Faktat ovat tärkeitä, mutta mitäs kun faktat muuttuvat

Edellinen Seuraava

Jutun otsikon keksiminen on monasti aivan täyttä kärsimystä ja sielua piinaavaa Helvettiä. Tässä olen tavoitellut kuuluisaa tiedemiestä apinoiden jotakin ylevää lausepartta, jotakin salakavalan fiksua ikuista totuutta. Näin kirjoittaja voi kohentaa itsetuntoaan ja saada itsensä näyttämään paremmalta ja viisaammalta kuin onkaan. Tausta on sellainen että tieteellinen teoria täytyisi perustua havainnoille, faktoille, mutta faktatpa eivät yllättäen olekaan vakioita, vaan ne muuttuvat ajan kuluessa. Kyseinen fysikaalinen tiedemies arvosti faktojen asemesta teorian kauneutta, koska faktat vaihtelevat, mutta kauneus pysyy. Kaunis teoria on kaunis vielä huomennakin, mutta havainnot ja kokeet ovat voineet muuttaa faktat erilaisiksi.

Joo, enpä tiedä miten kaunista tästä tulee. Tarkoitus on vaan yksinkertaisesti luumuilla tietsikan näppiksellä niin ettei tarvitse aivan heti ryhdistäytyä ja syventyä elementtimenetelmän kiemuroihin. Haa, jokunen Porin kaupunginkirjaston poistokirja on kertynyt hyllyyn. Ilmeisesti näitä Laitoskirjaston leimalla varustettuja kirjoja on poistettu Satakunnan Keskussairaalasta. Niissä voisi olla riittävästi jutun juurta.

Vuoden 1918 tapahtumat olisivat sinänsä ajankohtaisia, koska niistä on kulunut pyöreä vuosisata, mutta eivät ne minua oikein puhuttele. Etelä-pohjalaista elämänmenoa ne sisällissodan / vapaussodan / itsenäisyyssodan - tai mitä nimeä haluaakin käyttää - tapahtumat eivät minusta juurikaan hääläyttäneet. Agraarikulttuurin kannalta pikkujuttu. Helsingin hullujen herrojen ja narrien koheltelua.

Meidän perheestä ei tietääkseni ole osallistuttu Talvisotaan, mutta isän 4 vuotta vanhempi veli Väinö kuoli Jatkosodan alkuvaiheissa sodan jälkeisessä uudessa rajanvedossa Venäjän puolelle jääneessä Kiteen Kangaskylässä, kuten olen Peräseinäjoen Kihniänkylästä jutustellut vuonna 2014 jutussa #285. Väinö-sedän viimeisistä päivistä ja niistä tuntemuksista mitä sota peräseinäjokisiin miehiin jätti voinee saada jonkinlaisen käsityksen eri sivuston vanhoista jutuista 15.04.2011 ja 17.04.2011.

Jatkosota loppui siten meidän perheen osalta aika lyhyeen. Sikäli ei toistaiseksi erikoisemmin kiinnosta seurata etelä-pohjalaisten vaiheita Jatkosodassa. Kirjakirpusta löytyi kuitenkin kirjanen 15:nnen divisioonan vaiheista. Jos joskus enempi haluan Jatkosodan vaiheisiin perehtyä, niin teen sen varmaankin porilaisia puhuttelevan Hersalon satakuntalaisen divisioonan eli 15 D jälkiä seuraillen. Porilaiset ovat sotineet ansiokkaasti Suomen Sodassa 1808-09 ja miksei muutenkin. Eteläpohjalainen 19. divisioona olisi tavallaan kodikkaampi, mutta siitäpä ei nyt ole kirjaa käytettävissä ja de facto vaikutan jo olevani ainakin puoleksi porilainen.

Asenteeni Jatkosotaan on kylläkin sellainen että se hyökkäyssota oli periaatteessa turha. Setäni Väinö kuoli turhaan siellä idässä lähes 77 vuotta sitten. Suur-Suomi ei ollut realistinen tavoite. Suomen ei olisi pitänyt lähteä sotimaan Neuvostoliittoa vastaan Saksan rinnalla, vaan suostua NL:n kohtuullisiin vaatimuksiin ja säilyttää rauha.

