On myrskyn jälkeen taas poutasää, inehmo parka se koeta ymmärtää

Edellinen Seuraava

Olen kuin uudelleensyntynyt. Uskon nimittäin kääntäväni aivan uuden lehden elämässäni. Tiedän jo pääseväni syksyllä teknilliseen yliopistoon opiskelemaan. Parin-kolmen seuraavan vuoden kristallinkirkas tavoite onkin diplomi-insinöörin tutkinnon menestyksellinen suorittaminen.

Täytän syksyllä vasta 60 vuotta, joten ehkä ehdin vielä valmistua tohtoriksi ennen kuolemaani? Kuoleman jälkeen se ainakin voisi olla vaikeaa. Tohtorin titteli näyttäisi niin hienolta hautakivessä. Kelpaisi siellä mullan alla sitten loikoilla matojen hyvänä kaverina. Eniten ihminen kaipaa sekä elämässä että kuolemassa RESPEKTIÄ ja ARVONANTOA. Eli sitä mitä TE-toimiston tiskillä ja sosiaalitoimiston luukulla ei saa.

Suhtautumisessani automaatiotekniikkaan suoritan tässä elämäntilanteessa sujuvan täyskäännöksen ja pirullisen poliittisen takinkäännön. Automaatiotekniikka ei ole nykypäivänä pelkästään välttämätöntä, vaan se on myös tarpeellista ja hienoa.

Automaatiotekniikka on sikäli hienointa insinööritaitoa että sen piiriin voi nykyisin laskea lähes kaiken tekniikan. Periaatteessa kaiken voisi automatisoida. Terve järki on kuitenkin ehkä syytä pitää mukana, sillä automaatio ei voi olla itseisarvo. Automaatio ei myöskään voi korvata tai syrjäyttää ihmisarvoa, mutta se asia on pyhien poliitikkojen ja v-maisten virkamiesten vastuulla, ei minun kontollani. Minä vain yritän selviytyä päivästä toiseen olemassaolon taistelussa, kädestä suuhun eläen.

Työttömänä insinöörinä lausahdan vaan ylimielisesti että "so what!" jos joku parkuu automaation kielteisiä työllisyysvaikutuksia. Yhden kuolema on toisen leipä. Niin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Miksi jonkun duunarin tuleva työttömyys olisi isompi asia kuin minun nykyinen työttömyyteni! Tämä on vastakkainasettelun, keskinäisen kilpailun ja ristiriitojen sirpaloitunut maailma, myrskyjen riepoma entinen lintukoto. Näin on totuus, turha sitä on yrittää peitellä. Tapa tai tule tapetuksi, se on pelin henki. Yhtenäiskulttuurin aika on ohi, peruuttamattomasti. Viidakon laki - ainoa todellinen laki.

Oheiset kirjat ovat Porin kaupunginkirjastosta, jossa valikoima on niukan puoleinen ja vanhahtava tieteen ja tekniikan osalta. Satakunnan ammattikorkeakoulusta jäi kaipailemaan lähinnä vain kirjastoa, joka on kyllä aivan hyvällä tasolla tekniikassa. SAMKin parempi kirjasto sijaitsee alakerrassa jota ei ehkä aivan helposti äkkipäätä löydä. Siellä SAMK-kirjaston tavallisessa tilassa on vain kurssikirjoja joissa on lyhyt laina-aika. Syvällisempi tieto löytyy eri suunnalta ja syvemmältä.

Pistän uudelleen virinneen toivoni automaatiotekniikan DI-koulutukseen jonka pääainesisältö on kuvattu ohessa (porilaisen DI-koulutuksen saitilta poridi.fi). Porissa automaatiotekniikka on mahdollinen aloittaa Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksella ainoastaan tänä vuonna erilliskoulutuksena. Se on alkukahinoiden jälkeen lähinnä verkko-opiskelua. Koulutuspaikkoja on tarjolla 30 kun johtamisen ja tietotekniikan puolella muistaakseni on 60 uutta aloituspaikkaa.

