Voi helteinen heinäkuu, ripsauta hiukkasen vettä välillä

Edellinen Seuraava

Heinäkuu on yleisesti ottaen äärimmäisen uninen ja puuduttava kuukausi. Tylsää, tylsää, tylsää. Mitään ei tapahdu. Suuri Tedium. Helle, hiki ja kuivuus alkavat jo käydä hermoille.

Entisen Satakunnan ammattikorkeakoulun Vähärauman kampuksella, eli toisin sanoen tulevalla Winnovan Tiedepuiston kampuksella sentään tapahtuu jotakin. Enpä tiedä tuosta "tieteestä", mitä se tässä kohdin merkitsee tai miten se on koskaan täällä ilmentynyt, mutta liiketalouden puolella kuitenkin rakennetaan parkkipaikalle ihan oikeita uusia bussipysäkkejä.

Onkohan kuvassa näkyvä "Liinaharjantie" erhe vai muuttuuko Viikinäistenkaaren nimi todella tuollaiseksi?

Joka tapauksessa Viikinäistenkaaren bussipysäkit ovat olleet täysin tupella, jokseenkin heikosti toteutettuja. Ne vaikuttavat tien varteen hätäpäissä kyhätyiltä.

Ammattikorkeakoululaiset eivät ole ansainneet normaaleja bussipysäkkejä. Mutta a vot kun Winnova on tulossa paikalle, niin johan alkaa ilmestyä bussipysäkkejä. No juu, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Karseimmillaan Viikinäistenkaaren bussipysäkki on ollut kapeahkon tien laitaan isketty bussipysäkin merkki. Siinä voi keskikaupungilta tullessa Meri-Porin bussista pois jäävä sujuvasti astua bussin ovesta suoraan ojaan iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin bussit ovat tätä reittiä käyttäneet. Siitä kohdasta johtaa lyhin reitti tänne Tekunkorven vuokrakasarmille metsän kautta. Viikolla ja päivisin bussi kulkee Professorintien kautta.

Kumisaappaat ovat jalkineiksi hyvä valinta kosteaan ja lumiseen vuodenaikaan tuolla Viikinäistenkaaren pysäkillä. Ei edes mitään levikettä tiessä sillä kohdin ja keltainen sulkuviiva siinä mutkan lähellä. Oletettavasti turvalliseksi tarkoitetun ajoneuvoliikenteen kannalta mielenkiintoinen ratkaisu. Jollekulle saattaa tulla kiusaus ohittaa pysähtynyt bussi.

Pripolin ja entisen SAMK:in välissä oleva parkkipaikka muuttuu nyt osittain bussipysäkeiksi. Toivottavasti bussien kääntymissäteet on huomioitu riittävän suurina, sillä ne joutuvat tuossa kääntyilemään jonkin verran. Ei kai voi olla tarkoitus että bussi tulisi pysäkille vekslaillen ja peruutellen?

Nämä uudet bussipysäkit eivät tule tien laitaan. Vaikka taitaapa tien laitaankin juuri tuossa kohdassa tulla lisää leveyttä. Uudet bussipysäkit ovat kohtisuorassa niitä vanhan parkkipaikan henkilöautojen parkkialueita vasten jotka näkyvät oheisessa "OLET TÄSSÄ" -kuvassa vaakasuorina. Siihen tulee rinnakkain omat pysäkkinsä kolmelle tai neljälle bussille ilman että ne seisovat tientukkona. Alla olevan kuvan nappaaja on seissyt tuosta "OLET TÄSSÄ"-merkistä jonkin verran vasemmalla ja kuvan taustalla näkyy entinen SAMK liiketalous. Kyllä sinne peremmälle vielä jää vanhan tyylisiä parkkipaikkoja henkilöautoille. Koulun pohjapiirros epäilemättä on vanha, SAMK:in ajalta. Arvattavasti syksyllä saattaa joitakin uusia liikennejärjestelyjä olla tulossa opiskelijoita varten.

Tiedoksi vaan kaupungin suurille, tyrneville ja epäilemättä loputtoman viisaille liikennesuunnittelijaherroille, että eipä kaikilla insinööriopiskelijoillakaan ole ollut omaa autoa käytettävissään.

Juu, satakuntalainen liikennesuunnittelu on vuosikymmenten varrella osoittautunut laadultaan kovin vaihtelevaksi. Satakuntalainen liikennesuunnittelu toimii drive-in periaatteella ja pistää monasti jalkamiehen ihmettelemään huuli pyöreänä.

Tässä toisessa kuvassa näemme tuon uuden bussien paratiisin toisesta suunnasta (suunnilleen länteen kuvaten), jolloin taustalla on tien toisella puolella sijaitseva Winnovan vanha rakennus. Bussiparatiisin sisäänajotie on arvattavasti tuo vanha harmaa asfalttipinta jota hiukan näkyy vasemmalla.

Siellä on busseille neljä rinnakkaista karsinaa joista tosin vain kolmessa oli bussipysäkin merkki. Ja kyllähän tuolla tilaa tuntuisi noin askelparein mitaten olevan vallan kohtalaisesti. Eräällä laiturilla on jonkinlainen katoskin tekeillä. Kelpaa siellä sitten joidenkin sipsutella ja venailla busaa.

Mutta kyllä se Meri-Porin bussin pysäkki Viikinäistenkaaren kapeikossa edelleen johtaa suoraan ojan pohjalle. Meikäläistä kunniallista insinööriä ja tulevaa yliopisto-opiskelijaa selvästikin sorsitaan.

Sieluni silmin nään miten ylipalkatut pyöreäposkiset kaupungin liikennesuunnittelijaherrat ja -tirehtöörit lohkovat ilkeämielisiä insinöörivitsejä kahvitauolla, samalla ahmien donitseja rasvaisilla käpälillään. Itse olen sitäpaitsi laihiksella.

