| Edellinen | Seuraava |
Robotit ja automaatio valtaavat alaa nopeasti. Monet ammatit katoavat piankin. Keijo Keskiverto, Joe Average, Matts Medelmåttig ja muut tavalliset vakosamettihousuiset henkilöt tulevat olemaan yhä enemmän ihmeissään hupenevista toimeentulomahdollisuuksistaan tässä ison rahan globaalissa automaatioyhteiskunnassa, robottien paratiisissa, monikulttuurisessa työttömien itsepalveluyhteiskunnassa, tavallisen verokirjaporukan Helvetissä. Vain kauniit ja rohkeat menestyvät. Ihmisten työtä automatisoidaan pois. Työ ja toimeentulo lähtee monelta alta.
Työtä täytyy joukkotyöttömyyden oloissa hakea erittäin ahkerasti ettei rankaista epäaktiivisuudesta, mutta oikeasti tavallisen Jamppa Duunarin työ on yhä selkeämmin katoavaa kansanperinnettä. Pääkaupunkiseudulla ehkä olisi tarjolla jotakin matalapalkkaista työtä, ainakin ajoittain, mutta moniko pystyisi muuttamaan sinne kalliin asumisen seudulle ja kärvistelemään siellä kalliissa oloissa pätkätyön epävarmalla, pienellä palkalla.
Onneksi eräs renkutus vakuuttaa että me kaikki suomalaiset kumminkin olemme lottovoittajia. Tättä, tättä, tättä-rättä-tättä. On kuin lottovoitto kun syntynyt on Suomessa. Arvattavasti sama pätee myös maahanmuuttajiin, kuinkas muuten. Muutenhan olisi kyse - hui kamalaa, uskaltaako sen sanan edes kirjoittaa ... rasismista.
Kansalaisen on siis parasta alkaa jo pikkuhiljaa miettiä miten ne varmuudella tulossa olevat kymmenet miljoonat eurot käyttäisi. Lohdutuksena voi arvioida että lottovoittokin on todennäköisempi kuin normitoimeentulon tarjoava perinteinen työpaikka. Kantakaamme nöyrinä oma kortemme kekoon ja tämä vaatimaton uhrimme Pyhän Globalisaation alttarille.
Vasemmalla kuvattu uusi Navetta 37 moottorijahti maksaa MOTORBOAT -lehden mukaan ilman veroja ainoastaan 13,9 megaeuroa eli veroton hinta on alkaen 13,9 miljoonaa €. Lisävarustelua vaativaan makuun epäilemättä on saatavissa lisähintaan. Jo noin 40 miljoonan euron EuroJackpot -voitolla ehkä hyvinkin realistinen hankinta asumiseen ja elämiseen? Ihanteellista jos jahdissa asumisen voi sulavasti yhdistää rannikoilla liikkuvaan hyvin palkattuun ansiotyöhön tai tuottavaan yritystoimintaan.
Aivan ensinnä kannattaa kuitenkin sisäistää vanha viisaus: Kell' onni on, se onnensa viranomaisilta visusti kätkeköön. Omaisuusvero napsahtaa herkästi tällaiselle huomiota herättävälle kiinteälle omaisuudelle. Jahdin hankkijasta tulisi verottajan silmätikku. Jos suomalainen verottaja saa iskettyä kyntensä jahdin omistajaan, niin se pitää kouristuksenomaisesti kiinni kunnes upottaa koko aluksen. Verosuunnittelulle on huutava tarve. Minä karistaisin Suomen pölyt patiineiltani pysyvästi ja muuttaisin inhimillisemmän verokohtelun tarjoavaan maahan ennen kalliin jahdin hankintaa.
Tuo moottorijahti on 37 metriä pitkä, 127' 6" eli 127 jalkaa ja 6 tuumaa. Leveyttäkin löytyy 8 metriä, eli enemmän kuin monen pienemmän budjetin veneilijän purtilossa on pituutta. Kahdeksan vierasta mahtuu mukaan omistajan matkaseuraksi mukavasti neljään hyttiin. Palkattua miehistöä olisi ehkä 3 tai 4 työntekijää, heidän hyttinsä ovat keulassa. Omistajalle tietenkin on oma iso hyttinsä röhnevine parivuoteineen ja isoine ikkunoineen. Sängynlämmittäjäksi vaikka joku puolituttu lunttu kadulta?