Kun kuuntelee uutisia siitä miten hanakka Suomi on kärjistämään välejä Venäjän suuntaan, ei voi kuin päätellä että olemme ehkä menossa uuteen sotaan. Yritetäänkö sitä Suur-Suomea uudelleen?

Rangaistusmentaliteetista harvoin on ollut hyviä seuraamuksia. Uhraammeko kiltisti kotimaamme sotatantereeksi Saksan neljännen valtakunnan eli EU:n puolesta? Eivätkö venäläiset muka jo ole kyllin ärsyyntyneitä? Eikö meidän pienenä maana kannattaisi pysyttäytyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella! Emme voi olla maailmanpoliisi ja maailmanpoliisin pikku apulainenkin voi saada turpiinsa aika pahoin, kävi isoisten keskinäisessä nokkapokassa ja suurvaltojen nyrkkihippasilla kummin päin tahansa. Ei se meitä auta vaikka NATO voittaisi Venäjän jos se samalla tietää sitä että Suomi tuhoutuu sodassa.

Mailmanhistoria on sotien historiaa. Ilmeisesti sotiminen sitten on elämän tarkoitus. Laitoskirjastossakin alkaa kuitenkin toisen maailmansodan harrastajien rivit olla jo hiukkasen harventuneet. Niistä toisen maailmansodan alkuajoista on jo kulunut liki 80 vuotta. Onkohan jo koittanut sopiva aika alkaa uusi kapina?

Joku viisas on vetänyt yhteen että historia opettaa lopulta vain sen, ettei historia opeta mitään. Historian opetukset on helppo unohtaa ja lietsoa uutta Jatkosotaa Venäjää vastaan. Minä en siihen osallistu. En taida 59-vuotiaana enää olla aivan ensimmäisenä palvelukseen kutsuttavaa reservin suojajoukkoa (vaikka voisin vielä hyvinkin katkoa puukolla tappelijoiden akillesjänteitä pöydän alta), mutta voin urhoollisesti ja intomiellä sotia vain ja ainoastaan NATOa ja EU:ta vastaan. En sodi Venäjää vastaan. Veli-Venäjän kanssa meidän suomalaisten kannattaa pysyä hyvissä väleissä, oman etumme vuoksi.

Maantieteelliset faktat nyt kuitenkaan eivät ihan helposti muutu. Venäjä on ja Venäjä pysyy. Ystävät lähellä ja viholliset jossakin kauempana, esimerkiksi Britanniassa.

Nauttikaamme vähäraumalainen keittolounas hintaan 5,90€

Porin Vähärauman kaupunginosan paikallisia ruokailu- ja muitakin nautiskelumahdollisuuksia esittelevät jutut jäivät hiukan kesken. Olen kirjoittanut näistä ainakin jutussa #402 viime vuonna. Yritänpä siis jatkaa siitä mihin jäin, sillä paikkoja on vielä muutama lähemmin tutustumatta.

Globalismi saa haistaa huilun, mutta lokaali on hyvää ja kaunista. Pienen ihmisen on ajateltava lokaalisti ja myös toimittava lokaalisti.

Ullan Pakari sijaitsee hiukan syrjässä tavalliselta kauppareissun kulku-uraltani, mutta kyllä se sinänsä on helppo havaita, oma lippu ja kaikki. Tämä näyttää ensin päällisin puolin kahvilalta ja leimomolta, mutta hiukan ahtaalta vaikuttavan julkisivun takaa löytyy yllättävästi ruokailutilaa.

Ullan Pakari vaikutti suhteellisen suositulta ja viihtyisältä ruokailupaikalta siinä puolenpäivän aikaan. Lounas taisi olla klo 15 saakka. Keittolounasta voinee luonnehtia kevyehköksi - joskin maittavaksi - ruokailuvaihtoehdoksi.

Rakennus taitaa olla pohjaltaan aika vanha, vaikka kuoret ovat uudet. Hiukan sokkeloisen tuntuinen, kuin TYKS:in U-sairaala, turkulainen käärmeenpesä. Sisätiloissa vanhoja puurakenteita ja vanhaa esineistöä ei ole erikoisemmin piiloteltu, vaan ne ovat paremminkin näyttelytavaraa.

Ovathan sisätilat siistit ja kalusteet uudet, mutta siellä näkyy myös mm. puhtaaksi harjattua vanhaa tiiliseinää, maalista pois harjattu vanha peiliovi ja ikivanha kassakone.

