka), pubinuija, kyynelkaasusumutin, pesäpallomaila? Asperiini tai ehkä jokin vahvempi rohto?
Ei ei ei, ei sinne päinkään! Tuohan oli tekniikan miehen arvopohjalta aivan lapsellisen helppo kysymys, oikea vastaus on - tietenkin - askelmoottori!
Osallistun Porin yliopistokeskuksessa kovin mielelläni kurssiin "Sulautetut järjestelmät" joka meillä automaatiotekniikan DI-koulutuksessa on työn alla tällä syyslukukaudella. Kurssiin kuuluu myös oma harjoitustyö. Innoissani riensin jopa blogi-kirjoitelmassani saitilla poridi.fi hirttäytymään sellaiseen ideaan että minun harjoitustyöni täytyy olla astronominen kello. Haluan nimittäin ehdottomasti toteuttaa astronomisen kellon joskus elämässäni. Mikäpä siihen parempi tilaisuus kuin juuri tämä? Ältsin hieno tavoite. Kiinnostava aihepiiri. Hurjan hieno juttu.
Paitsi että realistisesti on todettava että seuraavan vajaan kahden kuukauden aikana en välttämättä pysty toteuttamaan aiheesta mitään siistiä ja yhtenäistä kokonaisuutta, kaiken muun opiskelun ohella. Sikäli voi varmaankin tulkita että kurssin harjoitustyö minulta epäonnistuu. On teknisiä ongelmia ja jälleen kerran alkaa kertyä myös synkkiä pilviä talouden taivaanrantaan, joten vuodenvaihteen lähestyessä talouden liikkumavara käy vähiin. Mutta peräännytä ei. Vaikka suu vinossa etenen kohti kunniallista astronomista kelloa nykyaikaisella tekniikalla toteutettuna. Tämä idea ei kuole koskaan. Pakkomielle on ihmiselle hyvä kannustin.
Kyllä minä sen astronomisen kellon vielä joskus aivan oikeasti toteutan jossakin laajuudessa, mutta voi käydä niin että ennen Joulua pystyn vain teoriassa hahmottelemaan kokonaisuutta ja ehkä toteuttamaan joitakin osia siitä.
Voin suunnitella askelmoottoreille ohjaukset. Askelmoottoreiden ajurit ajattelin toteuttaa omalla kytkennällä erilliskomponenteista. Tosin valmis ratkaisu olisi nopeampi ottaa käyttöön ja ongelmatttomampi. Moottoreita pystyy kyllä kokeilemaan, mutta nehän olisivat vain eräs osa kokonaisuutta. Tarvittaisiin useita sopivia kytkimiä, mikrokytkimiä, ehkä reed-kytkimiä, ehkä optoerottimia.
Rakenteiden ja mekaanisten osien koostamisessa on ongelmia. Ei ole oikein kunnon työkaluja. Yleismittari, kolvi ja tinaa kuitenkin löytyy. Sopivia teholähteitä ja joitakin komponentteja saa mm. eräistä hajonneista vanhoista laitteista. Vanhan levinneen kännykän akun laturi joutaa kohtaamaan uudet haasteet.
Vanhan raskaasti tökkivän hiiren USB-johto poikki tuosta vaan sivuleikkureilla ja uusiokäyttöön (Tosin hiiren johto taitaa olla aika ohut ampeeriluokan virroille, ei sitä ole sellaisille tarkoitettu). Rikkinäisestä nauhalaskimesta voisi löytää ainakin toimivan pienen askelmoottorin? (No eipä ollut sellaista, siellä oli vain tavallinen tyhmä tasavirtamoottori ja hyvin monimutkaista mekaniikkaa.)
Uudesta hienosta jatkojohdosta saa suoraan ulos myös 5 V tasajännitteen ja jopa 2A virran kahdesta USB-liitännästä. Improvisointi voi auttaa, mutta kokonaisuus voi jäädä vajavaiseksi ennen lukukauden loppua. Käyttöliittymä pitäisi luultavasti rakentaa Raspberry Pi:n varaan. On HDMI-liitäntäjohto, mutta voi hemmetti, mistä saisi HDMI-liitäntäisen näytön? Entäpä USB-liitäntäinen näppis? Raspberryn korttitietokoneen liittimet ovat pienikokoisia, mutta silti kortin suurimpia komponentteja.