Navetta 37 ei tosin (semi-)uppoumarunkoisena (uppouma tyhjänä 168 tonnia + noin 35 tonnia kuormaa) ole mikään kovin nopea paatti, mutta sen avulla voi ylittää valtameriä jos ei ole kovin kiire paikasta toiseen. Tämä on jo jonkinlainen superjahti, vaikka häviääkin mitoissaan kaikkein suurimmille ja kalleimmille, jopa liki miljardin hintaisille loistojahdeille. Upeampaa paattia maailman merillä tuskin kuitenkaan kovin usein vastaan tulee, joten omistajan ei aluksen kulussa ollessa kovinkaan useasti tarvitse kuluttaa niveliään juoksentelemalla kannella karvalakki kourasssa upporikkaille pokkuroimassa ja kunnioitustaan osoittamassa, huudelleen samalla nummisuutarilaisittain "Herra Tirehtööri, Herra Tirehtööri!"
Ohessa kuvattu karttapallo on valmistajan ilmoituksen mukaan nimellisesti halkaisijaltaan 12 tuumaa eli 30 cm. Yksi tuumahan on noin 25,4 mm. Maapalloa esittävän karttapallon mittakaava on 1 : 42 500 000 eli yksi senttimetri sen pinnalla vastaa 42,5 megasenttimetrin eli 425000 metrin eli 425 kilometrin pituista matkaa luonnossa.
Täytyypä kaivaa esiin maapallon oikeat mitat. Maapallon keskimääräinen läpimitta eli keskihalkaisija on 12756 km ja keskisäde on siis puolet tästä eli 6378 km on keskimäärin matkaa pinnalta Maan keskipisteeseen. Maapallon ympärysmitta päiväntasaajan kohdalla on 40076 km eli merenkulkijan käyttämiksi merimaileiksi laskettuna 21639 meripeninkulmaa. Pallon ympärysmitanhan täytyy olla noin π = 3,14159... kertaa suurempi kuin pallon halkaisija.
Päiväntasaajalla maanpinta hiukan pullistuu ulospäin Maan pyörimisen johdosta, joten keskipisteen kautta kulkevien isoympyröiden koko hiukan vaihtelee. Maapallon keskimääräinen muoto on kuitenkin hyvin lähellä palloa tai lievää pyörähdysellipsoidia. Merenpinta noudattelee gravitaation tarjoamaa ohjeistusta melko tarkkaan.
Jaapa jaapa. Todellinen Maa on siis halkaisjaltaan 12756 km ja sitä pienoiskoossa esittävän karttapallon pitäisi olla 0,30 m ja mittakaava 1 : 42,5 miljoonaa. Lasketaanpa tarkistuksen vuoksi: 12,756·106m / 42,5·106 = 0,30014 metriä. No joo, kyllä tuo kieltämättä melko tarkkaan pätee jos karttapallon ilmoitettu halkaisija / mittakaava on riittävän tarkasti oikein.
Tämän yhden suhde 42,5 miljoonaan mittakaavaisen karttapallon pinnalla 1000 kilometriä vastaa 1000·103m / 42,5·106 = 0,02353 metriä eli noin 23½ millimetriä, melkein yksi tuuma, hiukan kaarevalla pinnalla. Meripeninkulma on 1,852 kertaa pitempi kuin kilometri. Niinpä 1000 M eli tuhat meripeninkulmaa olisi tämän karttapallon pinnalla 1,852 · 1·106m / 42,5·106 = 0,04358 metriä eli noin 43½ milliä. Näissä mitoissa alkaa jo pallon pinnan kaarevuus hiukan näkyä.
Tuumina kunniallinen millimetrin osien tarkka metallimies ei tietenkään ryhdy näitä räknäämään.
|
Merikarhut tietenkin laskevat etäisyydet merimaileina eli meripeninkulmina, eikä suinkaan kilometreissä kuten maakravut.
Alunperin oli tarkoitus sellainen että meripeninkulman pituus vastaisi yhtä maantieteellisen leveysasteen minuuttia. Yhteen asteeseen sisältyy 60 kulmaminuuttia. Tähän mukaan maapallon navalta toiselle on suoraan meridiaania pitkin oikokulma eli 180° * 60'/° = 10800 kulmaminuuttia ja merimaileja sama määrä.
