Edellinen | Seuraava |
Hammaspyörät ovat ältsin intresantteja. Hammaspyörien valmistus on mielestäni eräänlainen "Black Art". Haluaisin tietää siitä enemmän. Tosin nykyisin automaattiset numeerisesti ohjatut työstökeskukset ehkä jo ovat valllanneet hammaspyörien valmistuksen? Ajantasaisia tietoja minulla ei ole. Haluan tutkiskella perinteisiä valmistusmenetelmiä. Hammaspyöriä tosin voi tehdä myös valamalla ja jauhemetallurgisin menetelmin, mutta tässä mielenkiinnon esineenä ovat lastuavan työstön menetelmät, eli valmistus koneistamalla.
Tärkeimpiä hammaspyörien valmistuksen lastuavia menetelmiä perinteisin keinoin ovat ehkä jyrsintä sormi- sekä kiekkojyrsimellä ja vierintäjyrsintä? Nämä toki vain meikämaallikon arvauksia. Jyrsinnän jälkeen hammaspyörät tarvinnevat myös viimestelyä esim. hiomalla niin että hampaiden pinta saadaan riittävän tasaiseksi.
Synteettisestä puusta lie tehty hammaspyöriä ainakin kokeilumielessä. En tiedä josko komposiittimateriaalista tehdään hammaspyöriä. Lastuava työstö ei silloin olisi järkevää. Pitemmän matkan lujuutta tarjoavat kuidut pitäisi mielestäni asetella komposiittiin siten että ne eivät katkea valamisen jälkeen. Ehkä suhteellisen kevyt isohalkaisijainen komposiittimateriaalia oleva hammaspyörä olisi järkevä jossakin liikkuvassa laitteessa? Etuna voisi keveyden ohella olla epämagneettisuus, ruostumattomuus ja sähköneristävyys.
Kyllä surku tulee noita vanhoja työstökoneita jotka aikansa palveltuaan jäävät virattomiksi uuden tekniikan myötä. Vegaanit saarnaavat että eläimiä ei saisi käyttää hyväkseen. Monikin voisi hyväksyä ajatuksen että ihmisen hyväksikäyttö on moraalitonta. Mutta kasveja ja vanhoja työstökoneita ei puolusta kukaan, vaikka parhaansa nekin ovat yrittäneet.
|
|
Koulu on sitten alkamassa joululoman jälkeen. SAMK on jo heräämässä horroksesta. TimeEdit -lukujärjestys on pamahtanut nettiin ja se on jo ehtinyt hiukan elääkin eli muutoksiakin on tapahtunut.
Oppiaineet sellaiset kuin konstruktiosuunnittelu, työkalusuunnittelu, konedynamiikka, koneenosat ja tuotekehitysprosessi tuntuvat korvakuulemalta noin äkkiseltään kohtalaisen motivoivilta.
Talviloman jälkeen ohjelmassa on myös suunnitteluprojekti. Toivottavasti se on hyödyllinen ja opettavainen.
Ranskan perusteet 1 on vielä arvoitus. Ilmoittautuneita oli jo 43 kun viimeksi katsoin. Kurssin osallistujien ilmoitettu maksimi on 30 opiskelijaa. Opettaja kuitenkin vakuutteli sähköpostissa että kaikki mahtuvat kurssille. Normaalissa luokassa ei ehkä kuitenkaan ole kaikille riittävästi tilaa. Kurssi on siirretty viime syksystä tälle kevätlukukaudelle, eli osallistumispaineita on kertynyt jo pitemmän aikaa. Ranska on sentään maailmankieli, vaikka koulussa enkku ja svedu jyräävät kaiken yli.
Oppikirjasta Parfait! 1 · Ranskaa aikuisille tulee epäilemättä olemaan ankara pula, sillä kirjastoissa niitä ei tuollaisia määriä ole. Ankara varausrumba käynnistyy elleivät sitten tyypit osta tuota uutena lähes 50€ hintaista pienehköä kirjaa tai onnistu sitä kopioimaan. Käytettyjä kirjoja ehkä olisi saatavissa edullisemmin?
Valokuvaamallakin kirjan sivuja voisi ehkä kopioida, mutta kokemuksesta voin kertoa ettei se aivan niin helppoa ole kuin puusta katsoen näyttää, jos pyrkii hyvään tulokseen.