Siellä on esillä myös iso puinen nelikahvainen koverrettu ruuhi, kuin lapsen kuljettamiseen sopivat paarit kahdelle kantajalle. Ehkä se jotenkin liittyy leiväntekoon, olisiko siinä tehty leipätaikinaa? Perheen käyttöön ehkä turhan isot taikinankuljetuspaarit, mutta ovat ehkä olleet pienessä leipomossa käyttökelpoiset.

Keittolounas koostui maanantaina lihakeitosta, juomasta, leivästä sekä kahvista. Satakuntalaisittain leipä on "kakko" joka nimitys saattaa aiheuttaa ulkopaikkakuntalaisessa sekalaisia tuntemuksia. Kakko, mikä se on? Kun ei kai se sentään voine olla "kakka" niin tarkoittaako se kakkua kahvin kanssa? No eipä tarkoita, kakko on leipää, ymmärtääkseni vaaleahkoa ja melko pehmeää, rakenteeltaan kuohkeaa ja helposti syötävää. Sitä saanee mäyssyttää niin paljon kuin sielu halajaa. Leipomossa tuoretta leipää kyllä piisaa.

No kyllähän se syntisen suussa sulaa, joten eipä valittamista. Erikoismaininnan ansaitsee mahtava keittolusikka. Enpä muista ennen nähneeni tavallisessa lusikassa noin paksua vartta.

Että kyllä Vähäraumalla ruokien ja juomien puolesta pärjäilee, kunhan löytyy kylliksi pätäkkää plakkarista ja henkilö on muutenkin kouliintunut käsittelemään rahaa.

Muita vielä vierailemattomia vähäraumalaisia paikkoja ovat ainakin Korpraalintiellä oleva ruokapaikka Länsihovi, se grillikioski tmv. ja sitten kaljapaikka Vähäraumantien varrella. Kaljapaikan terasseineen voisi ainakin säästää hiukan lämpimämmille ilmoille jolloin viileä olut maittaa paremmin.

Ilimanvaehto se vasta tekkööt immeisellen eetwarttia, silleen suattaesivatten viäräleuka-savolaeset tyrnevät piällysmiähet ja herrat tirehtöerit hyvinnii sannoo?

Vähäraumassa on myös meneillään aivan merkittävästi rakennustoimintaa, jota kuvaan seuraavaksi.

Länsi-Porin yläasteen ja lukion katolla tehdään edelleen töitä. Tuleeko siitä uusi Iisakin kirkko? Sieltä on katteen alta paljastunut merkittäviä tummia trötöjä, jotka aihetta sen syvällisemmin tuntematta arvelen ilmanvaihdon osiksi. Olisiko noissa peräti nykyisin niin trendikästä poistoilman lämmön talteenottoa?

Remonttityöt jatkuvat myös entisellä SAMK:in Vähärauman kampuksella. Ei kai vain siitäkin tule Iisakin kirkko?

Entiselle koululle on pihaan ilmestynyt mm. kaksi kerrosta parakkeja, mutta enemmän mielenkiintoa herättivät oheiset kookkaat Chiller-ilmanvaihtokoneikot. Arvattavasti niillä on jotakin tekemistä lämmönvaihdon kanssa.

Ilmanvaihto on periaatteessa vallan mielenkiintoinen aihe. Ilmanvaihdon merkitys on suuri kiinteistön energiatalouden kannalta.

Hyvällä lämpöeristyksellä talon lämpöhäviöt saadaan sinänsä pienenemään, mutta ilmaa täytyy esim. asuinrakennuksessa silti aina vaihtaa ja siihen liittyy energianäkökohtia.

Valmiit ilmanvaihtolaitteet minua eivät sinänsä erikoisemmin kiehdo. Enemmänkin haluaisin hyvää oppia alan periatteista ja varsinainen haave ja unelmien täyttymys olisi varmaan mahdollisuus suunnitella omia laitteita. Kyllä kai ilmanvaihtolaitteitakin voisi mallintaa omalla ohjelmalla ja tutkia kokonaisuuden toimintaa.

Olen jo pitemmän ajan käyttänyt eräänlaisena yöpöytänä ohessa kuvattua koulun kirjastosta poistettua kirjaa, mutta eihän se oppi sieltä imeydy aivoihin pelkästään sillä että opus sijaitsee nukkuessa lähellä päätä.

