Edellinen | Seuraava |
Mikäpä olisi byrokraateille sen hauskempaa, byrokratialla kyllästetty maa vailla mitään käytännön virkavastuuta. Kyllä edellisen vuosisadan vaihteen 1800/1900 Venäjän Suomen-Syöjä tsaari olisi kateellinen jos näkisi miten EU-Suomi on onnistunut ylittämään hänen saavutuksensa sairaassa tsaristisessa byrokratiassa.
|
Virallisesti Suomen maassa on kaikki hyvin. Hallituksella on sen pituinen se ja hallitsijattaret ovat läpeensä tyytyväisiä. Verovaroin ylläpidetty Poliittisesti Korrekti ja Ainoa Oikea, pyhä Yleisradio ylistää kritiikittömän pullistelevin riemurinnoin Suomen hallinnon ylivertaista ihanuutta. Köyhä kansa vaan ei ymmärrä mikä satumainen onni heitä on kohdannut, kun saavat palvella juuri tämän absoluuttisen täydellisen hallituksen, ylevän kirkasotsaisten AY-politrukkien, pankkien ja suurpääoman omistajien pyhän Ison Rahan, Pyhän Vientiteollisuuden sekä poikkeuksellisen nuhteettoman virkamieskunnan hallintoalamaisina.
Suomi on kuin haiseva omenalava. Makeaa yltäkylläisyyttä mätänemässä pystyyn aivan väärässä paikassa.
Tämän ristiriitojen runsaudensarven arkipäivässä kansalaisen nyt kuitenkin täytyy koettaa kantaa oma leiviskänsä ja selviytyä eteenpäin päivä kerrallaan. Yrityksillä menee kuulemma hyvin. Suomen sadattuhannet työttömät tuntevat varmaan siitä suurta iloa ja tyydytystä.
Uudessakaupungissa järjestetään kuulemma oikein bussikuljetuksia autotehtaalle potentiaalisia työnhakijoita varten. No voe mahoton sitä hurskastelua ja hävytöntä ulkokultaisuutta. Ne väärät fariseukset pitäisi ajaa huut-hemmettiin.
Olenpa minäkin U:kin autotehtaalle pyrkinyt töihin joskus lähes 30 vuotta sitten. Ymmärtääkseni vihjailivat jo silloin että olin jo vähän vanha niihin hommiin. No eipä silti, en koe rutiinihommia mitenkään erikoisen kiinnostaviksi. Surutta luovun mahdollisuudesta työllistyä saastuttavaa turhake-luksusta tuottavan liukuhihnan ääreen.
Yli 50-vuotias saa käytännössä unohtaa uuden tavanomaisen työsuhteen toisen palveluksessa. Minun ikäluokalleni ainoastaan oman yrityksen perustaminen voisi mahdollistaa uuden toimeentulon, sikäli mikäli hemmolla on riittävästi omaa pääomaa, vankka ammattitaito, moitteeton terveys, luottotiedot kunnossa, eikä satu olemaan maksuhäiriötä, ulosottoa, liiketoimintakieltoa ja kirkolliskirousta päällä.
Meikäläiselle ikääntyvälle tutkinto-opiskelijalle näkymät ovat ankeat, mutta koetan parhaani mukaan sinnitellä tutkintoa kohti opiskeluoikeuden puitteissa kuten osana on, vaikka ammattikorkeakoulussa aikuisopiskelijan kohtelu onkin kovin yliolkaista. Koulua kiinnostaa lähinnä sen nuoria kiehtovan illuusion pönkittäminen että heillä on edessään rikkumaton taivastie, kullalla silattu polku ikuiseen onneen ja autuuteen.
Kainosti voisin tuohon kommentoida, että ei kuitenkaan ihan kaikille nuorillekaan paikkoja ole automatisoituvassa Ison Rahan maailmassa, eikä heille työn rasitusten jälkeen taida olla luvassa myöskään mitään eläkettä. Että revi siitä huumoria.
