Edellinen | Seuraava |
Vilkas mielikuvitus on kuulemma ainoita köyhälle eli varattomalle henkilölle mahdollisia huvituksia. Näin huhtikuussa olen taloudellisesti köyhä, joskin toivossa rikas. Henkisestä köyhyydestä ei kuitenkaan tarvinne kärsiä. Keväällä on aika lähteä puhdistautumislennolle. On aika korjata asentoa, suoristaa selkäänsä, liipaista vetreästi liikenteeseen, tarttua tuumasta toimeen ja ottaa asiakseen.
Tyttöystävä on taaskin vaihtunut. Uusi Playboy-kalenterin pimu on nimeltään Miss April jonka nimi on esiintynyt useissa englanninkielisissä elokuvissa. Ilmeisen tunnettu ja suosittu naikkonen siis, kelpaa muillekin. Keväällä hormoonit nääs alkavat hyrrätä. En kuitenkaan ole mustasukkainen. Jos tyttöni ehkä onkin kiertopalkinnon maineessa, niin mitäpä tuosta. Olen avarakatseinen. Eihän ihmistä voi omistaa!
Kevään kunniaksi tein uudelle tytölleni puiset helmet jotka väritin vesiväreillä. Kuvauksessa täytyi hiukan temppuilla etteivät tissit kokonaan peity helmien taakse.
Kirkkaat värit ovat iloinen asia, mutta en voi väittää olevani mikään värien asiantuntija. Arvostan puhtaita värejä. En pyri sekoittelemaan vesivärien paletin värejä, kuin mikäkin taitelija, vaan pyrin pitämään ne mahdollisimman puhtaina. Tasaiseen lopputulokseen on silti vaikea päästä. Vaikka eipä se haittaa jos on hiukan virkistävää vaihtelua. Kirjavassa pinnassa on enemmän luonnetta.
Onhan flying tiger
puuhelmien materiaalissakin vaihtelua. Puun syyt kirjavoittavat helmien pintaa. Jotkut puupallurat ovat selvästi tummempaa puumateriaalia. Aivan pyöreitä nuo puuhelmet eivät ole. Ehkä ne on sorvattu puun ollessa märkää ja kuivuessa mittasuhteet ovat hiukan muuttuneet? Pinta ei ole aivan tasaista ja puun rakenne osittain näkyy vesivärin läpi.
Oikeastaan haluaisin nimenomaan korostaa puun pintarakennetta ja se olisi varmaankin petsillä tai petsilakalla mahdollista. Toistaiseksi on kuitenkin tyytyminen kympin pakkaukseen kirjakaupan vesivärejä. No mikä ettei, komeita värejähän ne ovat.
|
Petsien yhteydessä olen kohdannut sellaisen ilmiön että puussa olevat metalli-ionit voivat aiheuttaa petsattaessa yllättäviä värivaihteluita. En tiedä olisiko vastaava efekti vesiväreillä mahdollinen. Kuvittelisin että vesivärit ovat kemiallisesti melko "inerttejä".
Värien nimet lähtevät vesivärinapeista pois käytettäessä, joten tahdon täten merkitä ne ylös eli muistiin:
KROMINKELTAINEN | KADMIUMINKELTAINEN | POLTETTUSIENNA |
SINOBERINPUNAINEN | KARMIININPUNAINEN | VAALEANVIHREÄ |
ULTRAMARIININSININEN | PREUSSINSININEN | MUSTA |
Näiden värien täsmällinen mätsääminen esimerkiksi RGB-väreihin tuntuu aika toivottomalta tehtävältä. En ole edes täysin vakuuttunut siitä että kaikki näytöt esittäisivät kaikki värit samalla tavalla.
Vaikka voisihan noille etsiä vastineita HTML-värien joukosta. Ja piirto-ohjelman pipetillä varmaan saisi kuvan väristä edustavan näytteen. Vaikka en kylläkään ole mikään erityisen graafinen henkilö, enkä aio paljoakaan vaivautua ponnistelemaan tällä rintamalla. Olen enemmänkin sotaväsymyksen uuvuttama väririntamakarkuri joka vartoo raudoitettuna värisotapoliisin putkassa lähtöä värisotaoikeuteen ja sieltä suoraan värikuri(s)tushuoneeseen. Tai kenties saunan taakse niskalaukauksella teloitettavaksi, värikuulapistoolilla?