Juu, mutta ei minusta tällä tietoa kuitenkaan ole tulossa ilmanvaihdon asiantuntijaa, vaan täytyy vaan tyytyä raatamaan sen aikomani koulun päättötyön parissa. On siinäkin kyllä osittain kyseessä lämmön siirtyminen, mutta ainoastaan johtumalla. Ilman ja muiden fluidien liike on toistaiseksi minulle liian vaikea aihe kolmiulotteisen vektorianalyysin ja elementtimenetelmän kannalta, mutta toivon mukaan siihen suuntaan vielä joskus etenen. Vektoreissa on voimaa.

Hydrodynamiikka olisi kiehtova, mutta tässä vaiheessa turhan vaativa aihe käsitellä FEM:in avulla. Johtuva lämpö on sikäli helpompaa että lämpö ei voi pyöriä johtuessaan tavallisessa isotrooppisessa aineessa jonka ominaisuudet ovat kaikissa suunnissa samoja.

Ilma voi pyöriä esimerkiksi putkessa kulkiessaan, mutta johtuva lämpö etenee suoraan, gradientin mukaisesti. Vektorianalyysin kannalta voi sanoa että johtuvalla lämmöllä ei ole roottoria. Gradienttia lämpötila-skalaarikentän derivoinnissa piisaa ja divergenssiäkin voi integroitaessa kertyä rutkasti, mutta roottorin arvo on nolla.

Ajattelisin että elementtimenetelmää voisi soveltaa lähinnä kolmeen aiheeseen ...

  1. yksinkertaisten kattotuolien laskentaa omalla ohjelmalla oleellisesti siltä pohjalta jonka elementtimenetelmän perusteiden kurssi sauva- ja palkkirakenteiden, tasoristikoiden ja tasokehien, käsittelyyn tarjosi
  2. sekä lämmön siirtymisen FEM-mallintamista lähdekirjan mukaan, niin että voi todeta että oma ohjelmakoodi tuottaa samat tulokset kuin mitä kirjan muutamassa vaativammassa laskentaesimerkissä on esitetty, eli oman ohjelman toiminnot ovat ilmeisesti siltä osin kondiksessa ja homma ns. hanskassa.
  3. Aineen liikkeen sujuva käsittely elementtimenetelmällä on tulevaisuuden tavoite, mutta ei ehdi mukaan koulun päättötyöhön.

Koulu ei varmaankaan arvioi pyrintöjäni korkealle. No, samapa tuo. Minä puolestani en arvosta mitätöntä peukalonpyörittelyä, turhaa opetusvirkamiesten byrokratiaa ja typerää napinpainamis-muka-insinööriyttä joka jää vaille käytännön merkitystä. Luulenpa että Satakunnan ammattikorkeakoulu on viimeisen 10 - 20 vuoden aikana laiminlyönyt yhteiskunnallista tehtäväänsä aika rankasti. Toiminnan huonosta koordinaatiosta ja yleisestä lepsuilusta on muodostunut paikallinen standardi, maakunnan tapa. Se kostautuu koko maakunnan työelämään. Satakunta on selvästi taantunut, kokonaisuutena homma ei pelitä, työn mahdollisuudet ja osaajat eivät kohtaa.

Elementtimenetelmän syvällisempi ymmärtäminen ja sen soveltaminen esimerkiksi lämmön johtumiseen on joka tapauksessa tekniikassa erittäin tärkeä aihe. Sen täytyy välttämättä sisältyä oppimisen pyrintöihini. Haluan olla tekemisissä vain tärkeiden asioiden kanssa.

Oppiminen tulee jatkumaan tärkeiden aiheiden parissa ja niitä kyllä piisaa. Virallinen opiskelu on varmaankin aika ongelmallista ja voi olla että sitä ei voi jatkaa, mutta oikeasti oppiminen jatkuu kunnes elämä loppuu. Tavanomaiseen työuraan on enää turha pyrkiä tässä maailmassa jossa mukamas vallitsee ankara työvoimapula, mutta todellisuudessa tarjolla on vain kilometritehdas ja leipäjono. Jos jossakin hulvattoman kalliissa Helsingissä on pulaa työntekijöistä matalapalkka-aloilla niin se on kai vain helsinkiläisten oma paikallinen ongelma. Turha sen vuoksi on muita kiusata. Kalliin elämän oloissa toimeentulo matalapalkka-alalla on sula mahdottomuus.