Viikolla 30 voi todeta että bussipysäkin katos on saanut läpinäkyvän seinän, pienen penkin ja roskiksen, kuten oheinen kuva osoittaa, ja täten saavuttanut täydellisyyden. Aikatauluja varten on tilaa tauluissa. Kuvan taustalla näkyy Pripoli.

Parkkipaikan väliköissä kasvavat männyt kuitenkin osoittavat halveksuntaansa näitä uusia järjestelyjä kohtaan pudottelemalla käpyjään mielenosoituksellisesti maahan ja asfaltille.

Elokuun tullen viikolla 31 voi todeta että uusi asfaltti on vielä kaiken lisäksi saanut komeat valkoiset maalaukset.

Suojatiet on merkitty ja myös suojatien yli kulkeva pyörätie. Neljällä bussikaistalla on kullakin ajosuunnassa vaikuttava teksti BUS ihan mannermaiseen tyyliin.

Tuo entinen SAMK liiketalous on jo otettu uuteen WINNOVA-käyttöön. Toimineeko siellä jatkossa ammattikoulu, vai ymmärsinkö aivan väärin? Opiskelu siellä ehkä käynnistyy vasta viikolla 34? Bussiaikataulujen pitäisi kuitenkin muuttua jo keskiviikkona 8.8.2018 eli viikolla 32.

Parkkipaikalla on kolme lavallista kulmikkaita kiviä. Olisiko noin että tämä alue vielä kohentuu entisestään? Olisiko kivet tarkoitettu parkkipaikan väliköihin joissa maapohjalla kasvaa muutama hassu mänty? Niissä olisi kylläkin varmaankin melkoinen asetteleminen ja sovitteleminen.

Mutta voe mahotonta. Bussiaikataulujen muutoksen aattona 7.8.2018 on kauppatorin Meri-Porin bussien laiturilla 5 nähtävillä etukäteen vasta seuraavana päivänä voimaan astuva aikataulu! Tämä on aivan tavatonta, ennen kokematonta, kuin Tarzan ja Jane banaani suussa sademetsän liaanissa roikkumassa Armanin puvut päällä ja Rolexit ranteessa, veret seisauttava hämmentävä spektaakkeli. Yleensä uusia aikatauluja on saanut busseissa jaagata päivätolkulla ellei jopa viikkoja kesäkauden alkaessa ja loppuessa.

Nämä uudet aikataulut mainitsevat myös Tiedepuiston laiturin 3 joka siis ilmeisesti on tuossa yllä kuvatulla parkkipaikasta muunnetulla alueella.


Arvailun varaan jää mitä tämä merkitsee Professorintien pysäkin kannalta. Kulkevatko päivän vuorot edelleen Professorintien kautta? Käyvätkö kaikki Meri-Porin bussit todella kiltisti pyörähtämässä siellä uudella Tiedepuiston "bussiasemalla" laiturilla 3?

Niin, miten mahtavat käyttäytyä Meri-Porin suunnasta tulevat ja keskikaupungille menevät bussit jatkossa? Samalla tavallako? Jää nähtäväksi. Noh, jos Professorintien pysäkillä ei huomenna esimerkiksi tunnin aikana näy yhtään bussia, niin on kai vedettävä se johtopäätös että tältä osin on tapahtunut linjan muutos. Jos on menossa vaikkapa sovittuun lääkärin vastaanottoaikaan niin kannattanee pelata varman päälle. Kannattaa olla niin terve että pystyy siihen. Oikeastaan kannattaisi olla aina niin terve ettei tarvitse lääkäriä ollenkaan.

Se on tätä implementaatiovetoista markkinataloutta. Maksa raha, osta kymppikortti ja ihmettele mitä sait, pääasia että maksat. Jos tuote ei vasta odotuksiasi, niin omapa on ongelmasi. Tuotevastuu? Höpön löpö! Markkinavoimat eivät voi olla väärässä. Mikäli et pidä ostamastasi älypuhelimesta tai muusta härpäkkeestä niin olet vaan tyhmä. Tuote ei voi olla väärässä. Sinänsä suuri ihme että ylen sankiat prihat, tyrnevät kuljetusvirkamiehet näinkin paljon haluavat asioista ilmoittaa köyhälle kansalle. Yleensä tietoa saa korkeintaan jälkikäteen. Terve epäluuloisuus on yleensä kansalaiselle hyvä ja selviytymismahdollisuuksia parantava ominaisuus. Kannattaa pitää se kyräilevä asenne ja terve herraviha kytemässä vaikka joutuukin ottamaan karvalakkinsa päästä herrojen ja tirehtöörien edessä näennäisen nöyryyden ja kunnioituksen merkiksi.

Päivityksenä tähän todettakoon että kyllä tuolla todellakin on jo viikolla 33 hyvinkin vilkasta koulutoimintaa. Bussiparatiisi on ymmärtääkseni nimeltään "HUBI". Ja kyllä ne bussit todella siellä pyörivät kuin metsämarja ulkosynnyttimessä eli kuni puolukka pillussa. Meikäläinen vanha paatunut väijykone vaan mieluiten varmuuden vuoksi ensin ampuu varoituslaukauksen arveluttavan hiipparin päähän ja kysyy tunnussanaa vasta sitten. Hienommin sitä nimitetään "etupainotteiseksi reagoinniksi". Tai ehkä aivan korrekti termi olisi "hätävarjelun liioittelu". Ei kannata luottaa kehenkään eikä mihinkään, tämän on elämä opettanut. Ja uusia bussiaikatauluja saa todella edelleen jaagata busseissa aivan kieli vyön alla ja niska limassa.