Ongelmallista on opiskelu, vaikka periaatteessa kiehtovaa. En kuitenkaan hyväksy opettajatutoriksi haista-paskan hiekoitusäijää, joka on neljän vuoden ajan sabotoinut ryhmämme AME13SP opiskelua ja vastuuttomana tiimivastaavana faktisesti hylännyt minun opinnäytetyön aloituslupa-anomukseni. Jossakin kuuluu olla raja. Ihan kaikki ei vaan käy. Tämän palautteen ajan läpi, miellyttää se sitten koulun byrokraatteja elikkä ei.
Aikuisopiskelijakin on ihminen ja tutkinto-opiskelijalla täytyy olla jonkinlainen oikeusturva. Byrokraatteja varmaan kismittää, mutta minä lähden siitä että julkisesti verovaroin rahoitetun koulutusjärjestelmän piirissä on ihan oikeasti oltava voimassa virkavastuu, vastuu joka voi konkretisoitua.
Vaadin itselleni neutraalin opettajatutorin ja normaalin mahdollisuuden suorittaa tutkinto. Kintuillekuseskelija ei minun tutorikseni kelpaa, kuseskelkoot sabotöörisantaset vain omille kintuilleen. Ei löydy enää luottoa sille suunnalle. Yli on jo pisaroinut kärsimysteni malja. En hyväksy vihollista, selkäänpuukottajaa.
Mahdollisesti en koskaan saa tutkintoa, mutta tässä ristiriitojen maailmassa minun roolini nyt vaan on sen tutkinnon tavoittelu. En olisi koskaan tyytyväinen titteliin insinööri AMK
, mutta sellaista täytyy nyt yrittää - pitkäveteisen (hoh-hoijakkaa) haukottelun lomassa - ja samalla varautua siihen että tutkinto ei koskaan toteudu. Opiskelu on sinänsä OK ja tekniikka kiehtoo, jos sen kanssa joskus on mahdollista ihan oikeasti olla tekemisissä. Todellinen opiskelu täytyy kuitenkin suorittaa jossakin aivan muualla. Ammattikorkeakoulun insinöörikoulutusta voisi kuvailla lyhyesti siten että se on lähinnä pelkkä huono vitsi.
Hallitus toki leikkaa kouluilta rahoja, mutta hallitus ei ole kuvaelman ainoa konna ja syyllinen. Koulua pitäisi aivan tosissaan tuulettaa sisältä, pelkkä kuorien vaihtaminen ei auta. Virkavastuu pitäisi oikeasti kantaa eikä vain levitellä käsiään syyttömyyttä teeskennellen. Perusongelma on siinä että ammattikorkeakoulu on henkilökunnan itselleen rakentama suojatyöpaikka. Ammattikorkeakoulu ei ole lähtökohtaisesti tehty opiskelijaa varten, opiskelua varten, vaan se on opettamista ja koulun omaa henkilökuntaa varten. Se on byrokraattien itselleen suojaama rauhaisa lintukoto, virkavaltaisuuden paratiisi joka tekisi itse virkavaltaa palvovan sortoaikojen Venäjän tsaarinkin kateudesta vihreäksi.
Olen näköjään päässyt eroon selkäänpuukottaja-Santasesta opettajatutorinani, joten pyrin ainakin osittain normalisoimaan traumaattisen suhteeni Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa, mutta siitähän ei koskaan mihinkään pääse että insinöörikoulutuksessa, tutkinnossa ja valmistumisessa on omat vakavat ongelmansa. En pyydä anteeksi sitä että insinöörikoulutus on ainakin Satakunnassa niin pahoin tupella kuin mitä se on. Koulutuksen alennustilaa saavat pyydellä anteeksi aivan muut hemmot, en ota siitä vastuuta.
Meidän aikuisryhmäämme AME13SP on koulussa kohdeltu melkoisen kaltoin. Sellaista häijyyttä ei saa jättää kokonaan vaille palautetta. Pahantahtoisesta entisestä tiimivastaavasta ja opettajatutorista eroon pääseminen vaati muutamien rumien sanojen käyttöä: Vihollinen, Oikeusturva, Virkavastuu, Aluehallintovirasto, Opetushallitus, Rikosilmoitus. Ja johan alkoi vihdoin tapahtua.