Myöhemmin maapallon napojen välisestä matkasta tosin on tehty tarkempia mittauksia, mutta meripeninkulman pituutta ei ole lähdetty muuttamaan niiden johdosta. Merimailin pituus oli jo lyöty lukkoon, vaikka se ei olekaan aivan presiis 1 kulmaminuutti maapallon pinnalla.
Avomerilaivurille merimailin matkan ja paikkojen kulmaminuutin (latitudissa) eron välinen vastaavuus on hyvä nyrkkisääntö edelleen. Päivääntasaajan lähistöllä longitudin ja latitudin kulmaminuutit ovat jokseenkin yhtä pitkiä. Maapallon keskipisteen minuutin suuruista kulmaa vastaa maan- ja merenpinnalla meripeninkulman pituinen matka. Leveydellä 60° eli suunnilleen Suomen latitudilla longitudin minuuttia vastaava pituus on puolet latitudin minuuttia vastaavasta pituudesta. Perinteisessä rannikkomerenkulun merkintälaskussa latitudin ja longitudin minuuttien erilainen pituus hanskataan käsitteellä jonka nimi on departuuri.
Korkeammilla leveyksillä täytyy vaan muistaa että maantieteellisen pituuden eli longitudin minuuttien pituus riippuu maantieteellisestä leveydestä eli latitudista, napoja lähestyttäessä longitudin minuutit lyhenevät, jonka oivaltanee parhaiten siitä että meridiaanit lähestyvät toisiaan napoja kohti. Meridiaanit ovat niitä avuliaita viivoja jotka karttapallolla kulkevat etelä- ja pohjoisnavan välillä. Onnekkaan sattuman kautta lähistöllä ollut meridiaani pelasti kuuluisan paroni von Münchhausen:in merihädässä. Neuvokas paronimme nimittäin kertomansa mukaan tarrautui meridiaaniin laivan upotessa ja säilyi näin hengissä levittelemään peräti ihmeellisiä tarinoitaan.
... Vaikka oikeasti paikallinen meridiaani kulkee kylläkin ihan joka paikassa. Kartalle ne on merkitty vaan sellaisiin kohtiin joissa longitudilla on esim. täysi kymmenluku. Taisipa paroni vähän narrailla, kun väitti että kyseessä olisi ollut erikoisen onnekas sattuma kun juuri siinä sattui olemaa meridiaani!
Riittävällä neljän merkitsevän numeron tarkkuudella voimme sanoa että yksi meripeninkulma on 1852 metriä eli 1,852 km.
Jos ajattelemme että maapallomme on täydellinen pallo niin sen ympärysmitta pitäisi tämän mukaan olla 21600 merimailia. Tosin jo koulussahan opetetaan että maa on appelsiini tai kananmuna tai pyörähdysellipsoidi tai vähän mitä milloinkin sattuu. Maapallon muoto ei edes ole aivan vakio, vaan mm. Kuun massan aiheuttamat vuorovesivoimat jatkuvasti hiukan muuttelevat planeettamme pinnan muotoa. Meidän tarkoituksiimme maapallo saa kuitenkin luvan olla täydellinen pallo ja sillä sipuli.
Merimailia ei pidä sotkea maamailiin joka on jonkin verran lyhyempi mitta, vain 1609,3 metriä. Ei niistä maamaileista oikein kannata välittää, sillä eihän myöskään kuuluisa laulaja Olavi Virta välittänyt amerikkalaisvalmisteisen autonsa maileja tunnissa näyttävästä nopeusmittarista jonka suuria lukemia eräs vastuuntuntoinen persoona kuskin viereiseltä pelkääjän paikalta rohkeni kainosti ihmettellä taajaman läpi huristeltaessa. Voimainsa tunnossa laulaja Olavi Virta lie tarinan mukaan pyyhältänyt taajaman läpi rutiininomaisesti suunnilleen nopeudella 100 km/h joka lie jenkkiraudan nopeusmittarissa näyttänyt olevan noin 60 miles per hour koska pätee suunnilleen 60 mi/h = 96,6 km/h. Ehkä tangolaulajan matikkapää ei ollut paras mahdollinen, ehkäpä Olavi Virta hahmotti tuon muunnoksen vahingossa väärään suuntaan, teki kertolaskun asemesta jakolaskun ja arveli ajavansa nopeudella (60 mi/h) / (1,6093 mi/km) = 37,3 km/h?