Yritin olla ovela jo ennen Joulua ja lainasin kirjan kaupunginkirjastosta jossa sitä on vain pari kappaletta mutta laina-aika on lähes kuukausi. En vaan ollut riittävän ovela, sillä joku oli ehtinyt varata kirjan niin että lainan uusiminen ei onnistunut.
Koulun kirjastossa kurssikirjojen laina-aika on vain yksi viikko. Eikä niitä lainattavia kurssikirjoja tunnu koskaan olevan riittävästi kun monet niitä samanaikaisesti tarvitsevat.
Tietysti jos lainaaja on riittävän itsekeskeinen, häikäilemätön ja brutaali niin hän vaan yksinkertaisesti pitää kirjan itsellään laina-ajan päättymisestä huolimatta - kun varausten vuoksi lainaa ei kuitenkaan pystyisi uusimaan. Voihan se tulla jotakin maksamaan, mutta tiilenpäitä lukemaan tai fyysiseen hirsipuuhun siitä tokkopa vaan joutuu. Eettisesti paheksuttavaa käytöstä epäilemättä, mutta monasti elämä näköjään sellaista juurikin on, tämän olen jo joutunut omakohtaisesti kokemaan, siis ihan ensimmäisessä persoonassa.
Itse olen niin tuskastunut lainakirjojen varausrumbaan, että ostin suosiolla oman eksemplaarin Suomalaisesta kirjakaupasta kun opintolainan myötä tunsin olevani niin lujasti rahoissani. Jonkun euron kai sain alennusta mutta kyllä se silti yli neljäkymppiä kustantaa. Pitkä penni opiskelijalle, sillä rahalla söisi koulun ruokalassa KELAn tukemia lounaita kuukauden ajan (koulupäivinä, ei viikonloppuisin).
Kyllä kuitenkin lie olemassa jokin hyvä menetelmä kirjojen kopioimiseksi. Olen nähnyt oikein siistejä oppikirjojen kopioita muovisine kierreselkineen. En vaan tiedä miten se prosessi toimii. Olisiko niin että se on hiukan niinkuin harmaata aluetta, eli arveluttavaa ja siksi siitä ei paljon kylillä huudella, vähän niinkuin viinan kotipolttoa?
Tablettien maailma on sekin mielenkiintoinen. Olen yrittänyt siihen tutustua. Epäonnea on kuitenkin hiukan ollut toistaiseksi.
Pienehkö HP:n tabletti jonka olen maininnut aiemmin, otti ja hajosi syyskesällä. Se alkoi vaan kuumentua aivan karmeasti kun ohjelma jostakin syystä jämähti jumiin aivan normikäytössä. Sitä ei pystynyt sammuttamaan. Nämä tabletit ovat rakenteeltaan suljettuja joten akkua ei niistä niin vaan irroitella. Hädissäni yritin jäähdytellä sitä jääkaapissa (no okei, tunnustan avoimesti että lykkäsin sen pakastimeen), mutta se kuoli. Ei reagoi enää mitenkään. Ei pysty lataamaankaan.
Siinä menehtyi satasen hintainen tabletti vain noin puolen vuoden käytön jälkeen. Olihan sitä koulun langattomassa verkossa ihan kiva opetella käyttämään. Aika painava se oli kokoisekseen ja kameran laatu oli suhteellisen vaatimaton. Noh, eipä kameraa Wi-Fi tabletissa välttämättä tarvitsekaan.
Kun tunsin itseni ohikiitävän hetken ajan niin suunnattoman varakkaaksi opintolainan myötä ja kun tablettitietokoneelle kuitenkin on koulussa järkevää käyttöä (varsinkin älykännyn puutteessa), alkoi vereni kulkea kuumemmin kun bongasin Porin Anttilassa satasen hintaisen 7" Lenovo-tabletin ja sille sopivan pehmoisen suojuksen jota voi käyttää myös pöytäjalustana.
Anttilan "koneen" mukaan näitä tabletteja piti olla jäljellä vielä kaksi, mutta paljastui että esittelykäytössä ollut laite on kuitenkin todellisuudessa ainoa. Näytelaitteen akku oli typö-tyhjä, mutta sain ostaa tabletin alennettuun, inhimillisen tuntuiseen 80€ hintaan.