Minä uskon ohjelmalliseen laskennalliseen fysikaaliseen mallintamiseen ajatuksen kanssa, enkä mihinkään automaatioon. Automaatio lisää eriarvoisuutta. Automaatio tekee rikkaista kapitalisteista entistäkin rikkaampia ja köyhästä kansasta entistäkin köyhempää. Automaatio vetää leivän pois kansalaisten nälkäisestä suusta. Automaatio on epäeettistä ja epädemokraattista koska tavallisten ihmisten toimeentulomahdollisuudet viedään pois ja heidän ammattitaitonsa mitätöidään. Työttöminä he sitten ovat pelkkiä virkamiesten harjoittaman epäasiallisen pottuilun, nöyryytyksen ja kyykytyksen kohteita.

Mallintamisen osaaminen on kansan syvien rivien ihka omaa osaamista, tärkeä tuotannontekijä jonka köyhäkin kansa aidosti voi omistaa, todellista henkistä pääomaa ja omaisuutta joka ei tee ihmisistä työttömiä, eikä siirrä toimeentuloa kansan tavoittamattomiin, vaan auttaa luomaan uusia mahdollisuuksia, oikeasti parempaa huomista, muillekin kuin hopealusikka suussaan ja kultainen Rolex-kello ranteessaan syntyneille.

Teen koulun opinnäytetyön omalle toiminimelleni jonka perustin syksyllä aivan pelkästään tätä varten. Muut yritykset eivät vaikuta työpanoksestani kiinnostuneilta, eikä koulun suunnalta ole tukea tarjolla. Ilman hyväksyttyä opinnäytetyötä työllistymissuunnitelman edellyttämä tutkinto ei kuitenkaan onnistu ja opinnäytetyö täytyy tehdä nimenomaan jollekin yritykselle. Oma toiminimi on jokin yritys, sitä koulu ei sentään pysty kiistämään.

Ehkä koulu ei siltikään lopulta hyväksy opinnäytetyötäni, mutta tässä hullussa ristiriitojen maailmassa roolini tutkinto-opiskelijana nyt vaan on valmistella päättötyötä tämän lukukauden loppuun saakka eli toukokuu mukaanlukien koska siitä vielä pitäisi tulla opintotuki. En tee työtä koulua varten, vaan itselleni. Huijari-SAMK:in ei tarvitse hyötyä siitä yhtään mitään ja pystyn kyllä varmistamaan ettei hyödykään. Sen jälkeen tie jatkuu muualla, tutkinnon kanssa tai ilman sitä, soromnoo. Enhän olisi tavallisen insinöörin titteliin muutenkaan tyytyväinen, joten tuskin jäisin sen puutetta itkeskelemään. Haluan olla oman elämäni akateemikko ja siihen en tarvitse mitään koulun papereita.

Ajattelin tehdä päättötyötä teen voimalla. Yritin ostaa vähäraumalaisesta thai-ravintolasta mahdollisimman tavallista teetä, siellä kun on myös pieni kauppa nurkkauksessa, mutta en tiedä osuivatko ostokset aivan kohdalleen. Juomajauheen käyttöohjeet vaikuttivat noin yhtäkkiä katsellen hiukan puutteellisilta, oudolla murteella kirjoitetuilta. Näillä eväillä joka tapauksessa opinnäytetyön homma etenee. Eikös ginseng-teessä pitäisi olla hurjasti energiaa? En oikein ollut varma mitä ostin, mutta ostinpa kuitenkin. Akka tieltä kääntyköhön!

Kaupunginkirjastoakaan en aio kokonaan unohtaa. Vaihtohyllyn osalta vedän kuitenkin jatkossa mielenosoituksellisen kovaa fundamentalistista linjaa Kirjakirpusta ostettujen ja siis jo valmiiksi kokonaan 100%:isesti kirjastolle maksettujen poistokirjojen osalta. Näitä kun pakkaavat siirtelemähän vaihtohyllystä takaasin Kirjakirppuun, perkules.