Hiukan pienemmistä maalatuista puuhelmistä voisi tehdä helmitaulun, kunhan keksisi sille ältsin fiksun rakenteen ja käyttötavan. Puiset grillipuikot voisivat sopia tangoiksi joita pitkin helmiä liikutellaan. Hmmm en tiedä voisiko helmitaulua käyttää polynomien jaollisuuden tutkimiseen?
Notta kevät.
Joo, matematiikka 4 kurssin uusintatenttiin aion ainakin osallistua, vaikka mukavan arvosanan 4 siitä jo sainkin. En suinkaan kuvittele voivani korottaa arvosanaa, mutta toinen välitentti meni niin pahoin poskelleen että haluan kohentaa käsitystä omasta itsestäni ja todeta käytännössä kokeessa että kyllä minä sentään jotakin osaan. En minä nyt sentään ihan huono halua olla. Tästä tulee tällä tietoa viimeinen mahdollisuus osallistua matematiikan tenttiin.
Muuten elämä on sitten vaan yhtä opinnäytetyön jyystämistä. Olen jäljessä aikataulusta, mutta mitäpä tuosta. Uusintatenttikin on mahdollinen vielä 12. päivä kesäkuuta, joten onhan tässä vielä aikaa. Riittää valmistua 15. päivä kesäkuuta mennessä. Opinnäytetyöllä uskon pääseväni vihdoin eroon SAMK:ista.
Aaah, kesällä koittaa vapaus!
Kaikki hienot asiat odottavat edelleen, käyköön kevään koitoksissa miten tahansa. Mitään ei ole menetetty. Kemia odottaa siellä ruusuisessa tulevaisuudessa minua. Diskreetti matematiikka ei karkaa pois. Atomit venaavat kärsivällisesti ja sähkömagneettinen säteily sinkoilee iloisesti edestakaisin, mutta sitähän tulee aina uutta, se ei lopu koskaan. Maxwellin yhtälöt eivät juokse pakoon. Herra Laplace vartoo transformaatioineen ja herra Fourier kuuluisine analyyseineen. Se on win-win. En mitenkään voi hävitä, tuli mitä tuli.
Huhtikuun kääntyessä loppupuolelleen ei voi säiden haltijaa erikoisesti kiitellä lämpimistä ilmoista. Vähärauman lammet ovat vielä enimmäkseen jääkerroksen peitossa. Kevät on silti kiistatta käsillä ja väistämättä toteutuva tulevaisuuden kuva.
Entiselle tulipalossa kärsineelle Omenahotellille ollaan vihdoin tekemässä jotakin Porin keskustassa. Esipurku on ollut kai käynnissä pari viikkoa. Rakennuksesta puretaan pois mm. asbestia jota lie käytetty lämpöeristeenä. Purkutyö aiheuttaa hiukan liikennejärjestelyjä lähistöllään. Tuo rakennus on ollut Porin kaupunkikuvassa aika merkittävä. Kuulemma siinä on joskus ollut Juhana Herttua -niminen hotelli. Rakennusvuosi lie 1955, mutta syksyllä sen paikalla pitäisi olla pelkkä kuoppa maassa.
Omenahotellin tulipalon jälkitilanteesta on hiukan kuvia jutussa #365. Katto korjattiin melko pikaisesti. Pitkään arpoivat mitä tuolle kerrostalolle oikein pitäisi tehdä. Välillä siinä oli muovit ympärillä ja aiottiin ryhtyä remonttiin. Lopulta kuitenkin arvioitiin että tulipalon vahingot ja vesivahingot olivat niin kattavat että rakennuksen remontointi ei kannata, vaan se puretaan pois.
Omenahotellin ylimmässä kerroksessa oli vapaamuurareitten tiloja ja tulipalon jälkeen mietittiin sellaistakin josko se ehkä olisi ollut jonkinlaisena syynä tai aiheena tulipalon syttymiselle, mutta ehkä sitten ei, koska siitä ei sen enempiä ole kuulunut. Että sellainen synnin pesä.