Nopeus esitetään merillä tavallisesti solmuina eli meripeninkulmina tunnissa. Varsinkin englanninkielisessä tekstissä solmusta käytetään usein lyhennettä kt tai knot. Voimme siis sanoa että nopeuden yksikkönä solmu on 1 M/h = 1 mpk/h = 1,852 km/h.
Yhden solmun nopeudella matkanteko olisi varmaankin melkoisen tuskallista, ainakin ellei matkaseura ole poikkeuksellisen viehättävää, kuin soutuvenheellä Kiinaan. Aina ei tuule merelläkään, mutta matkapurjehtijatkin pääsevät purjeveneillään merillä suunnilleen keskinopeuteen 4 solmua, vastaten nopeutta noin 7,4 km/h joka siis ylittää tavallisen maanpäällisen kävelynopeuden. Moottorijahdilta on sentään lupa odottaa hiukan reippaampaa etenemistä, vaikka ei olekaan kyse erikoisen nopeasta veden päällä liukuvasta aluksesta.
Uppoumarunkoisen eduksi on mainittava että sillä pystyy ajamaan melko nopeasti myös aallokossa. Liukuvalla veneellä voi yleensä ajaa nopeasti vain lähes tyvenellä merellä. Varsinkaan kevytrakenteiselle halvan hintaluokan liukuvalle veneelle ei voi povata pitkää käyttöikää jos sillä yritetään ajaa plaanissa voimakkaassa merenkäynnissä. Liukuvan aluksen runko joutuu aallokossa melkoiseen rytyytykseen ja rynkytykseen. Plaaniin nouseminen ei välttämättä merenkäynnissä edes onnistu. Liukuvan aluksen polttoainetalous voi olla suhteellisen hyvä ajettua matkaa kohti aluksen liu'ussa ollessa, mutta se edellyttää että tosiaankin voidaan ajaa liu'ussa. Voi voi sentään. Polttoainelaskelmat ja aikataulut voivat mennä pepulleen jos hyvissä olosuhteissa periaatteessa liukuva alus ei pystykään nousemaan liukuun.
Enimmillään valtameren ylitys voisi ehkä olla jotakin Australiasta Meksikoon, lähes kolmannes maapallon ympärysmitasta, pyöreästi 8000 merimailia. Se olisi kuitenkin yhtäjaksoisena ajona melkoisen vaativa suoritus. Nopeudella 4 solmua sellainen kestäisi noin 2000 tuntia eli melkein 3 kuukautta yhtä soittoa. Kolmessa kuukaudessa yksi ihminen tarvitsee pelkästään puhdasta (kylmänä säilytettyä, legionella-vapaata) juomavettäkin välttämättä varmaankin pari-kolme sataa litraa, mutta kukapa haluaisi elää kuukausikaupalla vedellä ja leivällä, olisiko sellainen megalottovoittajan luxus-elämää? Kuulostaa paremminkin vapausrangaistukselta, kovennetulta sellituomiolta. Huomattavasti lyhyemmät yhtämittaiset matkat ja hiukan suuremmat nopeudet ovat selvästikin toivottavia.
Rommi on ymmärtääkseni perinteinen merenkulkijoiden juoma. Ainakin lapsuudessa ahmimani merirosvokirjallisuus suosi sitä.
Navetta 37 pystyy ottamaan 4000 litraa vettä ja 31000 litraa polttoainetta. Suurin nopeus täydellä (2 * 1206 hp) 2412 hevosvoiman teholla on 15,3 kn (n. 28,3 km/h) mutta toimintamatka jää sillä huippunopeudella alle tuhannen merimailin. Hätäisemmille löytyy optiona konetehoa jopa yli 1200 hevosvoimaa tätä enemmän, mutta polttoaineen kulutus siitä vaan kasvaa.
Jos aluksen kahta dieselmoottoria käytetään vain pyörintänopeudella 1000 rpm eli tuhat kierrosta minuutissa, niin nopeus on 7,3 solmua (n. 13,5 km/h) ja jättäen varmuuden vuoksi 20% polttoaineesta reserviin, olisi toimintamatka noin 5324 nm eli nautical miles eli M eli merimaileja.
