Karhukaupunki Björneborg etenee kohti syksyä ja tuntemattomia kohtaloita

Edellinen Seuraava

Suomi ei ole kovinkaan hääppöinen maa asua, ainakaan muille kuin poliitikoille ja virkamiehille, mutta täytyy yrittää käyttää sitä elämää jonka onnetar on arponut. Porilaisilla on sentään vielä yleisesti ottaen jäljellä omanarvontuntoa ja ylpeyttä. Se on hyvä lähtökohta. Ihminen joka ei arvosta (alkuperäistä tai nykyistä) kotipaikkaansa, on mennyt peruuttamattomasti pilalle, lost case, beyond salvation.

Alkuperäistä kotiseutuani Etelä-Pohjanmaata olen arvostanut aina ja tulen arvostamaan vastakin. Raumalaiseksi en itseäni tuntenut koskaan niiden yli 30:n vuoden aikana jotka siellä tulin asustelleeksi. Porin suhteen olen vielä epäröivällä kannalla, the jury is still out on this question.

Oikeita eläviä karhuja en ole toistaiseksi Porin katukuvassa nähnyt, en edes kesyjä tanssivia karhuja, mutta erilaisissa taideteoksissa, symboleissa, tunnuksissa ja logoissa Otso Mesikämmen toisinaan sukeltaa esiin. Yleensä tuo potentiaalisesti vaarallinen suurpeto halutaan nähdä lapselliseen urbanisoituneeseen tapaan melko harmittomana karvaturrina, joskin maineensa vuoksi huomattavaa katu-uskottavuutta omaavana voimakkaana olentona jonka silmille ei aivan ensimmäiseksi kannata mennä hyppimään.

Monet haluavat hahmottaa kotipaikan jääkiekon ja paikallisen jääkiekkoseuran perusteella, mutta en ole erikoisempi jääkiekon ystävä, joten vierastan vahvasti sellaista kovin rajoittunutta latteaa määritelmää. Pelikortit kyllä tunnen ja uupuneena olen monasti pelannut pasianssia aamutunneille saakka. Ässiä minulla ei hihassa ole, ei edes pataässiä (A). Porissa pata on valttia. Elämän suuret kysymykset eivät kuitenkaan yleensä ole ratkenneet pasianssia pelaamalla. Räsypokka olisi ehkä auttanut paremmin, varsinkin pornopelikortein, mutta yksin se on aika tylsää.

Suomen taloudessa menee kuulemma nyt hyvin, siis joiltakin osin. Opiskelijoiden ja työttömien lie sitä kuitenkin arkipäivässään vaikea havaita. Muhkeat yritystuethan ovat Suomessa perinteinen itsestäänselvyys, totta ihmeessä veronmaksajien täytyy tukea yrityksiä, Pyhiä Lehmiä, niitäkin joilla menee kuulemma oikein mukavasti. Työttömät maksavat muutenkin pienistä rahoistaan suhteellisesti ennätyskorkeita veroja, epäilemättä iloisina siitä että rahat menevät yritystukena niille varsin kannattaville yrityksille jotka eivät heitä töihin ota, yrityksille joissa ei sellaisista pikkurahoista työpalkkana paljonkaan veroja maksettaisi. Satakunnassa ei ole erikoisempia kasvukeskuksia, joten vähemmän täällä on talouden juhlinnan aiheita.

Ikärasismi ja joukkotyöttömyys eivät ilmeisesti ole kenenkään ongelmia, kun näiden painoarvo politiikassa näkyy olevan aivan olematon? Vain nuoret tarvitsevat työtä? Ainakaan en ole kuullut yhdenkään poliitikon esittävän että minun hyvinkin vielä työikäiselle ikäluokalleni pitäisi olla mielekästä työtä tarjolla, varsinkin kun se eläkekin tuntuu pakenevan edeltä melkein samaan tahtiin kuin mitä ikävuosia karttuu. Työttömyysuraa halutaan pidentää työuran pidentämisen nimikkeellä. Täytyy vetää se johtopäätös, että suomalaisessa politiikassa ja demokratiassa voi keskustella kaikesta muusta paitsi tärkeistä asioista. Ilmeisesti verovaroin ylläpidetty ja verovaroin ylläpidetyn eduskunnan poliittisesti kontrolloima YLE asettaa rajat sille mistä julkisesti saa keskustella.

Suomi on vakaana säilyvän joukkotyöttömyyden maa, vakaa kansanbyrokratia, kovakauluksisen virkavaltaisuuden auvoisa onnela, byrokraattien vakaa suojatyöpaikka, virkamiesten täydellinen Kultamaa, El Dorado, paperinpyörittäjien paratiisi. Suomen nöyrä kansa, hallintoalamaiset, jonottavat nykyisin kuuliaisina leipäjonoissa ja pyytelevät samalla mitä alamaisimmin anteeksi olemassaoloaan suurilta Herra Tirehtööreiltä, asetellen tarvittaessa myöskin nöyrästi pieniä mukavia pyöreitä kiviä näiden poluille, heidän sulavasti pikku jaloillaan siististi yli sipsuteltavikseen.

