| Edellinen | Seuraava |
Konedynamiikkaan suhtaudun aivan luottavaisesti ja jopa optimistisesti. Se rakentuu vankasti lujuusopin ja statiikka&dynamiikkaB kurssien annin varaan. Ja lisäksi myös MathCad -ohjelman käytölle. Kyse on differentiaaliyhtälöistä mutta niitä ei tarvitse ratkaista itse, vaan voi delegoida tietokoneelle.
MathCad:ille opiskelija voi kotoakin käyttää koulun lisenssiä kunhan kiertää palomuurin SSH-putken kautta netistä ilmaiseksi löytyvän pienen putty.exe -ohjelman avulla. Toki täytyy myös olla nettiin online-yhteys MathCad:in käytön aikana. Eikä tätä keinoa sentään ihan kuka tahansa voi hyödyntää, sillä täytyy voida kirjautua koulun Linux-palvelimelle laillisena käyttäjänä SAMK-tunnuksen avulla.
Ryhmä harrastaa konedynamiikkaa joskus iltaisin raksa-puolen tietokoneluokassa. Siellä on koneilla paikallinen tunnus, joten sisäänkirjautuminen tapahtuu hiukan toisin kuin mihin on totuttu.
Värähtely tuntuu jotenkin perimmäiseltä asialta, vaikka sitä mallinnetaankin melko karkeasti. Yleensä värähtelyt halutaan kai minimoida, mutta minulle juolahtaa mieleen että pystyisikö vaikkapa jollekin isolle kivenmurikalle tai kalliolle määrittämään resonanssitaajuden ja rikkomaan sen taloudellisesti tuon tiedon avulla? Naputetaan vaan kylkeen sopivalla taajuudella ja sopiviin paikkoihin niin hauras materiaali resonoi, antaa periksi ja lohkeaa? Tai kenties räjähteillä jotka on sijoitettu sopiviin paikkoihin ja jotka laukaistaan sopivalla aikaporrastuksella niin että räjähdysvaikutukset vahvistavat toinen toistaan?
Järjellisin perinteinen menetelmä lohkoa kalliota on tietysti sellainen että kiveen porataan reiät joihin panokset upotetaan, mutta se on hidasta puuhaa. Räjähdyksen energiasta menee suuri osa hukkaan jos panos on pinnassa eikä kappaleen sisällä.
Teräsbetonia tuskin voisi samalla tavalla rikkoa koska syvällä sen sisällä on sitkeitä raudoitusteräksiä jotka luultavasti pitäisivät betoninpalat yhdessä vaikka ne sinänsä murtuisivatkin. Pankkien kassakaapit sisältänevät myös sitkeitä aineita, joten niiden omavaltaiseen avaamiseen näitä oppeja tuskin pystyy kukaan Kaappi-Pate soveltamaan. Oletettavasti kassaholvien seinämätkin ovat melko kestäviä jos ovi on vankkarakenteinen.
Mitenköhän olisi tavallisen ampuma-aseiden turvakaapin laita? Pystyisikö sellaisen murtamaan auki saattamalla sen voimakkaasti värähtelemään? Ne saattavat olla teräkseksi suhteellisen haurasta tavaraa koska luullakseni kovuutta on pyritty korostamaan. Tai noh, kaikki näkemäni ovat kyllä olleet hitsattuja, joten tuskin ne ihan huippukovaa materiaalia voivat olla. Voimakkaasti seostettujen terästen hitsaaminen on ongelmallista.
|
Toisaalta kyllähän tavallisen sertifioidun pitkien aseiden noin 150 kiloa painavan ns. turvakaapin avaa hyvin varustettu metallialan ammattilainen muutenkin muutamassa minuutissa vaikkapa "isolla-jaskalla" jos hänellä on työrauha ja pääsy kaapin sijaintipaikkaan. Eihän ne nyt sentään mitään kassakaappeja ole. Tai kenties hän ei edes vaivaudu yrittämään avaamista paikan päällä, vaan vetää kaapin vinssin ja taljan avulla irti kiinnikkeistään ja ulos vaikka rakennuksen ikkunan läpi, nostaa hiiabilla avolavalle ja vie pienelle syrjäiselle konepajalle kaikessa rauhassa avattavaksi.
Asekaapeissa kylläkin usein säilytetään myös aseiden panoksia. Patruunoita voi kotona olla ihan laillisesti tuhansia kappaleita ja irtoruutiakin pari kiloa, joten murtomiehen kannattaa olla varovainen. Sitäpaitsi ei ole mitään takeita siitä että kaikki noudattaisivat lain määräämiä enimmäisrajoja.