Sain muuten tietää että Porin automaatiotekniikassa opiskelijoiksi hyväksyttyjen numeerisesti arvosteltujen aineiden alimmaksi opintopisteiden määrällä painotetuksi keskiarvoksi osoittautui 2,7 kun maksimi on 5 (arvosanat 1 ... 5, nolla merkitsee hylättyä). Olisiko johtamisessa ja tietotekniikassa rima ollut korkeammalla, kas sitäpä ma tiedä en. Minusta yli kolmosen menevä keskiarvo ei ole normaalissa AMK-opiskelussa temppu eikä mikään. Siis jos on motivoitunut ja pystyy normaalisti osallistumaan opetukseen.

Johtamisen DI-koulutusta on "Puuvillassa" tarjolla sitä kaipaaville alemman korkeakoulututkinnon (esimerkiksi insinööri AMK ) suorittaneille joka Jeesuksen vuosi. Noh, sisältyy kai siihen hiukan muutakin.

Eroa näissä porilaisissa DI-koulutuksissa on sikäli että jokavuotisessa yhteishaussa oleva johtaminen & tietotekniikka kuuluu Talouden ja rakentamisen tiedekuntaan, kun taas tänä vuonna erillishaussa haettu erilliskoulutus automaatiotekniikka kuuluu Teknisten tieteiden tiedekuntaan. Porissa automaatiotekniikka on kertaluontoinen koulutus, mutta Tampereelta tietysti löytyy monenlaista paikallista tekniikan alan koulutusta. Konetekniikkaa DI-tasolla pääaineena löytyisi Suomen Turusta.

Koneautomaation ja robotiikan pääainesisältö on 50 opintopistettä, yhteiset opinnot 18 op, täydentävät (valinnaiset) opinnot 23 op ja diplomityö 30 op. Yhteensä DI-opinnoissa on vähintään 120 opintopistettä, joka voi vaikuttaa niukalta kun SAMK:issa helposti kerää kokoon 300 op tavan insinööriopinnoissa, mutta luulenpa että yliopistossa opintopisteet ovat käytännössä jonkin verran tiukemmassa kuin ammattikorkeakoulussa, sillä ammattikorkeakoulu ei ole tasoltaan kovinkaan korkea koulu.

Aiemmin pidin "Puuvillan" johtamisen ja tietotekniikan koulutusta ensisijaisena paikallisena tavoitteena, vaikka se ei kauheasti sinänsä puhutellut sisällöltään, mutta oikeastaan automaatiotekniikka on insinöörille aivan OK ja ennenkaikkea karsastan erittäin voimakkaasti kaikkea pomottamista ja johtamista. Olen jo nähnyt huonoja johtajia mittani täyteen. Anteeksi nyt vaan mutta olen sitä mieltä että johtamiskoulutuksessa ei ole varsinaista substanssia.

Ammattikoulussa tutustuin elektroniikkaan 1970-luvulla. Askelmoottorit, servot ja monet anturit kieltämättä ovat mielenkiintoisia laitteita vaikka en käytännössä juurikaan ole päässyt niiden kanssa kosketuksiin. Sittemmin olen tavoitellut (tosin menestyksettä) tietokoneasentajan ammattitutkintoa 1990-luvulla. Tietokonetekniikka on sikäli tuttua, ainakin periaatteessa. Tietotekniikka on sinänsä OK. Mekatronikka vaikuttaa kiehtovalta. Ohjelmoinnista olen kiinnostunut siitä lähtien kun 1980-luvulla tajusin että oikea tietokone on tähtiharrastajalle paljon parempi ja uskottavampi työkalu kuin ohjelmoitava laskin. Mutta onhan vielä paljon hienompaa jos ohjelmalla voi ohjata konkreettista laitetta.

