Edellinen | Seuraava |
Kolmas sektori taitaa olla meikämannelle se ainoa mahdollinen tässä virkamiesten ja AY-politukkien suojatyöpaikkojen yhteiskunnassa. Kierrättämällä saamme hyvää harjoitusta. Ongelmansa ja pointtinsa on silti kierrätyksessäkin.
Kouluhan yrittää uskotella että jokainen valmistunut myös työllistyy. Ehkä kuitenkin tarkoitetaan lähinnä nuoria. Valmistumisen pystynee estämään yksinkertaisesti eväämällä opinnäytetyön aloittamisluvan. Siten en luottaisi ettäkö valmistuminen olisi mikään itsestäänselvyys. Kun ei saa edes päättötyön aloittamislupaa, niin on vaikea nähdä miten sellainen päättötyö voisi johtaa tutkintoon, päättötyö jota ei ole edes saanut aloittaa. Miten hyväksyttäisiin opinnäytetyö jota ei ole saanut edes aloittaa? Näin se oikeasti menee: ei opinnäytetyötä -> ei tutkintoa.
|
Oikealla kuvattu koulun viestinnän kierrätyspöydältä saatu "I'VE BEEN SAMK'D" T-paita - mitä tuo teksti sitten tarkoittaneekin - on sikäli epämukava että sen niskan kohtaan sijoittuva metallinhohtoinen teksti "point2point collection" tuntuu ärsyttävän ihoa ja aiheuttavan ihottumaa. Voisiko tuossa olla esimerkiksi nikkeliä? Nikkeliallergiahan ei ole kovinkaan harvinainen. Kaikki kiiltäväkään ei siis ole kivaa jos se hankaa ihoa vasten.
Onko SAMK jokin ihottuman uusi nimi? Luulin että SAMK tarkoittaa ihan vaan että Satakunnan AMmattiKorkeakoulu.
Omituisia muuten nuo paitojen ym. asusteiden kokomerkinnät nykyisin. Pidän itseäni keskikokoisena mieshenkilönä, noin 180 cm ja öbauttiarallaa 120 kg, mutta M- tai L -kokoinen paita on aivan liian pieni. XL-kokoinenkin voi tehdä tiukkaa. Vasta koko XXL tuntuu uutena sopivalta, vaikka en ylipainostani huolimatta mitenkään voi mieltää olevani "eXtra eXtra Large". Ei kai sen isompaa kokoa olekaan? Ei kai voi olla tarkoitus että vaate olisi niin tyköistuva että se jopa kiristää?
Minä olin nuorempana laiha poika, syntyessänikin painoin alle 4 kiloa!
Piirtoheittimet olivat uusi juttu niihin aikoihin kun olin nuori joskus 40 vuotta sitten. Piirtoheittimet ovat kuitenkin SAMK:in Vähärauman koulussa jo jääneet pois käytöstä. Viimeksi muistelen nähneeni "olanyliheittimen" käytössä kun Lassi Nurmi esitti metalliopin tunnilla joitakin vanhoja kalvoja metallien kiderakenteesta. Taisi olla insinööriopintojen eka vuosi.
En sinänsä usko ettäkö käytetty tekniikka ratkaisisi opetuksen laadun. Yksinkertaisin ja vanhanaikaisin välinein on aivan mahdollista opettaa huippuhyvin. Viimeistä huutoa oleva tekniikka ei takaa opetuksen laadusta yhtään mitään.
Koulun viestinnän kierrätyspöydällä odottaa tarvitsijaansa myös vasemmalla kuvattu pahvilaatikollinen vanhoja projektorin lamppuja.
Siinä oli joku 1000 wattinenkin lamppu mukana. Autonvalmistajana tunnettu Mazda on näköjään tehnyt myös lamppuja projektorille.
Varmaan ihan hienoja lamppuja, mutta kysyntä ei silti vaikuta olevan kovinkaan vilkasta, sillä en ole havainnut laatikon oleellisesti vajentuneen.
Projektoreiden parhaat päivät taitavat jo olla takana päin. Isot litteät näytöt saattavat olla syrjäyttämässä ne esimerkiksi SAMKin uuden kampuksen luokissa, kalleudestaan huolimatta.
