Bätmän-valo ei ole taivaalle syttynyt joten sanojen risteily jatkuu

Edellinen Seuraava

Porin kaupunginkirjastossa oli talviloman aikaan näyttely sanaristikoista. Seinillä oli muutamia ristikoita jättiläiskokoisina tulosteina. En ole sentään sellaisiin hurahtanut, joten tarkastelin niitä viileän objektiivisesti, malttini säilyttäen ja ilman suurta tunteiden paloa, aatosta jaloa. Jotkut ovat varmaan jääneet tuollaisiin nalkkiin koko loppuiäkseen. No jaa, voihan se olla joillekin tulonlähdekin?

Minun elämäni poliisipäällikkö ei kuitenkaan vielä tunnu minun Gotham Cityssäni sytyttäneen Batman-valonheitintä sen merkiksi että iso rähinä on päällä, joten kirjoittelenpa edelleen näitä omia vapaamuotoisia sanojeni ristikoita.

Koulun talvilomahan nyt virallisesti on, mutta tehtävää olisi silti niin pirusti. Jaksaisi vaan. Olen kyllä syönyt ahkerasti vitamiineja, joten ainakaan kevätväsymyksestä ei lie kyse.

Hoh-hoijaa, pitäisi mm. keksiä kantava idea Tuotekehitysprosessi -kurssin oppimispäiväkirjalle. En tiedä olenko oikeastaan oppinut paljon mitään tuotekehitysprosessista. Lähinnä olen yrittänyt työstää oppimistehtävien puitteissa omaa ideaani vertikaalisista tasoaurinkokelloista joiden seinäkiinnikkeessä olisi säätömahdollisuuksia. En keksinyt parempaakaan idistä. Ajattelin että vertikaalisen aurinkokellon kellotauluja voisi tehdä sarjatuotantona eri latitudi- ja longitudivyöhykkeille kun parin aikaminuutin virhe näyttämässä sallitaan.

Vertikaalisten tasoaurinkokellojen puolesta täytyy sanoa että niissä on mielenkiintoinen aika-asteikko. Asteikon tekee hiukan haastavammaksi se että se ei ole tasavälinen. Ekvatoriaalisen aurinkokellon tasavälisen asteikon voi kiertää virheettä uuteen asentoon polaarisauvan ympäri, mutta vertikaalisen tasoaurinkokellon epä-tasavälinen asteikko menee uusiksi jokaiselle erilaiselle suunnalle.

Mutta enpä tiedä. Kehitys meni metsään. Luulenpa että pienasiakkaat ja yhteisöasiakkaat ovat niin erilaisia että sama tuote ei molemmille istu. Pienasiakkaille edullinen pienehkö massatuote jonka he asentavat itse ulkoseinälleen, eikä tarjota takuuta asennukselle (koska emme ole asennusta tehneet). Yhteisöasiakkaille isompi räätälöitävä uniikkituote jonka kiinnitykset ja säädöt asennuspalvelu hoitelee heidän puolestaan kuntoon, pientä korvausta vastaan. Lähinnä pienasiakkaiden tarpeita voisi palvella WWW-saitti joka tarjoaa aurinkokellojen problematiikkaan hyvän johdatuksen ja ohjaa kädestä pitäen oikealle polulle.

Varmaankin minun on laadittava se tuotekehitysprosessin oppimispäiväkirja siitä luomisen tuskasta ja sekoilusta jonka koin yrittäessäni mahduttaa sekä yhteisöt että yksittäiset henkilöt asiakkaina samaan muottiin. Työelämäruotsista kirjoitettiin myös viikoittainen oppimispäiväkirja ja aika takkuista oli sekin. Varsinaista asiasisältöä on vaikeaa kehittää, enimmäkseen siitä tuli jälkikäteen kirjoitettua höttöä. Siitäkin kuitenkin selvitiin vaikka en olekaan mitään Svenska-talande bättre folk ja asuntokin näyttää usein siltä kuin Hemma hos den som upptäckte mörkret (se joka "keksi pimeyden" on tietenkin Sielunvihollinen, Piru, Paholainen, Belsebuub ja evankelis-luterilaisen maailmankuvan pohjalta helpostikin arvata saattaa millainen siivo siinä huushollissa vallitsee).

Välillä kyllä tuntuu että kaupunginkirjastossa on tarjolla kaikkea muuta paitsi (niitä oikeita) kirjoja.