Olen nyt vähemmän vihainen kun kolmannen vuoden opintolainakin on myönnetty, joten tulevaisuus näyttää aavistuksen valoisammalta ja verenpaine vähemmän vaaralliselta. Voin yrittää jatkossa vähentää Satakunnan ammattikorkeakoulun katkeraa soimaamista ja kostonhimoista mollaamista. Opinnäytetyön aloituslupahakemusta tuskin ainakaan lähiaikoina haluan jättää. Tutkimusviestintään kehittelen uuden, peiliaurinkokellosta eroavan linjan. Peiliaurinkokello on edelleen sinänsä hyvä ajatus, mutta en tarjoa sitä koululle hylättäväksi. Sitä iloa he eivät saa, eivät vaan ole sen arvoisia. Sensijaan tarjoan heille hylättäväksi jotakin vähemmän arvokasta.
Tai ei se oikeastaan ole sinänsä vähemmän arvokasta, vain vähemmän henkilökohtaista. Se on yleisempää ja yleispätevämpää, vähemmän detaljoitua. Peiliaurinkokellon voi halutessaan ajatella eräänä uuden linjan osana. Voinee tiivistää että se tekstirunko jota ajattelen tutkimusviestintään ja opinnäytetyöhön olisi suunnilleen se mitä ammattikorkeakoulun insinöörikoulutuksen oikeasti pitäisi olla, ollakseen aidosti hyödyllistä, johtaakseen todelliseen ammattitaitoon ja itsenäiseen toimintakykyyn. Ei vaadita ihmeellisiä teknisiä välineitä, vaan keskitytään perusasioihin. Tätä "galleriaanikin" kirjoittelen yksinkertaisesti Muistiolla, aivan perus editorilla, websivujen rakentajien työkalujen karvalakkimallilla jota moni ei varmaan edes pidä kelvollisena työkaluna. Olen "vanhan liiton miehiä". Hyödyllisen teknisen ymmärryksen ja osaamisen kehittely ei välttämättä vaadi kalliita välineitä, siinä on pointtini. Valmisohjelman napinpainamista hyödyllisempi taito on osata ja ymmärtää perusteellisesti from the first principles, siinä teemani perusta. Toki se tarjoillaan mehukkain käytännön esimerkkein maustettuna. Sisältö on se tärkeä, kuoret toisarvoisia.
Jenkit ovat yleensä väärässä, esimerkiksi uskonnollisessa kontekstissä pätevä Not knowing is a blessing (ei esimerkiksi tiedä kuolinpäiväänsä tai aviosiippansa petollisuutta) on periaatteena tieteessä ja tekniikassa hedelmätön, mutta he ovat oikeassa siinä että Beauty is only skin-deep, ainakin sikäli että vain sisäinen kauneus on arvokasta.
Olen ensi kertaa vieraillut SAMK:in uudella kampuksella Porin keskustassa, palautin kirjaston kirjoja ja etsin tulevien oppituntien luokkien sijaintia. No löytyihän sieltä lopulta portaat C-osan toiseen kerrokseen pitkän käytävän päästä. Ilmeisesti SAMK häpeilee meitä insinööriopiskelijoita koska haluaa piilottaa meidät julkisivun taakse. No ei se mitään, mekin häpeämme SAMK:ia vastavuoroisesti. Olen aiemminkin jo suhtautunut kielteisesti suuntaan johon SAMK on menossa, joten ei tarvinne erikseen kommentoida mitä mieltä olen uudesta kampuksesta. Opiskelijat halutaan ajaa ahtaalle ja jättää markkinavoimien armoille.
Uudella kampuksella on voimassa periaate BYOD eli "Bring Your Own Device", eli sinne on tuotava oma tietotekninen laite. Yhteiskäytössä olevia tietokoneita on ilmeisesti hyvin vähän. Koulu on niin köyhä tai ehkä ahtaiden vuokratilojen vuokra on niin korkea. Jokaisella opiskelijalla odotetaan olevan oma kannettava tietokone (tai vastaava) mukanaan. Opiskelu ilman tietokonetta on nykyisin aika mahdotonta. Voisi se oma tietokone ehkä koulussa jopa toimiakin jos vaan pääsisi koulun lähiverkkoon, mutta siinäkin on omat ongelmansa.