Tosin jossakin auditorion kaltaisessa isossa ja pitkässä sadoille ihmisille tarkoitetussa tilassa projektori ja valkokangas saattaa edelleen olla must koska niin isoja näyttöjä tuskin on että niitä ja niiden tekstiä voisi tuloksellisesti katsella esimerkiksi jostakin viidentoista metrin päästä.
Ainakin jutussa #363 on kuvattu Vähärauman koulun malliluokkaa, jonka pitäisi kuuleman mukaan esittää millaisiin luokkiin uudella kampuksella pyritään. Ainakin malliluokka on aika leveä eikä kovinkaan syvä. Malliluokka voidaan jakaa kahtia väliseinällä ja molemmassa huoneen puolikkaassa on edessä iso litteä näyttö. Oletettavasti nuo näytöt voivat näyttää samaa kuvaa yhtäaikaisesti. Klaustrofobisinkaan opiskelija ei pääse kovin kauas näytöstä vaikka pakenisi aivan luokan perälle ja käpertyisi siellä palloksi.
Haa, koulun kirjaston kierrätyksestä löysin itselleni reikäkoneen. Nyt pystyn tekemään omia siistejä reikiä ihan itse enkä ole riippuvainen kirjaston reikäkoneista.
Reikä on niin vanha keksintö että luulisi sellaisia jo löytyvän valmiina hyllytavarana vaikka kuinka, mutta niinpä vaan on useasti joutunut metsästämään reikäkonetta pitkin koulun käytäviä kuin valkoista peuraa, saadakseen luentomuistiinpanonsa asianmukaisesti ojennukseen ja Herran nuhteeseen.
Niittauskonekin olisi ollut tarjolla kirjaston kierrätyshyllyssä, mutta en tuntenut sellaiselle suurta tarvetta. Yhteen niitatut sivut eivät ole mapissa hyvä ajatus koska niitit vievät tilaa paksuudessa.
Ovatkohan Kuu-lentojen todellisuuden kiistäjät nykyajan lunaatikkoja? En tiedä paljonko näitä Kuu-lento-skeptikoita oikeasti on, ehkä he ovat vain äänekäs vähemmistö. Minulle avaruuslennot olivat joka tapauksessa iso asia lapsuudessani ja nuoruudessani.
Avaruuslentojen alkuvaiheet tekivät minuun lapsena konkreettisen vaikutuksen. Jalasjärven Alavallin kansakoululla pitkään palvelleen Marttilan pariskunnan luona kyläillessäni putosin jakkaralta lattialle telkkaria katsoessani kun näytettiin avaruusraketin lähtö. Luulenpa että tuo tapahtui joskus vuonna 1965 kun Marttilat olivat vetäytyneet eläkepäivilleen omakotitaloon Jalasjärven kirkonkylään. Lienen ollut tuolloin noin 7-vuotias. Olisiko ollut jonkin Gemini-lennon laukaisu?
Näitä seikkoja ei voi välttyä muistelemasta kun koulun kirjasto poistaa äänilevyjä jotka liittyvät vanhoihin avaruuslentoihin. Vinyylilevyjen otsikko on "TO THE MOON" ja ne yltävät aikojen aamusta aina ensimmäiseen Kuun pinnalle laskeutumiseen eli Apollo 11 -lentoon vuonna 1969. Apollo-ohjelmahan kyllä tästä vielä jatkui noin vuoteen 1975 saakka.
Aika on ajanut äänilevyjen tekniikan ohi, mutta kyllä jotkut avaruuslentofriikit varmaan voisivat olla tällaisista kiinnostuneita. Kuviahan näissä ei ole ja äänen laatu on mitä on. Stereo-levyjä kuitenkin. En ole kuunnellut kun ei ole tarvittavaa tekniikkaa käytettävissä.
SAMK:in uudelle kampukselle tuskin tulee vanhanaikaisia levysoittimia, joten tällaisten arkistojen aarteiden poistaminen kirjastosta on helposti ymmärrettävissä. Ehkä niistä vielä joskus kehkeytyy divarin helmiä? Alla joitakin näytteitä näiden äänilevyjen keskiöistä suojamuovien läpi kuvaten.
