Tämä sietämättömän pitkä, kuiva ja pölyisä kesä

Edellinen Seuraava

WINNOVA Vähärauman kampus

Siitepölykausi on ollut raskas ja väsyttävä, mutta kasvien keräily jatkuu. Heinät jatkavat hengitysteiden kidutusta siitä mihin koivu lopetti. Kokoelman kasveista on talvella paljon iloa. Koulun lopputyö jäi tavoitteista, mutta ehti nippa-nappa ajoissa, niin että minun pitäisi valmistua kesäkuun puolivälissä. En jaksanut ihan sitä mitä yritin, mutta tämä 5-vuotinen SAMK-hulluus saa nyt kertakaikkiaan luvan loppua.

Työelämän ulkopuolisena on vaikea keksiä mitä käytännön merkitystä ammattikorkeakoulun insinöörin tutkinnolla olisi. En usko että sillä olisi ammattitaidon ja toimeentulon kannalta oikein mitään välitöntä merkitystä. Eipä anna aihetta juhlaan. Työelämä tuskin minun palveluksiani kaipaa, mutta elämä jatkuu siitä huolimatta.

En suinkaan ole tyytyväinen tavallisen insinöörin tutkintoon, mutta onpa sekin sellainen alempi korkeakoulututkinto jota yliopistoon pyrkivältä edellytetään. Yliopisto on vimeinen oljenkorteni, siihen tarraudun kuin hukkuva rommipulloon.

Porin kauppatorin asfalttiin maalattu matto

Oman elämäni akateemikko minusta tulee joka tapauksessa. Bulwanian Teknillinen Yliopisto on täyttä JAUTAA!

Mielettömyyksiin paisuva byrokratia ja kaikesta onnesta osaton kansa on väärä vastaus tulevaisuuden haasteisiin. Kansalaisia ei voi eristää yhteiskunnasta ja sulkea vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Byrokraatit eivät voi lopulta voittaa.

Poliitikkojen ketunhäntä pilkottaa jo kainalosta erittäin häiritsevällä tavalla. Kalliiksi tulee Pyhä Euro ja rahaliiton jäsenyys Suomen köyhille.

SAMKin entisen Vähärauman kampuksen remontti jatkuu. Uusi isäntä on Winnova ja hänen tunnuskirjaimensa ovat jo ilmestyneet rakennuksen seiniin. Tekniikan puolen sisäänkäynnin paikka lie muuttunut. Liiketalouden puolella muutokset vaikuttavat päällisin puolin vähäisiltä. Tekniikan puolella remontti jatkuu, mutta liiketalouden puolelle ilmeisesti ollaan jo muuttamassa koska siellä on ollut kalusterumba käynnissä.

Jostakin syystä firman W-alkukirjaimen täytyy olla paljolti iloisen vehreä. Tekniikan puolen tummat ulkoseinät vaikuttavat kuitenkin aavistuksen verran synkiltä. Harjoitetaanko sisällä mustaa magiaa, edustavatko opettajat tai opiskelijat pimeyden voimia? Onko Darth Vader siellä?

Mitä parhainta onnea heille, mutta en kylläkään oikein usko tuollaiseen. En usko että vanhakantaisen byrokraattisen ja korporativistisen ajattelumallin pohjalta oikeasti syntyy mitään hyvää ja kestävää. Mammuttimaiset oppilaitokset työllistävät suuren määrän byrokraatteja ja pitävät opiskelijat pois virallisesta työttömyyselämästä, työelämän pudotuspelistä, mutta eivät anna oikeita elämän eväitä. Savupiipputeollisuus ei ole kestävällä tavalla muutettavissa valtaviksi oppilaitoksiksi.

