Omatoiminen opparipsyykkari kaihoaa lämpöä ja erikoisesti sen johtumista

Edellinen Seuraava

Kamaan jäbä. Tämä saa luvan olla hetkeksi aikaa tällä saitilla toistaiseksi riittävä juttu. Siis oikeesti hei. Epämääräinen haahuilu on nyt keskeytettävä. On käärittävä hihat ja ruvettava duuniin.

Opparin idea pyörii elementtimenetelmän ympärillä. FEM (Finite Element Method) tai FEA (Finite Element Analysis) tuli alustavasti tutuksi perusteiden kurssilla jossa käsiteltiin yksinkertaisten sauva ja palkkirakenteiden manuaalista laskentaa. Elementtimenetelmää voi kuitenkin soveltaa monella muullakin alalla kuin lujuuslaskentaan. Kiehtovinta olisi ehkä hydrodynamiikka, mutta siihenpä ei taida rahkeet toistaiseksi riittää.

Oppari lähtee alkuun yksinkertaisten kattotuolien analyysilla lumikuorman alla aika paljon elementtimenetelmän perusteiden kurssin linjalla. Varsinaista elementtimenetelmän koneistoa sauva- ja palkkirakenteiden laskenta ei vaadi.

Suurempi haaste on lämpö ja lämmön johtuminen. Koulun opetus ei tässä suhteessa paljoa ole tarjonnut. Lämmön johtumisen mallintamisessa tarvitaan vektorianalyysia, joka ei sisälly AMK-insinöörin oppimäärään.

Mutta ei meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelee, kuten maassamme sotien aikana yli 70 vuotta sitten lausahdeltiin.

Kyllä tälle työmaalle on motivaatio löydettävissä. En tiedä tuleeko opparin hyväksymisestä, tutkinnosta ja valmistumisesta mitään, mutta lämmön johtuminen on tekniikassa äärimmäisen tärkeä aihe. Siihen voi innostua. Se on innoittavaa ja sinänsä palkitsevaa.

Alan perusteisiin on tarvetta perehtyä. Lähteeni ovat vanhoja mutta niinhän ne vanhat konstit ovat monasti osoittautuneet olevan parempia kuin pussillinen uusia. FEM kuitenkin toteutetaan uudemman kirjan suuntaviivojen mukaan.

Eräänä keväänä SAMK:in Porin vanhalla kampuksella vieraili Amerikassakin toiminut rakennusmestari-keksijä-yrittäjä kotiseudultani Etelä-Pohjanmaalta. Hän oli saanut homerakentamisesta tarpeekseen ja oli kehittänyt pientalon lämmitykseen konseptin jonka tuli varmistaa ettei talo taatusti joudu homeen kouriin.

Hän mainitsi jopa nollaenergiatalon, talon johon ei tarvitse tuoda lisää lämpöenergiaa tontin ulkopuolelta. En tosin usko että mainittu erikoinen lämmityskonsepti välttämättä olisi nollaenergiataloon sopiva. Nollaenergiatalot uskoakseni perustuvat hyvin paksuihin lämmöneristeisiin. Riittävä lämpöenergia saadaan elämisen sivutuotteena. Täytyyhän uudessa talossa jatkuvasti olla mm. kuumaa vettä. Ruuanlaitto ja sähkölaitteiden käyttö synnyttää lämpöä. Ilmaa täytyy vaihtaa, mutta lämpöenergiaa voidaan ottaa talteen ilmanvaihdossa.

Avainkomponentti hänen kuningasideassaan oli taloa (sähköllä?) lämmittävä laite joka samalla poistaa ilmasta kosteuden. Esimerkiksi asukkaiden hengitys väistämättä tuottaa ilmaan kosteutta. Lämmitys oli periaatteessa ilmalämmitys joka kierrättää kuivaa ilmaa tuulettuvalla alapohjalla varustetun talon rakenteiden ympärillä. Rakenteet eivät voi kostua ja sitä myöten homehtua koska kuiva ilma huuhtelee niitä, ilma josta ei pakkasessakaan kondensoidu kosteutta. Voin hyvin kuvitella että kosteuden poisto perustuu ilman jäähdyttämiseen, mutta tarkemmin en tiedä.

Ei kai ne lukuisat hometalot hänen syytään olleet, mutta entisenä lämpöeristefirman johtajana hän oli tullut näkyvästi synnintuntoon.