Aselakejakin rukataan taas uuteen uskoon. EU-nukit eivät edelleenkään snaijaa että lailla pystyy vaikuttamaan vain ja ainoastaan laillisiin aseisiin, jotka eivät alunperinkään ole mikään ongelma. Laittomat ampuma-aseet epäilemättä voivat olla ongelma koska niiden saatavuus Euroopassa lie varsin hyvä. Laittomien aseiden kanssa askartelevat tahot vaan eivät välttämättä kovinkaan herkällä korvalla kuuntele mitä mieltä EU heidän rekvisiitastaan on. Nähdään taas, sanoi sokea kuurolle.
|
Tässä yhä hullummaksi ajautuvassa maailmassa voi löytää toivoa vain anarkismista. Ehkä terrorismi pelastaakin maailman. Virkamiehet sitä eivät ainakaan tee. Terrorismi antaa toivoa.
AY-politrukit, virkamiehet ja poliitikot ovat asettuneet siilipuolustukseen kukin omien eturyhmiensä ympärille. Vika on siinä että he eivät edusta läheskään koko kansaa. Synninpäästön tekosistaan he katsovat saavansa parempien aikojen odotuksesta. Logiikka menee jotenkin siihen tapaan että nyt saa tehdä aivan päin helvettiä koska jo heti huomenna tapahtuu ihme, taivaat aukenevat ja kaikki musta muuttuu valkoiseksi.
Se vaan että puheet taloudellisesti suloisesta tulevaisuudesta ovat katteettomia. Se on vain veruke jolla pelataan aikaa. Uskotaan että kun aikansa tuputtaa talouskasvun ilosanomaa niin tulee haavoittumattomaksi ja vastapuoli vaan kuolee pois tai lähetetään Siperiaan uudelleenkoulutukseen eikä jää jäljelle dissidenttejä. Käytännössä poliitikkojen jalat tukevasti ilmassa pitämät talouskasvupuheet on tulkittava niin että he eivät vaan välitä pätkääkään.
Terrorismi voi olla kriisiytyneen yhteiskunnan kannalta hyvä asia. Yksilöt joihin se kohdistuu ovat sodan välttämättömiä uhreja. Kyse ei ole henkilökohtaisuuksista, vaan laajemmista yhteiskunnallisista ympyröistä, isommasta hyvästä. Munakastakaan ei pysty tekemään rikkomatta joitakin munia.
Terrorismi saattaa olla ainoaa toimivaa oppositiopolitiikkaa ja sikäli siihen on suhtauduttava suvaitsevaisesti. Virkamiehet eivät tätä tavallisten ihmisten maailmaa ainakaan pelasta. Terrorismi voi pelastaa kansan byrokraateilta.
Virkamiesten näyteikkunayhteiskunnassa terrorismi varmaankin on riitasointu. Se kertoo ettei kaikki sittenkään ole niin täydellistä kuin mitä virkamiehet haluaisivat asiat esittää. Valtiokaan ei ole nuhteeton. Virkamiehet eivät ole nuhteettomia. No tämä "terrorismihan" on sitten ihan sitä mitä pitääkin. Sen vaan pitäisi kohdistua suoraan virkamiehiin.
Terrorismin tuomitseminen on hovikelpoista ulkopolitiikkaa, jenkkien pepun nöyrää nuolemista. Mutta miten nuhteetonta on vieraiden ihmisten tappaminen joukoittain kaukana vieraassa maassa "terrorismin" torjunnan nimissä? Miten nuhteetonta on kaikkien lakien ja sopimusten jättäminen huomiotta jos vastapuoli on leimattu "terroristiksi"! Kuuluuko meidän päättää siitä millaisia uskonnollisia käsityksiä vierailla ihmisillä saa jossakin kaukaisessa maassa olla!
Sosiaalialalla lie tulossa joitakin uudistuksia. En tiedä ovatko ne edes oikean suuntaisia, mutta tuuletuksen tarvetta siellä turhien välikäsien suojatyöpaikkojen suunnalla epäilemättä on runsaasti. Keski-ikäisen yksin asuvan miehen asema on sosiaaliluukulla varsin heikko. Sosiaalialalle tuntuu rikastuvat naisia joilla on jonkinlainen ongelma miessukupuolen kanssa. Jos ikäiselläni miehellä ei ole lapsia niin on turha kuvitella sossusta mitään apua saavansa.