Mitähän opiskelijaan kohdistuvia säästöjä herrat seuraavaksi keksivät? Pitäisikö kantaa koululle rinkassa selässään täysin varustettu insinöörityöasema ja 20 tuuman näyttö CAD-koulutusta varten? Ehkä taulujen käyttö luokissa kielletään ja opiskelijan on kirjoitettava muistiinpanonsa pelkän kuullun perusteella? Tuolit luokista viedään kanikonttoriin ja opiskelijat saavat seistä oppituntien ajan? Ehkä luokkien lämmitys lopetetaan talveksi ja siirrytään periaatteeseen BYOH - Bring Your Own Heater, tuopas kuule sälli ja kylmänkissa mukanasi oma lämppärisi? Sähköt ja valaistus katkaistaan, ratkaisu on BYOC - Bring Your Own Candle, tuo mukanasi oma kynttelisi tai öljylamppu niin että näet piirrellä harakanvarpaitasi ruutupaperillesi? Oma sähköagregaatti ja jatkojohto sille pakolliselle kannettavalle tietokoneelle että voi ladata akkuja?
Todennäköisyyslaskenta, matematiikka-moduulin kolmas osa on käynnistymässä. Sentään jotakin positiivistakin. Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen Moodle-ryhmään on jo päässyt tutustumaan. Olen ollut melkoisen pidättyväinen aiemmin todennäköisyyslaskennan suhteen. Se on vaikutttanut friikkien tilastonikkareiden ja markkinamiesten pelleilyltä, mutta kyllä siinä saattaa silti olla imua kun asiaa tarkastellaan terveen matematiikan kannalta. Joukko-opilla on asiassa oma roolinsa. Oppikirjaa Walpole & kumppanit, "Probability and Statistics for Engineers and Scientists" voi olla vaikea hankkia, mutta se löytyy netistä alle 3 megatavun PDF-tiedostona ja materiaalia on TTY:n Moodle-ryhmässä melko runsaasti, joten uskon että sillä voi selviytyä, siis sen mitä nyt todennäköisyyslaskennassa tarvitsee. Diffistä eli differentiaali- ja integraalilaskentaa (sekä differentiaaliyhtälöitä) pidän kuitenkin kunnialliselle insinöörille tärkeämpänä.
Aiemmin on matematiikka-moduulin runsaat luentokalvot ja tehtäväpaperit pystynyt tulostamaan mm. koulun kirjastossa mukavasti paperille. Sepä ei vaan olekaan enää niin helppoa uudella kampuksella. Mahtaako uuden kampuksen veskeissäkään olla enää paperia, sitä vessapaperiksi nimitettyä kreppipaperia? Kehitys kehittyy, sanotaan, mutta kaikki kehitys ei ole myönteistä. Tässä kohdin kehitys näyttäisi johtavan runsaaseen ruutupaperin ja kynän käyttöön, koska paperitulosteet on koulussa tehty hankaliksi. Luultavasti luentoja ja tehtäviä joutuu kirjoittelemaan omalle paperille kun ei itse omista tulostinta. Noh, eipä se paljon tahtia haittaa.
Tuolla luokassa C211/b pidettiin todennäköisyyslaskennan ensimmäinen laskuharjoitus. Luokan ikkunassa on paristokäyttöinen, ilmeisesti langattomassa lähiverkossa toimiva laite, joka esittää luokan varaukset. Sen näyttö näyttää ihan paperilta, mutta tuskinpa sinne kukaan kiertää paperilappuja vaihtelemassa, vaan laitteen hallinnointi toimii langattoman verkon kautta.