Ne vanhat, hiukan avuttoman näköiset bussipysäkit Viikinäistenkaaren varrelta, joista edellä valitin, ovat jääneet pois käytöstä. Ojan pohjalle johtavasta Meri-Porin suuntaan mennessä käytetystä pysäkistä on vaivihkaa viety bussipysäkin merkkitolppa pois. Muutahan siinä ei ollutkaan. Kaupungin suuntaan mennessä aivan tien laitaan pystytetyssä katetussa pysäkissä taasen on lappunen jonka mukaan kyseinen pysäkki ei ole enää käytössä. Mahtavatko sitten purkaa sen pois? Kyllähän sen katon reunaa varmaankin joutuu hiukan varomaan korkeamman auton kanssa, eli se tavallaan kaventaa tien käyttökelpoista leveyttä koska mitään tien levikettä siinä ei ole.

Viimeisen päälle timmi vähäraumalainen kreikkalainen teatteri

Entisen Satakunnan ammattikorkeakoulun Vähärauman kampuksen, ja siis nykyisen Winnovan rakennuksen, aivan toisella suunnalla tapahtuu myös viikolla 31. Lammen rannassa sijaitseva kreikkalainen teatteri tekee näyttävän comebäckin. Vanhat istuimiksi tarkoitetut betonivalut ja portaat on puhdistettu kasvillisuuden alta ja lisätty uusi sora käytäville. Näinköhän tämä hieno idea vihdoin saa arvoistaan käyttöä kauniilla ilmoilla? En ole vielä koskaan nähnyt sitä todellisessa käytössä. Luokkahuoneesta tämä eroaa mm. sikäli että edessä ei ole mitään taulua tai valkokangasta, vaan istujien näkymä on lammelle. Siinähän voisi olla vaikka kesäteatteri! Kuva on otettu 4.8.2018 noin klo 11:30 kesäaikaa, josta ehkä voi hiukkasen arvioida valaistusoloja. Aurinko kulminoi eli on suoraan etelässä noin kaksi tuntia myöhemmin.

Alempana lammen rannassa olevaa "esiiintymistasoa" on hiukan korotettu uudella maa-aineksella, mutta mielestäni se kaipaisi vielä lisämateriaalia ajatellen sitä että lammen veden pinta on nyt ainakin 10 senttiä tavanomaista alempana, kuten koiranuittopaikan rantaa tarkastellen voi havaita. Toki pohjaa täytyisi myös tiivistää ja tasoittaa. Ei kai voi olla tarkoitus että esiintyjät tasapainoilisivat kosteilla irtomättäillä kumisaappaat jalassa?

Kuvasinpa alle vielä seuraavalla viikolla saman kreikkalaisen teatterin eri suunnasta, lammen yli. Rannassa on levää aika rankasti. Sijainti on loppukesällä verrattain suojainen sillä lammen rantakin on aika pitkälti kasvanut mm. pajua lähes läpinäkymättömäksi. Välillä oli hiukan sadellutkin, mutta enpä usko että lammen vedenpinnan korkeudessa tällä välin mitään suurta muutosta on tullut. Tämäkin on kuvattu puolenpäivän aikaan kesäajan mukaan eli todelliseen paikalliseen puolipäivään on vielä aikaa puolitoista tuntia. Aika hyvinhän tuo on "keskimäärin" suunnassa etelä-pohjoinen.

Vanha pyöräilykartta saa luvan toimia pohjana kun esitän kreikkalaisen teatterin sijainnin havainnollisesti punaisella rinkulalla. Varsinaista tietä sinne ei mene perille, mutta helppohan sinne on kävellä avoimen maaston yli, laaja rakennus kiertäen ja hiukan nurmikollakin tepastellen. Yllä kuvatun bussien ja muiden autojen parkkipaikan merkitsin mustalla suorakaiteella ja P-kirjaimella. Kyllä näillä eväin pitäisi perille löytää.

Luonto on lähellä, mutta eihän tämä missään korvessa ole. Turvallinen sivistys on aivan vieressä, mutta ei kai siellä palvelu oppilaitoksen ulkopuolisille toimi. Kyllä sinne uskaltaa uusavuton sohvaperunakin mennä. Toivotan parhainta onnea kasvojenkohotuksen kokeneelle kreikkalaiselle teatterille. Vaikka enhän minä sitä hallinnoi. Veronmaksajana vaan harmittaa kun hieno ja potentiaalisesti hyödyllinen infra mojuu siinä käyttämättömänä. En tiedä haluaako joku nimenomaisesti kieltää sen käytön? Toisinaan maailma on osoittautunut olevan ihmeellisempi kuin äkkipäätä saattaa arvatakaan.

Juu-uh, lupaan että tästä tulee viimeinen katkeran pisteliäs kommenttini SAMK:ista. Yritän suuntautua eteenpäin ja unohtaa vanhat kaunani, mutta vielä haluan letkauttaa sen verran että ammattikorkeakoulu oli kuin Neuvostoliitto, suuri ja mahtava, siellä oli kaikki niin hyvin. Vasta myöhemmin on tullut tietoon ettei kukaan ollut siihen oikeasti tyytyväinen...

Uutisten mukaan ammattikorkeakoulun tekniikan puoli ei kovasti hakijoita houkuttele, runsaasti vastaanottamattomia opiskelupaikkoja. No juu, viiden vuoden tuoreella omakohtaisella käytännöllisellä AMK-kokemuksella en tuota paljoa ihmettele. Ammattikorkeakoulu voisi hiukan tarkistaa rakennettaan ja peruslähtökohtiaan. Lähtökohtana ei ehkä pitäisikään olla se mitä koulu ja opettajat tarvitsevat, vaan se mitä opiskelijat tarvitsevat. Siis helou, enibadi houm, ehkä koulujen tulisi olla olemassa juurikin oppilaita varten?

AMK:ssa tunnutaan ajattelevan että koulu ikäänkuin hallitsee työmarkkinoita. Näin ei kuitenkaan kautta linjan ole. AMK:n ei pitäisi yrittää toimia työelämän edustajana koska se on vain eräänlainen välikäsi. Terveempi politiikka olisi hylätä vanha tsaristinen hapatus, tulla alas katederilta ja alkaa edustaa opiskelijoita. Kaikki yritykset eivät ole suuryrityksiä eikä kaikki insinöörityö tapahdu savupiipputeollisuudessa.