Automaatiotekniikkaa on kutsuttu monilla nimillä. Automaatio-sana tuli Suomessa käyttöön jo 1950-luvun alussa. Kuitenkin vuosien varrella nimityksenä oli mittaus- ja säätötekniikka, servotekniikka, teollisuuden instrumentointi, tietokoneohjaus, analysaattoritekniikka, logiikkajärjestelmät, systeemitekniikka jne. Ammattikouluista valmistui instrumenttiasentajia ja myöhemmin automaatioasentajia, teknillisistä oppilaitoksista mittaus- ja säätötekniikan sekä myöhemmin automaatiotekniikan ja koneautomaation teknikoita ja insinöörejä. Nykyisin automaatiotekniikka luetaan osaksi informaatioteknologiaa ja se oletettavasti aiheuttaa edelleen muutoksia periaatteessa samaa tarkoittavien ammatillisten tutkintojen nimissä. [Lähde: Fonselius-Pekkola-ym, 1999, Automaatiolaitteet]

Omasta päästä automaatiotekniikkaan liittyen tulee ensimmäisenä mieleen robottiobservatorio, automaattinen astronominen tähtitorni. Kiinnostavaa olisi myös planetaario eli tähtitaivaan simulaattori, automaattinen ilmavalvontakamera joka voisi ehkä havaita stealth-koneet lämpökameran avulla (koska niiden suihkumoottoreidenhan täytyy kuitenkin vapauttaa paljon lämpöenergiaa), peiliaurinkokelloa testaava keinoaurinko joka toimii simulaatiossa geometrian (mutta ei tehon) osalta kuten oikea Aurinko vuoden mittaan, autonominen tekoälykäs sotilaallinen tiedustelulennokki joka kommunikoi pitkälti analysoidut löydöksensä kootusti hajaspektriradiolla jota on lähes mahdotonta havaita ja suuntia, ehkä älytalokin. Rahaa ei ole, mutta ideoita kyllä.

Työvoimapulasta jaksetaan jatkuvasti valittaa niin kauheasti. Työvoimapula on herrojen mielestä jättiläiskokoinen ongelma, mutta työttömyys, osattomuus, varattomuus ja tulottomuus ei ole heille ongelma ollenkaan. En oikein usko että minulle kuusikymppisenä olisi työmarkkinoilla suurempaa kysyntää kun ei ole ollut viisikymppisenäkään, enkä aio erikoisemmin kumarrella ja pokkuroida AY-politrukkeja, mutta aion elää silti. Haluan olla oman elämäni akateemikko.

Työnhaussa SAMK-papereilla voinee pyyhkiä persettään, mutta aion siitä huolimatta olla aktiivinen toimija vielä seitsemänkymppisenäkin. Meidän suvun miehet ovat pruukanneet lähteä saappaat jalassa. Paappani Salamonikin karkasi sairaalasta lähes yhdeksänkymppisenä ja palasi kotitilalle jossa oli isäntä kuolemaansa saakka. Se on ylpeyden aihe. Miehen kuuluu elää ja kuolla elämäntyönsä ääressä.

Viimeinen rutistus SAMK:in matematiikka-moduulista

Olen vuosien varrella raportoinut SAMK:in matematiikka-moduulista, mm. jutussa #385 tammikuussa 2017. Matematiikka-moduulin kantava idea on ollut että se tarjosi erään mahdollisuuden päästä jatkamaan opintoja diplomi-insinööriksi, "SAMK-väylä" DI-opintoihin "Puuvillaan". Termiä "SAMK-väylä" en ole enää nähnyt käytettävän. En tiedä huomioidaanko SAMK:in matematiikkamoduuli tuossa erilliskoulutuksessa. Kyllä sen suorittamista kuitenkin ainakin yhdellä lomakkeella tiedusteltiin, olikohan johtamisen hakulomake tai motivaatiokirje?