Olen ehtinyt tässä välillä kirjastossa pahoittaa mieleni siitä että "Asiakkaiden vaihtohyllyyn" asetetut, KirjaKirpusta ostetut poistokirjat palautetaan muitta mutkitta KirjaKirppuun eli asetetaan uudelleen myyntiin. Onhan niissä kirjaston merkinnät, mutta myös merkintä että ne on myyty pois kirjastosta. Hintalappu on poistettu joten mielestäni asia ei voi olla epäselvä. Ne eivät enää ole kirjaston kirjoja.

Kirjasto haluaa siis nähtävästi myydä saman kirjan moneen kertaan. Minusta sellainen on sopimatonta, sillä poistettu kirja ei enää ole kirjaston omaisuutta kun se on myyty kirjastosta pois. Hinnaksi on määrätty 1€ per opus, ei sen enempää.

"Asiakkaiden vaihtohylly" on käsittääkseni olemassa asiakkaiden keskinäistä kirjojen vaihtoa varten. Suivaannuin jopa tekemään asiasta kirjastossa kirjallisen palautteen, mutta eipä ole siitä kuulunut mitään sittemmin. Kenties ne palautteet menevät suoraan roskikseen ennenkuin etenevät silmäätekevien tietoisuuteen? Ongelmista on mukavampaa vaieta kuin käsitellä niitä. Aikapalkka ja silleen.

No juu, asia ei ole kovin iso, henkeni ei ole vaarassa ja kaupungin hommissa se ei taida niin tarkkaa olla. Raha on epäilemättä tiukalla ja onhan kirjastossa aina jotakin mukavaakin tarjolla.

En kuitenkaan retkahda tuohon uuteen ideaan. Saisi ilmaisen kassin omakseen jos lainaisi värikylläisen kassin sisällä olevat - jonkun muun valitsemat - kirjaston kirjat.

Kirjasto ei halua tarjota asiakkaiden haluamia kirjoja, vaan tahtoo käskyttää mitä asiakkaiden on lainattava, haluaa määrätä asiakkaiden elämästä? Onko kirjastolla sellainen käsitys että asiakkaat ovat avuttomia reppanoita jotka ovat täysin menettäneet oman elämänsä hallinnan?

Eräs tarjolla oleva kassi jopa mainostaa siihen kiinnitetyssä paperiliuskassa "Elämä uusiksi". Aika radikaali ehdotus. Riskialtis, etten sanoisi.

Myönnän toki että elämäni ei ole aivan täydellistä, mutta tällaiseen venäläiseen rulettiin en sentään rupea. Rajansa kaikella.

Minulla on sellainen käsitys että voisin sittenkin hävitä vaihdossa jos vaihtaisin tämän aivan käyttökelpoisen elämäni siellä kassin syövereissä odottaviin tuntemattomiin kohtaloihin.

Vaihtaako mummo kahvimerkkiä ilman pakottavaa tarvetta? Pitäisikö tämän olla uuden elämäni ensimmäinen päivä? Mitä vikaa eilisessä muka oli?

Entä jos nyt kokonaan resetoisin itseni ja elämäni, niin mitä tapahtuisi kaikelle sille mitä olen oppinut esim. konstruktiosuunnittelusta, muistaisinko enää lainkaan ISO-toleranssijärjestelmää?

Tällainen kytkykauppa ei vetele. Pakkopullaa. Sikaa tarjotaan (ilmaisessa) säkissä. Sehän olisi kuin hyppy pimeään. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

Joten pysyn omillani.

Kirjastossa on tähän hetkeen saakka jäänyt täällä kuvaamatta isokokoinen seinämaalaus joka on korkean tilan reunalla.

Joten nyt siis kuvataan.

Tuolla yläkerrassa on mm. lehtienlukusali ja sieltä pääsee osittain kurkkimaan alas. Kuvassa näkyy myös useita kattolamppuja.

Maalauksen ovat nähtävästi tehneet Länsi-Porin lukion edustajat vuonna 1998. Signeeraukset löytyvät teoksen oikeasta alakulmasta.

Länsi-Porin lukio löytyy täältä Vähäraumasta. Äänestyspaikka on siinä lähellä joten sikäli se on hiukan tuttu.

Jaa-ah, äänestyspaikka totta-tosiaan. Mitähän äänestäisi sitten kun sen aika koittaa? Luulenpa että se on jokin marginaaliryhmä sillä nämä ökypuolueet eivät minulta enää ääniä saa. Paavo Väyrynen on kai ollut pystyttämässä omaa puoluettaan ja aivan kannatettava idea sinänsä erota rahaunionista, mutta enpä tiedä ehtiikö se näihin hätiin. Euroon liittymisessä ei tarvittu kansanäänestystä, ainoastaan ilmoitus, joten eiköhän eroaminen sujune saman lyhyen kaavan mukaan? Kyseessä on siis vain ilmoitusluontoinen asia.

