Edellinen | Seuraava |
Aikido ei kai normaalisti ole kilpaurheilulaji, mutta sentään jonkinlainen kamppailulaji, vaikka verta siinä ehkä vähemmän nähdäänkin. Elämän kamppailu ja työelämän pudotuspeli sensijaan aivan varmaan on myös kilpailulaji ja hurmoksen täyttämillä elämän taistelukentillä virtaavat vuolaina kaikki ruumiin nesteet: veri, hiki, kyyneleet, lima, kusi jne.
Elämän kamppailun kanssa minulla on jatkuva kokovartalokosketus, mutta virallisia kamppailulajeja pääsen näkemään vain etäältä tai vain teoriassa esim. Porin kaupunginkirjastossa, jossa oli esillä tämä pienimuotoinen näyttely "30 vuotta porilaista aikidoa".
Näin sivistymättömänä maallikkona olen siinä käsityksessä että Aikido on jollakin tavalla pehmeämpi ja mietiskelevämpi laji kuin esimerkiksi kuuluisat itämaiset lajit judo ja karate. Silti näkisin siinä eräänlaisena, ainakin puhtaasti teoreettisena ja eteerisen periaatteellisena tavoitteeena että ... nirri pois viholliselta.
Kieltämättä lajissa on oma mielenkiintonsa, vaikka en koekaan olevani mitenkään erikoisen fyysinen henkilö. Olen tosin vielä olemassa - ainakin muistaakseni - mutta viranomaiset eivät pidä minua "luonnollisena henkilönä", joten silläkin perusteella voin hiukan epäillä olemukseni painollista ja korostettua fyysisyyttä.
Viranomaisiakin voisi ehkä tyydyttää sellainen kompromissihakuinen määritelmä, että olen paljolti luonnon henkiolento ja vain osittain fyysinen luonnoton henkilö?
Tässä elon kamppailussa pitäisi varmaan pian uusia henkilökorttinsa, koska viranomaiset katsovat henkilöllisyyteni vanhenevan muutamassa vuodessa. Vaikka pidän kylläkin jotenkin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hengen vastaisena sitä ettei minulla ole oikeutta edes omaan henkilöllisyyteeni ellen maksa määrävälein lunnaita poliisien eläkerahastoon.
Tämä henkilöllisyyden vanheneminen ei kuitenkaan johdu henkilöni väitetystä luonnottomuudesta, vaan luonnollisiakin henkilöitä koskee ihan sama, heidänkin henkilöllisyytensä vanhenee elleivät maksa suojelurahoja viranomaiselle.
Henkilökortti ei olekaan henkilötodistus, vaan se on matkustusasiakirja. En tosin ole matkustamassa minnekään. Millä rahalla matkustaisin? En tarvitse matkustusasiakirjaa. Tarvitsen henkilöllisyystodistuksen. Vanha paperinen ajokortti ei enää käy henkilöllisyystodistuksena. Toivottavasti viranomainen armollisesti myöntää minulle sen saman henkilöllisyyden joka minulla omasta mielestäni on ollut keskeytyksettä syntymästäni saakka. Muussa tapauksessa minulle voi kehkeytyä vaikea identiteettikriisi.
Suomen kansalaisuutta minulta ei sentään ole otettu pois, ainakaan kun viimeksi tarkistin. Tjaah, olisiko kuitenkin niin että äänestysoikeuteni voidaan evätä äänestyspaikalla henkilökortin päivämäärän vanhenemisen vuoksi? Noh, otan sen riskin. Viranomaislähtöinen ajattelutapa on syvälle iskostunut tämän maan kaikkiin kansankynttilöihin. Hallintoalamaisia täytyy rankaista etteivät pääse hyppimään silmille. Muuttuuko henkilöllisyyteni ihan erilaiseksi kun päiväys jossakin lappusessa vanhenee? On muutenkin vain ajan kysymys milloin "mies ja ääni" -periaate korvataan markkinatalouteen paremmin istuvalla periaatteella "euro ja ääni".