Sain muuten keväällä matematiikkamoduulissa neljännen kurssin arvosanan korotettua uusintakokeessa nelosesta viitoseksi, vaikka en sitä varsinaisesti yrittänyt. Yritin vain pelastaa kasvoni ja keräillä kokoon itsekunnioitukseni rippeet täysin penkin alle menneen normaalin lopputentin jälkeen. Noh, sikäli hyvä että nelonen olisikin laskenut painotettua keskiarvoa. Uusintatenttiin voi osallistua jos arvosanaa on mahdollista korottaa. Matte 1 ja 2 uusintatentteihin olisin ollut halukas, mutta en voinut osallistua koska arvosanaa ei voinut korottaa. Koulu ei ymmärrä että uusintatenttiin osallistumisen motiivi voi olla aivan jokin muu kuin arvosanan korottaminen.

Painotetun keskiarvon näin sivumennen mainiten laskin ensin yliopiston hakulomakkeille aivan väärin (tuloksena huikea keskiarvo yli 18). Paremman ohjeistuksen (juttu #426) jälkeen pystyin korjaamaan keskiarvon yhteishaussa olevalle hakulomakkeelle (keskiarvoksi tuli 4,35 ennen Matte 4 uusintakoetta), mutta erillishaussa olevaan hakulomakkeeseen en päässyt enää kiinni vaikka aikaa vielä oli, annettu linkki ei johtanut siihen, se oli ehkä siirretty pois?

Matte kolmosen olen suorittanut kahteen kertaan. Eka kerta oli perinteistä diffistä ja toka kerta uudessa moduulissa todennäköisyyslaskentaa. Lopulliseen opintosuoritusotteeseen matte 3 tulee vain kertaalleen ja valitettavasti se tuli sen vanhan moduulin mukaan eli diffis arvosteltiin siis kahteen kertaan kun uuden moduulin neloskurssi on myös diffistä. Eipä silti, arvosana oli sama kolmonen sekä vanhassa että uudessa matte kolmosessa. Eri opettajien linja tietysti vaihtelee, mutta yleisesti ottaen voinee sanoa että kolmonen on ammattikorkeakoulussa aika heikko arvosana. Muutama opintopiste siinä kuitenkin menee hukkaan kun nimellisesti päällekkäiset mutta sisällöltään täysin erilaiset kurssit yhdistetään opintosuoritusotteella. Ilmeisesti TUT ei välitä SAMKin vanhan ja uuden matematiikkamoduulin sisältöjen erilaisuudesta, vaan katsoo vaan noita numeroita. Tai ainakaan SAMK ei välitä. Neloskurssissa on myös se pieni "mutta" että ennen se oli korskeita differentiaaliyhtälöitä, nykyisin tavan differentiaali- ja integraalilaskentoa.

Juu, SAMK on vihdoin jäänyt taa ja oikein helvetin hyvä niin. Epäilemättä DI-koulutuksessa on pantava parastaan. Koetan siitä myös vuosien varrella raportoida julkisuuteen ja kerätä sieltä ne hienoimmat kultajyvät, kauneimmat kukkaset ja mehevimmät tiedon hedelmät. Voin julkaista löydöksiäni esimerkiksi Bulwanian teknillisen yliopiston nimissä. "Puuvillan" eli Porin yliopistokeskuksen sisäisestä elämästä tuskin paljoakaan voin raportoida koska opiskelu erilliskoulutuksessa kuitenkin pääosin tapahtuu sen ulkopuolella. Porin yliopistokeskuksessa toimii tietääkseni kokonaista 4 eri yliopistoa, joten Tampereen teknillinen yliopisto ei ole ainoa.

Muistuipa muuten mieleen että vanhan matematiikka-moduulin kolmos-kurssin aikoihin 3 vuotta sitten kirjoittelemani diffis-jutut jäivät kesken. Niinpä koetan tänä kesänä päivittää ainakin vanhoja jutuntynkiä #314 ja #315 keväällä suoritetun Matte 4 -kurssin tasolle, sekin kun oli diffistä. Opettajien tyyli oli kylläkin näillä kursseilla melko erilainen.