Epäilyksettä koulutus - nimittäin oikea koulutus - on tärkeää, mutta ei sekään kaikkeen auta. Kun kaikki kuitenkin lopulta on työelämä varassa ja työelämä ei jousta eikä vedä, niin toivottua tulosta ei synny. Koulutuspolitiikka on nykyisin vain epätoivoista ensiapua, tekohengitystä aivokuoleman partaalla hoippuville, siteen käärimistä haljenneen ja harmaasta massasta jo tyhjiin vuotaneen kalloon ympärille. Jotakin näennäistä jonka avulla voi puolustautua syytöksiltä että "kyllähän me jotakin olemme yrittäneet".

Porin kauppatorin katokseen viime kesänä ilmestynyt alfalttiin maalattu matto ( viime heinäkuinen juttu #403 ) on ollut vuosihuollossa lauantaina 2.6.2018. Siis jo hyvissä ajoin ennen heinäkuun isoja yleisötapahtumia.

Suomi 100 ei enää ollut teemana, se oli viimevuotinen juttu.

Ohikulkijatkin olisivat halutessaan ilmeisesti voineet osallistua maton uudelleenmaalaamiseen. Nyt siinä maalimatossa on hiukan aiempaa enemmän koristusta, perhonen ja jonkinlainen taiteilijan signeeraus pensselin kanssa. Itse näin ohi kulkien maalauksessa kylläkin käytettävän ainoastaan telaa.

Paikallinen maaliliike VäriPori näkyy edelleen olevan kuviossa mukana. Ilmeisesti se tarjoaa maalit yms.

Porissa siis paljon rakennetaan, mutta tulipalossa kärsinyt Omenahotelli sensijaan puolestaan tulee vauhdikkaasti alas. Omenahotellin purkamisen tilasta vaan on vaikeaa saada kokonaiskuvaa sieltä puun runsaiden lehvien takaa.

Ikävästi kävi Omenahotellille, mutta se ei kuitenkaan kuvasta minun tulevaisuuttani.

Satakunnan ammattikorkeakoulu siis vihdoin loppuu minulta. Aah, olen vapaa kuin taivaan lintunen. Niinpä on siis todellisen opiskelun aika alkaa, vihdoinkin. Kaikesta paskasta huolimatta on myös mieletön määrä äärimmäisen hienoja asioita, myöskin liittyen konetekniikkaan ja tuotantotekniikkaan. En suinkaan ole hylkäämässä perusasioita. Niitä täytyy vaan käsitellä paremmin.

Vastasin jopa koulua koskevaan loppukyselyyn jota tutkintotodistuksen tilaamisen edellä kehoitettiin sähköisessä asioinnissa. Ei siinä kyselyssä kylläkään päässyt sanomaan suoria sanoja ja kysymyksenasettelu oli hyvin defensiivistä tyyliin olemmehan me virkamiehet oikeassa, olemmehan! Virallinen maailmanhistoria ei tunne yhtään tapausta että virkamies olisi ollut väärässä.

Siltikin oikeasti hyödyllinen koulutus vaatisi aivan uusia lähtökohtia, aivan uutta ajattelua koko yhteiskunnassa. Nämä nykyisen opetushallituksen kokoomuslaiset korporativistiset peukalonpyörittelyt ovat vain hoipertelevan taantumuksen epätoivoista kuolonkorinaa, henkihaukan viimeisiä ysköksiä ennen sitä viimeistä ankaran ruikkutaudin runtelua, lopullista paskakohtausta.

Suomessa on miljoona työtöntä 10 vuoden päästä, sanokaa minun sanoneen. Mutta toimeentulo perustuu edelleen työlle jota ei kaikille ole. Eivätkä byrokraatit ja poliitikot katso olevansa siitä kokonaisuudesta vastuussa miltään osin. He voivat kantaa korkeintaan poliittisen vastuun joka ei ole käytännössä mitään. AY-politrukitkin ovat eräänlaisia korporativistisia virkamiehiä jotka haluavat kääntää puukkoa työttömän haavassa.

