Edellinen | Seuraava |
Porin asuntomessut kesällä 2018 ohitin lopulta tahallani teeskennellen täysin totaalisen välinpitämätöntä. Minua ei siellä tarvittu, joten minä en tarvinnut asuntomessuja. Ja mitäpä minua verenimijäkapitalismin linnakkeen ja pelkästään yksityisen onnen tyyssijan asiat oikeastaan kiinnostaisivatkaan.
Enhän äänestä Kokoomusta muutenkaan, enkä kannata NATO-jäsenyyttä. Ei ole muuta kuin velkaa, jota toisinaan ivallisesti nimitetään varallisuudeksi. Ulosotossa oleva kotikin on varmaan siinä vääristyneessä katsannossa suuri rikkaus ja elämän yltäkylläinen onni.
Nyt jälkikäteen voin kuitenkin kuvata hiukan uusia näkymiä siltä suunnalta, Karjarannan alueelta. Alueen läpi voi jo aivan vapaasti kävellä, vähävarainenkin henkilö. Oli siellä muitakin alueen ulkopuolisilta vaikuttavia ihmettelijöitä.
Vanha digipokkariveteraani Canon PowerShot A400, tuo monien sormiakkujen tuho, 14-vuotias sotavanhus, digipokkareiden konkari, tarunhohtoinen JBA- sekä MRA-sivustojen hiljainen sankari, digitalisaation hurmehisten taistelukenttien "unsung hero", fotonien kauhu ja bittien painajaisuni, elektroniikan iskurityöläinen, oli mukanani kauniina kesäiltana ja teki jälleen kerran miehen työn. Kävelin illalla elokuun lopulla Puuvillasta Tekunkorpeen kun Meri-Porin bussin lähtöä olisi joutunut odottamaan melkein tunnin eikä nälkäkään vaivannut. Matkan varrella pystyi mukavasti kuvaamaan Karjanlantaa .... oho ... eikun Karjarannan aluetta.
Ymmärtääkseni Porin Oluen vanha pitkä tiilirakennus siellä suunnalla on saanut ikkunoittensa eteen ja päätyynsä melkoisen taiteellisen koristelun. Katsotaanpa sitä ensin.
En huoli kuvata aivan kaikkea, sillä monet teokset olivat aika yksinkertaisia ja erästä lie jo pahoinpideltykin, revitty papereita irti. Ajan patina alkaa jo näkyä joissakin kohdin. Taidekin voi olla kulutustavaraa?
Puualustalle kaiverrettu teksti MURAALIMUTKA on ehkä hiukan vaikeaselkoinen. Valo tulee tässä onneksi vinosti vasemmalta. Sitä voinee pitää eräänlaisena faneerisena näyttelyluettelona.
Sana "muraali" tai "muraalinen" viitannee rakennuksen seinään. Kyse ei kuitenkaan ole seinään kiinnitetystä automaattipistoolista ("mutka"), kuten alamaailman slangiin tottunut ehkä odottaisi.
En oikeasti tiedä olisiko tämä hämmentävä spektaakkeli ollut esillä jo asuntomessujen aikaan, vaiko vasta niiden jälkeen.
Rakennuksen läntisen päädyn teoksen lie saanut aikaan SAMKin Kankaanpään taidekoulu. Puun varjo jo illalla lankeaa päädyn freskon päälle, joten valitettavasti se ei ole tasaisesti valaistu.
Vai mikä ihmeen kollaashi tämä on? Performanssi? Installaatio? Distraktio? Post-traumaattinen konvulsio? Postindustrialistinen tragikomedia?
Muuten teokset ovat tiilirakennuksen ikkunoiden kohdalla.
Muun muassa käytettävissä olevaa leveyssuuntaa on teoksissa hyödynnetty vaihtelevassa määrin.
Illan Auringon valo lankeaa ikkunoiden taideteosten kuvissa vasemmalta oikealle. Tällä on merkitystä joissakin avaruudellista syvyyttä omaavissa teoksissa.
Kuljemme allaolevien kuvien mukaan rakennuksen länsipäädystä itään päin, mutta en huoli kuvata aivan kaikkea. Olen valikoitseva luonne. Minulla on hienostunut maku?
Koetan kyllä olla oikein hieno mies. Tamperelaisen tätini Aulin mukaan todella hieno mies on sellainen joka kahvipöydässä yksinkin ollessaan käyttää sokeripihtejä. Siihen kriteeriin tosin on minulla vielä matkaa. En toistaiseksi edes omista sokeripihtejä.
Kenties nämä Karjarannan asuntomessualueen lähistölle sijoittuvat taiteen teokset kokevat noudatella asuntomessujen teemoja, digitaalisuutta ja sen sellaista nykyaikaista pönhötystä?
Keskikaupungilta asuntomessualueelle kävelevät kulkevat näiden ohi. Toimivatko nämä siis johdatuksena asuntomessuihin? Esitän siis ne tässä ehkä aivan väärässä järjestyksessä?
Vähäinenkin abstraktioiden hahmotuskyky paljastaa että ensimmäinen vasemmalta on digitoitu karhu, Porin kaupungin ja Satakunnan maakunnan tunnuselukka.
