Edellinen | Seuraava |
Silläkin uhalla että jutun otsikko kuulostaa Paavo Väyrysen uudelta kirjalta. On tullut vähintäänkin väli-tilinpäätöksen aika mitä tulee AMK-insinöörin opintoihin. On tullut miehen aika karistaa törkyiset SAMK-pölyt pois patiineilta, nousta seisomaan nähdäkseen miten pitkä hän oikein on, poistua paikalta pystypäin ja taakseen katsomatta kuin neuvostoliittolainen kenraali Afganistanista naapurimaan uutisen mukaan teki. Tämä vuosikausia kestänyt AMK-hulluus saa vähitellen luvan loppua.
Sattuneesta syystä olen viime päivinä tullut käyneeksi läpi viiden vuoden AMK-opintojen opintosuoritusotetta. Ensin täytyi oppia käyttämään SoleOPSia kunnolla, siirtelemään rivejä, hyväksymään HOPS-ehdotuksia ja tulostamaan opintosuoritusote PDF-tiedostoon. Varmaankin oli jo korkea aika tähän oppimiseen, koska SoleOPS jää pian pois käytöstä ja korvautuu uudella järjestelmällä. Toivottavasti ehdin valmistua ennen tätä järjestelmän vaihdosta. Toivottavasti vanha SoleOPS on vielä luettavissa toukokuussakin vaikka muutokset eivät enää onnistu, esim. kesäkursseille täytyy ilmoittautua jo huhtikuun alussa.
Uusimman tiedon mukaan urhoollinen SoleOPS-seikkailuni ei valitettavasti riitä, vaan täytyy vielä hankkia virallinen opintosuoritusote jossa on koulun leima ja allekirjoitus, sekä lähettää se sähköpostissa. Täytyy siis ilmeisesti vierailla vielä kerran kampustoimistossa ja koettaa skannata sieltä saatu paperi pdf-muotoiseksi tiedostoksi jonka voisi ympätä sähköpostin liitteeksi.
(Myöhempänä huomautuksena: Itse asiassa kampustoimisto näppärästi skannasi sen virallisen opintosuoritusotteen yhteen pdf-muotoiseen tiedostoon ja lähetti sen minulle ystävällisesti sähköpostin liitteenä, joten ei tarvinnut pelehtiä kirjaston skannerin kanssa. Vaikeinta tässä offensiivissa minulle oli kampustoimiston oven avaaminen, se kun osoittautuikin lähemmässä tarkastelussa olevan liukuovi.)
Tavoite on ollut laskea numeerisesti arvosteltujen oppiaineiden opintopisteillä painotettu keskiarvo. Laskin sen ensin aivan päin Helvettiä. Onneksi opiskelijavalinta@tut.fi opasti ystävällisesti oikealle polulle. Tuo opintopisteillä painotettu keskiarvo kannattaisi kyllä opetella ja laskea valmiiksi ennenkuin surffailee yhteisvalinnan sivuille (opintopolku.fi), sillä lomakkeen ohjeistus ei siihen riitä.
Pienenä lisänä oheiseen ohjeeseen huomauttaisin että kaikki nollaa suuremmat arvosanat sinänsä ovat hyväksyttyjä. "Hyväksytyllä" tarkoitetaan ohjeessa kurssia joka on arvioitu nimenomaan kirjaimella H, siis pelkästään "H niinkuin hyväksytty" ilman numeroarvosanaa.
Yhteishaussa olevaan hakemukseen onnistuin itse korjaamaan koomiselta vaikuttavan painotetun keskiarvon oikeaksi, mutta erillishaussa olevaan hakemukseen en päässyt kiinni linkillä joka opintopolun postissa oli. Noh, minkäs tekee.
Ehkä suoritan ennen kesää AMK-tutkinnon, ehkä en. Ehkä pääsen syksyllä opiskelemaan yliopistoon, ehkä en. Yhteisvalinta yliopistoihin on parhaillaan meneillään. Mutta jos en suorita sitä tutkintoa insinööri AMK
kesäkuun loppuun mennessä, niin haaveet yliopisto-opinnoista voi aivan varmasti toistaiseksi haudata. Noh, soromnoo, elämä ja opiskelu jatkuu silti. En menehdy vaikka en erikoisemmin menestyisikään. Olen jo haavoittumaton ja immuuni takaiskuille. Jotakin vaan tarttee yrittää kun töihin ei enää pääse ja eläkekin on monien monituisten vuosien päässä.
Katsotaanpa mitä kissa on raahannut sisään viiden opintovuoden aikana SAMK:in kone- ja tuotantotekniikan aikuisopiskelijalle. Haluan tehdä tilit selviksi mennen kanssa ja jatkaa tulevaisuuteen kaikesta turhasta painolastista vapaana miehenä, jättää AMK-insinööriopinnot taakseni kuin karhu paskansa.