Koin hiukan erikoiseksi sen että talon lämmitysilma kiertää - tosin melko hitaasti - myös ohuen peltilevyn alla talon ympärillä, lämpöeristyksen ulkopuolella, mutta kaiketi hän piti sitä välttämättömänä rakenteiden kuivana pitämisen kannalta. Ilma kiertää myös talon rakenteeltaan erikoisten paksujen ikkunoiden sisällä. Uskoakseni tämä ratkaisu on patentoitu, joten jäljittely ei välttämättä kannata.

Se ihmelaite joka lämmittää ilmaa ja poistaa samalla siitä kosteuden. Rakenne yksityiskohtaisesti tuntematon, varmaankin salaisuus. Sähkölämmittimen ja pakastimen yhdistelmä joka kuitenkin puhaltaa lattian allekin hiukan lämmintä ilmaa? Ilmalämpöpumppu? Sen arvelin mahdollisesti soveltuvan FEM-analyysin kohteeksi. Opinnäytetyöstäkin oli jotakin alustavasti esillä tämän tiimoilta, mutta eihän minulla sellaiseen todellisia valmiuksia ollut, eikä taida olla vieläkään.

Tokihan FEM:in idea täytyy olla tuottaa sellaisia tuloksia joihin ei ole suoria täydellisiä kaavoja olemassa. Kyse täytyy olla hiukan normikauraa vaativammasta ongelmasta. Kosteuden poisto lämmitysilmasta ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista laskea. Kunnianhimoni ei ylety niin suuriin korkeuksiin. Faasimuutokset tuntuvat hankalilta.

Sanoisin että insinöörifysiikan tuntema suoran seinän lämmöneristävyys on laskennan kannalta yksiulotteinen tapaus. Onhan seinä toki kolmiulotteinen kappale, mutta lämmön johtumisen kannalta siinä on vain yksi ulottuvuus. Lisäksi tuossa on kyseessä staattinen tapaus, simppeli jatkuvuustilanne. Aidosti kolmiulotteiset tapaukset eivät toistaiseksi tunnu kovin kiehtovilta ja tarpeellisilta. Luulenpa että lämmön johtumisen kannalta kaksi ulottuvuutta on FEM-ratkaisuna aivan riittävä, varsinkin koska kyseessä voi staattisen tapauksen ohella olla myös epäjatkuvuustilanne, eli seurataan lämmön etenemistä ajan kuluessa. Tyvestä puuhun noustaan, eikä latvan puolelta.

Mutta poliitikoille ilmaistakoon päättäväisesti selkeä ehdoton epäluottamuslause

Vaikka onkin keskityttävä olemassaolotaisteluun, on samalla yhteiskunnallisesti aidon vastuuntuntoisesti muistettava paheksua poliitikkojen ja byrokraattien hirmuvaltaa.

Ulosotossa olevana vähävaraisena ajoneuvottomana henkilönä, päätoimisena opiskelijana, lapsettomana sinkkuna, kyykytyksen, säästötoimien ja leikkausten kohteena, pitkäaikaisena työttömänä ja luultavasti jo pysyvästi työelämän ulkopuolisena pian 60-vuotiaana (mutta edelleen työikäisenä) ikärasismin maalitauluna näkökulmani tähän yhteiskuntaan on melko tavalla erilainen kuin digitalisaatiokiimaisilla broileripoliitikoilla, vertaimevillä virkamieswampyyreilla ja näiden ylimmillä ystävillä, ulosottomiehellä ja julkean hävyttömillä koronkiskureilla.

Vanhan perustuslain aikaan työvoima oli valtiovallan suojeluksessa. Nykyisen hallituksen erityisessä suojeluksessa vaikuttaa olevan byrokraatit, törkeät hyväksikäyttäjät, verenimijät ja koronkiskojat.

Sinkkujen puolue tarvittaisiin pitämään sinkkujen puolta mm. verotuksen osalta. Poliitikot nimittäin ovat liikuttavan yksimielisiä siitä että entuudestaankin huomattavien tulonsiirtojen ja etuuksien kohteena olevia lapsiperheitä on jatkossa tuettava entistäkin runsaskätisemmin julkisista varoista. Suomessa syntyvyys ei nimittäin ole lisääntynyt lamavuosien jälkeenkään. Poliitikot kantavat murhetta siitä kuka maksaa heidän ylisuuren eläkkeensä.

Minun tietääkseni maailmassa ei kokonaisuutena ole lapsista suurempaa pulaa. Lapsia on maailmassa vähintäänkin riittävä määrä. Ja eikös se ollut niin että varakkaat ja valtaapitävät haluavat elää globaalissa maailmassa jossa rajat poistuvat valtioiden väliltä?