Kuitenkin kaiketikin, ammattikorkeakoulu kaikkine ankeuttajineen ei ole onnistunut vieroittamaan minua hyvän peiliaurinkokellon haaveista. Aurinkokello on siellä ilmeisesti jonkinlainen tabu, aivan liian herkkä aihe. Koneinsinööriksi halajavan sopii nähdä kosteita päiväunia vain paskakärryistä ja sen sellaisesta tyhmyydestä, siitä mitä muut ovat jo tehneet. Aurinkokello on siellä kuin raamatullinen hyvän ja pahan tiedon puun kielletty hedelmä josta haukkaaminen on vakava ja pätevä rikos AMK-Paratiisista karkoittamiseen. Tulkoot he siellä autuaiksi omalla uskollaan, mutta näen edelleen talon katon läpi menevän fiksun peiliaurinkokellon hyvinkin kurantin insinööritaidon osoituksena. En luovu haaveista ja suunnitelmista. En vaihda hienoa peiliaurinkokelloa paskakärryyn. Koneinsinöörin ei tarvitse olla tyhmä. Enhän ole edes tykkimies.

Lupasin jo edellä lopettaa katkeran nokittelun SAMKin suuntaan. Mutta kyllä SAMK vielä tämän paskanvärisen tekstin ansaitsee. Vielä elokuussakin on tilanne sellainen että SAMK ei halua edes pitkin hampain virallisesti myöntää minun valmistuneen sieltä kesäkuun 15. päivä. Tämä aiheuttaa joitakin ongelmia KELAn uuden opintotuen hakemiselle. Arvaan kyllä kenen pikku tassut ovat jälleen olleet siinä päässä sotkemassa asioita - näennäisesti vahingossa, kuinkas muuten. Johdonmukaisesti pottuillen loppuun saakka.

Olen jo päässyt eroon SAMK-problematiikasta ja onhan minulla tutkintotodistus todisteena suoritetusta tutkinnosta. SAMK ei enää pysty minun elämääni sabotoimaan. Siltikin kiroan vihollisen alimpaan Helvettiin. Palakoon tiimivastaava Santanen ikuisesti Helvetin tulessa. Tulee olemaan ilo seurata katseella matkan päästä miten SAMK-vihollisen tiimivastaava Teemu Santasen hiekkalinna romahtaa kuin italialainen silta.

Ei voi kuin huuli pyöreänä ihmetellä julkisin varoin ylläpidettyä oppilaitosta joka haluaa opiskelijoilleen käyvän kalpaten. Olen saanut sen vaikutelman että SAMK nimenomaan haluaa estää tutkinnon suorittamisen. Soisi veronmaksajien hiukan tutkivan asiaa ja miettivän miten heidän rahojaan käytetään tarpeettoman peukalonpyörittelyn tukemiseen ja suoranaiseen pahantekoon. Julkinen opetus ei ole mikään virkamiesten yksityisasia. Opetusministeriötä ja muita byrokraatteja asia tuskin kiinnostaa. Eihän korppi halua nokkia korpin silmää, eikä kleriikki peri toiselta kleriikiltä kymmenyksiä.

Näin on marjat, sano

Heinäkuun puolivälin edellä alkavat metsän villit vadelmat jo näyttää punaista väriä. Vaikka raakojahan ne vielä ovat.

Mustikat ovat näyttäneet lupaavan sinisiltä ainakin viikon.

Että sikäli hyvä. Näin makaa marjat.

Kuukausi tutkinnon suorittamisen sekä insinööriksi valmistumisen jälkeen 15.07.2018 ei Satakunnan ammattikorkeakoulun sähköposti enää toimi. Hyvä. Päästiinpä siitäkin eroon. Vain SAMKin kirjastoa tulee ikävä.

Nyt sitten vaan valmistaudun parempien insinööriopintojen alkamiseen. Luennot alkanevat Puuvillassa maanantaina 27.08.2018 ja edellisellä viikolla on infopäivä. Yliopiston lukuvuodelle ilmoittautuminen maksaa käytännössä yli satasen, minimitoimeentulolla se ei ole ihan pieni kustannus. Tunnukset yliopiston tietojärjestelmiin täytynee hankkia elokuussa etukäteen ja myös opiskelijakortti varmaan on tarpeen. Tahdon olla hyvä diplomi-insinööri. En vaivaudu kuitenkaan opettelemaan erikseen mitään DI-ilmettä.

Postiakin Tampereelta tuli. Ovat vaan kovin Tampere-keskeisiä siellä. En esimerkiksi usko ettäkö Porissa asustavana lähiaikoina tarvitsisin Tampereen seudun joukkoliikenteen Nysse-matkakorttia. Olen nyt kuitenkin tuleva "teekkari", kirjeen mukaan Suomen parhaassa tekniikan alan yliopistossa. Siinäpä näpäytys koppavien Espoolaisten nenille.

Tiedä oikein miten näihin nuorison kotkotuksiin pitäisi suhtautua, ikämiehenä. Kulkisinko kaupungilla joissakin räikeän värisissä haalareissa jotka ovat väärällään kaiken maailman pelletarroja? Heiluisiko päänuppini koristeena teekkari-lakki? Enpä usko. Olen vanhan liiton miehiä.

Enhän ole edes ylioppilas. En ole käynyt lukiota päivääkään. En ole käynyt edes peruskoulua yhtään päivää. Toisinaan leikillisesti murjaisen että "olen käynyt vain puolitoista kierrosta kiertokoulua ... ja sekin VÄÄRILLÄ JENGOILLA!"