On hyviä muistoja ja sitten on joitakin ei-niinkään-hyviä muistoja. Esitän SoleOPS-tietoja tässä jonkin verran tiivistetyssä muodossa, sillä esimerkiksi toteutusten tunnukset eivät taida olla erikoisen kiinnostavia tietoja. No näitä kuvia on käsitelty, mutta esitetyt tiedot ovat silti todellisia. Kaikki "fotoshoppaus" ei ole todellisuuden vääristelyä.
Astukaamme pystypäin muistojen bulevardille. En tiedä josko aika on ihan vielä ehtinyt kullata ihan kaikkia muistoja.
Meillä oli aluksi jonkinlainen kone- ja tuotantotekniikan runko henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa (HOPS). Kursseille ilmoittautuminen sujui hiukan vaihtelevasti. Ryhmän lukujärjestys antoi jonkinlaista osviittaa mihin on ilmoittautuminen ja milloin. Joillekin kursseille ei vaan pystynyt ilmoittautumaan. Solessa pystyi sitten katselemaan erilaisia opintojaksoselosteita ja halutessaan ilmoittautumaan kursseille joita yleisessä HOPSissa ja ryhmän lukujärjestyksessä ei ollut.
Siispä otetaan ensinnä tarkastelun alle PERUSOPINNOT. Aivan aluksi meillä ryhmällä AME13SP oli syksyllä 2013 mm. tietotekniikan perusteita. Haatajan oppitunnit taisivat olla Vähärauman kampuksen tekniikan puolen kolmannessa kerroksessa sijainneessa tietokoneluokassa. Toisena vuonna kolmas kerros olikin jo pois meidän käytöstämme, joten jälkikäteen ajatellen siihen liittyy nostalgiaa tihkuvia muistoja.
Opiskelutaidot olivat perusjuttuja, mm. Office-paketin ohjelmien käyttöä ja yleistä tutustumista koulun tietojärjestelmään. Silloin ei vielä voinut ladata verkosta MikkiSoftan Office-ohjelmistoa omalle koneelle, vaan harjoituksia piti jyystää koulun koneella. Eihän ne niin kovin ihmeellisiä tehtäviä olleet, mutta tunnilla samanaikainen tekeminen ja kuunteleminen tuntui melkoisen hankalalta.
Asiantuntijaviestintä tuli suoritettua keväällä 2014. Tunteja pidettiin jossakin miniauditorioista, mutta lopulliset esitykset olivat jossakin tavallisessa luokassa. Oma suullinen esitykseni on jäänyt sikäli mieleen että ylitin aikarajan kolminkertaisesti, mutta en silti päässyt itse asiaan. Esitykseni käsitteli aurinkoenergiaa, sinänsä innostava ja mielenkiintoinen aihe, mutta aikaraja oli 15 minuuttia ja esityksen täytyisi kaiketi päätyä johonkin lopputulokseen. Opettaja näytti siltä että hän olisi halunnut murhata minut tai heittää ulos luokasta, mutta hyväksytty merkintä sentään syntyi.
Johtaminen ja projektitoiminta meillä on käsitelty omituisessa järjestyksessä. Peruskurssi oli vasta keväällä 2016. Tätä ennen meillä oli jo ollut mahdollisuus suorittaa alan syventävä oppijakso verkko-opintoina. Johtamisen ja yritystalouden moduulin - vai mikäköhän sen tarkka nimi olikaan - voi kyllä suorittaa myöhemminkin lähiopintoina, noihin samoihin aikoihin kuin Johtamisen ja projektitoiminnan peruskurssin keväällä 2016. Minä tosin sain sen suoritettua jo alkuperäisessä aikataulussa netissä, mutta osallistuin myös niihin lähiopetuksena toteutettuihin uusintakursseihin kaima Rosenqvistin johdolla koska ryhmän lukujärjestyksessä ei oikein muutakaan ollut. Uusia opintopisteitä en tietenkään siitä saanut vaikka tenttiinkin osallistuin. En kylläkään oikein diggaa aihetta, mutta halusin olla hengessä mukana.
Aikuisryhmämme koulutuksen järjestelyt epäilemättä antavat aihetta kritiikkiin. SAMK:issa henkilökunta on kaikki kaikessa, opiskelijat vähemmän tärkeitä ja monien opettajien mielestä me aikuisopiskelijat olemme sellaista paaria-luokkaa jota ei oikeastaan saisi olla ollenkaan. Syyttävä sormeni kohdistuu tiimivastaava Santaseen. Jos on tiimivastaava, niin olkoot vastuussa koko tiimistä. Minusta hänelle kuuluu virkavastuu työtehtäviensä hoidosta. Kyse ei ole hänen yksityisasioistaan, vaan julkisesti rahoitetun oppilaitoksen toiminnasta.