Sitävastoin palapelien todellisuutta kukaan tuskin kykenee kiistämään. Palapeli-skeptismi ei onnistu. Palapelit ovat. Palapeleihin on pakko uskoa. Olenhan toki joskus koonnut joitakin palapelejä, mutta luulenpa että palapelit vaativat kokoajaltaan sellaista erikoista mielenlaatua ja kärsivällisyyttä jota minulla ei välttämättä enää ole.
|
Palapelit näyttävät nekin olevan eräs uhanalainen tuoteryhmä tässä nykyaikaisessa maailmassa. Mitähän Bill Gatesillä mahtaa niitä vastaan olla? Palapelit eivät ole varsinaista huipputekniikkaa.
Koulun kirjaston vaiheilla on poistettu käytöstä useita kookkaita palapelejä.
Muuttuuko maailma paremmaksi kokoamalla palapelejä? Pelastaisivatko palapelit maailman?
Voi tietysti olla ettei palapelin kokoamisella ole ratkaisevan suurta myönteistä globaalia merkitystä. Saman voi tosin sanoa monesta muustakin aktiviteetista.
Esimerkiksi F1-kisat eivät paranna voimistuvaa kasvihuoneilmiötä tai syöpäpotilaiden asemaa. Palapelien kokoamisen ympäristövaikutukset ovat uskoakseni huomattavasti pienemmät kuin suihkukoneella lomamatkalle etelään lentelyn.
Palapelit eivät tuhoa sademetsiä, eivätkä ne vähennä luonnon monimuotoisuutta. Palapeli on parhaimmillaan monikertakäyttöinen kestokulutushyödyke joka saattaa kestää jopa isältä pojalle. Se edustaa pehmeitä arvoja. Palapeli ei hypi kenenkään silmille.
Eräitä edellä mainittuja uuden Tähtien Sota -elokuvan metallinhohtoisia, holograafisia keräilykortteja on tullut skannattua koulun tekniikan puolen monitoimilaitteella. Tulokset ovat muuten aika hyviä, mutta erikoisempia värikkäitä heijastuksia korteista ei saa esiin.
Kokeilemaankin hiukan joutuu saadakseen parhaan lopputuloksen. Skannaussuunta eli korttien suunta skannerissa vaikuttaa tulokseen. Pahimmillaan hienojen korttien tausta näyttää skannerilla aika pahuksen tylsältä.
Skannaustulokset tulevat PDF-muodossa sähköpostiin, mutta helppohan ne on kaikkialta löytyvällä Paint-ohjelmalla kuvaruutukaappauksesta rajata ja muuttaa haluamaansa tiedostomuotoon.
Skanneri tekee työnsä vaikuttavan huolellisesti, mutta tuottaa melko lattean lopputuloksen. Kuten hiukan itämaalaisen näköinen Edrio Two Tubes ohessa havainnollistaa, näyttää kortin holograafinen tausta skannerilla melko karulta ja yksinkertaiselta. Ei sateenkaaren värejä, ei värien räiskyvää ilotulitusta. No jaa, ei kai skanneria oikeastaan ole ihan tällaiseen holograafisten korttien skannaamiseen tarkoitettukaan.
Tiedostoista tulisi suhteellisen suuria jos näitä yrittäisi enemmän tässä esitellä, joten rajoitun muutamaan eksemplaariin 1:1 koossa, eli siinä koossa jossa skanneri kuvat tuottaa.
Tuollainen korttien holograafinen tekniikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Voisikohan sille löytää käyttöä myös peiliaurinkokellossa? Tuotteen saisi hyvän näköiseksi jos sen pinta heijastelee komeasti? Valo on oleellinen asia peiliaurinkokellossa, joten miksipä siinä ei voisi olla myös holografiaa.
En koe rikkovani mitään tekijänoikeutta kuvatessani ja skannatessani holograafisia kortteja, koska minähän en tuota tai kopioi sitä holografiaa joka on oleellinen osa holograafista korttia. Nämä ovat vain vaatimattomia tuotteen kuvia, eivät tuotteen kopioita. Skannerikaan ei ole ihan niin hyvä ettäkö se tuottaisi aidosti holograafisen tuloksen.