Mutta ihan oikeasti henkilöllisyyteni kuuluu yksin minulle, eikä se ole virkamiesten määrättävissä. Oikeasti olen paljon luonnollisempi henkilö kuin kaikki julkisin varoin vastentahtoisesti ylläpidetyt viranomaiset yhteensä.
Nämä trendikkäät kamppailulajit ovat miltei järkiään kaukaista itämaista alkuperää. Minun mikrovaltiollani ei toistaiseksi valitettavasti ole tarjontaa tällä rintamalla, ei edes suunnitteilla, ellei sitten kiroamista, polveen potkaisemista ja peukaloiden painamista vastustajan silmiin voisi pitää täydellisenä itsepuolustuslajina. Olen kuullut että käytännössä sadan metrin pikajuoksu on itsepuolustuslajeista paras, joten suosittelen sitä.
Keskinäistä kilpailua ja elonjäämistaistelua kaikki elämä toki on. Elämän kamppailussa aion selviytyä, vaikka näkymät eivät erityisen suotuisat olekaan. Jos on onnea niin selviydyn hiukan paremmin, mutta selviydyn jollakin tavalla joka tapauksessa. Satakunnan ammattikorkeakoulu se vaan on hieno oppilaitos. Ei nähtävästi ole mahdollisuutta työharjoitteluun, sen paremmin kuin kesätyöhön tai opinnäytetyöhönkään. Eipä tästä totisesti paljoa käteen jää, on tämä niin hieno opinahjo.
Olenhan toki kuullut varoituksia hyvissä ajoin ennen näiden opintojen aloittamista, mutta kuvittelin että sentään työn saannin mahdollisuudet olisivat paremmat. Opiskelijan talous on kovin ongelmallinen. Opiskelu ei todellakaan ole ratkaisu talouden ongelmiin. Luulin kuitenkin että edes kesätyötä olisi opiskelijana mahdollista saada. Ja ennenkaikkea olin siinä uskossa että tekniikan opiskelu sentään olisi ihan oikeasti mahdollista insinööri-opiskelijalle.
Uutistenlukijan voi olla vaikea hyväksyä sitä että vain yksi kolmasosa ammattikorkeakoulussa opiskelun aloittaneista suorittaa tutkinnon. Suojatyöpaikkojen norsunluutorneista katsoen vika varmaankin näkyy olevan opiskelijoissa. Minun puolestani on oman kokemukseni pohjalta hyvinkin helppo ymmärtää miksi tutkinto jää kahdelta kolmesta saavuttamatta. Syyttävä sormeni osoittaa kohti järjestelmää, yrityksiä, oppilaitoksia, poliitikkoja ja virkamiehiä. Työelämän rooli on kovin keskeinen ammattikorkeakoulun systeemissä ja kun työelämän kriittisen tärkeät ovet eivät aukene, niin haaveeksi jää opinnäytetyö ja sitä myöten tutkintokin. Ammattikorkeakoulu rakentaa paljon yritysten varaan, mutta yritykset eivät kanna omaa leiviskäänsä. Niinpä on koululle virhe luottaa yrityksiin opinnäytetyön ja tutkinnon suhteen.
Kesätyönkin saanti voi olla kiven alla, mutta pidän kiinni siitä linjastani että minä valitsen työn jota haluan tehdä. Jos en voi tehdä itse valitsemaani työtä, niin sitten en voi. Mikään sosiaalitoimiston räkänokka-nulikka ei kuitenkaan minua aikamiestä määräile. En ota käskyjä vastaan sosiaalityöntekijältä. Olen jo allerginen näille SoTe-alan pikku-hitlereille. Sosiaalityöntekijöiden itsetunto on suhteettoman korostunut siihen nähden että heillä ei ole mitään todellista teknistä ja suunnittelullista ammattitaitoa. Niin huonoihin käsiin ei pitäisi allokoida mitään yhteiskunnallisesti merkittävää päätöksentekoa.
