Edellinen | Seuraava |
Huh huh. Tämä kouristuksenomainen raportointi on tavallaan ollut huisin kivaa, mutta se on myös melko rasittavaa ja vie ällistyttävän paljon aikaa & energiaa pois muilta aktiviteeteilta. Tekstejä joutuu järkiään korjailemaan ja tarkistelemaan lukemattomia kertoja. Kevään lähestyessä on jo aivan pakko keskittyä muihin juttuihin, sitä ei enää voi siirtää myöhemmäksi.
Hiukan saanee silti vielä hullutella. Maaliskuu on jo käynnistynyt. Pakkanen paukkuu, mutta kevättä on silti jo ilmassa.
Isot puuhelmet sopisivat hyvin uuden tyttöystäväni, Playboy-kalenterin - sinänsä häiritsevän isonenäisen - neiti Maaliskuun kaulaan, varsinkin jos nuo puuhelmet maalaisi tai petsaisi komeiksi korostaen niiden luonnollista rakennetta. Isot pyöreät muodot ovat komeita, kunhan eivät peitä tissejä näkyvistä.
Hmmm, käytännöllinen kokemuspohjani naismaailmasta on hyvinkin rajallinen, mutta kuulemani mukaan vain jotkut harvat naiset ovat kauneimmillaan ilman vaatteita. Ehkäpä isonenäinen neiti Maaliskuu on sellainen?
Muutenkin olen kiinnostunut eräistä koruista, varsinkin itsetehdyistä sellaisista. Kunniallisilla merirosvoilla tosin oli korvakoruja, mutta korvisten suhteen olen melkoisen epäileväisellä kannalla.
Ihmisen päässä kuuluu olla tasan 7 reikää, nimittäin reiät suuta, nenää, silmiä ja korvia varten. Ylimääräisten ja normaalien elintoimintojen kannalta ei-täysin-välttämättömien reikien tekeminen ihmisen ihoon ei kuulosta hyvältä ajatukselta.
Kaulakorut voisivat ehkä olla hyväksyttävissä, kunhan ovat kyllin massiivisia ja miehekkäitä. Tyyliin jenkkileffoista tutut parittajan törkeät kultaiset kaulakäädyt.
|
Homofobiani aste sallisi minulle itsetehdyt sormukset ainakin varpaisiin ja ehkä sormiinkin. Varvassormusten tekeminen itse ei taatusti voi olla tyypillistä hinttarin touhua.
Porin kirjaston poistokirjoista bongasin oheisen koruntekemisen aloittelijan oppaan. Haluan sisimmässäni nähdä itseni metallimiehenä, joten metallilangan taivuttelu puhuttelee herkkää sieluani.
Sopivan paksuinen hopealanka tai kullalla päällystetty metalli kuulostaa hyvältä. Kupari voisi olla sievän näköistä, ainakin uutena, mutta sitä ei ehkä haluta pitää ihossa kiinni pitempiä aikoja. Korvisten materiaalina kupari on aivan selkeästi pannassa. Ihon puhkaisevia korviksia voinee ongelmitta tehdä esimerkiksi hopeasta tai (ruostumattomasta?) teräksestä.
Siisti teräskin voisi taipua koruiksi, mutta yleisesti ottaen rauta ei oikein innosta korumateriaalina. Teräs mielestäni sopii paremminkin oheisen kuvan kaltaisiin rakennelmiin ( ... eeh ... jos näihinkään).
Tuossa oikealla on kuvattuna SAMK:in Porin uuden asemanaukion kampuksen julkisivua koristava varmaankin hitsattu ja maalattu hämmästyttävä teräspalkkirakenne. Varmaankin helposti hitsattavaa, suhteellisen edullista sitkeää rakenneterästä.
Rakennelman varsinainen funktio ... tjaah ... vaikea sanoa, olisiko tuo kenties vaikkapa heavy-duty hyttysverkko? Tai enpä tiedä, tuo hyönteisverkko ei ole tiivis koska se ei ole seinässä kiinni koko matkalta, vaan repsottaa siitä irtonaisena. Lohdutuksena on todettava että rakennuksen omistava taho on ruotsalainen. Menkööt siis svedujen piikkiin. Ei ole meidän suomalaisten vika.
Allergianäkökohtiin on parasta kiinnittää huomiota korujen valmistuksessa, mutta hopealle ja kullalle tuskin voi kukaan olla allerginen. Kauhuskenaario korurintamalla olisi varmaan joku vahvasti allergisoiva nikkeli.