Perustieto ; Akateemisen tietosanakirja

Ai rupinen pienahitsi sentään, täytyy kiireesti korjata tuo ylläoleva hirween kauhee kasvitieteellinen kämmi!

Haluan profiloitua kasvitieteellisesti valistuneena oman elämäni akateemikkona, joka aikoo kesällä jopa keräillä kasveja omin käsin kokoelmaan, joten hätärinä eli hätätyönä korjaan täten ylläolevan kauhistuttavan kasvitieteellisen väärinkäsityksen mitä nöyrimmin ja palvelualtteimmin.

Juomajauheiden tuoteselosteet

Vaikka ei kylläkään taida Vähärauman metsiköstä löytyä kesälläkään sen paremmin inkivääriä kuin ginsengiäkään. Että sikäli sekaannuksen vaara on olematon.

Ajattelin hajamielissäni ostavani ginseng-teetä koska en sieltä thai-ravintolasta löytänyt tavallista teetä.

Tuo yo. kuvassa keskellä näkyvän tavallisen Lipton-teepakkauksen ostin varmuuden vuoksi myöhemmin Vähärauman R-kioskista, jossa rehvasteltiin että aikovat joskus lähiaikoina ruveta peräti tarjoilemaan siellä paikan päällä asiakkaille kuumaa teetä juomana. Kuumaa kahvia sieltä kyllä saa jo nykyisinkin.

Akateemisen tietosanakirja opastaa auliisti ja esittää selvästi että inkivääri ei ole sama kuin ginseng.

Juurien kuvia on jauheiden pakkauksissa, mutta tässä on siis kuitenkin kyseessä inkiväärijuoma. Bruttomääräistä vahinkoa ei silti tapahtunut. Juoma mikä juoma. Juoma on aina hintansa väärtti, kuten ALKO opettaa.

Aivan hyvä juoma ainakin tuo GINGEN Instant Ginger with Honey jota olen ehtinyt kokeilla. Aika ärhäkän makuinen. Luulenpa että se voisi tehdä hyvää kipeälle kurkulle. Voi hyvin kuvitella että siinä on jotakin huumetta, ainakin leikisti? Kyllä tuolla selityksellä ainakin piirikunnallisten peruutuskilipaalujen doping-testaajat saisi hämättyä jos käry käy.

Tämä sepustus on sikälikin paikallaan että näiden inkiväärijuomajauheiden maahantuoja on peräti paikallinen porilainen An Thai Suomi Lounas, josta ko. tuotteet ostin ruokailtuani ilmaiseksi täysinäisen 10 ruokailukerran kupongin turvin. Kuten oheisesta tuoteselosteen pienestä präntistä ilmenee. Hyvä Pori! Vähärauma GO GO!

Eräs brittiläinen pikajuoksija väitti doping-testissä efedriinistä kärähdettyään että hänen nauttimassaan ginseng-teessä olisi ollut efedriiniä, mutta on poika tainnut saada kilpaurheilussa kielletyt piristeensä aivan muualta ja tuskinpa vaan vahingossa. Se pikajuoksijan hätävale taisi kuitenkin aluksi mennä doping-testaajille ihan täydestä, sälli meinasi päästä kuin koira veräjästä? Efedriiniä ei ginseng-teessä kuulemma ole, paitsi jos on erikseen pilleri lisätty.

Mutta voi jumppahuiti! Eikun perkules justihin joo. Muistelen kuulleeni lausuttavan äärimmäisen vakuuttavalla kokemuksen syvällä rintaäänellä että efedriini on täysin keinotekoinen synteettinen aine jota valmistetaan laboratoriossa ja jota ei luonnossa ole, mutta tarkistuksen jälkeen täytynee tarkistaa kantaansa. Palaamme vielä asiaan.

Akateemisen tietosanakirjan mukaan efedriiniä on Ephedra-suvun kasveissa kuten oheinen kahdesta osasta koostettu otos todistaa. Kun haluan vakaasti olla oman elämäni akateemikko niin minun on sopeuduttava tähänkin faktojen muutokseen. Tämä nyt vaan on muuttuvien faktojen maailma, minkäs tuolle tekee.


Venäjänkielinen Pietarilainen nukketeatteriesitys "Lahja äidille"
Porin keskustassa sunnuntaina 6.5.2018 eli viikkoa ennen äitienpäivää


Galleria