Melko verkkaista matkantekoahan tuokin on, 5324 M / (7,3 M/h) merkitsee yli 729 tunnin yhtämittaista ajoa eli 30,4 vuorokautta merellä. Toivottavasti niistä kahdeksasta vieraasta on hyvää pokeri-, bridge-, räsypokka-, mustapekka-, marjapussi- tai muuta seuraa sen kuukauden ajan. Ja juotavaksi tarvitaan muutakin kuin pelkkää vettä.
Moottorijahdin täysi miehitys eli 14 henkeä (10 matkustajaa + 4 miehistön jäsentä) kuluttaisi varmaan helposti 3000 litraa puhdasta vettä kuukaudessa. Peseytymiseen ja perunoiden keitinvetenä voisi tosin käyttää suolaista valtameren vettäkin. On olemassa laitteita jotka tekevät merivedestä suolatonta vettä, mutta en tiedä onko tuossa jahdissa sellaista. Ja vaikka olisikin, niin voihan laite aina hajota. Merenkulussa halutaan pelata varman päälle. Kompassi ja karttakin on hyvä olemassa vaikka on hankittu GPS ja ties mitä elektroniikkaa. Sähkölaitteet kuitenkin tarvitsevat sähköä toimiakseen, eikä se merellä aina ole itsestäänselvyys. Merenkulkija haluaa selviytyä kaikissa tapauksissa.
Kuukauden yhtämittainen ajo valtamerellä olisi ehkä hiukan yläkanttiin, inhimillisen henkisen sietokyvyn rajoilla, mutta onhan tuolla merellisellä pallonpuoliskolla, Tyynellä valtamerellä, kylläkin paljon pieniä ja matalia saaria joissa voisi pistäytyä, nyt kun ne vielä ovat merenpinnan yläpuolella. Jahdin syväys on noin 2,3 metriä eli sen verran täytyy vähintään olla vettä pinnan alla että köli ei raavi pohjaan. Kovin syvää satamaa ei siis välttämättä tarvita, mutta vuorovesi-ilmiö on aina syytä huomioida.
Kasvihuoneilmiö tiettävästi vaarantaa monien trooppisten saarten tulevaisuuden. Merenpinta on nousussa ilmaston lämpenemisen johdosta. Ihmisen toiminnalla, fossiilisten aineiden polttamisella ja niiden sisältämän hiilen palauttamisella ilmakehään on yleisen käsityksen mukaan jotakin tekemistä asian kanssa. Olkoon syy mikä tahansa, tulivuoret tai me ihmiset, lopputulos on sama. Tieteellisen käsityksen mukaan ilmasto lämpenee ja merenpinta nousee eikä tätä kehityskulkua pystyne pysäyttämään koska ihmisen kulutusmaailma ei voi seisahtua ellei ole aivan pakko. Pakkoa ei ole jos kuluttaminen on mahdollista eli kulutettavaa on vielä jäljellä.
Vaarana on sekin että lopulta ilmaston lämpeneminen alkaa voimistaa itseään, ilmasto lämpenee siksi koska on jo niin lämmintä. Noh, elämä on selviytynyt ainakin jossakin muodosssa Maa-planeetalla vuosimiljardien ajan ilmaston rajustikin vaihdellessa. Eikä niistä muinaisten geologisten kausien todella rajuista ilmastonmuutoksista ainakaan voi syyttää autoilijoita koska auto-fossiileita ei ole löytynyt.
Atlantin valtameren ylitykseen moottorilaivalla riittää runsaan parintuhannen merimailin toimintasäde. Tyynellä valtamerellä (joka runoilijan mukaan itseasiassa harvoin on tyyni) esimerkiksi Tahitilta Havaijille on matkaa noin 2000 merimailia. Etelämeren saarelta toiselle hyppimällä voisi paljolti pärjätä korkeintaan 1205 merimailin ajomatkoin 80% polttoaineella jos polttoainetäydennys onnistuu määränpäässä. Moottoreita tarvitsisi käyttää 2000 kierrosta minuutissa jolloin nopeus olisi tuolla puoliliukuvalla rungolla aika mukavat 13,8 solmua (n. 25,6 km/h) kohtuullisella kulutuksella. Esimerkiksi 1000 M taittuisi tällöin noin 72 tunnissa eli kolmessa vuorokaudessa, ei paha.