Omenahotelli on aivan Kauppahallin kyljessä, joka on peräti suojeltu rakennus, joten purkutöissä koetetaan noudattaa varovaisuutta ettei Kauppahalli kärsi. Kokonaan tuo entinen hotelli kuitenkin tuosta häippäisee. Otetaan kuvia nyt kun se vielä on mahdollista.
Kevään ensimmäisen luonnon kukkasen kuvasin 19.04.2018 Vähärauman kuntopolun aurinkoiselta kumpareeelta. Sieltä se taas ponnistautui karikkeen läpi ihmisten ilmoille. Jätin sen rauhaan vaikka aionkin kasvukaudella kerätä hiukan kasveja kokoelmaan. Minun pienimuotoinen keräilyharrasteeni ei tuhoa sademetsiä eikä muutenkaan vaaranna luonnon moninaisuutta.
Pikkulinnut lauleskelevat ahkerasti Tekunkorven vuokrakasarmin viereisessä metsikössä. Jokunen hyönteinenkin on jo tullut bongattua. Kyllä siitä kesä väkisinkin vielä tulee, vaikka syttyisi millaiset kylmät sodat idän ja lännen välille.
En ole erikoisempi luontoharrastaja, mutta olen sentään minäkin nähnyt jotakin. Talvella Tekniikantien yläpuolella lenteli illalla pieni pöllö. Onneksi se ei sentään syöksynyt sieltä puiden latvoista ja katulamppujen yläpuolelta komean ruotsalaisen kaninkarvalakkini kimppuun. Olen mielestäni nähnyt myös kotkan lentävän rauhallisesti lekotellen Tekniikantien yli lähes puiden latvoja hipoen, mutta asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan oliko se maakotka vaiko merikotka. Niin ja olenhan nähnyt myös lentäviä joutsenia ja kurkia.
Vähärauman lammen arkapersehaikaraa en ole vielä tänä vuonna nähnyt. Ehkä se tulee kohteliaisuusvisiitille sitten kun jäät ovat sulaneet lammesta? Jos sellainen toivoton pelkuri ja vaikea-asteisesta valokuvausfobiasta kärsivä siipiveikko edes uskaltaa ...
Matematiikan pyrinnöistäni en koskaan luovuta, vaan jatkan oppimista entistäkin päättäväisemmin. Satakunnan ammattikorkeakoulun matematiikka-moduuli saa nyt kuitenkin jäädä taakse.
Matte 4:n diffiksen toinen välitentti meni niin heikosti että päätin revanssihenkisesti osallistua uusintatenttiin heti ensimmäisessä tilaisuudessa 24.4.2018. En tosin usko pystyväni korottamaan arvosanaa, mutta halusin poistua SAMKista viimeisen tentin jälkeen pystypäin ja taakseni katsomatta kuin neukkukenraali uutisten mukaan poistui Afganistanista saatuaan siellä armeijoineen pahoin turpiinsa.
Tavoite tosin toteutui vain osittain. Uusintatentti meni paremmin, en hyytynyt vaikeuden edessä vaan työstin tehtäviä jotka hahmotin nopeasti, mutta harmittamaan jäi se että integrointitehtävässä lähdin aivan väärille raiteille osamurtohajotelmassa kun sinänsä fiksusti onnistuin jakamaan rationaalifunktion nimittäjän 4x2 - 3x - 1
onnistuneesti tekijöihin tyyliin a2 - b2 = (a + b)·(a - b)
. Olisi pitänyt ajoissa tajuta - ennenkuin paukut loppuvat - että kannattaisi ennemminkin etsiä toisen asteen yhtälön ax2 + bx + c = 0
juuria tunnettua kaavaa käyttäen ja selvittää tekijöihin jako sen kautta. Toisen asteen yhtälöllä on kaksi nollakohtaa.