Pakollisen tutkimusviestinnän sain vaivoin suoritettua vuoden 2017 lopulla erään nuorisoryhmän mukana. Tiimivastaava halusi alunperin sallia tutkimusviestintään osallistumisen vain niille joille hän halusi sallia opinnäytetyön tekemisen. Minun osalleni ei tällaista onnea sattunut. Opinnäytetyön sopimuksen sain tänä talvena aikaiseksi vain sillä tavalla että perustin oman toiminimen siksi yritykseksi jolle teen sen koulun päättötyön. Ilman sitä tutkinnon suorittaminen on mahdotonta. Piti vaan vaihtaa opettajatutoria siinä välissä. Sain sen vaikutelman että tiimivastaava Santasen tarkoitus on estää tutkinnon suorittaminen.
Työelämän ja tekniikan ruotsi sujui rattoisasti kevätlukukaudella 2015 kun olin saanut opiskelija-asunnon Porista ja pystyin osallistumaan lähiopetukseen. Olen aina pitänyt ruotsin kielestä sen jälkeen kuin sain Ulla Suomiselta eli Hirveltä siitä ehdot keskikoulun toisella luokalla Jalasjärvellä.
TT-englanti 1 kuului syyslukukaudelle 2014 jolloin minut oli häädetty raumalaisesta vuokra-asunnosta ja rankaistu ulosotolla. Uhrin opiskelu ammattikorkeakoulussa ei ole ulosottomiehelle mikään hidaste. Verenimijät eivät kunnioita työllistymissuunnitelmaa. En pystynyt osallistumaan lähiopetukseen ja tentteihin syyslukukaudella 2014. Niinpä TT-enkku 1 täytyi tenttiä uusintatentissä myöhemmin kun olin päässyt Poriin. Uusi opettaja ei kuitenkaan hyväksynyt sinänsä hyväksyttävää tenttitulosta, vaan vaati minua lisäksi osallistumaan vastaavaan nuorisoryhmän lähiopetukseen ja sen tentteihin. Se oli mielestäni kohtuuton vaatimus, puukon kiertämistä haavassa, verenpaineeni nousi ennennäkemättömiin korkeuksiin.
En edes pidä englannista, hullujen tappajajenkkien kielestä. Sain lopulta tuon ekan työlämäenkun suoritettua pitämällä jonkinlaisen suullisen esityksen englanniksi. Pitkin hampain. Anteeksipyyntöäkin minulta vaadittiin suuttumiseni johdosta, mutta linjani on vakaa "God forgives, but I don't". En pyydä anteeksi, enkä anna anteeksi. Minusta Pyhän Vihan täytyy olla ihmisen perusoikeus tässä yhä mielettömämmäksi käyvässä maailmassa.
Toinen työelämäenkku sujui huomattavasti vähemmän verenpainetta nostattavassa tunnelmassa, työelämäsaksasta netissä pidetyn kurssin perusteella tutun opettajan johdolla. Pidin lopuksi mini-auditoriossa englanniksi suullisen ja PowerPoint -kuvitetun esityksen sekstantista ja tähtitieteellisen navigoinnin perusteista. Esityksen piti käsitellä jotakin teknistä laitetta ja minusta sekstantti on tekninen laite. Oleellista tietenkin oli että esitys oli englantia ja mielellään ymmärrettävää sellaista. Tekniset yksityiskohdat eivät ratkaisse. Valitettavasti hoono enklanti on käytännössä se vallitseva maailmankieli. Esperanto olisi parempi, neutraali ja kulttuurista riippumaton, yhtä outo kaikille tasapuolisesti.
Tekniikan luonnontieteellinen maailmankuva, varsin mahtipontinen otsikko. Ettäkö ihan maailmankuvaa opetettiin? Jotenkin maailmankuvan mainitseminen tässä yhteydessä nostattaa minulta niskakarvat pystyyn kuin murisevalla rakkikoiralla. Oikeasti tämä oli matematiikan ja fysiikan perusteita ja hiukan teknistä kemiaa mausteeksi.