En ole vielä löytänyt hopealankaa, mutta ehkä sellaista olisi Porissakin jossakin käsityöliikkeessä tarjolla sormukseen sopivana paksuutena ja jäykkyytenä? Ei kai sellainen hirveitä maksa. Eihän sitä sentään tonneittain tarvita.
Kenties vielä joskus hiukan harjoiteltuani varustan varpaani ja sormeni itse tehdyin rakkaussolmuin koristelluin hopealangasta taivutetuin sormuksin? Ainakin sellaisesta sopii kepeästi haaveksia joutohetkinään.
Ei kai minusta kuitenkaan mitään Jari Nurmistoa koskaan tule. Jari Nurmiston metallisia korutöitä näin joskus näytteillä Rauman kaupunginkirjastossa.
En ole ihan varma onko kyseessä sama entinen pitkäaikainen 1990-luvulla Turun suuntaan erkaantunut työtoveri raumalaiselta telakalta. Jari täyttää 60 vuotta muistaakseni huhtikuussa. Muistaakseni hänen syntymänsä aikoihin 1958 tapahtui auringonpimennys joka näkyi Intian valtamerellä, mutta emmehän me horoskooppeihin usko tietenkään. Tähdet eivät määrää kohtaloamme, vaan lopulta me määräämme kohtalomme itse. Tosin markkinavoimat ovat myös eräs tekijä.
Aaah, omistan sentään karttapalloja, joten tavallaan lukeudun ns. omistavaan luokkaan.
Italialaisen kartografian halkaisijaltaan 30 cm ihmeet tuntuvat jatkuvasti hyvin tyydyttäviltä. Haaveilu on tärkeä elämän elementti. Kaukokaipuu vaatii uhrinsa ja kleriikit kymmenyksensä.
Pienenä riitasointuna italiaanojen suomennetussa karttapallossa on teksti "Merkkienselite" yhteen kirjoitettuna. Kannattaisi hiukan tarkemmin katsoa mitä karttoihin kirjoittelee. Amerikan mannerkin sai nimensä vahingossa kartanpiirtäjän (Americo?) mukaan.
|
On sinänsä myönteistä että ulkomailla pyritään varustamaan karttapalloja suomenkielisin tekstein. Karttapallo ei kuitenkaan pienenemisestä parane.
Ohessa on pari otosta huomattavasti pienemmästä halkaisijaltaan 16 cm karttapallosta mittakaavassa 1 : 79 000 000. Kartassa on hyvin vakuuttavat National Geographic Societyn tunnukset.
No miten on, miltä näyttää New World Order pienten suomenkielisten karttapallojen rintamalla?
Etelämantereen läheltä löytyy peräti kolmeen kertaan sinisen rajaviivan tuntumassa sinänsä ansiokkasti kiemurteleva teksti Mergään reuna talvella
Arvattavasti tarkoituksena on ollut esittää merijään tai meren jään reunan pohjoisin kulku eteläisen pallonpuoliskon talvella eli meikäläisen pohjoisen pallonpuoliskon kesällä.
Ehkä jenkit koettavat vihjailla että New World Order on jatkossa sellainen että "meren jää" kuuluukin suomeksi olla "mergää"? Ehkäpä itse Donald Trump on linjannut näin, eihän siitä koskaan tiedä!
Haluaisin joskus oikein ison karttapallon, sellaisen jota on vaikea saada mahtumaan ovesta sisään.
Muutenkin tuon pienen karttapallon merkinnät pistävät hiukan mietityttämään. Pallon ympärysmitta on tosin 16 cm halkaisijaiselle pallolle moitteetta sopivat hiukan runsaat 50 cm.
Leveyspiirien etäisyyksissä olen kuitenkin havainnut epäilyttävän suurta vaihtelua. Kymmenen leveysasteen välein kulkevien leveyspiirien etäisyys pallon pinnalla on joskus alle 12 mm ja joskus noin 16 mm, vaikka niiden pitäisi olla periaatteessa jokseenkin yhtä kaukana toisistaan.
Hmmm, jos täydellisen pallon pinnalla esitetään maapallon geograafiset leveysasteet niin että huomioidaan todellinen lievän pyörähdysellipsoidin muoto, niin ... mitenkähän se oikein täsmällisesti menee? Asiaa täytyy miettiä. Tuntuu kuitenkin aika hurjalta jos 10° leveydessä pienen karttapallon pinnalla todella on jotakin 14±2 mm.