Ne kohutut miljoona suomalaista uudelleenkoulutettavaa olisivat juurikin ammattitaidon jo omaavaa ja aiemmin ammatissa toiminutta aikuisväestöä. Heiltä vaan menee se vanha ammatti jalkojen alta, koska tulevaisuudessa ei sellaista työpaikkaa heille enää ole. Kokemukseni mukaan ammattikorkeakoulu on speksattu nuorille ja voi toimia erittäin huonosti aikuiselle. Kuvitellaan kuitenkin yleisesti että se ikärasismin riivaama ja aikuista totaalisesti ymmärtämätön koulu olisi ratkaisu aikuisväestön uudelleenkoulutukseen. Se kepeän utopistinen kupla vielä puhkeaa. Aikuiset ovat koululle liian vaikeita. Ongelma kannattaisi tiedostaa etukäteen että vauriot jäisivät pienemmiksi.

Ulosotto ja häätö opiskelun aikana on ollut ongelma. Minusta sellainen asettaa aikuisopiskelijan melkoisen kohtuuttomaan asemaan. Pidän sitä epäoikeudenmukaisena. Maksuhäiriö myös vaikeuttaa huomattavasti uuden vuokra-asunnon saamista. Missä köyhän opiskelijan pitäisi asua, teltassako vaiko sillan alla? Sieltäkö käsin hän opiskelee hyvin tuloksin ja siirtyy sulavasti työelämään? Kun on pudonnut normaalin toimeentulon ulkopuolelle, niin sieltäpä vaan voi olla erittäin vaikea enää nousta. Perustoimeentulotuki ei elämälle paljoakaan kantokykyä ja uuden uran mahdollisuuksia tarjoa. Jos kaikkea täytyy kerjätä erikseen niin tilaisuudet menevät ohi. Tarveharkintainen apu työllistää byrokraatteja ja tekee heistä niin pirun tärkeitä, mutta se kuvio ei toimi avuntarvitsijan eduksi.

Talouden ongelmat voivat haitata aikuisopiskelijan opiskelua ratkaisevasti. Jos aikuisopiskelu muka on ratkaisu miljoonan aikuisen uudelleenkoulutukseen, niin heidän taloutensa vaatisi erikoista huomiota jo hyvissä ajoin. Siis jos ei ole tarkoitus ajaa heidän elämäänsä umpikujaan. Minulla on omakohtaisia käytännön kokemuksia sosiaalitoimistosta. Sosiaalitoimiston asennetta avun tarvitsijaan kuvaa se että jos edellisen kuun vuokraa ei ole pystynyt maksamaan, niin seuraavan kuun vuokran maksuun ei saa apua. Apua ei saa kun sitä eniten tarvitsisi. Nämä byrokraattiset insituutiot haluavatkin siis kriisiyttää vaikeuksissa olevan elämän, pahentaa tilannetta, suistaa elämän raiteiltaan. Eipä ole paljon iloa sellaisesta "turvaverkosta" jossa on noin isoja miehenmentäviä reikiä.

En nyt sittenkään vaivaudu kiroamaan Satakunnan ammattikorkeakoulua alimpaan Helvettiin, langettamaan Pahaa Silmää sen päälle ja manaamaan massiivista rauta-nikkeli meteoriittia osumaan siihen. Koululla käydessä naamoista näkee että he siellä kärsivät jo muutenkin ja kokevat itsensä syyllisiksi, kuten tietysti pitääkin. Heillä selvästikin on jo se kirous päällään, joten miksi vaivautua.

Yritän vähitellen päästä eroon tästä ankarasta kostonhimosta koska se alkaa vaivata jo minua itseänikin. Eräät sikäläiset byrokraatit kohtelivat minua loukkaavalla tavalla, mutta ehkä he tekevät karmalleen muutenkin korjaamatonta vahinkoa rutiiniluontoisesti ja vastaavat siitä seuraavassa elämässään. Syntyvät uudelleen selkärangattomiksi mädänsyöjiksi, TE-toimiston virkailijoiksi tai ulosottomiehiksi.