Jos voin joskus vielä sosiaaliasioihin vaikuttaa, niin linjani sosiaalivirkailijoihin tulee olemaan jyrkkä. Keski-ikäistä yksinäistä ja lapsetonta miestä ei saa syrjiä. Lapsia on maailmassa vähintäänkin riittävästi, ei ole pulaa lapsista. Mies-sukupuoli ja yksin asuminen ei saa olla rangaistavaa. Sosiaalitantat vastatkoot synneistään. Enpä kyllä oikeasti odota ettäkö näihin sosiaalialalle sitkeästi pinttyneisiin miehiä syrjiviin asenteisiin olisi mitään muutosta tulossa. Sote-uudistus on paremminkin pientä meikkausta joka jättää todelliset epäkohdat entiselleen. Sosiaaliala on aivan pohjanoteeraus monessa mielessä. Se on Lost Case. Minun puolestani sosiaalialaa vastaan voi hyökätä vapaasti. Kosto elää. Potut pottuina.
Porin kaupunginkirjaston sisäänkäynnin ilme on nyt aiempaa avoimempi. Ulko-ovet ovat muuttuneet automaattisiksi liukuoviksi ja tässä kuvassa näkyvästä kohdasta ovat ovet poistuneet. Valvontaportit ovat vasta ulko-ovien kohdalla. Niinpä jos esim. Kirjakirpusta ostetussa poistokirjassa on unohtunut hälytys päälle, niin sen huomaa vasta kun kävelee sen kanssa ovesta ulos.
Tuohon kuvassa näkyvään "asiakkaiden vaihtohyllyyn" olen kantanut kirjoja useita kymmeniä kiloja. Silti se vaikuttaa ajoittain melko tyhjältä. Vaihtamisen perusidea ei selvästikään ole iskostunut kaikkien asiakkaiden selkäytimeen. Noh, sille ei näköjään mahda mitään. Maailmaa ei voi yksin pelastaa.
Siinäkin näkyy demokratian perusongelma. Voi koettaa hyväuskoisesti osallistua yhteisen hyvän rakentamiseen vastavuoroisuuden periaatetta noudattaen ja kohtuulliseksi katsottavalla tavalla samaa muilta odottaen. Jotkut vetävät kuitenkin kylmästi välistä hyvistä tavoista ja kohtuudesta välittämättä. Oma napa on lähempänä kuin jonkun toisen napa. Surullisimmaksi tekee jos huomaa että hyväntahtoista tekoa on hyödynnetty taloudellisten transaktioiden välikappaleena, henkilökohtaisen edun ansiottomaan tavoitteluun.
Mutta nyt täytyy ruveta varsinaisiin töihin, mm. katselemaan ja referoimaan ranskalaista elokuvaa. Tällainen kultturitehtävä on edessä ranskan kielen kurssilla. Kirjoitelman voi toki tehdä suomeksi. Ajattelin aivan lällyn tuntuista K-12 elokuvaa "Ranskalainen viikonloppu" vuodelta 2010. Se muistelee enimmäkseen 1970-luvun Ranskaa jossakin paikallisessa käpykylässä. Skylab oli silloin muka putoamassa heidän niskaansa. Kauas Australian lähistölle tuo suuri ja massiivinen satelliitti sitten kuitenkin mereen molskahti.
Ranskan perusteet 1 -kurssin osallistujat lienevät paljolti matkailualan opiskelijoita. Sama problematiikka kielen perusopinnoissa tietysti aina on. Ei ole ihan helppoa sentään melko lyhyellä kurssilla oppia kielitaitoa sillä tasolla jota työelämässä todellisuudessa tarvittaisiin. Kauas on ilman muuta pitkä matka, mutta varmaa on myös ettei pääse koskaan perille ellei joskus lähde matkaan.
Minun täytyy aivan heti mm. oppia miten tietsikan näppikseltä voi taikoa erilaisia ranskalaisen tekstin erikoisia kirjaimia kuten â, ô, é, è ja cedille eli c jonka alla on koukku. HTML-entiteettinä tuntuu toimivan et-merkin ja puolipisteen väliin kirjoitetu ccedil joka tuottaa merkin ç
Keväällä pitäisi kirjoittaa myös ranskalainen kulttuuritehtävä jostakin kiinnostavasta seudusta. Luulenpa että valitsen etelästä Provencen ja sieltä kaupungin Aix En-Provance, äännetään lyhyesti [Ex]. Siellä on pääkatu Cours Mirabeau [ku:r mirabo:]. Pique-nique [pik nik] kirja ja radion kielikurssi aikoinaan tutustutti tähän, joten enköhän jatka sillä linjalla. En kylläkään aio sinne matkustaa, paitsi jos rikastun lotossa aivan silmittömästi.