Voi josta-kusta vaikuttaa hiuksien halkomiselta, pilkun lempimiseltä ja saivaren nylkemiseltä, mutta minusta olisi ihan kohtuullinen vaatimus että korkealaatuisen karttapallon pinnalla virheet eivät saisi olla kuin korkeintaan noin ½mm, joka mittakaavan 1 : 79 000 000 karttapallossa vastaa 39,5 kilometrin virhettä luonnossa.
Jään odottelemaan kevättä ja kasvien heräämistä talviunestaan. Aion keväällä ja kesällä harrastaa pienimuotoista kasvien keräämistä ja kuivattamista kokoelmaan. Sen työllistävä vaikutus lie pieni, mutta henkinen ja psykologinen merkitys aivan suunnaton.
Mutta varsinainen keväinen urotyö on jotakin aivan muuta. Matematiikka-moduulin viimeinen kurssi on saatava kunnialla päätökseen ja sitten olisi tuo surullisenkuuluisa opinnäytetyö jolle on yleensä nakitettu 3 kuukautta insinööri-opiskelijan työpanosta.
Ehkäpä suoritan tutkinnon insinööri AMK
ja valmistun kesällä, ehkäpä en. Syksyllä en kuitenkaan enää usko SAMK:iin meneväni edes käymään, vaikka opiskeluoikeus periaatteessa jatkuisikin vuoden loppuun. Opiskelu ammattikorkeakoulussa saa luvan olla loppu kesällä. Olen korottanut verenpainettani jo aivan kylliksi siinä toivottoman katkerassa kujanjuoksussa. Haluan alkaa elää terveellisemmin syksyllä kun täytän 60 vuotta. Diabeetikkona tällaisiin näkökohtiin on hiukan pakko kiinnittää huomiota.
Voisin ehkä pyrkiä Puuvillaan DI-opintoihin, mutta eipä kai siinäkän ole paljon mahiksia, eikä ollenkaan ellei valmistu AMK:sta. Yhteishaku on 14.3. - 28.3. ja insinöörin tutkinto pitäisi olla valmis viimeistään kesäkuun loppuun mennessä. Voi siis hakea vaikka on tarkoitus valmistua vasta hiukan hakuajan jälkeen, mutta ehdollinen valinta pätee ainoastaan jos hemmo todella suorittaa sen aiotun alemman korkeakoulututkinnon määräaikaan 30.6. mennessä. (Ja myöhempänä lisäyksenä todettakoon että SAMK:issa täytyy valmistua viimeistään 15.6. mennessä jos aikoo valmistua ennen syksyä. Juhannuksen aikaan ei siis tapahdu mitään.)
SAMK on nykyisin kovin hissukseen DI-opintojen mahdollisuudesta. Kunnon tietojen puuttuessa olen rivien välistä koettanut lukea että Matematiikka-moduulin suoritukseen perustuva ns. SAMK-väylä on sulkeutunut, eli SAMK-väylää pitkin ei enää nähtävästi voi pyrkiä Puuvillaan. No eipä silti, johtaminen ei ole minua koskaan erikoisemmin kiehtonut, joten en koe menetystä suuren suureksi. Voinhan sinne lämpimikseni pyrkiä, mutta en rakenna mitään sen varaan ja luovun Puuvillasta vailla surua & kaipausta.
Elämä jatkuu joka tapauksessa. Ja omatoiminen opiskelu on jatkossa tärkeämpää kuin konsanaan. Uskon tekniikkaan ihan sikana, vaikka oikeaa tekniikkaa onkin osoittautunut olevan niin ylen vaikea virallisesti opiskella. Mechanical Engineering on kovin ylenkatsottu ja vähätelty toimiala, vanhanaikaiseksi väitetty, mutta minusta se on kaiken suunnittelun ja insinööritaidon alkulähde, juuri, runko, kivijalka sekä perusta ja siksi kaikkein tärkeintä saada alunperinkin kohilleen. Kyllä sieltäkin uutta vääntöä löytyy. Ihmisen elämä ei aiheena vanhene ja ilman mekaanista insinööritaitoa olemme ennen pitkää kusessa kaulaamme myöten. Törkeä digitalisaatiomania ei meitä pelasta.