Nysse tulee sitte ... ja niin se myös meni

Edellinen Seuraava

Toukokuussa 2017 äitienpäivän aattona sai Porin torilla Meri-Porin/Vähärauman suunnalle menevää bussia odottaessaan ihailla oheista Satakunnan Mobilistien kunnianarvoisan museoajoneuvon ohimarssia vanhoine mustapohjaisine rekisterikilpineen. Siinä taitaa olla oikein Mersun kolmisakarainen tähti nokalla. Yleisvaikutelmaltaan tämä vanha linja-auto on nykyisiin verrattuna melko matalaa mallia.

Luulenpa että ne Eero Lumiahon Liikenteen vanhemmatkin linja-autot joita Jalasjärvellä käytettiin koululaiskuljetuksiin mm. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa olivat uudempia kuin tämä ja profiili oli muistaakseni hiukan korkeampi. Tai sitten aika on jo kullannut muistot. Mitään tuollaista rahvaanomaista puista pakkilaatikkoa niissä ei kuitenkaan ollut takana, siitä olen varma.

Siihen aikaan linja-autojen takaosassa sai vielä tupakoida, siellä oli oma osasto tupakoitsijoille. En tiedä koskiko tupakointilupa koululaisia, mutta kyllähän siellä takapenkillä röökiä vedettiin koululaiskuljetuksissakin. Koulussa tupakan polttelu oli kiellettyä, mutta ainakin JYK:n eli Jalasjärven Yhteiskoulun vessassa kokoontui kessuttelijoiden kerho. Ja tuskin kaikki kansalaiskoululaisetkaan mitään raivoraittiita olivat?

On kai vedettävä sellainen johtopäätös että kesä alkaa jo olla käsillä

Luonnon vehreys on toukokuun puolivälin lähestyessä vielä aika vaatimattomalla tasolla, eivätkä ilmatkaan ole vielä kovasti lämpimiltä vaikuttaneet, mutta joo, kyllä kai opiskelijan kesä on jo ovella tai vähintäänkin porstuassa. Kesäkuulle ei opintorahaa enää tule kirveelläkään vaikka miten yrittäisi opiskella, mutta vuokra erääntyy maksettavaksi tavalliseen tapaan kuun alussa.

Kesätyöstäkään ei ole mitään tietoa. Kesätyöntekijät on valittu jo aikoja sitten. Minä en noin kymmeneen hakemukseeni saanut edes yhtään haastattelukutsua, eli en ollut lähelläkään saada mitään. En ollut minkäänlaisen vastauksen vaivan arvoinen hakija. Päätoiminen opiskelijahan ei toisaalta voi olla virallisesti työtön, koska hänellä on päätoimi: opiskelu. Opiskelija on koko ajan opiskelija. Vaikka olisi oikeasti miten työtön niin opiskelija ei mitenkään voi olla työtön. Opiskelija ei siis ole työttömyysturvan piirissä.

Myöskään opintolainaa ei ole mahdollista saada niille vuoden kuukausille joille ei saa opintotukea. Niinpä ainoa mahdollinen rahanlähde on toimeentulotuki. Sitä haetaan nykyisin kuuluisan SoTe-uudistuksen myötä KELAsta, eikä enää kaupungin sosiaalitoimistosta. Toimeentulotuen hakijan kohtelu on sentään KELAssa jonkin verran asiallisempaa kuin sosiaalitoimistossa, vähemmän loukkaavaa. Vanhat jäynät olivat kuitenkin visusti muistissa kun menin jättämään hakemuksen runsaine liitteineen, jotka olivat pääasiassa kopioita. KELAssa voi sentään ottaa itse papereistaan kopioita ilmaiseksi. Ehkä hakemuksen voisi tehdä netissäkin, mutta halusin nähdä että hakemus todella otetaan vastaan ja lähtee eteenpäin.