Todennäköisyyslaskenta eroaa matematiikka-moduulin aiemmista kursseista siinä että kokeita ei ole lainkaan, vaan koko kurssi suoritetaan tekemällä harjoitustehtäviä kahden viikon jaksoissa. Oikeastaan myös "Puuvillassa" eli Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksella olisi mahdollisuus osallistua laskuharjoituksiin kolmasti viikossa jos haluaa. SAMK:issa harjoitellaan vain yhtenä torstai-iltana viikossa. Pääosa tehtävistä tarkistetaan laskuharjoituksissa ja muutaman "tähtitehtävän" voi palauttaa opettajalle Moodleen PDF-muodossa. Meillä on ongelma tähtitehtävien kanssa, koska joissakin niistä edellytetään MATLAB-ohjelman käyttöä, eikä meillä SAMK:issa opiskelijoilla ole sellaista omassa käytössä. Kurssin läpäisy edellyttää kuitenkin myös muutaman tähtitehtävän ratkaisemista. Kovin hyvää arvosanaa ei siis luultavasti ole mahdollista saada. Tenttien puute on ehkä etu, sillä nopea tentti voisi olla ongelmallinen. Todennäköisyyslaskennan tehtävät ovat monasti aika kinkkisiä, ellei saa heti oikean langan päästä kiinni. Tehtävän ydintä ei välttämättä ole niin helppo hahmottaa kuin mitä esim. lineaarialgebrassa.
Opintojaksoselosteen mukaan edellytetään sekä Matte 1 että Matte 2 suoritetuiksi, joka minua hiukan kummeksuttaa. Kysymys on kuulemma MATLAB-ohjelmasta jota kurssilla ei opeteta, vaan oletetaan MATLAB-perusteet jo osattavan. Myöhemmin kurssilla on ehkä mahdollista käyttää MATLAB-ohjelmaa jossakin tietokoneluokassa? Oletetaan myös integraalin käsitteen osaamista, mutta sitähän lineaarialgebran kursseilla ei opeteta, vaan matematiikka-moduulissa on yleisesti käytössä sellainen oletus että lapsi-insinöörien lyhykäiset matikkakurssit on jo suoritettu, mukaanlukien diffis jossa ylimalkaisesti esitellään integraalin periaate.
Matte 1 ja 2 ovat kuin paita ja peppu, joten on ymmärrettävää että keskelle lineaarialgebraa ei voi hypätä, mutta minusta todennäköisyyslaskenta kolmantena kurssina pitäisi olla luvallinen tapa aloittaa matematiikka-moduulin suorittaminen. MATLAB-perusteet ei nyt niin kovin ihmeellinen taito ole etteikö sitä voisi siinä sivussa oppia jos on mahdollisuus hiukan "hands on" -harjoitella. Matematiikka-moduulin 4 kurssia kestävät sentään 2 vuotta ja ensimmäisenä opintovuonna niitä ei voi aloittaa. Toisena tai kolmantena vuonna ei välttämättä osu kohdalle esim. kurssia Matte 1 jolla voisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan aloittaa. Niinpä matematiikka-moduulin suorittaminen voi monelle olla vaikeaa normaalin opiskeluajan puitteissa jos moitteettoman aloituskohdan löytäminen on hankalaa. Toivottavasti edes neljäs kurssi eli diffis on täysin moitteettoman 100% legitiimi matematiikka-moduulin alkukohta. Minulle itselleni se ei enää ole ongelma, mutta monelle muulle saattaa olla.
Syntymäpäivää täytyy juhlia kiireesti nyt kun olen vielä hengissä, kuoleman jälkeen se on jo myöhäistä. Juhlia voi esimerkiksi hankkimalla uuden läppärin ("laptop"), vai miksi näitä kannettavia henkilökohtaisia mikrotietokoneita nykyisin pitäisi kutsua. Uuden kannettavan mikron voi hankkia esimerkiksi Porin Gigantista joita on kaksikin kappaletta. Kalle Anttila ei enää myy kävelykadun varrella, joten täytyy talsia hiukan kauemmas keskustasta. Konkka kolahti Kallelle.
Kahden vanhimman läppärin akut alkavat jo olla jokseenkin kypsiä, voipuneita ja aneemisia. Raumalta aikoinaan ostettujen mikrojen akku kestää ehkä vain muutaman minuutin. Pahimmillaan akku vaatii latausta jo silloin kun hädin-tuskin on ehtinut kirjautua sisään Windowsiin. Niinpä katson että minulla täytyy välttämättä olla mikro jonka akku kestää täyteen ladattuna kunnialla käyttöä ainakin muutamia tunteja. Satunnaisesti konetta voi kuitenkin joutua käyttämään muuallakin kuin Tekunkorvessa.