Suomi on televisiolupatarkastajien luvattu maa, vaikka varsinaisia TV-lupatarkastajia ei enää olekaan. Asenne säilyy silti. Ellet sinä hallintoalamainen voi todistaa itseäsi syyttömäksi, olet lähtökohtaisesti täysin syyllinen, toivoton syntisäkki, sanokoot joku "länsimainen oikeusperiaate" mitä lystää. Evankelisluterilaisuus ja TV-lupatarkastajan asenne ovat lyömätön yhdistelmä joka ohittaa kaikki oikeusperiaatteet, lait ja asetukset. Hallintoalamaiset ovat lähtökohtaisesti absoluuttisen pahoja ja syntisiä. Huoh huokaus, vuosi 2017 olisikin Suomen kansalle hyvän tuntuinen ajankohta itsenäistyä - vihdoinkin ihan oikeasti.

Syksyiset puut eivät vielä tunnu oikein pystyneen päättämään minkä värisiä ne haluavat lehtiensä olevan. Ruskan väriloiston parhaat päivät saattavat olla lähellä. Jos sattuu syysmyrsky ikävään kohtaan, niin paras ruska menee helposti harakoille kun tuuli riipii komean väriset lehdet puista alas ennenkuin innokas valokuvaaja niitä onnistuu ikuistaa. Lehtipuissa ruska lie parhaimmillaan juuri ennen syysmyrskyä.

Tjaah, en tiedä onko valokuvaus nykyisin pelkkää kuvaamista, mikä on "kieliopillisesti" oikea ilmaisu? Ehkä sohvaperunasukupolvi on päättänyt ettei valokuvaamisessa enää tarvita valoa? Perusasioiden merkitys tiedostetaan yhä heikommin, ihmiset vaikuttavat typertyvän kiihtyvällä vauhdilla. Tieto ei kulje tietoyhteiskunnassa vaikka tekniikka toimii, koska ei haluta tai ei uskalleta tiedottaa. Tulee monasti sellainen olo että olen jälleen jäsenenä organisaatiossa jota ajetaan alas. Organisaation alasajossa on juuri tyypillistä se että sinänsä normaalioloissa "älykkäät" ja järjelliset ihmiset alkavat käyttäytyä aivan järjettömällä tavalla stressin alaisina. Henkilösuhteet tulehtuvat. Organisaatiossa ollaan epätietoisia kaikesta mahdollisesta, eivätkä vastuuhenkilöt ehdi tehdä muuta kuin pakoilla vastuuta. Ei haluta ymmärtää, halutaan vain varmistella oma selusta mahdollisuuksien mukaan, etsiä muista syyllisiä, käpertyä kuoren suojaan. Ehkä Suomea siis ajetaan alas?

Porin uusi matkakeskus rautatieaseman luona on otettu sikäli käyttöön että se toimii monien kaupungin bussilinjojen alku- ja loppupysäkkinä. Lipunmyynti, matkahuolto ym. on kuitenkin edelleen vanhassa matkakeskuksessa runsaan puolen kilometrin päässä (Rautatienpuistokatua pitkin). Myös linja-autojen kaukoliikenne on edelleen vanhassa matkakeskuksessa. Uudessa matkakeskuksessa ei voi esimerkiksi ostaa kupilista kahvia tai odottaa bussia sisätiloissa. Sikäli se on toistaiseksi ankea ja suojaton paikka kun ajattelee edessä olevia räntäsateita. Vaikka varmaankin, tunnetun kiinteistöalaa sivuavan laulun sanoin, "kaupungin-johta-jasta se lähentelee taivas-taa-aa", käyttöominaisuuksiltaan, ulkonäöltään ja kaikilta muiltakin ajateltavissa olevilta ominaisuuksiltaan.

Ainakin Meri-Porin bussit kyllä koukkaavat vanhan matkakeskuksen edessä olevan bussipysäkin kautta (joka ei ole katoksella varustettu laituri 8, vaan aivan vanhan matkakeskuksen pääsisäänkäynnin edessä, muutaman kymmenen metrin päässä). Jos bussi kuitenkin tyhjenee matkustajista jo esim. kauppatorilla, niin kokemukseni mukaan se bussi ei mahdollisesti aja lainkaan linjan reitin loppuosaa uudelle matkakeskukselle. Ei siis pidä luottaa siihen ettäkö kaupunkibussin linjan loppulegillä pääsisi vanhasta matkakeskuksesta uuteen matkakeskukseen. Reitin loppuosalla tuskin otetaan uusia matkustajia kyytiin. Bussikuski ei saisi edes kupillista kahvia siellä uudessa matkakeskuksessa. Mielestäni olisi kohtuullista että bussin käyttäjillä olisi etukäteinen varma tieto siitä mitä reittiä linjan bussi kulkee, mutta toisinaan tämä on osoittautunut toiveajatteluksi.