Näistä hakemuksista ei ole jäänyt hyviä ja lämpimiä muistoja viime kesältä. Lääkkeiden ostamisen kuitit piti sosiaalitoimistossa olla esittää ennenkuin on kyseisiä lääkkeitä ostanut. Apteekki ei jakele lääkkeitä ilmaiseksi, joten ilman rahaa ei saa lääkkeitä eikä myöskään sitä kuittia. Eräänlainen ilkeä noidankehä. Minulla on parantumaton ja säännöllistä lääkitystä vaativa sairaus, diabetes, ja sikäli ilman tärkeitä reseptilääkkeitä jääminen jäi viime kesänä hiukan hampaankoloon vaivaamaan. Tyylihän on näillä byrokraateilla yleisesti sellainen että ensin he istuvat hakemuksen päällä pari viikkoa ja sitten alkavat lähetellä hakemuksen täydennyspyyntöjä. Milloin katsovat minkin paperin puuttuvan tai olevan muuten epätyydyttävä.

Toivottavasti KELA kuitenkin on palvelusuuntautuneempi instanssi kuin ne pari sosiaalitoimistoa joista minulla on käytännön kokemusta. Sosiaalitoimistot ilmeisesti pitävät itseään jonkinlaisina rangaistuslaitoksina. Henkilökunta ei miellä työskentelevänsä palvelualalla. Asiakas on siellä aina väärässä. Nämä sosiaalitoimiston asiakaspalvelijat ovat olemukseltaan vähän niinkuin TV-lupatarkastajat tai vanhan kunnon Itä-Saksan eli DDR:n rajavartijat, yhtä miellyttäviä.

Viime kesänä Porin sosiaalitoimisto halusi rankaista minua siitä etten ollut saanut kunnon kesätyötä, enkä myöskään suostunut sosiaalityöntekijän komenneltavaksi. Mahtipontisen käskykirjeen mukaisesti ajoissa paikalle - bussirahan puutteessa Tekunkorvesta jalkaisin - saapuneena ja istuutumiskehoituksesta kieltäytyneenä ilmoitin ryhdikkäästi seisaaltani hakevani päätoimisena insinööriopiskelijana ja ammattitaitoisena ohjelmoijana ainoastaan ammattityötä. Ilmoitin etten hae lainkaan ammattitaidottomien nuorten mahdollisesti jäljellä olevia kesätyöpaikkoja. Ilmoitin että he jatkossa tekevät niinkuin heidän täytyy tehdä ja minä puolestani teen niinkuin minun täytyy tehdä.

Minulle määrättiin tämän johdosta -20% vähennys perustoimeentulotukeen. Tai oikeastaan rangaistus oli jo siinä mahtipontisessa käskykirjeessä. Minun kai odotettiin nöyrtyvän ja kumartelevan jonkun haista-paskan sosiaalityöntekijän edessä. Poistuin kuitenkin paikalta pystypäin.

Verenpaineeni oli mahtipontisen käskykirjeen johdosta siellä sosiaalitoimiston käskynjaolla valmiiksi korkealla, mutta en käyttäytynyt uhkaavasti, enkä kiroillut, kerroin vain asiat niinkuin ne ovat. Olen kyllä jo työurani aikana ehtinyt olla tiukoissa tilanteissa, saanut tappouhkauksia ynnä muuta ja pystyn hallitsemaan itseni niin halutessani. Minä selviydyn tilanteesta kuin tilanteesta, muista en tiedä, eikä kovasti edes kiinnosta jos kyseessä on vihamielisen hyökkäyksen torjunta. Sosiaaliääliöt saavat tykätä mitä haluavat, ei kiinnosta minua.

Juu noh, en ollut viime kesänä hengenvaarassa enkä hoiperrellut nälkäkuoleman partaalla, sillä viidenneksellä leikattunakin perustoimeentulotuki on melko muhkea summa verrattuna opiskelijan laihaan opintotukeen, josta on maksettava myös vuokramenot. Opiskelijan asumistuki ei suinkaan kata koko vuokraa. (Niin ja tämän asian tiimoilta: opiskelijoiden asumistukihan menee tänä kesänä elokuussa uusiksi. Jatkossa opiskelijakin hakee tavallista asumistukea.)

