Keväällä kaikki hullut lähtevät liikekannalle pitkän talven jälkeen

Edellinen Valikko

Vilkas mielikuvitus on kuulemma ainoita köyhälle eli varattomalle henkilölle mahdollisia huvituksia. Näin huhtikuussa olen taloudellisesti köyhä, joskin toivossa rikas. Henkisestä köyhyydestä ei kuitenkaan tarvinne kärsiä. Keväällä on aika lähteä puhdistautumislennolle. On aika korjata asentoa, suoristaa selkäänsä, liipaista vetreästi liikenteeseen, tarttua tuumasta toimeen ja ottaa asiakseen.

Tyttöystävä on taaskin vaihtunut. Uusi Playboy-kalenterin pimu on nimeltään Miss April jonka nimi on esiintynyt useissa englanninkielisissä elokuvissa. Ilmeisen tunnettu ja suosittu naikkonen siis, kelpaa muillekin. Keväällä hormoonit nääs alkavat hyrrätä. En kuitenkaan ole mustasukkainen. Jos tyttöni ehkä onkin kiertopalkinnon maineessa, niin mitäpä tuosta. Olen avarakatseinen. Eihän ihmistä voi omistaa!

Kevään kunniaksi tein uudelle tytölleni puiset helmet jotka väritin vesiväreillä. Kuvauksessa täytyi hiukan temppuilla etteivät tissit kokonaan peity helmien taakse.

Kirkkaat värit ovat iloinen asia, mutta en voi väittää olevani mikään värien asiantuntija. Arvostan puhtaita värejä. En pyri sekoittelemaan vesivärien paletin värejä, kuin mikäkin taitelija, vaan pyrin pitämään ne mahdollisimman puhtaina. Tasaiseen lopputulokseen on silti vaikea päästä. Vaikka eipä se haittaa jos on hiukan virkistävää vaihtelua. Kirjavassa pinnassa on enemmän luonnetta.

Onhan flying tiger puuhelmien materiaalissakin vaihtelua. Puun syyt kirjavoittavat helmien pintaa. Jotkut puupallurat ovat selvästi tummempaa puumateriaalia. Aivan pyöreitä nuo puuhelmet eivät ole. Ehkä ne on sorvattu puun ollessa märkää ja kuivuessa mittasuhteet ovat hiukan muuttuneet? Pinta ei ole aivan tasaista ja puun rakenne osittain näkyy vesivärin läpi.

Oikeastaan haluaisin nimenomaan korostaa puun pintarakennetta ja se olisi varmaankin petsillä tai petsilakalla mahdollista. Toistaiseksi on kuitenkin tyytyminen kympin pakkaukseen kirjakaupan vesivärejä. No mikä ettei, komeita värejähän ne ovat.

Petsien yhteydessä olen kohdannut sellaisen ilmiön että puussa olevat metalli-ionit voivat aiheuttaa petsattaessa yllättäviä värivaihteluita. En tiedä olisiko vastaava efekti vesiväreillä mahdollinen. Kuvittelisin että vesivärit ovat kemiallisesti melko "inerttejä".

Värien nimet lähtevät vesivärinapeista pois käytettäessä, joten tahdon täten merkitä ne ylös eli muistiin:

Wennström vesivärejä
KROMIN
KELTAINEN
KADMIUMIN
KELTAINEN
POLTETTU
SIENNA
SINOBERIN
PUNAINEN
KARMIININ
PUNAINEN
VAALEAN
VIHREÄ
ULTRAMARIININ
SININEN
PREUSSIN
SININEN
MUSTA

Näiden värien täsmällinen mätsääminen esimerkiksi RGB-väreihin tuntuu aika toivottomalta tehtävältä. En ole edes täysin vakuuttunut siitä että kaikki näytöt esittäisivät kaikki värit samalla tavalla.

Vaikka voisihan noille etsiä vastineita HTML-värien joukosta. Ja piirto-ohjelman pipetillä varmaan saisi kuvan väristä edustavan näytteen. Vaikka en kylläkään ole mikään erityisen graafinen henkilö, enkä aio paljoakaan vaivautua ponnistelemaan tällä rintamalla. Olen enemmänkin sotaväsymyksen uuvuttama väririntamakarkuri joka vartoo raudoitettuna värisotapoliisin putkassa lähtöä värisotaoikeuteen ja sieltä suoraan värikuri(s)tushuoneeseen. Tai kenties saunan taakse niskalaukauksella teloitettavaksi, värikuulapistoolilla?

Hiukan pienemmistä maalatuista puuhelmistä voisi tehdä helmitaulun, kunhan keksisi sille ältsin fiksun rakenteen ja käyttötavan. Puiset grillipuikot voisivat sopia tangoiksi joita pitkin helmiä liikutellaan. Hmmm en tiedä voisiko helmitaulua käyttää polynomien jaollisuuden tutkimiseen?

Notta kevät.

Joo, matematiikka 4 kurssin uusintatenttiin aion ainakin osallistua, vaikka mukavan arvosanan 4 siitä jo sainkin. En suinkaan kuvittele voivani korottaa arvosanaa, mutta toinen välitentti meni niin pahoin poskelleen että haluan kohentaa käsitystä omasta itsestäni ja todeta käytännössä kokeessa että kyllä minä sentään jotakin osaan. En minä nyt sentään ihan huono halua olla. Tästä tulee tällä tietoa viimeinen mahdollisuus osallistua matematiikan tenttiin.