Vaikka riittäneepä tuo 20% eli noin 1363 gallonan varatankkikin hätätapauksessa noin ( 1363 gallonaa * 0.976 gallonaa per merimaili = ) 1331 merimailin ajoon pienellä 7,3 solmun nopeudella. Tai ainakin teoriassa. Toivottavasti polttoainetankin pohjalla ei ole roskia ja kondensoitunutta (kosteasta ilmasta tiivistynyttä) vettä joista moottori ei pidä. Toisaalta tankkia ei yleensä kannattaisi ajaa kovin tyhjäksi, koska lähes tyhjän polttoainetankin suuri ilmatilavuus juuri tuottaa tankkiin sitä kondenssivettä erikoisen tehokkaasti.
Tuo Navetta 37 sopii nimeltään niin hyvin perinteisen suomalaiskansallisen agraarikulttuurin ja maitotilatalouden kanssa yhteen. Vaikka varsinaisesti ulkomaankielinen nimi "Navetta" viitanneekin navigointiin, laivanrakennukseen ja merenkulkuun, eikä perinteiseen lehmien suojarakennukseen, nautakarjan korsirehupalatsiin, pyhän lypsykarjan maitotaloushaaremiin, neljän tissin viskibaariin.
NAVIGARE NECESSE EST, VIVERE NON EST NECESSE ???
Mitä tästä opimme, mikä on jutun take home, missä on kuvaelman roisto? Merimatkailun tragedia on siinä että kauas siirtyisi mielellään melko nopeasti että olisi pian perillä. Lyhyillä matkoilla kyllä ehtii vähemmälläkin tohottamisella. Jahdin kulutus kasvaa kuitenkin nopeasti nopeuden kasvaessa. Ja nimenomaan kulutus ajettua matkaa kohti kasvaa jyrkästi nopeuden kasvaessa, eli kaasutettaessa lisääntynyt nopeus ei likikään kompensoi kasvavaa kulutusta, joten polttoaine uhkaa loppua herkästi pitemmillä matkoilla.
Tämä näkyy selvästi oheisen kuvan mpg (miles per gallon) -lukemista moottorin eri pyörintänopeuksilla. Ne ilmoittavat montako merimailia alus liikkuu gallonalla polttoainetta kullakin moottorin kierrosnopeudella. Esimerkiksi hitaalla pyörimisnopeudella 1000 rpm matka taittuu arvoin 0,976 mpg, eli gallonalla polttoainetta pääsee lähes merimailin matkan, joskin aika hitaalla nopeudella. Suurimmalla kierrosluvulla 2250 rpm matka taittuu mukavan räpsäkästi 15,3 solmun nopeudella, mutta lukema onkin 0,173 mpg eli gallonalla polttoainetta pääsee vain 0,173 merimailia eteenpäin. Niinpä kulutus edettyä merimailia kohti nousee 5,6 kertaiseksi kun moottorin kierrosluku nousee 1000:sta 2250:een kierrokseen minuutissa. Etenemisnopeus tosin samalla kasvaa yli kaksinkertaiseksi, mutta pienemmin kierroksin pääsee huomattavasti pitemmälle samalla polttoaineella. Pitkillä matkoilla tämä kärjistyy niin että on pakko ajaa melko hitaasti tai löpö loppuu liian aikaisin.
|
Siellä etelämeren saarilla voisi sitten paremman tekemisen puutteessa ja rommin juomisen ohella harrastaa vaikkapa pienimuotoista aarteenetsintää. Vaikka sellainen suoraan sanoen luultavasti olisikin melko optimistista jos pyrkimyksenä on kokonaisuutena positiivinen taloudellinen tulos viivan alle.
Varsinkaan jos aarteenetsintä ei oikein lykästä ja tuota tulosta, on syytä varata noin parisataa tuhatta euroa miehistön palkkoihin vuotta kohti, jos toiminta on jokseenkin ympärivuotista. Muuten saattaa joutua kävelemään lankulla verenhimoisia hai-kaloja vilisevillä vesillä. Hai-kalat eivät tosin varsinaisesti ole kaloja, mutta yritäpä selittää se niille.