En tiedä missä määrin KELA ja sosiaalitoimisto ovat yhteydessä toimeentulotuen osalta, mutta kirjasinpa uhmakkaasti KELAn hakemukseeni etten ota käskyjä vastaan sosiaalityöntekijöiltä ja että edelleenkin haen ainoastaan ammattityötä. Toivossa ettei tarvitse taas turhanpäiten rampata keskikaupungilla vääntämässä asiaa rautalangasta jollekin märkäkorvaiselle sosiaaliääliölle joka kuvittelee sijaitsevansa sekä ravinto- että komentoketjussa minun yläpuolellani.

Heidän olisi paremminkin aihetta osoittaa minulle kunnioitusta, sillä olen sentään jo ollut mukana helvetinmoisissa paikoissa. Olen ihminen, veronmaksaja, äänioikeutettu ja kuulun maan kantaväestöön. Perustoimeentulotukeen saattaa tulla se -20% rangaistus, mutta se ei koske vuokramenoja jotka korvataan täysimääräisesti, joten ei pahoin haitanne. Vanhana ja sairaalloisena miehenä en pysty maksamaan vuokraa myymällä persettäni kaupungilla, joten se vuokran raha tarvitaan.

Sosiaalitoimisto riemastui kovin siitä että minä omistan isältä perityn vanhan maatilan rippeet siellä Etelä-Pohjanmaan laita-alueella. Mitä siitä nyt enää kaikkien mahdollisten hyeenoiden, korppikotkien ja muiden raadonsyöjien jäljiltä on olemassa. Ajattelivat varmaan että "Ahaa, siinäpä joku rikas paskiainen, hävytön pohjalainen ökyisäntä, yrittää keinotella itselleen ansiottomia sosiaalietuuksia!" Isän vanha ränsistynyt mökkipahanen on jo ulosotossa, lähes purkukelpoinen ja taloudellinen arvo on liki olematon, mutta veroilmoituksella se näyttää varmaan pirun arvokkaalta? Ne onnettomat sosiaaliruipot eivät selviäisi siellä kulkuneuvon ja mukavuuksien puuttuessa kuukauttakaan hengissä, josko edes kesällä kun linja-autokin käy kylässä enää vain kouluvuoden aikana.

En tiedä olisiko sillä viime kesäisellä sosiaalitoimiston nulikalla edes oikeasti ollut mitään nuorten kesätyötä tarjota. Yksityiskohdista ei ollut puhetta. Halusin näyttää sille kaapin paikan ja oikean marssijärjestyksen. Olen ilmeisesti kehittämässä allergian näille turhille välikäsille. En ota käskyjä vastaan sosiaalityöntekijältä. Jos en opiskelijana voi olla työtön, niin sitten en myöskään ole työtön. Kun olen päätoiminen opiskelija, niin sitten myös olen. En ota vastuuta herrojen hulluista systeemeistä. Voin kyllä hakea muutakin kuin varsinaista ammattityötä omasta aloitteestani (ja olen toki monasti hakenutkin ei-ammattityötä, yhtä heikolla menestyksellä), mutta jos sosiaali-kusipää koettaa käskyttää minulle jonkin tehtävän niin reaktio on automaattisesti kategorisen periaatteellisen ehdoton EI. Sosiaali-idiootit saavat painua Helvettiin.

Suomen hallitus on maan kaikkien aikojen opiskeluvihamielisin, mutta opiskelua parempi tulevaisuus ei kuitenkaan ole mahdollinen. Opiskelun vaihtoehto on vain työttömyys. Onhan tässä ongelmansa, mutta on kuitenkin yritettävä jatkaa opiskelua mahdollisuuksien mukaan. Kaikenlaisia takaiskuja voi tulla, mutta muuta kulkemisen arvoista tietä en edessäni näe. On pakko vaan ottaa vastaan kaikki paska mitä silmille lentää ja toivoa että vielä joskus pääsen vastavuoroisesti rappaamaan takaisin tyyliin "potut pottuina". Tämä on julman kilpailun ja karkeitten ristiriitojen maailma. Olkoon sitten sitä samaa siihen toiseenkin suuntaan. Tällainen hullu maailma ei saa menestyä hyvin, vaan sen on takkuiltava aika pahasti myös yhteiskunnan väkivaltakoneiston ja niiden paremmin vihreille oksille sijoittuneiden osalta. Kalavelat erääntyvät vielä takaisinmaksuun. Epäonnea ja vastoinkäymistä kaikille tasaisesti, se vasta olisi oikeaa tasa-arvoa.