En seuraa elokuvamaailman tapahtumia kovinkaan aktiivisesti, joten olen hiukan jälkijunassa niiden suhteen. Koulun kirjastosta on kuitenkin laskettu kiertoon Episodi-lehden numero 12/2015 joka on nyt joutunut minun henkilökohtaisiin hyppysiini. Tästä voin ammentaa viljalti uutta elokuvasivistystä etenkin kansikuvan elokuvasta.
Episodi-lehden numerossa ajankohtainen ja osittain näkemäni Star Wars elokuva The Force Awakens oli seitsemäs Tähtien Sota -elokuva. Uusi Rogue One tulee siis olemaan sarjan kahdeksas raina.
Disney on vuonna 2014 ostanut Lucasfilmin ja tuo 7. leffa on tuotettu ilman George Lucas:ia. Vaikuttaa siltä että uusia Star Wars -elokuvia on jatkossa tulossa ihan vuosittain nyt kun Disney on puikoissa.
Tämä Voima herää lienee jonkinlainen siirtymävaiheen elokuva. Se alkanee jo irrottautua edellisten kahden trilogian perinteestä. Tyyli alkaa muuttua, vaikka muutamia tuttuja hahmoja onkin joukossa. Kylo Renin kuoleman myötä Darth Vaderin tyttärensä prinsessa/kenraali Leian kautta kulkeva sukulinja päättyy.
Pitkäaikainen sarjan jäsen ja Kylo Renin isä salakuljettajataustainen Han Solo (Harrison Ford) oikaisee myös koipensa. Vain Darth Vaderin poika Luke Skywalker jää jotenkin roikkumaan sinne elokuvan loppuun. Olisiko ehkä hänen kauttaan vielä jatkumo "midiklorianeiden" hedelmöittämän ja neitseellisesti syntyneen ihmekakara Anakin Skywalkerin (sittemmin pääpahis Darth Vader) geeneille?
Jatkossa on turha odottaa erikoisempaa perinteeseen pitäytymistä Star Wars -elokuvilta. Tarinat tullevat olemaan uusia ja melko irrallisia. Päänäyttelijät eivät ole aina samoja. Noh, kyllä kai sinne kaukaiseen galaksiin kauan kauan sitten mahtui paljon erilaisia tarinoita.
Erikoisempaa järkeä ja loogisuutta elokuvilta on turha odottaa jatkossakaan. Nämä ovat viihdettä, eivät fysiikkaa. Tähtien Sota -elokuvien kritisointi fysikaalisin asiaperustein on kuin yrittäisi todistaa Petteri Punakuonon ja Joulupukin joka-aattoisen logistisen urotyön mahdottomaksi. Korvatunturin väki kuittaa sellaiset todistelut olankohautuksella ja jatkaa kuin ennenkin.
Loppua Star Wars -tarinalle ei ole näköpiirissä niin kauan kuin kassa kilisee mukavasti. Disney haluaa tehdä tästä päättymättömän sarjan elokuvia. Epäilemättä elokuviin liittyviä keräilykorttisarjojakin tulee riittämään enemmän kuin lääkäri määrää. Maailman tappiin asti.
No, mikäpä siinä. Pääasia että elokuvat ovat jatkossakin hyvälaatuisia. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Minä aion kuitenkin lähiaikoina harrastaa vain niitä kahta alkuperäistä trilogiaa eli kolmen elokuvan sarjaa. Olen jo kauan sitten mennyt sekaisin siinä missä järjestyksessä elokuvat seurasivat toisiaan. Väitetään että toisena julkaistu Imperiumin vastaisku olisi ollut sarjan paras. Näissä DVD-koteloissa se The Empire Strikes Back on kuitenkin sarjan viides selokuva.
Porin keskustassa sijaitsevassa liikkeessä on muuten 50% alennus vanhoissa 2€ hintaisissa DVD-elokuvissa. Ne on merkitty pienellä valkoisella lappusella kuten ylläoleva ruotsinkielisin kansin varustettu CLONE WARS. Niinpä vanhoja DVD-elokuvia saa nyt yhden euron kappalehintaan. Kannet voivat olla risat ja vähemmän edustuskelpoiset, mutta levyjen toiminta on ollut lähes moitteetonta.