Luullakseni enemmänkin liiketalouden puolella vaikuttaneen J. Oljakan Majaniemen vihkojen mukaan pitämissä matikan tunneissa ei mielestäni sinänsä ollut mitään isompaa vikaa. Matematiikkaan varattu tuntimäärä oli kuitenkin aika vähäinen, joten monelle lie jäänyt näistä opinnoista puolivillainen tärkeän asian hätäisen läpijuoksemisen tunnelma. Esimerkiksi diffiksessä ei ehditty käsitellä raja-arvoja ja jatkuvuutta lainkaan, vaan se hypättiin kylmästi yli. Täytyyhän näitä hiukan omatoimisestikin koettaa ratkoa laskuharjoituksin, pelkkä luennointi ei riitä. Joten kyllähän laskuharjoitteluunkin piti varata hiukan aikaa. No juu matematiikka ei ole ihan helppo aihe käsitellä kunnolla. Helppoa ja mukavaa "kuninkaantietä" aitoon matematiikan ymmärrykseen ei edelleenkään ole olemassa. Eikä se kaikkia insinööriopiskelijoita niin kovasti inspiroisi vaikka käsiteltäisiin miten hyvin.
Fysiikan opinnot sujuivat melko kevyesti. Erikoisen kevyt oli "Lämpötekniikka ja värähtelyt" joka kuitattiin portfoliolla, sekalaisia aiheeseen liittyviä kirjoitelmia ja laskelmia sisältävällä tekstillä, ilman lähiopetusta ja tenttiä. Mekaniikassa oli lähiopintoja, mutta myös Hill-luentoina läpikäyty osuus, jota pyrin kuvaamaan paikan päällä. Analyysiä insinöörifysiikan perusteissa ei käytännössä juurikaan esiinny, vaikka kyllähän sille käyttöä olisi.
Sähkömagnetismin oppituntien Huhtalan uutta kokeilevaa tyyliä paheksun sikäli, että minusta on outoa jos ensin on luento uudesta asiasta, sitten käydään kahvilla ja heti sen jälkeen on tentti samasta aiheesta. Missä vaiheessa työn alle otettu uusi asia tuossa muka omaksutaan ja sisäistetään?
No juu, minulle henkilökohtaisesti sähkömagnetismi (sähköstatiikkaa, magnetismia, ei sähködynamiikkaa) oli aika helppo vanha aihe, koska olin lueskellut sitä mm. Kihniäkylässä eristettynä ja Satakunnasta karkoitettuna vailla omaa kulkuneuvoa ollessani syyslukukaudella 2014 vanhojen yliopiston fysiikan oppikirjojen mukaan. Vuosien varrella olen nimittäin tullut rohmunneeksi haltuuni useita jenkkien yliopiston fysiikan kirjoja eri lähteistä. Jenkit ovat niin saakelin tyhmää porukkaa että heille yliopistonkin oppikirjat on pakko kirjoittaa erityisen selkeästi, joten ne ovat helppolukuisia kirjoja. Eihän ne raukat ymmärtäisi muuten.
Fysiikan laboraatioihin voi osallistua vasta hyväksytyn ensiapukurssin ja työturvallisuuden kurssin suorituksen jälkeen. Eh, minusta hiukan hupaisaa varmuuden maksimointia.
Hektinen tunnelma ja päälle painava kiire oli kiusallista mm. laboraatioissa. En ymmärrä miksi opintojen pitäisi olla epätoivoista asian läpijuoksemista, niska limassa, kieli vyön alla ja pää kolmantena jalkana. Insinöörifysiikka jätti kokonaisuutena lattean vaikutelman, kuin kinnas kädessä olisi sanottu päivää. Tärkeä aihe sinänsä, mutta mutta.
Kemia on ollut suosikkini nuoresta pitäen. Tekniikan kemia on kuitenkin pelkkä torso. Teoriatunteja pidettiin Hill-luokassa vaikka niitä ei lähetetty nettiin, vaan olivat lähiopetusta. Hiukan yleistä teoriaa, reaktioyhtälöiden käpistelyä, savukaasulaskuja ja sen sellaista. Koneinsinöörin ei ilmeisesti uskota oikeasti tarvitsevan kemiaa. Olihan meillä kyllä kemian labrojakin, vaikka näitä ei HOPS:issa erikseen näy. Komeat tislauslaitteet siellä kemian laboratoriossa. Niillähän olisi voinut haastaa vaikka ALKOn.
Opettajatar oli oikein komea ja pätevän tuntuinen, täydet pisteet hänelle. Valitettavasti koulussa käsillä oli saneerauksen ajat ja hän sai lopputilin muutamien muiden joukossa. Kokemuksesta tiedän että ensimmäinen erottaminen pitkän työsuhteen päätteeksi voi tuntua loukkaavalta, tekemiseen sitoutumisen, oman persoonan, työpanoksen ja ammattitaidon vähättelyltä. Kyllähän opiskelija sen opetuksessakin huomaa kun oppilaitosta saneerataan.
Teknisen kemian käytännöllisiä oppeja on mm. se että sähkökemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisia metalleja ei pitäisi rakenteissa yhdistää kosteissa oloissa ja raudoitusteräs ei ruostu betonin sisällä koska siellä vallitsee pH-arvo jossa sellainen kemiallinen reaktio ei tapahdu.