Niin, miksipä kesätyöt oikeastaan olisivat sen järjellisempiä tässä 400000 työttömän maassa kuin mitä ovat tavallisetkaan työt. Ainoa poliittisesti korrekti näkökanta joukkotyöttömyyteen on nähtävästi sellainen että kun ihmiset ovat niin saakelin laiskoja ja passiivisia. Kansa on väärässä, se pitäisi vaihtaa. Ellei sitten äänestäjäkunta vielä joskus onnistu aktivoimaan tyrneviä poliitikkoja ja sisäänpäin lämpiäviä puoluetoimistoja kiinnostumaan kansan todellisen asian ajamisesta. Yhteiskuntaan kuuluvat kaikki kansalaiset, ei se ole mikään puoluetoimistojen monopoli.
Kesällä yritän osallistua netitse parille energia-alan kesäkurssille. Nämä suorittamalla koen todistaa sen että minulla on energia-alasta vähintäänkin ne tiedot mitä ryhmämme taannoinen pakollinen "Energiatekniikka" -kurssi on voinut sisältää. Tuohon kurssiin en pystynyt osallistumaan häädön vuoksi. Ulosottomiehelle opiskelun vaikeutuminen tai estyminen häädön vuoksi ei ole mikään pidäke. Se oli seminaarimuotoinen kurssi, joten tenttimällä sitä ei koskaan voinut suorittaa, ei siten myöskään uusintatenttinä. Kesäkurssien papereilla sen ehkä pystyy kuitenkin korvaamaan. Ainakin sellaista voi yrittää. Pakolliselle kurssille on koetettava jotakin tehdä jos aikoo joskus saada tutkinnon. Vaikka suurin kanto kaskessa on tietenkin opinnäytetyö jolle ei saa edes aloittamislupaa.
Aikido on varmaan ihan positiivinen juttu. Onhan ylen mukavaa että kaupunginkirjastossa vieraillessaan saa näyttelyssä imettyä kuivaan sieluunsa kostukkeeksi tällaista sivistystä, kulttuuria ja ruumiinkulttuuria.
Sitä kuitenkin syvästi paheksun että asiakkaiden vaihtokirjahylly on niin huonossa hoidossa. Olen nähnyt muovipussiäijien surutta tyhjentävän vaihtokirjahyllystä lähes kaiken mielenkiintoisemman sisällön. Kirjasto näköjään sallii tällaisen ryöstökalastuksen asiakkaiden vaihtokirjahyllyssä. Niinpä irtisanonkin täten kaiken yhteistyön kaupuginkirjaston vaihtokirjahyllyn suhteen. Se on loppu nyt. Kehoitan boikotoimaan Porin kaupunginkirjaston asiakkaiden vaihtokirjahyllyä. Selvät johdonmukaiset säännöt peliin, ei kuormasta syömistä, eikä välistä vetämistä.
Jos kaupunginkirjasto kuvittelee että vastuu vaihtokirjahyllyn ylläpidosta kuuluu asiakkaille, niin kuvitelkoon vaan. En enää hyväksy itselleni minkäänlaista vastuuta Porin kaupungikirjaston asiakkaiden vaihtokirjahyllystä, vaikka kunniallinen porilainen olenkin. Jos vaihto ei voi olla reilua, niin enpä näe syytä tukea tuota omituista ajatusta ja kovin puutteellista implementaatiota. Luulin että kirjat päätyisivät rehellisille tarvitsijoille ja kunnollisille käyttäjille. Olen kantanut jotakin sata kiloa kirjoja sinne kaupunginkirjaston asiakkaiden vaihtokirjahyllyyn hyvässä uskossa, mutta jatkossa mieluummin vaikka poltan kirjoja. En ole niille muovipussiäijille mitään velkaa, eikä minulla ole mitään palvelusopimusta kirjaston kanssa. Minun puolestani asiakkaiden vaihtokirjahylly saa jatkossa näivettyä omaan vapaaseen tahtiin.
|