Asema-aukion monumentaalirakentamisen en katso oikein palvelevan tavallisten kaupunkilaisten ja veronmaksajien etua. Kylmäksi jättävät sielun ja sydämen ne virkamiesten ihannoimat norsunluutornit. Syntyy vaikutelma että virkamiehille tärkeintä on saada nopeasti vastuuvapaus siitä mitä tekevät ja siitä mitä jättävät tekemättä. Huonosti tehdystä työstä byrokraatti saa ihan saman palkan kuin mitä hän saisi kunnolla tehdystä. Edustuksellinen demokratia epäilemättä aplodeeraa kuuliaisesti virkamiesten tukijoukkoina. Kansanbyrokratia ennen kaikkea, kansasta ei ole niin väliksi. Nehän ovat vain veronmaksajia ja hallintoalamaisia.

Demokratian toiminnan kanssa on vähän niin ja näin, mutta byrokratia pelittää ihan kybällä. Maailmanhistoria ei nimittäin tunne yhtään sellaista tapausta että virkamies olisi ollut väärässä. Niinpä empiirisen määritelmän mukaan virkamies ei voi olla väärässä, vaan se mitä virkamies tekee tai jättää tekemättä, on juurikin täydellisen absoluuttisen oikein.

Kaupunki- ja tierakentamisen koukerot pistävät monasti kansalaisen ihmettelemään ja jopa kiukuttelemaan. Monasti tuntuu että kokonaisvaltainen rakennustyön koordinointi on tökkinyt pahemman kerran. Jalankulkija, pyöräilijä ja bussilla matkustaja huomaa monasti että hän on jäänyt paitsioon liikennerakentamisen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Eihän se ole niin tärkeää mitä kaupungille rakennetaan, kun se kaupunki ei oikeasti ole kukaan? Pääasia että palkkarahat juoksevat byrokraateille suoraan veronmaksajien kukkaroista. Köyhäthän niitä bussipysäkkejä, jalkakäytäviä ja pyöräteitä vaan tarvitsee, ei oikeat ihmiset! Kunnon kokoomukselaiset kyllä pärjäävät, kunhan tiet ovat sen verran hyväkuntoisia että viisilitrainen ässämersu pystyy niillä kulkemaan.

Alla on työn alla kiertoliittymän keskikohta uuden matkakeskuksen lähellä. En soimaa erikoisesti sitä yksilönä, mutta siinäkin menee hukkaan yksi hyvä aurinkokellon sijoituspaikka melko avoimella paikalla. Vaikka ihmisten tuskin halutaan juoksentelevan kiertoliittymässä arvaamattomasti edestakaisin, joten ehkä on parempikin ettei siellä keskellä ole oikeastaan mitään sellaista jota he haluaisivat nähdä lähietäisyydeltä. En suinkaan väitä ettäkö suojatiet olisivat jalankulkijalle turvallisia, mutta turvallista jalankulkureittiä kiertoliittymän keskustaan ei tarvita, vaan se on tabu, tavallisille kuolevaisille kiellettyä aluetta. Niinpä kiertoliittymän keskelle täytyy rakentaa jotakin sellaista joka ei selvästikään ole tutustumisen arvoista, jotakin luotaantyöntävää ja arvotonta kaupungin ylimääräiselle joutomaalle, mutta epäilemättä suurin kustannuksin ja verovaroja auliisti jaellen.




Porin uuden SAMK-kampuksen ritarihuone, käytävä, aula, halli, eteinen, porstua ... vai mikä lieneekään?

No en tiedä sen tilan oikeaa nimeä, mutta kaiketi tämä pyrkii olemaan näyttävintä rakennustaidetta Porin asema-aukiolla sijaitsevan Satakunnan ammattikorkeakoulun uuden kampuksen A-osassa. Se on se ko. kiinteistön lähinnä uutta matkakeskusta oleva korkea osa.

Kuten näkyy, on osa pinta-alasta auki kattoon saakka. Tässä on näkyvissä 4 kerrosta, mutta oikeastaan näiden yläpuolelta löytyy vielä viideskin kerros (joskaan ei näin laaja-alainen) ja myös alas kellarin suuntaan menee portaat.