Eh-heh-hee. Eiväthän suomalaiset EU-mallioppilaat tokikaan oikeasti eroa mistään Eurosta, EU:sta puhumattakaan, eivät uskalla. Päinvastoin meidän on keskityttävä pitämään Britannia kynsin ja hampain mukana uppoavassa laivassa. Meidän on päätettävä brittien puolesta että he haluavat pysyä jäsenenä EU:ssa. Meidän on vainoharhaisena seurattava kaikkia Venäjän toimia ja tunnollisina EU-hallintoalamaisina tulkittava kaikki Venäjän tekemiset pahantahtoiseksi EU-veneen keikuttamiseksi. Sillä eihän Venäjän, Pahan valtakunnan, politiikalla voi olla mitään muita tavoitteita. Silloin olemme kilttejä poikia ja tyttöjä ja voimme ehkä saada isoilta EU-nukki namusediltä karkin. Venäjä on Perkeleestä! Amerikkalaiset elämänarvot ovat meille niin paljon rakkaampia. Meidän ystävämme löytyvät valtamerten takaa.

Maksakaamme riemurinnoin ja napisematta velkojemme korot kun korkotaso EU:ssa nousee esim. Saksan vahvan talouskasvun myötä, vaikka köyhyys ja työttömyys ovat vitsauksinamme ja nälkä vieraanamme. Euroalueessa meillä on nimittäin sama korko kuin vaurastuvilla saksalaisilla. Saamme EU:ssa kaikesta vain huonot puolet.

Ökyisännät ja AY-politrukit saavat kuitenkin jatkaa köyhien kyykyttämistä ilman minua. Persut ovat hallituksessa osoittaneet että sanojen ja tekojen välillä vallitsee puolueessa tietty sovittamaton ristiriita.


Säihkettä ja glamouria rivikansalaisen elämään

Star Wars Force Attax -keräilykortit ovat mukavia elokuvamuistoja. Harrison Fordista löytyy uusia ja vanhoja kuvia. Monet muut hahmot ovat kasvonpiirteiltään muuttumattomia. Esimerkiksi robottien kasvot eivät ikäänny ja monilla roolihenkilöillä on maski hipiänsä suojana.

Jedi-ritarista nimeltään Obi-Wan Kenobi on elokuvissa esiintynyt ainakin kaksi häiritsevän erilaista versiota, mutta tämä korttien keräilysarja pitäytyy johdonmukaisesti vain yhden totuuden esittämiseen.

Eräiden roolihenkilöiden tittelit hiukan vaihtelevat. Luke Skywalker oli alkuaan "FARMBOY", mutta sittemmin "REBEL COMMANDER". Han Solo oli alkujaan "SMUGGLER", sittemmin "REBEL LEADER".

Ja niinhän se olikin. Luke Skywalker työskenteli aluksi perheensä kosteusfarmilla haja-asutusalueella (no swiddu, suoraan sanoen autiomaassa) kunnes jahkaantui liittymään mukaan näihin sotaisiin kuvioihin. Han Solo oli aluksi kunniallinen markkinatalousjärjestelmän ristipaineissa sinnittelevä salakuljettaja pitkäkarvaisen apukuskinsa Chewbaccan kanssa, mutta liittyi sitten kuitenkin kapinaliikkeeseen, vaikka se ei lyhyellä aikavälillä vaikuttanut taloudellisesti tuottoisalta liiketoimelta.

Prinsessan messissä ehkä kuitenkin kannattaisi hengailla koska kuninkaalliset yleensä ovat melko varakasta väkeä, hym-hym-hym. Enempi se kai oli tuo Luke ihastunut Leiaan, mutta hehän ovat oikeasti sisaruksia vaikka ovatkin eläneet erillään, joten ehkä Han Sololla olisi saumaa takoa siihenkin markkinarakoon kuin Frederik konsanaan?

En tiedä ovatko hahmot parempia hologrammi- (yllä) vaiko peilipintakorteissa (alla). Voipa kyllä olla että parhaita valokuvattavia olisivat ihan tavalliset kortit joiden tausta ei ole näin vaativa, heijasteleva suunnasta riippuen. Hahmon kuvan kontrasti ehkä kärsii kiiltelevästä taustasta? Nämä kiiltävät kortit ovat kuitenkin sinänsä komeita.



Satakunnan ammattikorkeakoulun Tiedepuisto B:n arvoituksellisimpia taideteoksia Porissa

Maksoi varmaan mansikoita, pääskysenpesiä ja linnunmaitoa? Aika tumma taulu.


Galleria