Oikeasti kävin 4 luokkaa kansakoulua, 5 luokkaa keskikoulua, 2 vuotta ammattikoulua ja myöhemmin erilaisia kursseja sen verran että minun katsotaan olevan 3-vuotisen ammattikoulun tasolla. Ohjelmistotuotannon erikoisammattitutkinnon (EAT) suoritin näyttötutkintona. Ohjelmistosuunnittelijan ammatti ja insinöörin titteli ovat minulla viimeisen 20 vuoden aikana saavutettuja. Sikäli voinee 60 vuoden rajapyykin lähestyessä luonnehtia että koulutukseni on takapainotteista. Loppukirinä haaveilen vielä saavuttavani tohtorin arvonimen ennen kiikkulavitalle siirtymistä.

Asuin lapsena Alavallin kansakoululla joten selkeästi kodin ulkopuolelle läksin kouluun vasta keskikoulun ekalle luokalle Jalasjärven kirkonkylään 13 km matkan päähän. Vuosi taisi olla 1969. Ensimmäinen päivä oli aika karmea. Kestopäällystettyä tietä ja linja-autopysäkkejä ei kylällä silloin vielä ollut. Olin epäviisaasti asemoinut itseni soratien varteen linja-autoa odottamaan ison vesilammikon kohdalle. Aamulla kuplavolsulla (vai olisiko silloin vielä ollut pienen pompannappi-Fiatin näköinen Neckar?) Ijäksenperältä Penttinsä kainalosta vauhdikkaasti - kuin vanhan elokuvan antiikin Rooman kilpa-ajaja Ben-Hur - töihin hurauttava aiempi opettajani Kyllikki Ijäs os. Kuisma roiskautti päälleni reippaan annoksen lammikon kuravettä. Kouluvaatteeni likaantuivat pahanpäiväisesti ja olin itkupilli, eli Rääky-Maija, astuessani kouluautoon. Luokkatoverini Kuivasmäen Matti luuli että "isot pojat" olivat minua muiluttaneet.

Jälkikäteen täytyy kiittää että Matilla oli korkea moraali ja terveitä kommunikaatiovalmiuksia. Matti on hieno ja tyylikäs mies, olen aikuisiällä joskus ohimennen nähnyt hänen lenkkeilevän Ratikylässä permanenttinsa kanssa. Voisi ehkä luonnehtia että jos minä olisin keskikouluaikaan ollut kuin Jerry Cotton niin Matti olisi ollut Phil Decker. Tai ehkä jopa että jos Matti olisi ollut kuin vetreä Mickey Mouse niin minä olisin ollut flegmaattinen Hessu Hopo. Vaikka eivät nämä vertaukset täysin osu kohdalleen.

Tässä sopinee mainita myös mainehikkaat ikätoverini Jalasjärven Yhteiskoulussa C-rinnakkaisluokalla. Itse pidin JYK:ssa sadetta B-luokalla. Kalevi Kiviniemi vingutteli silloin viulua, mutta on myöhemmin tullut kuuluisaksi urkurina. Nimismiehen poika Juuso Tammelin on puolestaan saavuttanut mainetta Rehupiikles-yhtyeessä, joskin lie siitä jo erkaantunut.

Hankalaa se oli aluksi tuo koulutie, mutta eiköhän uuteen kouluun siirtyminen nyt jo suju helpommin, hartaan harjoittelun jälkeen. Kasvaminen ja varttuminen voi olla yhtä helvettiä ja samalla pitäisi muka oppia koulussa. Luulenpa että minua olisi jo hankalaa simputtaa perinteiseen tapaan. En ole simppu (keskikoulu), mölli (ammattikoulu) enkä alokas (varusmiespalvelus). En itke enää! Olen kaiketi "fuksi" mikäli olen oikein ymmärtänyt. Ja oman elämäni akateemikko minusta kehkeytyy joka tapauksessa.

Hampaasta miestä, sanasta härkää

Juu, en ole varsinainen vollottaja, mutta on tunnustettava että poru on meinannut päästä hankalan hampaan kanssa. Vaikka "markkinoilla ei surra saa, eikä itku auta, ei." Vasemman leuan poskihampaat ovat ajaneet minut hetkittäin hulluuden partaalle. Ruuan pureskelusta on aiheutunut hammassärkyä ja helvetillistä päänsärkyä. Hammaslääkäriin on aika vaikea päästä, mutta pääsin sentään parina iltana kipupotilaana Satakunnan keskussairaalan hammaspäivystykseen jossa ongelman ratkonta lähti oikealle uralle.

Ensin paikattiin yläleuan poskihammas joka oli lohjennut paikan vierestä. Se oli sinänsä tarpeellinen toimenpide, mutta ei kuitenkaan poistanut puremisongelmaa. Tavalliset särkylääkkeet kuten ibuprofeeni, asetyylisalisyylihappo (Disperin) ja parasetamoli (Panadol) olivat hupaa tavaraa. Yritin purra voittopuolisesti oikealla puolella, mutta pehmeä keittolounaskin oli vaikea pala purtavaksi.

Toisella käynnillä Satakunnan keskussairaalan hammaspäivystykseen hammaslääkäri oli suomea ulkomaalaisittain korostaen puhuva mies. Hänen äidinkielensä saattoi olla esim. englanti. Vasemman alaleuan arka hammas pisti hänet ihmettelemään. Röntgenkuvassa ei näkynyt mitään kovin erikoista. Röntgenkuvan perusteella kipeän hampaan alla ei ollut estettä. Hiusmurtuma tosin saattoi näkyä hampaan pinnassa.

Hammaslääkäri alkoi sitten reippaasti porata poskihampaan yläosaa ilman puudutusta. Hän sanoi vaan että ilmoittaisin jos tuntuu kipua. Aika pitkään hän saikin hammasta porata ilman että tunsin mitään erikoista. Kuulin hammaslääkärin mietteissään höpöttävän (ehkä avustajalleen) "... onko se hengissä? ... melkein kuollut! ...". Tästä huolestuneena teki jo mieli kajauttaa että "Potilas on vielä hengissä!", mutta on aika vaikea kajauttaa mitään kun suu on täynnä vieraita sormia ja muuta rekvisiittaa.