Mistä ne uudet rahat lapsiperheille otetaan? Luovuttavatko varakkaat kokoomuslaiset ehkä ne lisärahat lapsiperheille sydämellisen avokätisesti ja hymyssä suin? Ehei. Rikkaat haluavat maksaa yhä vähemmän veroja, siis vähemmän eikä enemmän. Sinkut tulevat olemaan maksumiehiä koska heidän puoltaan ei tässä muka niin perin tasa-arvoisessa Sulo-Suomessamme pidä yhtään kukaan.

Sinkut ovat liki lainsuojattomia. Sinkut eivät ole virkavallan ja lain edessä edes ns. "luonnollisia henkilöitä". Sinkkuja täytyy rankaista verottamalla erityisen raskaasti. Sinkkujen suhteellinen asema tulee entuudestaankin heikentymään tämän uuden lapsiperheinnostuksen mainingeissa. Median ja julkimoiden sopisi selkeästi tiedostaa ja tunnustaa se että kun yhteen suuntaan kumartaa niin samalla pyllistää toiseen suuntaan. Yhteiskunta on pitkälti nollasummapeli.

Suomi on byrokraattien ja virkamiesten paratiisi. Maakuntahallinnon uudistuksen johdosta byrokratia tulee maassamme entisestäänkin voimistumaan ja etenemään kuin seitsemän peninkulman saappain. Maakuntahallinto synnyttää uuden virkamiehen poikineen. Suomalaisille poliitikoille ongelmien ratkaisu on alvariinsa ja järkiään veret seisauttavan byrokratian lisääminen. Lisää lakeja, lisää byrokratiaa, lisää virkamiehiä, lisää kansan kyykyttämistä, lisää valvontaa ja kyttäämistä, digitalisaatiokiimaisten poliitikkojen vakiokaava, pyhä valtio-opillinen hedelmällisyysriitti.

Voi Pyhä Digitalisaatio. Se varmaan piankin syrjäyttää - uskottavuutensa rippeetkin jo menettäneen - kristinuskon valtion uskontona. Jotkut pauhaavat työvoimapulasta. Sitä pulaa en ole itse havainnoinut. Pyhä automaatio tulee kuitenkin lähivuosina varmuudella etenemään jättiläisharppauksin. Pyhät ja poliitikkojen suojeluksesta nauttivat robotit tekevät monesta työntekijästä piankin työttömän. Vallitseva joukkotyöttömyys ei ole vaikuttanut olevan poliitikkoja vaivaava ongelma. Työttömyys on poliitikkojen katsannossa johtunut laiskuudesta. Varmaankaan he eivät tule kokemaan myöskään automaation lukuisien uusien uhrien suhteen mitään tunnontuskia. He tulevat edelleen parkumaan ja surkeasti porajamaan siitä samasta äärimmäisen hirveen kauheesta työvoimapulasta, virkamiesten hyvinvointiparatiisin ainoasta virallisesta ongelmasta, kamalasta työvoimapulakäärmeestä joka piileksii Pyhän Digitalisaatioyhteiskunnan pyhän Hyvän ja Pahan Tiedon Puun vehreässä lehvistössä.

Minulle opiskelu vaikuttaa olevan ainoa kulkemisen arvoinen tie, mutta koulutus tuskin voi olla kaikille sopiva yleisratkaisu. Siltikin seuraava slogani on jo noussut poliitikkojen ja median suosikiksi:

Kymmenessä vuodessa on koulutettava miljoona suomalaista uudelleen, uuteen ammattiin.

Ammatillisesta koulutuksesta, ammattikorkeakoulusta, viiden vuoden ajalta jonkin verran kokemusta omaavana, veikkaan että tämä voi käytännössä tarkoittaa samaa kuin:

Suomessa on jopa miljoona uutta työtöntä 10 vuoden kuluttua.

Omat henkilökohtaiset käytännön kokemukseni koulutuksesta eivät nimittäin ole kovinkaan rohkaisevia. On vaikea nähdä mihin ongelmaan sellainen koulutus olisi yleisratkaisu.

Kukaan ei kuulemma tiedä mitä tulevaisuuden väitetyt uudet työpaikat täsmälleen ovat. Kuulostaa mielestäni siltä, että nyt joku narraa. Niitä uusia työpaikkoja ei välttämättä ole lainkaan olemassa oikeasti. Veikkaan ettei niillä puheena olleella miljoonalla suomalaisella oikeasti tule olemaan mitään palkkatyötä perinteisessä mielessä.