Syksyllä täytän 60 vuotta ja olen siihen tyytyväinen. Vaikka pahantahtoisten poliitikkojen ja byrokraattien mukaan lukeudunkin "menetettyyn sukupolveen". Virkamiesten mielestä olen köyhä luuseri, mutta omasta mielestäni olen elämäni sankari. Saatan juhlia vuosipäivääni esimerkiksi polttamalla kynttilän, syömällä rommirusinajäätelön ja juomalla pienen pullollisen viinaa. Yksin. Ilman kieroonkasvaneiden psykopaatti-virkamiesten ja viekastelevien omanvoitonpyyntöisten poliitikkojen "apua", josta on ollut niin paljon vahinkoa.

Sanotaan että kympin hintainen korjausmies voi tehdä satasen vahingon, mutta kyllä korkeastipalkattu virkamies tai kansanedustaja voi saada yhteiskunnassa aikaan paljon pahempaa jälkeä.


Nostalgisesti kruisaillen pitkin Vähärauman ammattikorkeakoulumuistojen valtateitä?

Professorintien ja Tekniikantien risteyksen vaiheille oli ilmestynyt pystyyn tuetulle faneerilevylle SAMKin Vähärauman kampuksen vanha pohjapiirros. Siitä voinee SAMK:in entinen opiskelija löytää monia tuttuja kohtia. Sieltä löytyy mm. miniauditorioita, ruokala, pitkät käytävät, portaat kellarin veskiin ja väestönsuojaan. Tässä on siis vain pohjakerros eli ensimmäinen kerros. Remontin jälkeen rakennuksen pohjapiirros epäilemättä on erilainen ainakin tekniikan osalta.

Alla olevaa kuvaa klikkaamalla saa esiin isomman (törkeän kokoisen 200 kilotavua) osakuvan koulun keskeisistä osista joihin en lue alhaalle jäävää pienempää osaa jossa oli mm. Sammakon toimisto ja kemian labratiloja. Olihan tuokin kyllä kytketty rakennuksen päälaivaan toisen ja kolmannen kerroksen kautta.

Tekniikan puoli on kai peräisin 1960-luvun alusta. Enimmät tekniikan luokkahuoneet olivat "päälaivan" toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Liiketalous on myöhempää perua. Liiketalouden puolella "Vääntiön siipi" oli nimeltään A-siipi ja lännen puolella on B-siipi joissa molemmissa oli kaksi kerrosta. Tietääkseni siellä jossakin on jopa sauna.

Taisipa pohjapiirros jo olla hiukan kastunut, vaikka kuvaushetkellä olikin ollut pitkään varsin kuivaa enkä ollut havainnut mainittavampaa sadetta.

En oikein ymmärrä käsinkirjoitettua tekstiä LUOVUTETTU. Eivätkö molemmat osat ole Winnovalle luovutettuja? Tai ehkä tarkoitus on signaloida että tekniikan puoli on vielä urakoitsijan hallussa?


"Kauppa se on joka kannattaa, maanviljelys on onnessa!"

Maanviljelys on kokemukseni mukaan vaikuttanut olevan melkoista onnenkauppaa, ainakin ellei se tapahdu todella suuressa, jopa teollisessa mittakaavassa.

Elintarvikkeiden tai niiden raaka-aineiden tuotanto taloudellisten tukien varassa ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä, mutta kolikolla on aina myös kääntöpuoli. Kannattaako jättäytyä kokonaan ulkomaisen tuotannon varaan? Eikö paikallisen tuotannon ja kotimaisen työllisyyden ylläpito saa hiukan maksaakin? Entä jos yhteydet ulkomaille jostakin syystä katkeavat?

Oli maanviljelyksen kanssa miten tahansa, kauppa joka tapauksessa on rahalle arkaa puuhaa. Ainakin niin väitetään.

Karhukirppis, Vähärauma

Kyllä Vähäraumassakin osataan.