Noh, sitten latasin laitteen akun täyteen ja koetin käynnistää sen. Käynnistyihän se aivan komeasti, mutta kysyi PIN-koodia. Siitä ei päässyt eteenpäin. Niinpä seuraavana päivänä ajelin uudelleen bussilla keskustaan ja käppäilin Anttilan toiseen kerrokseen esittelemään pulmaani. Onneksi myyjä muisti PIN-koodin ja poisti lukituksen, palautti tehdasasetukset, jonka jälkeen tabletti käynnistyi ongelmitta kuin pakasta vedetty upouusi laite.
Omaa langatonta verkkoa minulla ei ole, mutta koulun verkossa aion tuota Android-laitetta hyödyntää. Päivitykset hoitunevat tuskattomasti koulun langattomassa verkossa. GSM-verkossa tämä tabletti ei toimi, mutta eipä myöskään tule niitä kustannuksia. Ja voinee tablettia käyttää langattomassa lähiverkossa (WLAN) muissakin yleisissä tiloissa, mm. Porin Linjojen busseissa. Ilman verkkoa laite toimii vain rajoitetusti, mutta riittänee minulle. Ladattuja tiedostoja pystyy katselemaan myös off-line. Kamera ei ole kaksinen, mutta nettiselaimena ja muistikirjana aivan soiva peli. Ehkä se vielä hintansa haukkuu?
No joo, eihän tällainen velkarahalla eläminen ole todellista vaurautta, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä. Elämälle en nää toimivaa vaihtoehtoa. Ei ole olemassa hyvää tapaa kuolla ja kyllä sen ehtii myöhemminkin. Kuolema toimii vaikka sen unohtaakin, mutta erikseen täytyy ponnistaa että muistaisi ELÄÄ kun vielä on tilaisuus.
Lukukoira Moppe on jäänyt eläkkeelle. Kirjaston uusi lukukoira on nimeltään Fiina. Hänen lastenosastolla pidettävästä vastaanotostaan on ilmoitus pääkirjastossa.
Insinööriopiskelijoita varten ei lie olemassa omia omituisia lukukoiriaan jotka auttaisivat lukemiseen liittyvissä pulmissa. Täytyy koettaa vaan ponnistella eteenpäin omin voimin. Luottavaisella mielellä kuitenkin lähden kevääseen ja tuleviin vuosiin. Elämässä kannattaa yrittää elää ja opiskelu on ainoaa elämää joka enää vaikuttaa mahdolliselta.
|
Voimaeläimeni on luultavasti hevonen, mutta muistakin eläimistä pidän. Esimerkiksi tämä kirjaston flamingo on aivan hieno. Se pitää toista jalkaansa elegantisti koholla.
Flamingon jalat ovat harjaterästä, mutta vartalo on kiiltävää metallia, ehkä rosteria eli ruostumatonta terästä?
Myönnän kyllä oitis metalliopilliset tietoni vajavaisiksi. Metallioppi vaikuttaa jonkinlaiselta uudelta alkemialta. Se on salatiedettä jos mikä. Olen yrittänyt tankata mm. koulun kirjastosta poistettua Miekk-ojan vanhaa Metallioppia suuremman viisauden toivossa, mutta vaikealta sekin näyttää.
Koulussa on kevätlukukaudella edessä myös kaksi muuta kurssia aiemmin lueteltujen lisäksi. Tuotekehitysprosessi tulee tarkastelun alle melko piankin. Talviloman jälkeen alkaa Johtaminen ja projektitoiminta joka jatkuu aina huhtikuun lopulle. Toukokuussa lie enää muutamia Ranskan tunteja jäljellä.
Kirjaston lähellä sijaitseva kaupungin kansalaisopistokin tarjoaa kurssejaan, mutta ne vaikuttavat olevan iltaisin jolloin on muutakin tekemistä. Porissa on kai toinenkin opisto mutta sitä en vielä tunne.
Taiteesta en mitään ymmärrä, mutta ehkä tekee kulturellin vaikutelman jos silloin tällöin lisäilee taideteosten kuvia juttujen yhteyteen? Seuraavat taulut esittänevät abstraktisuudestaan huolimatta naisvartaloita. Henkilökohtaisesti arvostan kylläkin enemmän sellaisia tauluja jotka ovat mallinsa näköisiä.