Entäpä polttoainekulut? Hmmm, englantilainen gallona on 4,546 litraa ja jenkkien gallona 3,787 litraa.
Jospa oletettaisiin että jahdin moottoreita käytetään kierrosluvulla 1500 r/min eli keskinopeus olisi 10,9 solmua. Polttoaineen kulutus olisi tällöin 28,6 gph, gallons per hour eli gallonoita tunnissa ja jahti etenisi 0,381 mpg, miles per gallon eli maileja gallonalla.
Maailmanympärysmatka olisi ehkä vähintään noin 25000 merimailia. Sen voinee jakaa parintuhannen mailin legeihin niin että polttoaine-, elintarvike-, vesi-, rommi-, kulttuuri-, viihde-, lääke-, parisuhde-, kulutustavara- ja kaikki muukin ajateltavissa oleva huolto pelaa häiriöttä.
Tuollaisella maailmanympärysmatkalla ehkä kulutettaisiin moottoripolttoainetta noin 65600 gallonaa ja alus olisi kulussa kaikkiaan noin 2300 tuntia eli yhteensä yli 3 kuukautta, mutta ei tokikaan yhtäjaksoisesti. Maailman kiertämiseen voisi käytännössä mennä noin vuoden päivien verran aikaa jolloin satamissa vietettäisiin enemmän aikaa kuin merellä. Monet paikat ovat varmaankin liian herkullisia ajaa kylmästi vierestä ohi ("Ai tuolla lähellä olisi Rio de Janeiro ja juuri alkamassa kuuluisat Sambakarnevaalit, mutta mitäpä noista, ajetaan ohi vaan!"), joten matka tuskin etenisi aivan suorinta ja lyhintä mahdollista tietä.
Dieseliä kuluisi siis maapallon kiertämiseen lähes 300000 litraa, noin kymmenen tankillista, ja varmaan se maksaisi paljon, vaikkakaan ei luultavasti aivan yhtä paljon kuin Suomessa jossa polttoaineet ovat raskaasti verotettuja. Polttoaineeseen pitäisi silti varata ainakin miljoona euroa muutaman aktiivisen vuoden ajalle.
Varminta olisi tietysti kiertää maapallo vuoroin myötä- ja vuoroin vastapäivään, niin ettei ala päässä huippia ja viemistää eli huimata, jatkuvasti saman kiertosuunnan vuoksi.
Muutaman kerran jos maapallon kiertää niin jahdin potkurinakselin laakerit alkavat varmaan jo olla vaihtokunnossa. Muutakin huoltoa jahtiin varmaan tarvitaan vuosien mittaan ja se maksaa, joten budjetin on syytä olla kunnossa. Käyttövaroja tarvitaan myös ruokaan ja erilaisiin juokseviin kuluihin ehkä noin satatuhatta vuodessa, jos riittääkään? Satamamaksujen suuruus on minulle täysi mysteeri, ei ole kokemusta.
No juu, tämä on aika lailla teoreettista pohdintaa.
Enemmän-vähemmän loistokkaiden jahtien hinnat ovat kiinnostava laskeskelun aihe. Lähtökohtani on se että saman muotoisilla kappaleilla kappaleen tilavuus kasvaa mitan kuutiossa eli kolmannessa potenssissa.
Esimerkiksi kuutio jonka särmän pituus on 2 metriä, on tilavuudeltaan 23 = 8 kertaa suurempi kuin kuutiometri. Jos kuution särmän mitta on metriä tätä enemmän eli 3 metriä, on sen tilavuus 33 = 27 kertaa suurempi kuin kuutiometri. Tilavuus kasvaa siis varsin ripeästi mitan kasvaessa, kun kappaleet ovat samanmuotoisia ja mittasuhteiltaan samoja.
Tämä 37 metriä pitkä esimerkkijahtimme maksaa noin 14 miljoonaa euroa.
Moottorijahdit eivät ole kuution muotoisia ja varmaankaan mitat eivät ole ainoa systeemin muuttuja. Haluan kuitenkin rohkeasti olettaa että laadukkaiden uppoumarunkoisten alusten hinta niiden tilavuutta kohti on suunnilleen sama. Ne eivät ole kaikki täsmälleen samanlaisia, teknologia ei ole aivan sama, mutta eivät karkeassa katsannossa poikkea perusteiltaan toisistaan kovinkaan paljoa. Erikoisten liukuvapohjaisten alusten ja purjealusten hinnanmuodostus saattaa olla erilainen, mutta niistä en tässä ole kiinnostunut.