Sen verran täytyy kuitenkin rutkuttaa raumalaisesta matematiikan opettajasta että hän on hiukan originellin tuntuinen tyyppi. Kirjoittelee surutta miinus-etumerkkejä ja laskutoimitusmerkkejä peräkkäin tyyliin a +- b + c·-d = ... ilman sulkuja, vaikka jo alakoulussa opetetaan että laskutoimitusmerkit eivät saa törmätä! Kieltämättä hänellä on oma tyylinsä.

Jopa pietarilainen Iisakin kirkko kalpenee tämän Vähärauman remonttityömaan rinnalla

Vähäraumassa kattoremontti vaan jatkuu ja jatkuu. Luullakseni Pietarin kirkolla on ollut nimissään jonkinlainen epävirallinen rakentamisen hitauden maailmanennätys. Länsi-Porin yläasteen ja lukion kattoremontti on kuitenkin aivan varteenotettava kilpailija. Aiemmin olen kuvannut tätä samaa remonttityömaata ainakin jutussa #402 viime kesänä. Juhannuksen alla 2018 työn alle ja katteen alle on nyt kuitenkin otettu eri rakennus.

Länsi-Porin yläaste ja lukio


Giving credit when due - mahdollinen Delete-korjaus

Olenkohan tullut tuottamuksellisesti tituleeranneeksi Omenahotellia purkavaa Delete-konetta virheellisesti? Mielestäni siinä ennen luki "Volvo", mutta viimeksi Delete-koneen teksti kuitenkin oli Liebherr. Hydrauliikkaa siinä selvästikin on ihan hulvattomasti.

Omenahotellin purkutyömaa 21.06.2018

Haa nyt vihdoin kaiken sen ymmärrän - Problem solved!

Satunnaisena ohikulkijana on ollut vaikeaa päästä täyteen ymmärrykseen taannoin tulipalossa vaurioituneen Omenahotellin purkutyömaan oleellisesta nimistöstä. Siis enhän minä nyt siellä sentään päivystä.

Nyt olen kuitenkin nähnyt valon. Pienemmän Delete-koneen runko on Volvo ja pitempipuomisen on Liebherr. Tässä kuvassa oikealla ne näkyvät vierekkäin 28.06.2018 sulassa sovussa.

Delete voi siis olla sekä Liebherr että Volvo, både ock.

On siis kaiketi ymmärrettävä että Delete on purkutöissä käytettävä hydraulinen laite jollaisen voi asentaa erilaisille rungoille.

Pitempipuomisessa Delete-koneessa on näkynyt käytettävän sekä vasemmalla näkyviä isoja pihtejä että myös samanlaista tavaran ruopimiseen ja siirtelyyn sopivaa kouraa kuin pienemmässä koneessa.

Onhan se melkoinen yleisötapahtuma kauniilla ilmalla tuo Omenahotellin purkutyömaa. Katsojia riittää. Pääsymaksua ei sentään kerätä, ainakaan vielä.

Rakennuksesta ei ole ennen purkutyötä irroitettu ikkunoita, vaikka jonkinlaista esipurkua onkin tehty, joten meikäläistä ainakin hirvittää katsoa kuinka ikkunan lasi rikkoontuu rakennusta purettaessa.

Noh, eivätpä ne vanhat ikkunat karmeineen kovinkaan arvokasta tavaraa varmaankaan ole. Kukapa sellaisia vaivoikseen haluaisi. Lasinsirpaleet eivät kuitenkaan muistini mukaan ole tuntuneet mukavilta jalanpohjissa.

Rivakasti katoaa Omenahotelli heinäkuussa Porin kaupunkikuvasta. Heinäkuun viides päivä alkaa jo olla vaikea uskoa että tuossa joskus tönötti iso hotellirakennus.



Galleria