Pankkikortilla olevan nostorajan vuoksi tietokoneen ostoon täytyy varautua hyvissä ajoin vierailemalla käteisautomaatilla parina eri päivänä. Alunperin minulla oli mielessäni hinnan ylärajana 500€, mutta sen verran kerskakulutuskulttuuri pääsi myyjän vedätyksessä yllättämään että olin lopulta valmis maksamaan noin 50€ lisää Intel Inside -tarrasta. Vaikka kyllä vaihtoehtoinen prosessorin valmistaja AMD eli Advanced Micro Devices varmaan sekin tekee hyvää jälkeä. Vanhan liiton mies ehkä kuitenkin arvostaa enemmän Inteliä.
Uusien koneiden näytön resoluutio on hyvä, joten luulen että esim. SolidWorks-ohjelmaa pystyisi käyttämään niillä ilman ulkoista näyttöä. Vanhojen koneiden prosessoriteho riittää kyllä ja myös näytönohjain riittää CAD-käytön minimiresoluutioon, mutta läppärin oma näyttö ei siihen pysty, vaan on ollut käytettävä ulkoista 19" näyttöä joka vaatii verkkovirtaa eikä se kovin helposti kannettavakaan ole. Onhan lävistäjältään 14 tuumainen näyttö kylläkin aika pieni CAD-käyttöön, mutta eipä tätä uutta konetta ole ensisijaisesti sellaiseen tarkoitettukaan.
Ylimääräinen kannettavan tietsikan melko kevyt laukku minulla olisi oikeastaan ollut entuudestaan, mutta ostinpa uudelle koneelle uuden laukun. En vaan oikein ole tyytyväinen näiden huokeahkojen tietokonelaukkujen mekaanisiin ominaisuuksiin. On kai niissä jotakin pehmuketta, mutta minusta laukussa täytyisi olla kunnon suojaus arvokkaalle sisällölle. Lisäähän se painoa, mutta uudet mikrot ovat naurettavan kevyitä, joten massa ei minusta ole todellinen ongelma. Massa on sinänsä hyvä äijämainen ominaisuus.
Niinpä ostin Porin pääkirjaston poistettujen kirjojen huoneesta, KirjaKirpusta, kahdella eurolla pari isokokoista sarjakuvakirjaa jotka ovat suunnileen 14" läppärin kokoa. Nyt voin kantaa uutta konetta paljon turvallisemmalla mielellä kun se sijaitsee laukussa kovakantisten sarjakuvakirjojen välissä.
Siis, voi Zarkuonin ikenet, koskaan ei voi tietää mikä äärimmäisen vaarallinen Zorkoni tai Viperi siihen laukkuun törmää kuin Douglas Adamsin sci-fi-kirjan ikimuistoinen Sontiaismolottaja.
Kaupunginkirjasto kun mainitttiin, täytyy mainita myös asiakkaiden vaihtokirjahylly, tai ainakin sellaiseksi tarkoitettu. Se on käytännössä Porissa surullinen tarina, menetetty tapaus, pesuveden mukana pois heitetty lapsonen, periaatteessa hyvä idea jonka reaalimaailman pahuus turmeli lähes hyödyttömäksi.
Vaihtokirjahylly on näivettynyt pieneksi kokoelmaksi venäläisiä kirjoja ja vähäiseksi määräksi muuta suurta yleisöä vähemmän inspiroivaa materiaalia.
Kovin moni suomalainen tuskin omaa sellaista venäjänkielen taitoa jota noiden kirjojen sujuva lukeminen edellyttäisi. Ja ne harvat suomalaiset joilla sellainen sujuva venäjän kielitaito on, eivät uskoakseni välttämättä ole erikoisen kiinnostuneita - anteeksi vaan jos tämä loukkaa jotakuta persikkaposkea ja kaunosielua - kepeästä kioskikirjallisuudesta. Nämä kun eivät varsinaisesti lie mitään arvokkaita venäläisiä klassikkoja. En suinkaan väitä ettäkö ne olisivat kirjoina aivan täyttä roskaa, mutta suomalaiset niitä vähemmän kysyvät.