Surutyöhön olisi siis ehkä aihetta sikäli että kurssin harjoitustyö voi jäädä torsoksi. Voitonvarma hymy kuitenkin karehtii huulillani koska uskon lujasti että vielä minä tämän projektin maaliin saan, eläkkeellä viimeistään. En ole oikeasti surullinen vaikka kurssin harjoitustyöstä ei kunnon tulosta tulisikaan. Olen nyt yleisesti ottaen niin tyytyväinen että on varaa ottaa vähän takkiinkin.
Sekavaa on, ristiriitainen tilanne. Tavoite kuitenkin on varma ja arvokas. Työ jatkuu. En oikein tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Enimmäkseen olen kylläkin aivan tyytyväinen. Antaa tulla lunta tupaan. Ei meillä itketä, eikä surra pienistä. Laulussa sanotaan jotakin sihen suuntaan että ... Yksi jos jättää, niin kenties toinen jo voi ottaa ...
Varmaankin on huomautettava että tiedostan toki sen että automaatiotekniikassa yleensä otetaan hyllystä valmiita osakokonaisuuksia ja kootaan laite niistä. Eihän tuollaisia askelmoottoreiden ajureita työelämän automaatiotekniikassa suinkaan ruveta kokoamaan kytkentälevylle juottimen ja tinan kanssa. Mutta tämä on pienen budjetin opiskelijaprojekti. Joten aivan eri pallopeli ja eri säännöt.
Sellaista se on käytännön työelämä. Kaiken täytyy olla jo entuudestaan melkein valmista. Ensin opiskellaan hiki hatussa koukeroisia perusteita, yleviä periaatteita ja äärettömän runsaita detaljeja, että päästään asemaan jossa oikeasti on valtuudet tehdä jotakin. Ja sitten kaikki kuitenkin suunnitellaan valmisohjelmilla ja valmiita osakokonaisuuksia käyttäen. Eli ne opiskelun arvokkaat opit heitetään suosiolla menemään. Noh, onneksi en enää pääse osallistumaan siihen työelämän hulluuteen. Jääpä minulle ainakin puhdas omatunto kun en ratko mattea valmisohjelmilla ja nöyrästi hyödynnä pelkästään muiden tekemää suunnittelutyötä.
Maailmassa on tuhottomasti hyviä kirjoja. Internetin aikakaudella kirjoja ei vaan taideta oikein arvostaa. Kun mukamas "Kaikki löytyy Internetistä!" Informatiivisia kirjoja annetaan pois aivan ilmaiseksi.
No enhän minä siitä pahoillani ole. Minähän toki tartun tilaisuuteen kun sellainen on tarjolla. En väitä että ehtisin lukemaan niitä kaikkia, mutta en pysty ohikaan kävelemään.
Porin yliopistokeskuksen kirjastossa on myös meneillään hurjat hyvien kirjojen ulosheittoviikot. Ohessa Tekunkorpeen päätynyttä tarjontaa sieltä, lähinnä tietotekniikkaa sivuavaa oppikirjamateriaalia.
Hieno juttu sinänsä että kirjatieto on tarjolla edullisesti. En ole mikään kirjarovioiden ystävä. Gutenberg oli kova äijä. Kun se kirjapainotaito nyt kerran on keksitty niin sitä kannattaa sitten saman tien suosia ja käyttää sen tuotteita ja tuloksia.
|
Kaupunginkirjastossahan on se surullisenkuuluisa "asiakkaiden vaihtohylly". Siitä tosin haluan valittaa. Sinne ei nimittäin huolita kirjastoista poistettuja kirjoja, siis ei muistakaan kirjastoista poistettuja kirjoja. Oudoksun suuresti.
Minusta on melkoisen erikoista että Porin kaupunginkirjasto ottaa haltuunsa "asiakkaiden vaihtohyllyn" kirjan jonka se on aiemmin myynyt asiakkaalle Kirjakirpusta, eli pois myytävien kirjojen huoneesta.