Yritän parhaani mukaan suhtautua tähän kiinteistöön myönteisesti. Vaikka kovaa yrittämistä se kylläkin vaatii.

Kiipesinpä sinne keskelle ylös eli kolme kerrosta ylöspäin neljänteen kerrokseen (jos pohjakerros lasketaan ensimmäiseksi kerrokseksi) ja kuvasin mm. katosta roikkuvia eräänlaisia luonto-aiheisia taideteoksia alaviistoon. Vaikka tuskinpa vaan niitä on tarkoitettu erikoisesti katseltaviksi nimenomaan siitä kuvakulmasta.

Kieltämättä näkymät sieltä 3 kerrosta lattiatason yläpuolelta ovat avarat. Ei kai se leveä, hyvin turvalliseksi aidattu ja tukevan tuntuinen kävelysilta sentään voi olla nimeltään esimerkiksi "catwalk"?



Entinen Porin Naisvoimistelijat, nykyinen Liikuntaseura Pori ry juhlii pitkää taivaltaan

Porissa juhlitaan Porin päivää kuulemma ihan kolmeen kertaan, joten yritän täälläkin pitää Poria esillä, vaikka en haluakaan syödä kokonaisia nahkiaisia joita kyllä olisi Porin kauppatorilla tarjolla. Vaikka väitetään kyllä että niiden suoli on tyhjentynyt pitkällä merimatkalla.

Porin kaupunginkirjaston näyttelytilassa on nyt esillä naiskauneutta ilman naisia. Porin naisvoimistelijat on luonut nahkansa uuden ajan vaatimusten mukaan ja kiemurtelee uudelle vuosisadalle.

Porissa on ollut ilmeisesti aktiivista naisvoimistelutoimintaa jo vuonna 1897, jolloin Kvinnliga Gymnastikförening i Bjöneborg järjesti täällä voimistelujuhlan.

Jonkinlainen 1917 perustetun Porin naisvoimistelijoiden edeltäjä on mahdollisesti myös ollut "Tarmon naisosasto" joka mainitaan alempana kuvatussa seuran 40-vuotisuuden johdosta käsin kirjoitetussa tekstissä, joka peräisin siis ilmeisesti vuodelta 1957.

Voimistelu on minulle henkilökohtaisesti liian rasittavaa, mutta kyllähän minä aina naisista tykkään.

En ole mikään fakiiri, mutta olen jäänyt miettimään kuulemaani vanhaa tarinaa että mitä se intialainen fakiiri puuhaa kuplavolkkarin ahtaalla takapenkillä sirkuksen käärmenaisen kanssa. Luulisin että käärmenainen saattaa hyvinkin olla naisvoimistelija sanan täydessä merkityksessä, joten sikäli liittyy aiheeseen.

Voimisteluhistoriaan liittyvä kirja Sadan vuoden voimistelutarina on näyttelyssä esillä myös selailtavana ja sitä on myytävänä 45€ kappalehintaan.

Näyttävät esiintymisasut kiinnittävät ohikulkijan huomiota. Näyttelytila on somistettu poikkeuksellisen tummanpuhuvaksi, mutta onhan seinillä kieltämättä komeaa kiiltelevää kangasta, ainakin hyvässä valaistuksessa. Vanhemmat voimisteluasut ovat hiukan hupaisen näköisiä, mutta nykyisin voimisteluasujen suunnittelu epäilemättä on jo eräänlainen taiteen muoto. Nykyaika ja -tekniikka asettanee vähemmän rajoituksia asun ulkonäölle? Oma suosikkini olisi sellainen lyhythelmainen liskonvihreä kiiltelevä vartalonmyötäinen asu runsasmuotoisen naishenkilön päällä.

Pallot, vanteet, keilat ja tamburiinit (eräänlainen pienehkö rumpu) epäilemättä ovat liittyneet kiinteästi naisvoimisteluun, ainakin sellaisena kuin sen nuoruusvuosiltani muistan ja olihan niitäkin välineitä esillä. Niistä vaan on vaikeaa saada hyvän näköisiä lähikuvia, joten en kiinnitä tässä niihin erityistä huomiota.

Niin ja muistan joskus nähneeni myös kepin päässä olevia nauhoja joita kieputeltiin ilmassa, arvatenkin äärimmäisen taiteellisella tavalla.

Seuran repertuaari lie laaja, ainakin jos lukuisiin keiloihin kiinnitettyjä lappusia on uskominen. Joukossa on myös "Parkour", joka mielestäni on lähinnä jänteville miehisille uroksille soveltuvaa hurjaa hyppelyä ja sopisi paremminkin johonkin James Bond-elokuvaan.


Ei se sitten kuitenkaan voisi olla kansanomaiselta nimeltään aivan yksinkertaisesti Porin Käärmenaiset ry?


Galleria