No sitten perusopintojen jälkeen oikein AMMATTIOPINNOT. Näitä kylläkin oli ajallisesti osittain päällekkäin perusopintojen kanssa.
Metallioppi oli minulle täysin käsittämätöntä hepreaa. En ymmärrä millä lihaksilla olen muka siitä ansainnut tuon korkeimman arvosanan 5. Oli dislokaatioita ja ties mitä. Lasse Nurmi se oli kova poika kirjoittamaan liitutaululle omien muistiinpanojensa mukaan. Eri otsikoiden täsmällinen numerointi oli tärkeää. Oli hänellä kyllä jokin kalvokin olanyliheittimelle. Vanhan liiton miehiä. Hän jäi pian tämän jälkeen eläkkeelle.
Materiaalit käsiteltiin kirjoittamalla itse yhteenvetoja kirjojen tekstistä eri aiheista. Minulla taisi olla aiheena keraamit koska se ei jostakin syystä muille kelvannut. Koen silti itseni myös kovaksi metallimieheksi.
Teknillinen piirustus oli jälkikäteen muistellen melko kevyt sukellus aiheeseen. AutoCADia hiukan käytettiin. 3D-mallintamista opeteltiin SolidWorks -ohjelmalla. Taisi näitä tunteja olla CAD-centerissäkin, verstastilojen lähellä, mutta myös siellä tekniikan kolmannen kerroksen tarunhohtoisessa tietokoneluokassa. Tässä opissa ei sinänsä ollut vikaa, mutta se oli kuitenkin vain alan alkeita, joita täytyy opetella itse soveltamaan käytäntöön karulla luonnonmenetelmällä, eli tikanpojan on lähdettävä pesästä lentoon omin voimin.
Statiikka ja dynamiikka on jaettu peräti kolmeen osaan: A, B ja C. A-osa oli perinteistä statiikkaa. B-osa oli differentiaaliyhtälöiden alkeita Majaniemen vihkosen mukaan. C-osa oli kai sitten dynamiikkaa, vaikka en muista siitä paljon mitään, muuta kuin että joitakin tunteja pidettiin liiketalouden puolella tietokoneluokassa, A-siivessä joka erkani kirjaston kohdalta. Vaeltelimme ensin pitkin koulun käytäviä etsien sopivaa luokkaa. Karri Kiven mukaan sekin oli dynamiikkaa, koska olimme nimenomaan liikkeessä etsiessämme sopivaa luokkaa.
Statiikassa oli surullisenkuuluisa pakollinen palkkitehtävä jossa ei sallittu virheitä. Olikohan siitä kolme vaiko neljä tenttimahdollisuutta? Minä tosin sain sen hyväksytyksi jo ensi yrityksellä, mutta halusin olla hengessä mukana myöhemminkin. Siitä taisi olla myös joku Hill-luento netissä ja kuvasin sitä paikan päällä Hill-luokassa, mutta en nyt löydä noitakuviaa. (Laulussakin loilotetaan että "... kuinka rakastinkaan sinuaa ... katselemaan noitakuviaa ...") (mutta haa, löysinpäs sen #254 myöhemmin)
Sinänsä koneinsinöörille ältsin tärkeän Lujuusopin arvosana 1 eli alhaisin hyväksytty sojottaa tuolla kuin kipeä peukalo keskellä kämmentä. En ole koskaan osallistunut yhdellekään lujuusopin luennolle. Ainoa lujuusopin tentti johon pystyin osallistumaan oli ryhmätentti josta kaikki osalllistujat voivat saada korkeintaan tuon ykkösen vaikka ryhmän yhteiset vastaukset olisivat olleet miten virheettömiä ja erinomaisia tahansa. Huutavaa vääryyttä? Noh, se ryhmätentti oli oikeastaan aivan mukava kokemus.
Sähkötekniikkaa ja tietotekniikkaa tietoverkkoineen on ollut vain hiukan nimeksi. Elektroniikka-asentajan opintolinjalla ammattikoulussa käytiin läpi sähkötekniikkaa paljon perusteellisemmin 1970-luvulla.
Meikäläistä paatunutta ohjelmistosuunnittelijaa lyhyt ohjelmoinnin perusteet ei paljon liikuta ja olisin varmaan saanut sen hyväksiluetuksikin erikoisammattitutkinnon ja työkokemuksen perusteella, mutta halusin osallistua kurssille koska aihe periaatteessa kiinnostaa.
Kurssit Hydrauliikka ja pneumatiikka sekä Energiatekniikka olen suorittanut myöhemmin nuorisoryhmässä koska en pystynyt osallistumaan lähiopetukseen kun ne olivat oman ryhmän lukkarissa ja näitä ei voinut uusintatentillä suorittaa. Meidän ryhmän alkuperäinen Energiatekniikka oli peräti seminaarimuotoinen, joten sitä ei koskaan voinut suorittaa tenttimällä.