Noh, se jäi kaivelemaan, mutta annan sen nyt vaan olla. Olen kuitenkin poistunut SAMKista viimeisen tentin jälkeen melko pystypäin ja itsekunnioitukseni säilyttäen. Vaikka sota AMK:ssa sinänsä onkin hävitty. Matematiikka jatkuu, tulkoon turma taikka tuisku.
|
Matkalla havaitsin pari minulle uutta kylttiä osoitteessa Rautatienpuistokatu 5 sijaitsevassa kookkaassa koulurakennuksessa, jossa vielä nykyisin toiminee Winnova. Winnovaa on ainakin ennen voinut luonnehtia aikuiskoulutuskeskukseksi.
Winnova kuitenkin luullakseni muuttaa tuosta syksyllä pois SAMK:in entisen Vähärauman kampuksen tiloihin, jos optimistisesti kuvitellaan että remontti täällä Vähäraumassa valmistuu siihen mennessä.
Teknillinen koulu on myös joskus toiminut noissa tiloissa, siis esim. teknikoiden koulutus. Uusia teknikoitahan ei ole enää tarvittu sitten 1990-luvun jälkeen koska koulutus loppui. Vai olikohan koulu silloin sota-aikaan tuossa sijaitessaan vielä nimeltään Porin Teollisuuskoulu? Olen kylläkin koettanut löytämieni lähteiden mukaan hiukan vetää yhteen insinöörikoulun historiaa ja juuria vanhan jutun #341 loppuosassa. Teknillinen opisto eli insinöörien koulutus Poriin tuli vasta 1960-luvulla uuden - ja epäilemättä aikoinaan ultramodernin näköisen - Vähärauman toimipisteen myötä.
Kyltin mukaan tässä Porin keskustan jykevässä rakennuksessa on tarjottu ammatillista koulutusta vuodesta 1933 alkaen. Vanhassa lähteessä siitä taidettiin käyttää nimitystä "ammattikoulujen talo". Ammattikoulut lienevät sitten nuoruuteni muuttuneet ammattiopistoiksi. Minunkin on täytynyt hakemukseen alentua merkkaamaan että olen käynyt "Suupohjan [seudun?] ammattiopistoa", vaikka sen nimi oikeasti oli silloin 1970-luvulla "Kurikan ammattikoulu" joka lukee todistuksessakin. Kyllä sitä joskus myös "Suupohjan seudun ammattikouluksi" mainittiin, muistaakseni P. Lintala joka sittemmin on patsastellut Seinäjoen Tangomarkkinoilla erotuomarina. Joo no ovathan ammattikoulut ... oho eikun ammattiopistot ... nykyisin 3-vuotisia kun ammattikoulu oli minun nuoruudessani vain 2-vuotinen, joten onhan nimeämisen muutokselle ainakin jotakin perusteita.
Tämän mittavan rakennuksen tulevaisuus saattaisi ehkä olla uuden kansainvälisen automaation ja robotiikan koulutuksen palveluksessa? Eräs paikallinen yritystaho nimittäin haaveilee varsin suurisuuntaisesti että Porissa voitaisiin nopeassa aikataulussa polkaista maasta jopa 5000:lle ulkomaiselle opiskelijalle automaation koulutusta. Kiinalaisille ja sen sellaisille. Siis herrajjumala, VIISI TUHATTA ja ihan tosta vaan! Alan vakiintuneet toimijat pitävät suunnitelmaa epärealistisena lähivuosina ihan noissa veretseisauttavissa voluumeissa.
Itsekin suhtaudun hankkeeseen kohtalaisen skeptisesti. Kyllä noihinkin vapautuviin tiloihin varmaan mahtuisi tuhottomasti opiskelijoita (varsinkin pieniä vinosilmäisiä kiinalaisia, heh-heh), mutta mutta. Mikä olisi sen koulutuksen laatu, pohjan kestävyys ja uskottavuus pitemmän päälle? Kaikkia voi huijata jonkin aikaa ja joitakin tyhmiä voi huijata pitemmänkin aikaa, mutta mutta, pää voi tulla vetäjän käteen ja surkea loppu vedättäjälle. Edes kaukana asuville ulkomaanpelleille ei pitäisi yrittää myydä sellaista tuotetta mitä täällä ei oikeasti pystytä kunniallisesti toimittamaan.