Ajatellaanpa melko tavallista hyvälaatuista katettua, asuttavaa, hyvin varusteltua, avomerikelpoista, uppoumarunkoista tai puoliliukuvaa perhevenettä jonka pituus on ehkä viidesosa esimerkkijahdistamme eli 7,4 metriä. Hmmm, vai onko sellaisia olemassa, onko tuo liian lyhyt? Oletuksen mukaan sen tilavuudesta määräytyvän uushankintahinnan pitäisi olla osana 1 / 53 eli 1 / 125 laadukkaasta esimerkkijahdistamme. Tämä merkitsisi hintaluokkaa noin 100000€, ei ehkä häiritsevän kaukana todellisuudesta?
No juu, myönnän että satatuhatta olisi aika suolainen hinta vain seitsemänmetrisestä paatista. Olen kuitenkin aivan tyytyväinen jos tällaisen summittaisen arvion tuloksen virhe on noin luokkaa ±50%.
Ajatellaan kaikkein suurimpia loistojahteja, sellaisia joita ei ole tarkoitettu köyhän karvalakkikansan juottoloiksi, vaan periaatteessa yhden äveriään omistajan omaan käyttöön. Viisi kertaa esimerkkijahtiamme pitempi alus olisi 185 metriä pitkä. Luulisi tuon yhdelle omistajalle riittävän. Hyvä varustelu tuntuu tässä kokoluokassa itsestäänselvyydeltä. Loistojahdin hinnaksi voisi siksi arvioida karkeasti 53 = 125 kertaa enemmän kuin esimerkkijahtimme arvo, eli noin 1750 miljoonaa eli 1,75 miljardia.
Mahtuisihan sinne messevään loistojahtiin vieraitakin jopa sata kertaa enemmän. Ja ainakin siellä omistaja voisi satamassa järkätä pirunmoisia pippaloita ja pirskeitä jos sitä rahaa kerran tosiaan on käytettävissä ja varsinkin ellei hän pitemmillä merimatkoilla erikoisemmin viihdy. Hän lie aarteensa jo saavuttanut ja tuskin on kiinnostunut rahvaanomaisesta likaisen maan ruopimisesta etelämeren köyhillä saarilla mahdollisen aarrekätkön sentään kovin epätodennäköisen löytämisen toivossa.
Näin ajatellen 37-metrinen esimerkkijahtimme Navetta on siis aika hyvä keskiverto pienen 7-metrisen perheveneen ja hulvattoman pöyristyttävän miljardin hintaisen loistojahdin välillä. Tuossa on hyvinkin 104 kertainen ero ääripäiden välillä, ainakin 4 magnitudia, vaikka pituuksissa ero on vain 25-kertainen.
Noin 12,3 metriä pitkälle vertailukelpoisella laadukkaalle alukselle voisi vastaavasti arvioida 1 / 33 eli 1/27 esimerkkijahtimme hinnasta eli noin puoli miljoonaa ekua. Esimerkkijahtiamme kolme kertaa pitempi eli noin 111-metrinen loistojahti puolestaan maksaisi tämän vakioisen tilavuushinnan kaavan mukaan uutena noin 375 miljoonaa euroa.
Juu, ei voi kuin huokailla sitä että kuinka kamalan vaikeaa ja monimutkaista se rikkaitten elämä on. Samaa muistan kuulleeni Raumalla 1980-luvulla (entisellä) Hollmingin laivatelakalla jossa taiteilija Aila Salo, os. Hollming, myös huokaili rikkaan ihmisen elämän komplisoitua problematiikkaa verrattuna tavallisten köyhien jamppojen simppeliin eloon. Kaikeksi onneksi olemme köyhiä? Köyhyys on lahja josta tulisi iloita?
Mutta hei, loppujen lopuksi: Rikashan on vaan sellainen köyhä, jolla on rahaa!
No joku hapannaamainen elämän ilonsa menettänyt yksilö tietysti voisi lausahtaa että jos iso raha ja mittava omaisuus on omistajalleen niin suuri ongelma ja onnettomuus niin helpostikos siitä eroon pääsee.