Erittäin kepoisesti käsiteltyihin aiheisiin luen ainakin seuraavat: Konstruktiosuunnittelu, Tuotekehitysprosessi sekä Laatu ja koneturvallisuus.
Tietokoneavusteisen suunnittelun valinnaiselle kurssille olen kylläkin osallistunut aivan normaalisti ja myös palauttanut harjoitustyön, mutta enpä vaan ole saanut siitä suoritusmerkintää. Ei ole enää edes merkintää että olisin ilmoittautunut ko. kurssille, vaikka olen. Näitä tunteja käytännössä piti joku tiimivastaava Santasen kaveri, sikäli kuin vaivautui ilmaantumaan paikalle. Ehkä hänelläkin oli Santasen tapaan jotakin minua vastaan? Osallistuin kaikille pidetyille tunneille ja yritin osallistua joillekin sellaisillekin joita ei sitten yllättäen pidettykään.
Yleisradiossa tuntuu olevan vallalla sellainen uskomus että jos ihminen on tyhmä, niin ainakin hän on musikaalinen. Jos ei mistään muusta mitään ymmärrä, niin sitten musiikista. Hmmm, teknisissä kuvioissa sanotaan että hän joka osaa, hän tekee ja hän joka ei osaa, hän opettaa. Eeeh, enpä tiedä josko se ihan noinkaan on. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä että hyvä insinööri ei välttämättä ole hyvä opettaja, ja kääntäen. Tätä ei kuitenkaan pidä tulkita niin ettäkö huono opettaja välttämättä olisi hyvä insinööri tai ettäkö huono insinööri olisi automaagisesti hyvä opettaja.
Elementtimenetelmän perusteet ja Konedynamiikka olivat periaatteessa aivan hyviä kursseja, mutta lyhyenläntiä kuten kaikkikin ammattikorkeakoulun kurssit tuppaavat olemaan. Tuota Konedynamiikkaa mieluummin nimittäisin värähtelymekaniikan perusteiksi, koska kovin ihmeellisiä koneita siinä ei käsitelty. Siinä käytettiin jonkin verran MathCad-ohjelmaa differentiaaliyhtälöiden ratkaisuun. Elementtimenetelmän perusteissa aluksi hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaa matriisioperaatioissa, laskettiin yksinkertaisia kehä- ja ristikkorakenteita, palkkien ja sauvojen ryhmiä, mutta minusta JavaScript ja tavallinen selain olisi ollut aivan hyvä vaihtoehto omatarveohjelmointina. Kuvittelin että kurssin loppuosassa olisi ollut mahdollisuus tutustua alan kelpo ohjelmointiympäristöön, mutta se olikin tavanomaista SolidWorks-pelleilyä, jonka en katso edistävän aitoa asian ymmärrystä. Kurssi alkoi lupaavasti K. Kiven luennoin, mutta lässähti loppua kohti.
VAPAASTI VALITTAVAT OPINNOT sisältävät mm. meidän johtamisen, yritystoiminnan ja yritystalouden moduulimme jota meidän ryhmällemme tarjottiin ensinnä jo kevätlukukaudella 2015. Vastaava peruskurssi oli omituisesti ryhmän ohjelmassa vasta tämän jälkeen.
Tämä aiheuttikin jonkin verran sekaannusta. Eri opettajilla oli erilainen näkemys siitä onko peruskurssikin kuitattu sillä suoritetuksi jos on jo aiemmin suorittanut - vieläpä ryhmän lukujärjestyksen mukaisesti - vastaavan syventävän oppijakson verkossa. Minulle tämä ei sinänsä ollut mikään iso juttu, en vetänyt hernettä nenään, enkä muitakaan vihanneksia hengitysteiden tukkeeksi, mutta pisti vaan hiukkasen ihmetyttämään montako erilaista linjaa AMK:lla voi samanaikaisesti olla.
|
Ryhmälle AME13SP alunperin keväällä 2015 tarjotut verkko-opinnot aiheista Organisaation johtaminen ja Yritystoiminnan johtaminen olivat käytännössä paljolti pitkien englanninkielisten Wikipedian melkoisen teoreettisten artikkeleiden kääntämistä suomeksi. Motivaatioteoriaa, persoonallisuusteoriaa ja sen sellaista. Niitä väitetään tieteeksi, vaikka kovan fysikaalis-teknillisen sivistyksen omaavan lie niitä vaikea sellaiseksi mieltää. Siitä olisi oikeastaan pitänyt saada kielenkääntäjän diplomi. Paljolti siinä oikeasti mitattiin englanninkielen taitoa. Minulle se tyyli menetteli, mutta joillekin muille ei. Myöhemmin lähiopetuksena vuonna 2016 tarjotut vastaavan nimiset opinnot olivat sisällöltään hyvin erilaisia.