Eikö Kiinassa ja siellä kaukoidässä muka ole alan kilpailukykyistä koulutusta? Lukukausimaksut täällä lankeavat EU:n ulkopuolisille opiskelijoille, joten ei se heille ihan ilmaista olisi. Mistä sellaiset pätevät opettajat otettaisiin? Korkealentoinen suunnitelma, mutta tyhjästä ja pettävältä alustalta lie aika hankalaa ponnistaa jäntevästi niin satumaiseen lentoon. Sitäpaitsi en oikein jaksa uskoa ettäkö automaatio tarvitsisi erikoisen paljon työvoimaa. Eiköhän automaation perusidea ja todellinen tavoite ole jokin aivan muu kuin ihmisten erikoisen runsas työllistäminen.
Sodan aikaan tuossa on kyltin mukaan toiminut sotasairaala. Sisäänkäynneissä on jotakin bunkkerimaista muotoilua, mutta on tuossa kuitenkin isot ikkunat, jotka pienikin pommitus epäilemättä löisi säpäleiksi ihan kevyesti.
Epäilemättä tuossakin kiinteistössä moni on ehtinyt olla sekä onnellinen että onneton, kukin oman valintansa mukaan.
Satakunnan ammattikorkeakoulu toimii (hmmm, noh, toimii sikäli kuin toimii) nykyisin Porissa asemanaukiolla uudessa kiinteistössä jonka omistaja on ruåtsalainen HEMSÖ kuten ohessa oikealla kuvatusta rakennuksen seinään ruuvatusta kyltistä ilmenee.
Minä en mitenkään saata olla tuossa uudessa huijari-SAMK-rakennuksessa onnellinen.
SAMK:in asemanaukion kampus on selkäpiitä karmiva paikka, kuin kreivi Draculan linna. Se on vihamielinen byrokratian palatsi, virkamiesten sisäänlämpiävä paratiisi, opiskelijan helvetti, insinööriyden hautamuistomerkki.
Kuvaan nyt tähän kuitenkin jotakin "taidekäytävältä", erikoisen näköisen, joskin epäkäytännöllisen 3-ulotteisen taideteoksen. Siinä on riippusilta joka yhdistää kaksi eri tauluissa sijaitsevaa toisistaan radikaalisti poikkeavaa maisemaa.
Luullakseni näissä kyseisen artistin taideteoksissa on käytetty myös jätemateriaalia raaka-aineena, linja jota en välttämättä sympatiseeraa sileällä silmällä, emotionaalisen spektrin koko leveydeltä ja rennolla koneinsinöörivartalolla. Jätteistä ei minulle synny "warm and fuzzy feeling" (© Bruce Schneier), sellaista kuin hyvästä viskistä (ja joillekin harvoille hyvästä kryptografiasta). Ja valkoisena hohtava murrettu styrox on minulle taideteoksessa suoranainen kauhistus, kuin Jumalan teatterin ihmispaskan heitto katsojien silmille Jouko Turkan toimesta.
|
Tämän vähintäänkin 2-osaisen taulun hinnaksi lie merkitty 1200€. Se tulee seinästä huomattavasti ulos ja vaatii siis tilaa. Osataulut ovat kulmassa toisiinsa nähden. Ei ehkä kaikkein ongelmattomin mahdollinen jokaisen pikkukodin ja yksityisluonteisen lemmenpesän tmv. kutupaikan seinäkoriste.
Onhan siellä SAMK-taidekäytävän seinällä huomattavasti pienempiäkin ja helpompiakin tauluja, joten halvemmallakin pääsee niin halutessaan.
Että siitä vaan jos siltä tuntuu. Toivotan onnea valitsemallanne tiellä jos tuolle polulle astutte.
Toivottavasti kuulosti melkoisen uhkaavalta tuo "onnea valitsemallanne tiellä ..." (koska siis erinomaisen hyvää ONNEA te siellä todellakin tarvitsette roppakaupalla, tosi moukantuuria kottikärryittäin). Tyyliin kylmän viileästi ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana kuin sarjakuvassa näkemässäni kyltissä toivottoman autiomaan laidalla että "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää ..."