Poliitikot eivät ole kansan asialla. Poliitikot ovat omalla asiallaan, varakkaiden, hyvätuloisten sekä onnekkaiden ihmisten asialla. Työttömyyden (ilmiö) vastustaminen voi heille merkitä käytännössä korkeintaan työttömien (henkilöitä) vastustamista. Poliitikot haluavat nähdä vain aidan pylväitä, ei aitaa kokonaisuutena.

Henkilökohtaisesti en pistäisi ollenkaan pahakseni jos Arkadianmäellä, höyryävien lihapatojen äärellä, vallan palatseissa, byrokratian käytävillä ja norsunluutorneissa alkaisivat pommit paukkua ja veri alkaisi roiskua muualtakin kuin kansalaisten kurkuista wampyyribyrokraattien keskeytymättömissä 24/7 drive in verensyöksyorgioissa.


Haluan vielä joskus olla arvokas akateemikko

Minulla on jo "Perustieto, Akateemisen tietosanakirja", Porin kirjastosta poistettu, painettu viime vuosituhannella, vuonna 1993, eli 25 vuotta sitten. Hinta 1€, mutta arvo suunnaton. Tämä on tärkeä askel.

Aion pyrkiä johonkin tänä keväänä, mutta ei se niin vakavaa olisi vaikka ei valittaisikaan, koska en pysty edes pyrkimään sinne minne ihan oikeasti haluaisin, rahkeet ei toistaiseksi riitä.

Tunnen itseni joka tapauksessa jo erittäin akateemiseksi. En halua johtaa ketään enkä mitään, en halua nykyisin niin trendikkääseen mutta perin epäeettiseen tapaan edistää kanssaihmisten työttömyyttä automaation ja robotiikan kautta, mutta aion olla ällistyttävän viisas ihminen. En aio myöhästyä mistään (akateemista) varttia, vaan saapua aina kreivin aikaan, tuntien itseni sisäisesti sivistyneeksi luotettavaksi vaaka-ihmiseksi, vakosamettihousuiseksi oman elämänsä sankariksi.

Ja kävi virallisissa opiskelupyrinnöissäni miten kävi, aion joka tapauksessa oppia vielä paljon uusia asioita. Elämä ei minua nitistä. Minusta kehkeytyy oman elämäni akateemikko. Näytän pitkää nenää ulosotolle ja verenimijä-byrokraateille. Virkamiesten poliisivaltio ja sotahullut NATO-intoilijat voivat tuntea olevansa vahvoilla, mutta he eivät oikeasti voita.

Maaliskuu alkaa jo olla kasvikirjojen tutkiskelun luvattua aikaa. Muinaisista viisaista ja akateemikoista löytyy kuitenkin hiukan valitettavaa. Ohessa kuvattu uusi kirja "Kasvien mytologiaa, nukkatikankontista hurmejuureen, Lidia Antin" saa mieleni joiltakin osin tällaisiin synkkiin aatoksiin. Kirja on homeopatialla väritetty, mutta ei häiritsevässä määrin.

Myrkky- ja lääkekasvit ovat aina kiinnostavia. Joiltakin on kuitenkin aikoinaan mennyt hiukan överiksi ja mopo karannut käsistä koisokasvin nimeltä Rohtomandrake, Lemmenmarja eli Alruuna, tieteelliseltä nimeltään mandragora officinarum suhteen.

Alruuna vaikuttaa melko villiltä kasvilta Tylypahkan noitaopistossa Harry Potter -elokuvassa, mutta vielä villimmältä vanhoissa kertomuksissa jotka kaiketi on tarkoitettu otettaviksi ihan tosissaan. Sillä eivät kai ne vitseiksikään voi olla tarkoitettuja?

Onhan tämä kyseinen kasvi toki myrkyllinen, mutta hei kamaan, kuka voisi uskoa seuraavan sitaatin tekstiä ihan selvin päin ja täydessä ymmärryksessä:

"Vuonna 95 juutalainen historioitsija, kenraali ja diplomaatti Josefus Flavius raportoi Kuolleen meren läheisyydessä kasvavasta uskomattomasta kasvista, joka leiskuu öisin punaisena, mutta väistyy huomatessaan jonkun lähestyvän. Kasvi pysyy rauhallisena, jos onnistuu kaatamaan sen päälle virtsaa tai kuukautisverta. Jos sitä koskee, käy kalpaten, mutta onneksi on eräs keino: kaivetaan varoen maata pois kasvin ympäriltä, kunnes vain juuren kärki on kiinni maassa. Sitten juureen sidotaan kiinni koira, joka kohta isäntänsä perään sännätessään tulee samalla kiskaisseeksi maasta mandraken. Koira heittää siinä tietenkin henkensä, mutta kasvi on nyt vaaraton poimittavaksi. Vaivannäkö ei ollut kuitenkaan turhaa, sillä mandrake pystyy häätämään pois pahat henget, jos vie sen lähelle kaksi riivattua ihmistä..."