Johdatus insinöörimatematiikkaan eli JIM oli aivan ensimmäinen kurssi jolla oli mahdollista ansaita opintopisteitä. Heti kouluun valinnan jälkeen tuli kotiin kirjeessä oppimateriaali joka oli melko mukavaa. Onhan hyvä että asiaan kiinnitetään huomiota. Tällä vapaaehtoisella lyhyehköllä kurssilla pidettiin joitakin luentoja tekniikan auditoriossa. Me aikuisopiskelijat emme tosin päässeet mukaan aivan alusta lähtien. Taisipa siinä olla tenttikin, mutta ei tullut varsinaista arvosanaa.
Valinnaisia kielikursseja olen tullut jonkin verran suorittaneeksi. Nämä olivat melkein kaikki liiketalouden puolella. Katsoin lukeneeni saksaa jo sen verran, että aloitin sen suoraan kakkoskurssilla. Ranskan perusteiden kakkoskurssia en valitettavasti voi enää suorittaa, koska kaikki ranskat on peruutettu. Ammattikorkeakoulun kieliopinnot ovat hiukan si-och-så, joten ei niitä kannata kadehtia, eikä varsinkaan kannata pyrkiä AMK:hon kieliopintojen takia. Kurssit ovat aika lyhyitä ja tarjonta on ollut epävarmaa erikoisesti ranskan ja työelämäkielten osalta. Näin vähäisellä panostuksella lie vaikeaa oppia vierasta kieltä kunnolla. Paljolti jää sellainen tuntuma että kursseilla vaan mitataan aiemmin hankittua osaamista. Työelämäkielet ovat tekniikan kieliä vain jos se erikseen mainitaan. Hyvässä kansalaisopistossa pystyy opiskelemaan pitemmälle. Kielen perusopinnoissa AMK:ssa on yleensä ollut 70% läsnäolopakko.
Ruotsin perusteita minun ei pelkästään englanninkielisen (sic!
) kielitaitotestin perusteella olisi tarvinnut suorittaa lainkaan, mutta halusin tenttiä ne joka tapauksessa koska pidän ruotsin kielestä. Silti vastustan pakkoruotsia, kuten kunnon per(us)su(omalaise)n kuuluu. Siis en suinkaan vastusta ruotsalaisuutta, Ruotsin valtiota, ruotsalaisia tai ruotsin kieltä, vaan pakollisuutta.
TV:ssä jäniksenäkin esiintyneellä kansantaiteilija M. A. (Mauno Antero) Nummisella on muuten tietääkseni ollut pakkoesperanto kun hän nuorena opiskeli jossakin hienostokoulussa Espoossa. Pakollinen Esperanto kuuluisi minusta myös ammattikorkeakoulun insinööriopintoihin. Niin ja oikeastaan voisi olla myös pakollinen munkkivala (selibaatti), raittiuslupaus ja munkkilatina. Haluaisin opetella latinaa hyvin. Vaikka tosin on myönnettävä että errare humanum est
.
Vuoden 2015 Matematiikka 3 kuului vanhaan matematiikka-moduuliin ja se oli diffistä. Muut Matematiikat kuuluvat uuteen moduuliin. Uuden matematiikka-moduulin kurssi Matematiikka 3 oli todennäköisyyslaskentaa, eli ihan eri kurssi. Matematiikka 4 on vielä hiukkasen kesken, joten siitä ei vielä ole suoritusmerkintää. Uuden moduulin kursseilla Matte 1 - 3 käytettiin hiukan myös Matlab -ohjelmaa. Katson jo oikeastaan suorittaneeni koko matematiikka-moduulin, koska Matte 1, 2 ja 3 on käyty uudesta moduulista ja keskeneräinen Matte 4 on periaatteessa sisällöltään vastaava kuin vanhan moduulin kolmoskurssi jonka suoritin 2015.
Tokihan matematiikka-moduulin kurssit ovat käytännössä huomattavasti syvällisempiä kuin insinöörimatematiikan alkeet esim. kursseilla Algebra sekä Differentiaali- ja integraalilaskenta. Majaniemen vihkosille tosin löytyy käyttöä myöhemminkin.
Näitä vapaasti valittavien opintojen rivejä olen koettanut järjestellä hiukan loogisempaan järjestykseen kuin mihin ne alunperin menevät kun valitsee kurssin suoritettavaksi, mutta se ei täysin onnistu. Joitakin rivejä ei voi siirtää.