En ole mikään markkinapelle tai myyntimies. En mainosta.
No eipä silti. Kuvattu taulu on minun mukaani selvästi taidekäytävän paras. Onhan tuo värikäs teos ja tavallaan symboloi siirtymistä kuivasta palaneesta Helvetistä mehevästi kukkivaan Paratiisiin vaarallisen huteroa riippusiltaa myöten. Klassiseen tyyliin latinaksi per aspera ad astra
eli suomalaisittain sananmukaisesti "kolkkouksien läpi tähtiin" tai vapaammin "vaikeuksien kautta voittoon".
Sellaista elämä monasti on, ainakin nuorille. Monellekin opiskelijalle aivan koskettava asetelma henkilökohtaisen elämäntilanteen vuoksi. Elämän finaalissa tilanne toki sitten on jo toinen. Vaikkakin haluan 60. ikävuotta lähestyessäni nähdä itseni vielä ainakin henkisesti nuorena, vetreänä ja kehityskelpoisena. En kuole kiusallanikaan vielä pitkään aikaan.
Opiskelu on käytännössä julma köyhyysloukku, mutta tarjoaa virallinen opiskelu sentään joitakin uusia mahdollisuuksia elämän mielekkääseen jatkamiseen. Ehkä parempia kuin työttömyys, vaikka ei välttämättä. On myös huonoa koulutusta.
Suomessa uskotaan yleisesti kuin kallioon että suomalainen koulutus mukamas on kauttaaltaan erinomaisen hyvää. Henkilökohtaisten käytännön AMK-kokemusteni perusteella en välttämättä lähtisi tuollaista omalta osaltani allekirjoittamaan. On myös huonoa koulutusta. On myös pahantahtoisia henkilökunnan jäseniä jotka (virkavastuulla?) terrorisoivat opiskelijaa. Paremminkin sanoisin että suomalainen muka hyvä koulutus on paljolti vain myytti, urbaani legenda, kupla joka odottaa puhkeamistaan, pelkkä romahtamistaan vartova horjuva korttitalo.
Se hyvän kotimaisen koulutuksen utopistinen kupla voi puhjeta komeasti pamahtaen kun maassamme 10 vuoden kuluttua on miljoona työtöntä, kaikesta mahdollisesta koulutuksesta huolimatta. Ei siinä auta opetusministerin iloisesti hymyilevä pärstävärkki, eikä Arkadianmäen norsunluutorneista kantautuva poliittisten broilereiden ja tyrnevien karriääripoliitikkojen sekakuoron kova kaakatus ja korvia vihlova suuren työvoimapulan kauheuden parkuna, ei.
"Silta". Hmmmm. Niin, SAMKin kannalta tuossa voisi nähdä konkreettisemmankin porilaisen kytkennän. Tuo raihnainen riippusilta voisi symboloida Porinsiltaa jonka takana on Yliopistokeskus. Tosin Porinsilta ei kunnioitettavasta iästään huolimatta suinkaan ole raihnainen. Porilaisten siltojen kuvia on vanhassa jutussa #375. Tuo voisi kuitenkin edustaa sitä siltaa, jota myöten SAMKista on joillekin mahdollista siirtyä opiskelemaan joen yli mm. Tampereen Teknillisen Yliopiston Porin laitokselle eli "Puuvillaan". Yliopistokeskuksessa siellä entisen Porin Puuvillan tiloissa on tarjolla itse asiassa kolmen muunkin yliopiston edustus.
Olenpa kyllä itsekin pyrkinyt sinne "Puuvillaan" tulevaksi syksyksi. Pyrin molempiin paikallisiin vaihtoehtoihin eli yhteishaussa johtamisen & tietotekniikan linjalle ja myös kertaluontoisessa erillishaussa automaation & robotiikan koulutukseen. Kyseessä olisi siis diplomi-insinöörin tutkintoon johtava koulutus joka onnistuessaan antaisi kelpoisuuden tohtorikoulutukseen. Haluaisin hautakiveeni tekstin TRI joten tällaista täytyy yrittää. Ulosoton ja maksuhäiriön alaisena, varattomana ja vailla kulkuneuvoa sekä työpalkkaa luulen että ainoastaan paikallinen porilainen virallisen opiskelun vaihtoehto voisi onnistua tässä vaiheessa. Tiedän omasta kokemuksesta että uuden vuokra-asunnon saanti voi maksuhäiriöiselle olla melkoisen vaikeaa. Näihin jutskiin olen siis pyrkinyt vaikka en oikeasti lämpene sen paremmin johtamiselle kuin ihmisten lähettämiselle kilometritehtaalle.