En ole sitä mieltä ettäkö "asiakkaiden vaihtohyllyn" kirjat olisivat lahjoja kirjastolle. Ne ovat paremminkin asiakkaiden lahjoja muille asiakkaille, vaihtohyllyn käyttäjille. Vaihtohyllyn kirjat eivät ole kaupunginkirjaston omaisuutta. Edes entinen Kirjakirpun kirja ei muutu kirjaston omaisuudeksi vaihtohyllyssä sijaitessaan, sillä kirjastohan on sen myynyt asiakkaalle, eli luopunut omistusoikeudestaan. Haluaako kirjasto harjoittaa asiakkaalta varastetun tavaran kauppaa ottaessaan asiakkaan vaihtokirjan uudelleen myytäväksi!
Mielestäni voisi jopa tehdä rikosilmoituksen siitä että kaupunginkirjasto katsoo kirjaston poistokirjan omistusoikeuden kuuluvan itselleen vielä senkin jälkeen kun se on myyty asiakkaalle. Kirjasto siirtää entiset pois myydyt kirjansa vaihtohyllystä takaisin Kirjakirppuun, ilmeisesti myydäkseen ne uudelleen. Sehän on Kirjakirpun tarkoitus, myydä kirjaston kirjoja. Moneenko kertaan kaupunginkirjasto haluaa myydä sen saman kirjan ennenkuin omistusoikeuden voi katsoa kaupassa siirtyneen kirjastolta ostajalle?
Se voisi olla varkaus. Kirjasto varastaa "asiakkaiden kirjojen vaihtohyllystä". Porin kaupunginkirjasto siis ihan kylmän rauhallisesti varastaa asiakkailtaan. Jos omistusoikeus ei kaupassa siirry myyjältä ostajalle, niin markkinatalouden kannalta siinä systeemissä joka tapauksessa on vikaa.
Mistä asiakas siis maksaa ostaessaan kirjaston poistokirjan, jos kirjan omistusoikeus ei samalla siirry hänelle? Onko kyseessä veron luonteinen maksu, josta ei voi odottaa mitään vastinetta? Kirjaston poistokirjoja voi pientä maksua vastaan pitää omassa kirjahyllyssään, mutta ilman omistusoikeutta?
Kieltämättä poistokirjojen käsittely kaupunginkirjastossa on muutenkin virheellistä ja puutteellista, mutta siitä tuskin voi syyttää asiakkaita. Esimerkiksi poistokirjat on leimattu kirjastosta myydyiksi jo silloin kun ne vasta odottavat myymistään Kirjakirpussa. Julkisellakin puolella toiminnassa voisi olla järkeä hiukan enemmän.
Antikvariaatit ovat lähes hävinneet minun maailmastani. Kirjoja paljolti myydään kirpputoreilla, tai ainakin yritetään. Ilmaiset tai nimelliseen hintaan myytävät kirjat epäilemättä sekoittavat markkinatilannetta jonkin verran. Positiivisesti ajatellen on asiakkaana kuitenkin oltava iloinen siitä että kirjaviisaus on paljolti ennennäkemättömän edullisesti saatavissa.
BePopin Hesburger kun ei enää ole lauantaisin auki, menin Burger King -pikaravinteliin. Yritin tilata chilillä maustetun tuplajuustoaterian josta muistin nähneeni jossakin mainoksen. Hesburgerin chilimajoneesi oli niin mietoa ettei se ansaitse chilin nimeä.
Yllättäen sainkin 8€ hintaan kaksi ateriaa. Kaksi juomamukia, kahdet ranskikset ja kaksi erilaista hampparia. Noh, käyhän se näinkin, vaikka onkin vaikea ymmärtää miten ihminen voisi laihtua kun pakotetaan syömään kaksinkertaisia annoksia. Burger King ranskikset ovat muutenkin suurempia kuin Hesburgerin ranskalaiset perunat.
Makutestin tuloksena on todettava että Burger Kingin chili kunnialla ansaitsee chilin arvonimen. Tippa ei tule silmäkulmaan mutta ainakin chilin maun tuntee.
Niin ja Burger King -kruunu on näköjään muuttanut malliaan. Minäkin tuollaisen oikeastaan päähäni ansaitsisin koska olen sentään oman valtioni kiistaton valtionpäämies ja suuri henkinen johtaja.
Vaikka se vanha kruunu oli paljon nätimpi. Tämä uusi synkän näköinen luun kuvin koristettu kruunu on kuin jonkun viidakon kannibaali-päällikön juhlapäähine, brutaalin verenhimoisen ihmissyöjä-kuninkaan kruunu.