SAMK:in kesäkursseja olivat MathCad, Säteily ja säteilyturvallisuus, Materiaalien tutkimusmenetelmät, Solar energy ja Kansantalouden perusteet. Muussa AMK:ssa verkossa suoritettuja kesäkursseja ovat Bioenergia ja Energiatehokkuus jotka ovat minulla ainoita hyväksiluetuiksi merkittyjä. Eivät ne kylläkään ole hyväksiluettuja siinä mielessä kuin joidenkin työn tai aiemman opiskelun perusteella saamat hyväksiluvut, vaan aivan oikeasti rutkasti hikeä, kyyneleitä ja ehkä vertakin vuodattaen verkossa suoritettuja todellisia opintoja. Muualla suoritetuista opinnoista täytyy erikseen anoa että ne huomioidaan. Solar Energy oli oikeasti täysin suomenkielinen aurinkoenergiaa käsittelevä kurssi, mutta sen edeltäjä oli ollut englanniksi.
Eräänä kesänä yritin suorittaa Oulun AMK:n Louhintatekniikan kurssin verkossa. Siinä oli ihan hyvä oppimateriaali ja oli sinänsä hyvän tuntuinen kurssi. Moodlen ylläpito vaan sitten kesällä pisti Moodlen huoltotilaan siellä Oulussa ja lähti kesälomilleen. Että se siitä. Nynnyti nynnyti, noilaa noilaa. Ookkona Oulusta, syökkönä leijonia? Eipä ihme jos siellä on Talvivaaran kaivos täysin retuperällä.
Säteily ja säteilyturvallisuus esiintyy kahdesti. Yleensä ei ole mahdollista saada samasta kurssista opintopisteitä uudelleen, mutta 2014 kesällä suoritetussa kurssissa oli 3 opintopistettä ja kesän 2017 kurssissa 5 opintopistettä, joten HOPS:in mielestä ne ovat eri kursseja. Noh, taisi se myöhempi kurssi olla sisällöltään hiukan laajempi. Oikeastaan jälkimmäisestä kurssista olisi kuulunut saada vain 2 opintopistettä koska ne ekat 3 op on jo saatu aiemmin.
Harjoittelu on jostakin syystä kuitattu suoritetuksi, vaikka asiasta ei ole ollut mitään puhetta. Harjoitteluun ei todellisuudessa ole ollut edes mahdollisuutta. Nuorilla ehkä on?
Yllättävän kivutontahan tämä vanhojen opintojen läpikäynti sentään oli. AMK-insinöörin opinnoista ei ole jäänyt kovin syviä haavoja. Ei ole aihetta vanhan laulun sanojen mukaan parkua "Anna arpisten haavojen olla, niitä auki et repiä saa. Anna muistoin katkerain kuolla ...". Jäin sittenkin henkiin ammattikorkeakoulusta.
Täytyy tunnustaa että AMK-insinöörin opinnoissa arvosanat ovat yleensä olleet kohtuuttoman hyviä, ainakin jos pystyy osallistumaan lähiopetukseen normaalisti. AMK-opinnot ovat aika lällärikamaa. Eräiden aiheiden normaaleissa tenteissä runoilee helposti hyvän arvosanan vaikka ei asiasta paljon mitään tietäisikään. Suhtautuminen kurssilta poissaoloon vaihtelee. Periaatteessa läsnäolopakkoa ei ole muuten kuin perusopinnoissa. Periaatteessa kyseessä pitäisi olla monimuoto-opetus, mutta paikallaolijoista on kuitenkin monasti pidetty kirjaa ja uskoakseni se on vaikuttanut arvosteluun. Eräät opinnot ovat olleet verkossa ilman fyysistä läsnäoloa koululla ja onpa muutama koekin pidetty verkossa. Sellainen käsitys kuitenkin on että poissaolo tavalla tai toisella vaikeuttaa opinnoissa menestymistä.
Pelkästään hyväksytyksi ilman numeroa eli H merkittyjä ei oteta mukaan keskiarvon laskentaan. Opintopisteillä painotetuksi keskiarvoksi näistä tulee minulle peräti 4,35 kun maksimi olisi 5,00. Opintopisteitä on tässä laskennassa mukana 222 ja tulojen "kurssin opintopisteet kertaa vastaava arvosana" summa on 966. Niinpä on 966 / 222 = 4,35
En minä oikeasti sentään ihan niin hyvä ole, vaikka kohtalaisen kova karju olenkin. Minulle riittäisi keskiarvoksi noin 3,50. Sekin takaisi tyydyttävän katu-uskottavuuden.
Epäilen vahvasti josko normaalijakaumaa kuvaava Gaussin kellokäyrä toteutuu AMK:n arvosanoissa kokonaisuutena. Taitaa Carl Friedrich Gauss pyöriä haudassaan kuin väkkärä kun ammattikorkeakoulun arvosanoja arvotaan.