Porin kaupunginkirjaston asiakkaiden vaihtokirjahylly on rappeutunut paremminkin hävyttömän vastikkeettoman hamstraamisen hyllyksi. Hiukankin enemmän yleistä mielenkiintoa omaava sisältö katoaa nopeasti jäljettömiin, eikä takaisin tule.
Vaihtoon tarkoitetun hyllyn silmitön riisto ja vastikkeeton hyväksikäyttö poikii myös oheisen lappusen mukaisia lieveilmiöitä. Lappunen on ollut hyllyyn reunalla jo monen viikon ajan. Hamstratut kirjat tuskin enää takaisin tulevat. Sosialismi on monille yksisuuntainen tie ; "Mikä on sinun, se on myös minun, mutta mikä on minun, se ei sinulle kuulu".
Epäilemättä joku käyttää kirjojen vaihtoon tarkoitettua hyllyä taloudellisten transaktioiden välikappaleena, oman henkilökohtaisen taloudellisen edun hankintaan. Kirjasto ummistaa asialta hienotunteisesti silmänsä. Ilmeisesti se ei ole ongelma kirjaston kannalta, mutta vaihdon oikeudenmukaisuutta ja tiettyä vastavuoroisuutta arvostavan yleisön kannalta se on, koska kirjojen reilu vaihto ei oikeasti toteudu.
Jos on sellainen syyhy että haluaa hyvää hyvyyttään tarjota omia kirjojaan muiden kanssa vaihdettavaksi, kannattaa mielestäni ensin hiukan tarkkailla muutamien päivien ajan niitä tyyppejä jotka ovat tietokoneiden äärellä siinä vaihtokirjahyllyn vierellä passissa. Kaikki tietokoneiden näyttöä tiiviisti tuijottavat tyypit eivät varmaan ole kytiksessä vaihtokirjahyllyä varten, mutta jotkut ovat.
Piankin oppinee tunnistamaan erään autoilevan valkohapsisen muovipussiäijän joka tyhjentää vaihtokirjahyllystä lähes kaiken kiintoisamman materiaalin jos hänellä on siihen tilaisuus. Mahdollisesti hänellä on myös apureita, vaikuttaa jopa organisoidulta toiminnalta. Neuvoisin viemään kirjoja vaihtokirjahyllyyn ainoastaan silloin jos sellainen tyyppi ei ole väijyssä siinä tietsikoiden luona. Täten muillakin kirjaston käyttäjillä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus päästä käsiksi reiluun ja asialliseen vaihtoon tarkoitettuihin kirjoihin ja asiakkaiden kirjojen vaihtohylly toteuttaisi paremmin alkuperäisen - sinänsä jalon - ideansa tässä pahassa ja raadollisessa, kovan kilpailun, eturistiriitojen ja nollasummapelin maailmassa.
Huonomaineinen "vaihto"hylly ei paljon potentiaalisia positiivisesti kontribuoivia asiakkaita kiinnosta, koska siihen tuodut kirjat nähtävästi menevät Kankkulan kaivoon. Yksisuuntainen sosialismi ei toimi kaikkien kannalta hyvällä tavalla. Pyhä henki käppäilee vaivihkaa takaovesta ulos kun alunperin reilussa ja hyväntahtoisessa hommassa alkaa olla hillittömän hyväksikäytön ja erään tahon harjoittaman taloudellisen riiston tunnelmaa.
Siellä Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin uuden kampuksen pitkillä käytävillä harhaillessaan opiskelija joutuu altistumaan alla kuvatuille kovin lihalliselta vaikuttaville kookkaille taideteoksille. Olen taiteellisella vapaudella hiukan kropannut taulujen reunoja pois kuvista, koska on vaikea saada reunoja suoraan ja näyttävät rumilta. Voi herättää lihallisia ajatuksia kuin K-kaupan Väiskin lihatiskillä, lihan himoineen ja mahdollisesti jatkotilanteessa myös lihan iloineen.