"Puer fabrica" ... hmmmm ... minusta latinan kielinen poikaa tarkoittava sana "puer" on kylläkin maskuliini ja sikäli maskuliiniin liittyvä muoto "fabricus" kuulostaisi paremmalta. Fabrica kuulostaa feminiiniltä. Onkohan tarkoitus vihjailla että taiteilija on olutehtailijan poika? Hiukan homppeli ehkä kun sanojen suvut ovat noin sekaisin? Loogisesti ajatellen taiteilija on oluttehtailijan karvainen ylipainoinen poika, fagotin soittaja joka kärsii alkoholiongelmasta ja uniapneasta, karjahtelee toisinaan ja jättelee esineitä ja hommia kesken kuin karhu paskansa. Revi siitä mister Sherlock Holmes! Pane paremmaksi monsieur Hercule Poirot! [erkyl pwaro:]
Varsinaisesta asuntomessualueesta esitän vain jotakin pientä ... hiukan levättyäni ...
Jopa asuntomessualueen läheinen ankea teollisuushalli idän puolella oli saanut uutta väriä pintaan. Tunnelma vaikuttaa siinä yllättävän itämaiselta tyyliin "banjot soi ja paska haisee". Ellei tuo sitten olisi revanssihenkisen ja revisionistisen valkoisen Suomen teollisuuden verhotun provokatorinen russkofobinen NATO-kannanotto?
"Idästä tulee valo" (tosin tässä kuvassa valo tulee lännestä, NATO-suunnasta), mutta idän suunnasta voi tulla jotakin muutakin, jotakin vähemmän tervetullutta - esimerkiksi Puna-armeija! Jos vihollinen - RYSSÄ! - tulee suuntien väliltä lounas-länsi-luode, niin se on koukannut (koska oikeasti se voi olla peräisin vain ja ainoastaan idästä)!
Siellä on hiukan laitureita joen rannassa ja jokunen vene vesillä.
Se uusi kevyhkö silta joen yli - nimekseen saanut "Niittäjäsilta" - vaikuttaa kelluvan ponttooneiden päällä. Saa nähdä miten sen talvella ja keväällä käy. Lähteekö silta jäiden mukana?
Raumanjuopa ei tuossa ole aivan kapea, joten sillan jännevälistä muodostuisi aika hurja ellei silta tukeudu jokeen matkan varrella. Jos sillan tuet olisivat ainoastaan rannalla niin kyseessä tuskin voisi olla kevytrakenteinen silta.
Kevyehkö tuo uusi silta todella on rakenteeltaan. En huomannut kieltoa ajaa sen yli autolla tai moottoriajoneuvolla. En nähnyt mitään painorajoitusta. Kenties siitä voisi kapealla pikkuautolla varovasti ajaa joen yli? En tosin yrittäisi ensimmäisenä. Toisella rannalla on jyrkkä mutka, mutta eiköhän ketterä pikkuauto sen selvittäisi.
Jossakin Venäjällä oli joskus tapana että uuden sillan rakennuttaja saa luvan aivan ensimmäisenä itse ajaa sillan yli härkävaljakolla ennenkuin sillan kestävyyteen voidaan luottaa. Että äijä rakentakoon sitten siltansa sen mukaisesti että voi turvallisin mielin rymistellä härkävaljakolla sen yli.
Taiteellisesti mielenkiintoisinta Karjarannan asuntomessualueella kuitenkin ovat Karjarannan entisten tissimissien haamut. Ruosteiset teräslevyt koettavat esittää alueella muinoin laiduntaneita nautoja. Voisi toivoa parempaa pintakäsittelyä jos nämä taiteelliset levytyöt on tarkoitettu palvelemaan pitempiä aikoja alueen viihtyisyyttä eikä esim. pelottelemaan pois urbanisoituneita pahoja henkiä (verottaja, ulosottomies, terveystarkastaja, sosiaalityöntekijä, ympäristövirasto).
Tjaah, tuskin vasikat kuitenkaan laidunsivat lypsylehmien mukana? Vasikoilla on luontainen tarve juoda emonsa maitoa. Lypsylehmien kuitenkin odotetaan tuottavan maitoa ihmisiä varten.
Juu, suhteellisen kapea aukko sillan keskellä on veneille. Ponttoonit vievät paljon tilaa. Onkohan kevyt silta tarkoitus uittaa talveksi osissa turvallisemmille vesille? Se lie melko helposti paloiteltavissa osiin. Nuo rakenteet tokkopa vaan keväisten liikkuvien jäitten aiheuttamaa vääntöä kestäisivät?
Sillan suurin alikulkukorkeus on 3,5 metriä normivedenpinnasta, eli purjeveneilijät älkööt vaivautuko. Poriin ei muutenkaan pääse mereltä isolla ja korkealla paatilla. Eikä väylällä taida joessa olla syvyyttä edes kahta metriä koko matkalla, joten turhapa kai siltojakaan olisi mitoittaa oikein kunnon kölillä varustettuja paatteja varten.
Porin keskikaupungilla kirjaston lähellä on puolestaan urhoollisesti päivystänyt kierrätyshenkinen taidenäyttely ulkotiloissa. Sadevesi on jo hiukan latistanut näkymiä, mutta tämä lie Porin taidekoulun taidenäyttely. Siitä joitakin valittuja herkkupaloja:
|