Ja niinpä ylen sulokkaat kesäiset niityt aukenevat kirmailtavaksemme

Satakunnan ammattikorkeakoulusta ei voi suuria odottaa vaikka opiskelu nimellisesti vielä syksyllä jatkuukin. Neljä lukukautta SAMK:in kirjoilla oltuani olen luullakseni jo päässyt insinööriopiskelijan post-traumaattisen vaiheen yli. Opiskelijan trauma koostuu siitä kun hän tajuaa että kaikki koulussa tarjolla oleva oppi oli sitten siinä, kolmessa ensimmäisessä lukuvuodessa. Trauma koostuu siitä että opiskelu nimellisesti jatkuu, mutta todellisuudessa edessä on pelkkää tyhjyyttä.

Eli kun vihdoin aletaan päästä kunnolla vauhtiin opin tiellä, niin sitten homma pysähtyykin kuin seinään. Loppuaika sitten ilmeisesti vaan kärvistellään pohdiskellen Shakespeareläiseen tyyliin pääkallo kädessä että "Ollakko vaiko eikö olla"? Ammattikorkeakoulussa opiskelu ei siis sittenkään oikeasti johtanut minnekään. Tyhmää, umpityhmää!

No tyhmäähän se on, mutta minkäs tuolle tekee. Ei sitä huoli jäädä suremaan. Karhukaan ei käänny ympäri ja jää siihen paskaansa tuijottaen itkemäään ja nyyhkyttämään. Maailma on iso ja avara. On muitakin mahdollisuuksia. Kaikki mahdollinen tieto ja osaaminen ei suinkaan ole jemmattu SAMK:in ahtaiden seinien sisälle.

Suhtaudun koulun jälkeiseen elämään optimistisesti sikäli että mahdollisuudet eivät lopu tähän katkeraan SAMK-pettymykseen. Vaikka edessä vaikuttaa olevankin pelkkää osattomuutta ja työttömyyttä, tai ei ainakaan oikeita töitä, niin opiskelua voi edelleen yrittää.

Kunnollinen opiskelu antaa toivoa paremmasta. Lopetan yrittämisen sitten kun henki lähtee, mutta vielä kuuden jalan syvyydessä mullan alla haaveilen siitä kunnollisesta matematiikasta ja todellisesta tekniikasta jota ei AMK:n repertuaarista löydy.

Työelämän ukset pysyvät luultavasti minulta lujasti säpissä, mutta vaikka ilmeisesti olenkin pysyvästi oikeitten töitten ulkopuolella, en silti ole elämän ulkopuolella. En ole yhteiskunnan ulkopuolella. Paljon on kauneutta vaikka niin paljon on rumuuttakin.

Kauneutta on runsain mitoin nautittavissa mm. Porin kaupunginkirjaston näyttelytilassa, jossa oli esillä Porin taidekoulun nuorten päättötyönäyttely.

Erikoisesti minua kiehtoivat näyttelyn muutamat 3D-tyyliset teokset joita koetan tässä yksinkertaisin välinein esittää stereokuvapareina. Näihin tauluihin on siis ihan oikeasti rakennettu syvyyttä.

Nämä kuvat ovat ihan vaan käsivaralta otettuja, joten lopputuloksen laatu on sikäli varmaankin hiukan arveluttavaa. Perspektiivi ei mene ihan oikein. Mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Oikeasti pitäisi käyttää säädettäviä kuvaustelineita niin että kuvausprosessi olisi tarkasti hallittavissa.

Noh, ei paha, ei paha, vaikka kuvaparien osakuvissa on merkittäviä muotoeroja mm. lyhyestä kuvausetäisyydestä johtuen. Onneksi silmä on kuitenkin aika sopeutuvainen värkki, tai aivothan sen kuvan oikeastaan tekevät. Pokkarin salamavalo olisi voinut latistaa kuvia.




Galleria