Korventiellä voimillaan mahtailevan karhuveistostaiteilijan kohdalla on jo jonkin aikaa pensasaitaan nojaillut klassinen miesten polkupyörä jonka kyltissä ilmoitetaan olevan kunnossa ja kustantavan 50€.

Keväällä tuossa oli muistaakseni myös rungollinen polkupyörä myynnissä hintaan 80€, ettei vaan ollut sama pyörä?

Portinpielen kyltissä tunkelijoita tosin irvistelevä koira uhkaa syömisellä ( TRESPASSERS WILL BE EATEN ), mutta ei kai se karhutaiteilija purematta niele jos tuonne pyrkii rehellisille fillarikaupoille.

Eiköhän tuo hurttakyltti kuitenkin ole aika pitkälti käsitettävissä hurtiksi huumoriksi. Tontilla on sentään näkösällä veistos jos toinenkin, joten kaiketi voi ajatella että isännän tyyli on melko ulospäinsuuntautuva ja poikkitaiteellinen?

Minäkin olen jalkamiehenä periaatteessa kumijalan tarpeessa, mutta en ota tuota pyörätarjousta mitenkään henkilökohtaisesti. Sitäpaitsi ei minulla ole tuollaisia pääomia pistää kulkuneuvoon. Putoaisiko hintapyyntö syksyllä jo kolmeenkymppiin?

Polkupyöriä ja muuta kalustoa voi löytää myös Karhukirppikseltä, jonka varjossa olevaa julkisivua ohessa yritän kuvata. Siellä on myös ruohonleikkureita ja auton peräkärry, ehkä lainattavissa? En ole tutustutunut lähemmin.

Ruohon leikkaamiseen suhtaudun melko nuivasti. Mielestäni ruohoa ajetaan liian paljon. Yleisesti ottaen täkäläinen ruohon katkomisen vimma on tarpeetonta. Jos haluaa kasveista eroon, niin myrkyttäköön ne. Jos ei halua kiusata kasveja, niin antaa niiden vaan olla omissa oloissaan.

Myrkyistä puheen ollen olen kotikemistinä oppinut että aivan tavallisten ja sellaisinaan suhteellisen vaarattomien kotitalouskemikaalien seos voi olla varsin myrkyllistä. Joka kodin siivouskaapista löytyvien ammoniakin ja valkaisuaineen natrium hypokloriitin seos (tai oikeastaan näistä kemiallisessa reaktiossa syntyvät yhdisteet, kloraamit kuten NH2Cl , NHCl2 , NCl3 ja "nitrocyl chloride" NOCl ) pitäisi olla melkoista myrkkyä. En voi suositella maistelemaan sellaista koktailia. Voi nimittäin jäädä kokeilijansa viimeiseksi drinkiksi.

Muovipommeja en ole vielä oppinut valmistamaan kotitalouskemikaaleista leffatyyliin. Sitäpaitsi sytyttimet pitäisi olla ensin. Pommi ilman sytytintä on kuin aurinkoinen kesän iltapäivä ilman aitan polulla askeltavaa kuumaa ja isotissistä emäntää.

Käden taidot epäilemättä ovat tärkeitä. Näistä lopuksi näytteenä lasten Vähärauman metsikköön rakentamat asetelmat nyrkinkokoisia maalattuja kiviä. Mitä nämä ovat tai mitä esittävät, sieniä vaiko jättiläiskokoisia leppäkerttuja? Vai olisivatko peräti abstraktisia teoksia? Monikäyttöisiä objekteja ne sikäli ovat että niitä voi näköjään asetella sekä maahan että kivelle.

Eikun juu hei, nyt keksin, ne maalatut kivet on varmaan munia, siis linnun tms. munivan eliön munia. Siinä on kaksi pesää joissa on kuoriutumattomia munia. En vaan uskalla mennä katsomaan mitä hirviöitä, hirmuliskoja tai dinosauruksia noista kivimunista kuoriutuu. Varmaan jotakin hirmuista. Täytyy olla!


Galleria