Pian kuitenkin ilmeni että hammaslääkäri ei epäile minun kokonaisuutena olevan melkein kuollut, vaan kyse on siitä alaleuan viimeisestä hampaasta. Hammas oli haljennut vaikka lohkeaminen ei näy röntgenkuvassa. Hampaan juuri ei kuitenkaan ole halki. Hampaassa on kuulemma vain yksi "kanava" osittain hengissä ja muilta osin hammas on kuollut ja tunnoton. Olikohan "kanavia" yhteensä kolme? Sen ainoan terveen "kanavan" kokeilun kyllä havaitsi, se oli kuin voimakas sähköisku.

Syvemmälle mentäessä leukaan iskettiin sellainen puudutuspiikki että vielä 3 tuntia myöhemmin kieli oli tunnoton kuin vanhan ja alkuperäisen Star Wars elokuvan antisankarin Jar-Jar Binksin kieli kun sen läpi oli kulkenut näyttävä sähköpurkaus nuoren teknisesti orientoituneen orjapojan Anakin Skywalkerin rakettiree'en energialänkien välissä. Neitseellisesti syntynyt Anakin Skywalker oli tuleva Jedi-ritari, kaksosten Luke ja Leia isä ja myöhemmin pahan puolelle käännyttyään kovakasvoinen Darth Vader.

Noh, sitäpä sitten rassailtiin hyvän aikaa, puhdistettiin kanavia ja annettiin hampaalle ensiapu. Paikka kanneksi päälle. Sinne se melkein kuollut hammas jäi leukaan odottamaan jatkoa.

Jatkossa vaihtoehdot ovat kuulemma juurihoito tai hampaan poistaminen. Problemaattista on että minulle on tullut Hodgkinin taudin sädehoidossa säteilyä leukaluuhun, tosin vain oikealle puolelle. Juurihoito olisi varmaan ongelmallinen mm. hampaan lohkeamisen vuoksi, mutta tämän hampaan poistoonkin mahdollisesti tarvitaan kirurgi ja sairaalaolosuhteet. Sädehoito vahingoittaa leukaluuta pysyvästi ja heikentää sen vastustuskykyä tulehduksia vastaan, joten pöpöjä ei ole hyvä sinne päästää.

Sensijaan esim. aikuisen aivoihin sädehoito ei periaatteessa vaikuta, koska aivot eivät aikuisella kasva eivätkä ne uusiudu. Niinpä 16-vuotiaalla on jo kaikki ne aivot mitä hänellä koskaan tulee olemaan. Siitä eteenpäin aivot vaan alkavat vähitellen .... noh, suoraan sanoen ... tuhoutua. Eipä siis ihme jos 16-vuotiaat monasti ovat nokkavia, heidän aivonsa ovat silloin suurimmillaan, eniten aivosoluja.

Antibioottikuurin tarkoitus on estää mädän leviäminen leukaluussa. Kuoleva aines hampaassa on varmaan jonkinlainen ongelma. Olo on hiukkasen heikko, mutta pärjään ilman särkylääkkeitä. Imusolmukkeet vasemman leuan alla ovat paisuneet ja kipeytyneet, mutta toivon kuitenkin tilani kehittyvän yleisesti ottaen suotuisasti. Ja ainakin laihdutuskuuri etenee voimallisesti. Täytyypä nyt sitten koettaa löytää ratkaisu hampaan jatkohoitoon. Lääkäri voisi kirjoittaa lähetteen kirurgille jos sattuisi jostakin vapaan lääkärinajan löytämään pienin kustannuksin. Hammaslääkärin vastaanottoajoista vaan on melkoinen uuveli julkisella puolella. Aika rankkoja toimenpiteitä, mutta tähän suuntaan on mentävä. Muuten tulee turma.

Kylmää kyytiä sille saakelin "Känkkä-Ränkkä" -poskihampaalle

Sille 17.07.2018 keskussairaalan hammmaspäivystyksessä ensiapua saaneelle alaleuan poskihampaalle sain alunperin jatkohoidon vastaanottoajan vasta 31.07.2018 eli kahden viikon päähän Ulvilan Yhteiskoululle, joka oli ensimmäinen mahdollinen peruutusaika.

Maanantaina 23.07.2018 antibioottikuuri oli päättymässä ja kipuilu vaan jatkui. En jaksanut odottaa viikkoa jatkohoitoa. Levottoman yön jälkeen päätin kaiken uhallakin soittaa suun terveydenhoidon päivystykseen heti aamulla klo 8 vaikka tiesin että maanantaisin siellä on aivan armoton ruuhka. Seuraavalle päivälle ei kipuaikoja anneta ja ne menevät aika nopeasti.

Niinpä vaan onnistuin esiintymään puhelimessa sopivan surkeasti sekä urhoollisen vakuuttavasti ja sain peruutuspaikan Cygnaeuksen koulun hammashoitolaan klo 9:15. Bussille tuli kiirus kävellä Tekunkorvesta, mutta tilaa siellä onneksi oli kun vapaa bussimatkailu on tältä erää päättynyt. Ehdin perille loppujen lopuksi hyvissä ajoin vaikka en ole siellä ennen käynyt.

Cygnaeuksen koulun nimi oli minulle entuudestaan tuntematon. Äitini kylläkin lähtökohtaisesti kansakoulun opettajana kovasti kunnioitti Uno Cygnaeusta, Suomen kansakoulun isää. Uno Cygnaeus oli [Akateemisen tietosanankirjan mukaan] pappi joka vuonna 1857 - siis 101 vuotta ennen syntymääni - lähetti senaatille lausunnon tuomiokapitulien ehdotuksesta kansanopetuksen järjestämiseksi ja sai tehtäväkseen Suomen kansakoululaitoksen perustamisen.