Jos en tule valituksi, niin ei sitten. Voinhan minä opiskella muutenkin ei-virallisesti ja omatoimisesti ja jopa sydäntä lähempänä olevia tieteellis-teknillistä sielua aidosti henkevöittäviä aiheita. Tuo erillinen automaation DI-koulutus on erikoinen sikäli että se on lähinnä etäkoulutusta ja jos sitä ei kahdessa vuodessa selvitä Porin puitteissa, niin opinnot on vietävä loppuun Tampereen Hervannassa jossa se ei ole etäopiskelua. Porissa valmistuminen ei opintojen pitkittyessä onnistu ja siitä voisi varmaankin tulla minulle ongelma. Normaalisti DI-koulutukseen on aikaa virallisesti 2 ... 4 vuotta, mutta olen kuullut mainittavan pitempiäkin aikavälejä. Poliitikoille on tärkeää että opiskelijat valmistuvat mahdollisimman hätäseen ... tai sitten ehkä ei lainkaan? Opintopisteitä DI-opinnot sisältävät nimellisesti vain 120 mutta luulenpa että ne pisteet istuvat jonkin verran tiukemmassa kuin lepsussa AMK:ssa 240 op. Minulla on SAMKissa jo yli 300 op vaikka opinnäytetyön kaikki opintopisteet vielä puuttuvat. Edes opinnäytetyön aloittamista ei ole noteerattu vaikka sopimuksen mukaan päättötyö valmistuu lukukauden loppuun mennessä.
Jos olisi valinnan varaa, eli saisin kelpuutuksen kumpaankin, niin plokkaisin varmaankin sen johtamisen vaihtoehdon, kaikesta huolimatta. Näitähän ei voinut yhteishaun hakulomakkeilla priorisoida koska vain jatkuvalla pohjalla oleva johtaminen on yhteishaussa, kertaluontoisena vain nyt ja tämän kerran tarjottavalle automaatiolle & robotiikalle oli erillishaku. Oli siis eri hakulomakkeet. Mutta tosiaan ehkä joka kolmas hakija on ymmärtääkseni valittu (SAMK-porukasta tietääkseni vain noin yksi viidestä pyrkijästä ... tjaah vaikka onhan aloituspaikkoja nyt enemmän kun on myös automaatio erilliskoulutuksena) ja pitäisi ensin saada se insinöörin tutkinto 15.6. mennessä (jonka jälkeen SAMK vaipuu kesähorrokseen, vaikka TTY antaakin hiukan lisää armonaikaa) että voisi oikeasti päästä yliopistoon tulevana syksynä jos ehdollinen hyväksyminen nyt edes sattuu omalle kohdalle. Jos valmistuminen, tutkinto insinööri AMK
eli vaadittavan alemman korkeakoulututkinnon suorittaminen jää syksyyn, niin unohda ainakin tältä erää koko yliopisto. No mikäpä siinä, selviydyn joka tapauksessa.
Kai minä sen automaatiolinjankin pakon edessä hyväksyisin. Olisihan sekin onnistuessaan käypäinen menotiketti tohtorin opintoihin. En kuitenkaan usko että työnantajat erikoisemmin olisivat kiinostuneita kuusikymppisestä alan aiempaa työkokemusta omaamattomasta persoonastani. Joten ihan turha on yrittää minua syyllistää niistä miljoonasta suomalaisesta työttömästä jotka 10 vuoden kuluttua yrittävät ansaita elantonsa ilman todellista mahdollisuutta työhön jonka palkalla voisi elää.