Ja sama tuuba eikun vaan jatkuu ja jatkuu:

"Vähän myöhemmin Aelianus ... Oli tehtävä kolme ympyrää sisäkkäin. Sitten toistuu taas koiratemppu: koira houkutellaan vetämään juuri maasta matkan päähän asetetun herkullisen paistin avulla. Koira tuli sitten haudata kuolinpaikalleen, ja järjestää sen kunniaksi hautajaiset, jotta isäntä pääsisi nauttimaan taikakasvista. Toiset sanoivat, että koira kuoli vain, jos se joutui kolmesta ympyrästä uloimman sisäpuolelle. Sitten oli huhu, että kasvi päästi maasta irrotessaan selkäpiitä hyytävän kirkaisun, jonka kuullessaan kuolisi kauhusta. Huhun levitessä alettiin käyttää vain mustia koiria, Luoja kun oli tuominnut ne muutenkin henkipatoiksi, rumia kun olivat."

Kaikkea se lemmenhimo ihmisellä on teettänyt. Viagra ja Levitra -tabletit varmaan ovat turvallisempia, ainakaan ne eivät tiettävästi vammauta ihmistä kohtuullisessa määrin käytettyinä. Inhottavasti kirkuvat alruunat ovat tuttuja Harry Potter -elokuvasta. Alruunan väitetään muistuttavan ihmistä, joko miestä tai naista:

"Vähitellen mandrakesta kehittyi suoranainen hirviö, mihin lienee vaikuttanut varhaiskristillistä alkuperää oleva kertomus: mandrake olisikin ollut alkujaan Jumalan tekemä esitutkielma ihmisestä, jonka hän hylkäsi luotuaan Aatamin Paratiisin punaisesta maaperästä."

Juu, en tiedä paljonko täytyy maistella aivan vääriä sieniä että tuo alkaa tuntua uskottavalta.

Kaupunginkirjaston visuaalisia helmiä


Vähärauman leppymätön soturikansa tukee kiekkoilevia Porin Ässiä ihan kybällä

En erikoisemmin seuraa urheilua, varsinkaan jääkiekkoa, mutta tietääkseni Rauman Lukko sai lätkässä jo toistamiseen turpiinsa Porin Ässiltä. Niin sitä pitää, turpaan vaan niin että tukka lähtee! Takokaa niin lujasti että turkki vaan tomajaa! Jalossa kamppailu-urheilussa on aina muistettava ettei tärkeintä suinkaan ole voitto, vaan vastustajan täydellinen nujertaminen!

Porilaisen jääkiekkoinnostuksen näkee ja kokee myös Vähärauman kaupunginosassa. Se näkyy mm. ruokapaikan hinnastossa joka lupaa hövelin alennuksen Porin Ässien pelipäivinä. Eräänlaista penkkiurheilua sekin?

Minä olen ollut enemmänkin kotiruokalounaan linjoilla. Saapa senkin yhteydessä napostella pizzaa ja monenlaista seisovasta pöydästä. Kustantaa 8,90€ eli sen halvemmalla ei paljon herkutella.

On erityisesti korostettava että vähäraumalainen eli Porin Vähärauman kaupunginosan asukas ei suinkaan ole raumalainen, herra paratkoon. Hän on kunniallinen porilainen.

Niin ja Vähäraumalla on peräti oma nimikkopizzansa VÄHÄRAUMALAINE, josta fotograafinen todiste oheisena. Aito raumalainen (sieltä Rauman kaupungista) mielestäni sanoo olevansa RAUMLAINE eikä RAUMALAINE, mutta tulkitsen tuosta pizzahinnastosta että Porin Vähärauman kaupunginosan asukas on nimenomaan VÄHÄRAUMALAINE paikallisen dialektin mukaisesti oikeaoppisesti äännettynä. Sen verran on eroa, eläköön sekin vähä. Vaikka minähän olen kylläkin oikeasti alunperin ylpeä etelä-pohjalainen, enkä satakuntalainen, joten en voi olla satakuntalaisten murteiden huippuasiantuntija.



Galleria