Oli hienon näköinen koulu siellä Eteläpuiston eteläpäässä. Kyllä Cygnaeuksen nyt kelpaa makoilla haudassaan. Sen edustalla on puistossa äestävää miestä ja hänen työhevostaan esittävä patsas. Mikäpä sopivampi paikka päästä eroon kansakoulun opettajan poikaa vaivaavasta hammaspeikosta. "Puhtaat hampaat, raikas suu, hammaspeikko lannistuu!" runoiltiin koulussa minun lapsuudessani hampaiden harjauksen tärkeyttä korostaen, mutta tähän vaivaan ei pelkkä hammastahna auta.

Ja pois se hammas todellakin otettiin. Sädehoitoa on tullut leukaan toiselle puolelle, mutta 2 hammaslääkäriä katsoi että antibioottikuurin ollessa päällä poisto toiselta puolelta on OK. Lujassa oli hampaan pirulainen. Aiemmin olen tottunut siihen että poistettava hammas väännetään pihdeillä irti, mutta nämä nuoret neitoset käyttivät jotakin ihmeen meisseleitä ja pilkkoivat haljennen hampaan osiin. Noh, mukavahan siellä oli makailla, siinähän puudutettuna melkein ehti nukahtaa, eikä minulla mitään sitä vastaan ole jos kaksi neitokaista häärää minun kimpussani.

Nyt sitten on edullista jäähdytellä poskea. Onneksi olen varastoinut jääkaappi-pakastimen yläosaan muovisia vesipulloja - kun oikein muutakaan pistettävää ei sinne ole. Niitä hiukan vajaita - että eivät halkea jäätyessään - vesipulloja on nyt jäisen kylminä mukava painella poskea vasten. Toivottavasti veri hyytyy hyvin ja haavat sulkeutuvat. Ruokavaliokin on jatkossa viileä. Olisiko kylmä olut sopiva dieetti? En kehdannut kysyä hammashoitolassa.

Nyt se poskihampaan pirulainen on veke ja helvetin hyvä niin. Terve menoa vaan. Eipä tule mokomaa ikävä.

Ikäänkuin rivien välistä hammaslääkäreitä voinee tulkita niin että käytännössä sellaista kirurgia ei olisi ihan helppo löytää poistamaan hammasta leukaluusta johon on tullut sädehoitoa. Onpa kuitenkin nyt pois, eikä takaisin tule.

Niin ja muistin jo perua Ulvilan hammaslääkäriajan. Perumattomasta ajasta rahastetaan viisikymppiä.

Että sellainen päiväkirjamerkintä. Puudutus on vielä päällä, joten seuraan tilanteen kehittymistä. Särkylääkkeitä saattaa tarvita. Mutta oman elämäni akateemikko minusta kehkeytyy joka tapauksessa.

Pitäisi varmaan koettaa vähitellen hakeutua säännöllisen hammashuollon piiriin. En tiedä olisiko Puuvilassa pakolliselle "Ylioppilaiden terveydenhoitomaksulle" saatavissa sellaista vastiketta. Siellä Puuvillassa on kylläkin hammashoitola. En ole ollut säännöllisen hammashuollon piirissä sitten kun olin jo kymmenisen vuotta sitten eläköityneen hml Anneli Pöyhösen asiakkaana Raumalla suunnilleen 1980-luvun alkupuolelta johonkin vuosituhannen vaihteen tienoille, jolloin työpaikka oli kylläkin jo Porissa.

Muistojen purettu ja kadonnut Pori

Kaupungilla harhaillessa voi nähdä mm. kirjakaupan ikkunassa kuvia puretusta Porista, muistojen vanhasta Porista. Varmaan ne voivat puhutella varsinkin vanhempaa alkuperäisväestöä. Noh, minä olen vasta vain muutaman vuoden ollut porilainen, joten näkökulmani on hiukan toinen.

Omat muistoni Porista ulottuvat taaksepäin paremmin vain jonnekin 1980-luvulle. Porissa oli silloin vielä useita aktiivisia elokuvateattereita mm. keskuspuistikossa. Täällä tuli käytyä elokuvissa Raumalta. Silloin oli vielä oma auto alla ja kulkeminen oli sikäli helppoa. Noh, video-elokuvat tulivat ja tappoivat kinot lähes sukupuuttoon. Omasta autosta luovuin noin 1990 kun tuli nämä (suositun?) veroministeri Iiro Viinasen mukaan nimetyt "Iiron otsalaastarit" eli auton käyttömaksut jotka juoksevat vaikka autoa käytettäisiin miten vähän.

Omenahotellin rippeitä 17.07.2018

Viime vuosilta muistan Porista isompia muutoksia sellaisia kuten uusi SAMK ja siihen liittyen Winnovan Tiedepuiston kampus, uusi matkakeskus, Karjarannan asuntomessualue, kauppatorin esiintymislava, Omenahotellin palo ja viiveellä käyntiin lähtenyt purkaminen, bussien reittimuutos Vähäraumassa, Länsi-Porin yläasteen ja lukion remontti, noin 16-kerrosta korkea kerrostalo keskikaupungilla ja muutaman muun talon purku/remontti/rakentaminen. Niin ja Vähäraumassa on seteleiden nostoautomaatin paikka vaihtunut thai-ravintolan ja entisen pankin konttorin seinästä läheisen kaupan seinään. On se nyt hieno.

Kaupunki muuttuu melkein koko ajan kun tuota pysähtyy oikein ajattelemaan. Nyt kasvukauden huipulla on ollut hyvä pistää ranttaliksi. Raamatullisen seitsemän laihan vuoden periodin alkaessa saattaa tahti hiukan hyytyä.

Kyllähän Porissa aktiivisia purkutyömaita näkee nykyisinkin. Omenahotellin maanpäälliset osat ovat jo jokseenkin kadonneet. Purkutyöt ovat siellä ainakin keskeytyneet "superviikon" ajaksi. Ymmärsin kyllä että myös kellarikerros on tarkoitus purkaa kokonaan pois syksyksi, niin että tuohon jää lopulta pelkkä kuoppa maahan.