Muuten elämä on sitten vaan yhtä opinnäytetyön jyystämistä. Olen jäljessä aikataulusta, mutta mitäpä tuosta. Uusintatenttikin on mahdollinen vielä 12. päivä kesäkuuta, joten onhan tässä vielä aikaa. Riittää valmistua 15. päivä kesäkuuta mennessä. Opinnäytetyöllä uskon pääseväni vihdoin eroon SAMK:ista.

Aaah, kesällä koittaa vapaus!

Kaikki hienot asiat odottavat edelleen, käyköön kevään koitoksissa miten tahansa. Mitään ei ole menetetty. Kemia odottaa siellä ruusuisessa tulevaisuudessa minua. Diskreetti matematiikka ei karkaa pois. Atomit venaavat kärsivällisesti ja sähkömagneettinen säteily sinkoilee iloisesti edestakaisin, mutta sitähän tulee aina uutta, se ei lopu koskaan. Maxwellin yhtälöt eivät juokse pakoon. Herra Laplace vartoo transformaatioineen ja herra Fourier kuuluisine analyyseineen. Se on win-win. En mitenkään voi hävitä, tuli mitä tuli.

Pettämättömät kevään merkit vedessä, maalla ja ilmassa

Huhtikuun kääntyessä loppupuolelleen ei voi säiden haltijaa erikoisesti kiitellä lämpimistä ilmoista. Vähärauman lammet ovat vielä enimmäkseen jääkerroksen peitossa. Kevät on silti kiistatta käsillä ja väistämättä toteutuva tulevaisuuden kuva.

Entiselle tulipalossa kärsineelle Omenahotellille ollaan vihdoin tekemässä jotakin Porin keskustassa. Esipurku on ollut kai käynnissä pari viikkoa. Rakennuksesta puretaan pois mm. asbestia jota lie käytetty lämpöeristeenä. Purkutyö aiheuttaa hiukan liikennejärjestelyjä lähistöllään. Tuo rakennus on ollut Porin kaupunkikuvassa aika merkittävä. Kuulemma siinä on joskus ollut Juhana Herttua -niminen hotelli. Rakennusvuosi lie 1955, mutta syksyllä sen paikalla pitäisi olla pelkkä kuoppa maassa.

Omenahotellin tulipalon jälkitilanteesta on hiukan kuvia jutussa #365. Katto korjattiin melko pikaisesti. Pitkään arpoivat mitä tuolle kerrostalolle oikein pitäisi tehdä. Välillä siinä oli muovit ympärillä ja aiottiin ryhtyä remonttiin. Lopulta kuitenkin arvioitiin että tulipalon vahingot ja vesivahingot olivat niin kattavat että rakennuksen remontointi ei kannata, vaan se puretaan pois.

Omenahotellin ylimmässä kerroksessa oli vapaamuurareitten tiloja ja tulipalon jälkeen mietittiin sellaistakin josko se ehkä olisi ollut jonkinlaisena syynä tai aiheena tulipalon syttymiselle, mutta ehkä sitten ei, koska siitä ei sen enempiä ole kuulunut. Että sellainen synnin pesä.

Omenahotelli on aivan Kauppahallin kyljessä, joka on peräti suojeltu rakennus, joten purkutöissä koetetaan noudattaa varovaisuutta ettei Kauppahalli kärsi. Kokonaan tuo entinen hotelli kuitenkin tuosta häippäisee. Otetaan kuvia nyt kun se vielä on mahdollista.

Kevään ensimmäisen luonnon kukkasen kuvasin 19.04.2018 Vähärauman kuntopolun aurinkoiselta kumpareeelta. Sieltä se taas ponnistautui karikkeen läpi ihmisten ilmoille. Jätin sen rauhaan vaikka aionkin kasvukaudella kerätä hiukan kasveja kokoelmaan. Minun pienimuotoinen keräilyharrasteeni ei tuhoa sademetsiä eikä muutenkaan vaaranna luonnon moninaisuutta.

Pikkulinnut lauleskelevat ahkerasti Tekunkorven vuokrakasarmin viereisessä metsikössä. Jokunen hyönteinenkin on jo tullut bongattua. Kyllä siitä kesä väkisinkin vielä tulee, vaikka syttyisi millaiset kylmät sodat idän ja lännen välille.

En ole erikoisempi luontoharrastaja, mutta olen sentään minäkin nähnyt jotakin. Talvella Tekniikantien yläpuolella lenteli illalla pieni pöllö. Onneksi se ei sentään syöksynyt sieltä puiden latvoista ja katulamppujen yläpuolelta komean ruotsalaisen kaninkarvalakkini kimppuun. Olen mielestäni nähnyt myös kotkan lentävän rauhallisesti lekotellen Tekniikantien yli lähes puiden latvoja hipoen, mutta asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan oliko se maakotka vaiko merikotka. Niin ja olenhan nähnyt myös lentäviä joutsenia ja kurkia.

Vähärauman lammen arkapersehaikaraa en ole vielä tänä vuonna nähnyt. Ehkä se tulee kohteliaisuusvisiitille sitten kun jäät ovat sulaneet lammesta? Jos sellainen toivoton pelkuri ja vaikea-asteisesta valokuvausfobiasta kärsivä siipiveikko edes uskaltaa ...


Galleria