Joten soromnoo, en tilaa sitä Kunnianarvoisan Herra Tohtorin hautakiveä ihan vielä, vaan jatkan sinnikkäästi opinnäytetyön ja TEKN/FIL TRI-hautakivestä haaveilun parissa. Täytän syksyllä vasta 60 vuotta, joten onhan minulla vielä rutkasti aikaa! Olen tuhoutumaton ja haavoittumaton. Tulen joka tapauksessa olemaan oman elämäni akateemikko niin kauan kuin aivokäyrässä vielä on jotakin säpinää ja sormet juoksevat vetreästi näppiksellä. Ehkä yliopistoon voisi ängetä vielä eläkeläisenäkin? Voisinhan naamioitua 30-vuotiaaksi narkomaani-hipiksi, totuttautua tupruttelemaan ilmeisen epäilyttävää piipunnysää ja ujuttautua sisään akatemiaan vaivihkaa väärennetyin henkkarein jos muu ei auta? Jos hiukan laihduttaisin ja kasvattaisin pitemmän parran ja ehkä värjäisin tukkani siniseksi sekä partani vasemmalta punaiseksi ja oikealta vihreäksi (niinkuin laivojen kulkuvalot) niin ehkä sellainen jekku onnistuisi? En ole vielä ihan kokonaan harmaa joten karvat täytyisi ensin valkaista, muuten väri ei tartu niihin.
|
Jos minulla sattuisi olemaan 1200 ecua "ylimääräistä" rahaa ...
... sekä käytettävissä avara huoneisto jossa runsaasti vapaata seinäpinta-alaa ...
... niin että huonekaluja ei ole pakko tunkea ihan seinän viereen, vaan ne voi sijoittaa hiukan kauemmas seinistä ...
... niin että tilaa vaativat taulut voi kiinnittää siten ettei satunnainen isotissinen vierailija ole vaarassa tarttua kiusallisesti kiinni niiden karheapintaisiin ulokkeisiin uudesta uhkeasta villapaidastaan tai villapuserostaan ...
... niin ehkäpä, ehkäpä. Jos lehmillä olisi siivet, ne voisivat lentää.
Jos siis olisin niin ylettömän rikas.
Markkinatalouden maailma, se on vallitsevaa todellisuutta. Kaikki on kaupan, paitsi onni, joka täytyy omata itse.
Lopuksi haluan kirota sitä ettei tämä yhteiskunta hyväksy kansalaisen elämää ilman telkkaria. Ennen eivät ynseät TV-lupatarkastajat halunneet uskoa etten omista TV:tä. TV-lupatarkastajista lopulta päästiin eroon, ihme kyllä, mutta tuliko rauha TV:ttömyyden rintamalle?
Ei tullut pysyvää rauhaa TV:tä omistamattomalle.
Nykyisin laajakaista-Internet-yhteyden ja siihen liittyvien TV-palveluiden tarjoajat haluavat pitää itsestäänselvyytenä sitä, että jos sällillä on kännykkä eli matkapuhelin ja laajakaistayhteys eli ilmeisesti siis omistaa myös jonkinlaisen käyttökelpoisen tietokoneen, niin kyllähän sillä nyt sentään telkkari täytyy olla! En vaan oikeasti omista sitä tarunhohtoista poliittisesti korrektin julkisen epäkorrektin aivopesun ja kansalaisten mediamanipuloinnin välinettä. En silti ole Jehovan todistaja. En vaan ole koskaan omistanut TV:tä. En vaan omista.
Mutta tekniikassa käyttökelpoinen matematiikka ja matematiikan omatoiminen opiskelu lohduttaa. Matematiikkaa ei pysty verottamaan. Matematiikkaa ei pysty ulosmittaamaan. Matematiikkaa ei pysty monopolisoimaan. Matematiikkaa ei pysty koskaan tuhoamaan. Pankki ei pysty perimään korkoa matematiikasta. Tarkoitan nimenomaan tekniikassa oleellista matematiikkaa, en varsinaista tieteellistä matematiikkaa, matematiikkaa tekniikan vuoksi, ei matematiikkaa vain sen itsensä vuoksi.
Matte voittaa markkinatalouden 6 - 0. Rökäletappio markkinataloudelle. Riemuvoitto teknilliselle matematiikalle.