Olen löytänyt myös uuden purku/muutostyömaan Satakunnan keskussairaalan lähistöltä. Tiilimäen alueella puretaan taloja. Olenkohan ihan väärässä vai ovatko nämä jotakin keskussairaalaan tai SoTe-alan koulutukseen liittyviä henkilöstön/opiskelijoiden asuinrakennuksia?

Tiilimäellähän oli aiemmin SAMKin SoTe-alan kampus (joka ei ihan näy tässä kuvassa). Kävimme siellä ensiapukurssia. Nyttemmin se entinen Tiilimäen väki opiskelee Asemanaukiolla uudessa kampuksessa.

Oli pienimuotoisen idyllisen tuntuinen paikka se Tiilimäen kampus. Se ensiapukurssi ei vaan tuntunut kovin hyvältä. Opettaja puhui erittäin hiljaisella äänellä ja hänen mahdollista sanomaansa oli kovin vaikea kuulla vaikka olin lähes optimaalisella paikalla.

Hmmm, olikohan siellä Tiilimäen kampuksella jokin muukin kurssi? Minulla on sellainen fiilis että olen käynyt siellä kahteen otteeseen.

Kyllä meistä porilaisista vaan on moneksi. Turhaan ei kunnioiteta Porilaisten marssia. Porilainenkin voi olla jopa kirjailija!

Itseäni en voine mainita varsinaiseksi kirjailijaksi. Nykyisin melkein kuka tahansa voi kirjoittaa nettiin melkein mitä tahansa. Näen sen hyvänä mahdollisuutena. Poliitikkoja ja virkamiehiä sellainen varmaan hirvittää.

Iso media haluaa olla se ainoa oikea ja autuaaksitekevä totuus, ison rahan paras kaveri. Poliitikot haluavat määrätä mitä mieltä ihmiset saavat olla, mistä edes saa keskustella. Valtaapitävät haluavat valita meille heille itselleen sopivat mielipiteet.

Jos vastapuoleen voi - miten naurettavin perustein hyvänsä - lyödä leiman "rasisti", niin hänen ihmisoikeutensa ja ajatuksenvapautensa voi saman tien kiistää totaalisesti. Siinä yleinen suomalainen keskustelukulttuuri tiivistettynä. Miltä tuntuisi jos Suomessa voisi "keskustella" tyyliin "Sinua on epäilty homoksi / turkulaiseksi / islaminuskoiseksi / helluntailaiseksi / syöpäpotilaaksi / vasenkätiseksi / eläkeläiseksi / työttömäksi / ruåtsalaiseksi / moottoripyöräilijäksi / runkkariksi / siniveriseksi / insinööriksi / Upsalan ekonomiksi / koiraihmiseksi / alkoholistiksi / filosofiksi / idealistiksi / kommunistiksi / satanistiksi / pierunsa pidättelijäksi / sukan varteen säästäjäksi (YLIVIIVAA TARPEETON), joten mielipiteilläsi ei ole merkitystä. Sinulla ei ole sananvapautta, ei myöskään ihmisarvoa, kuulut yhteiskunnan ulkopuolelle! Sinulla on väärät mielipiteet!".

Sananvapaus tuntuu koskevan valtaapitävien katsannossa vain suurimpien puolueiden helposti ohjattavaa ja ennakoitavissa olevaa kannattajakuntaa.

Minulla arvomaailma on kuitenkin erilainen. Ajatuksen- ja sananvapaus on korkea arvo. Tämä paljon puhuttu "rasismi" on käsitteenä täysin tarpeeton eikä sillä ole mitään merkitystä. Sisällöllisesti tyhjää huulien heiluttelua.

Sovitaanko että olen elämän dokumentoija. Haluan nähdä itseni kuin modernina luolamaalarina. Nimittäin kauan sitten, ennen Internetin aikaa, ihmiset maalailivat luolien seinille kuvia ja symboleita. Kaiketi heillä oli tarve välittää informaatiota. Niin minäkin haluan, väline vaan on eri. Tämän idean tosin kopioin Arno Paasilinnalta.

Ymppään tähän vielä Länsi-Porin yläasteen ja lukion remontista tuoreen kuvan jossa kuormalavassa lukee TAMPEREEN SPURGUTYTÖT ... eikun oho ... tarkemmin katsoen se onkin PURKUTYÖT. Helppo erehtyä kun "Tampereen tytöt" on niin kovin kuuluisa käsite. Ja saattaahan siellä Tampereella olla vähän sellaisia viinapullon korkin päälle astuneitakin tyttöjä? Ko, kö? Ei tosin ole omakohtaista kokemusta.


En ole mikään yleinen valittaja ja deklaroija, mutta kun olen jo edellä porilaista virkamieskultturia tullut moittineeksi, niin valitanpa vaan kipuhammaspotilaana seuraavaa:

"Superviikon" aikana kaupunkibusseilla ajelu on Porissa ilmaista. Hieno juttuko? Julkista kuljetuskapasiteettia ei kuitenkaan ole yhtään sen enempää kuin normaalisti. Aivan normaalit kesäiset vuorobussi voidaan ottaa täyteen matkustajia ja loput jäävät rannalle ruikuttamaan. Kaikilla on tietenkin kesällä lomaa ja loputtomasti aikaa odottaa seuraava bussia? Vai onko? Tosin se seuraavakin voi olla jo täynnä. Busseja kulkee kesällä harvennetussa aikataulussa.

Kauhuskenaario jonka busseista riippuvaisena hammaslääkärin potilaana nään edessäni koostuu siitä että pitäisi ehtiä vastaanotolle tiettyyn sovittuun aikaan, tai muuten vuoro menee ohi. Vaikka joillakin onkin lomaa. Maksavakaan asiakas ei pääse bussiin jos se on jo täynnä ilmaisia matkustajia. Voisivat nuo niin ylen viisaat kuljetusvirkamiesherrat hiukan ajatella sitäkin.



Galleria