| Edellinen | Seuraava |
Pystyin kuin pystyinkin vielä käymään kotona ennen pakkasia, yli neljän kuukauden poissaolon jälkeen. Ulosottomies ei vielä ollut onnistunut minulta riistämään ainoaa paikkaa jonne voin Porista palata, isältä perittyä tonttia ja lähes purkukelpoisten vanhojen rakennusten ryhmää. Matkat on tehtävä kouluaikana perjantaina ja maanantaina koska kesällä, lauantaina ja sunnuntaina Peräseinäjoen Kihniänkylään ei kulje autoja Seinäjoelta, eikä muualtakaan.
Kasvillisuus on taas valtaamassa tontin kun en ole ollut paikalla sitä kurittamassa. Enimmäkseen kasvillisuus on rumaa, mutta toisaalta komea puna-apila viihtyy hyvin vanhalla kulkutiellä, vaikka en usko että sitä olisi siihen koskaan tahallaan kylvetty. Saa viihtyä jatkossakin, olen ylpeä pihani pitkistä puna-apiloista (vaikka kuiviahan ne nyt jo ovat).
Kutsumattomista vierailijoista on joitakin jälkiä. Tuvan seinään oli jyrsitty isompi aukko paikkaan josta vesijohtoputki on joskus tullut läpi. Hiiriä oli syöty loukuista. Saunalta löytyi sitten kaksi hiukan erikoisempaa veijaria, tai se mitä heistä oli jäljellä ehkä jopa neljän kuukauden kuivumisen jälkeen.
En suinkaan ole mikään pikkueläinten asiantuntija, mutta minäkin oivallan etteivät nämä rotanloukkuun erehtyneet pitkäselkäiset otukset ole mitään rottia. Toisessa oli hiukan vaaleaa karvaa jäljellä. Luulisin että nämä pikkupedot ovat kärppiä tai lumikkoja tai jotakin sellaisia. Metsästyskortin haltijan tulisi ehkä tietää paremmin?
Tietosanakirjaa konsultoituani olen sitä mieltä että veijarit olivat 20 - 25 cm pituisia kärppiä. Yhdentoista - kahdenkymmenen sentin mittaisiksi lumikoiksi ne olivat mielestäni hiukan liian isoja. Ja suuremmat näätäeläimet, näädät ja hillerit ovat tuplasti pitempiä, puolimetrisiä roikaleita.
Epäilemättä ne ovat rauhoitettuja eläimiä ja sinänsä hyödyllisiä hiiren ja rotan hävittäjiä. Sääli että menehtyivät rotanloukkuihin. En kuitenkaan ole kutsunut niitä kotiini sisään. Ne saivat arvokkaan polttohautauksen saunanpesässä, lähes sotilaallisin kunnianosoituksin. Mikrovaltiolla ei ole riitaa pikkupetojen kanssa.
En mielelläni myrkytä eläimiä, mutta tupaan tunkeutujaa odottaa nyt siinä seinään jyrsityssä rei'ässä kaksi pussillista maukasta ainetta "342". Muistan että ennen mainostettiin "Hanki taloon neljä-kaksi, pistä rotat matalaksi!", mutta nämä lie mitoitettu lähinnä hiirille. Hiiriä ei kylläkään viimeksi ole ollut kovin paljon, johtuneeko saunalla loukkuun jääneistä pitkäselkäisistä pikkupedoista?
Perjantai-ilta 02.10.2015 oli myrskyisä ja sähköt katkesivat moneen otteeseen. Ehdin kuitenkin kehittää sisätiloihin yöksi untuvatäkin alla nukkumiseen suht mukavan yli +15°C lämpötilan. Kynttilöitä tarvittiin. Muuten ilmat olivat oikein komeita ja tähdet näkyivät yöllä paremmin kuin Porissa koskaan.
Into Viertolan kyläkauppa oli edelleen toiminnassa joten saunamakkarat järjestyivät ja kun kortilla maksaminenkin alkoi toimia sunnuntaina niin käteistäkin rahaa pystyi nostamaan sen verran että maanantaina aamulla voi ajella Myllärin linja-autolla herroiksi Seinäjoelle käteisellä maksaen. En tiedä olisiko kortti kelvannut. Tampereelta Poriin parhaiten toimiva yhteys oli Onnibus ja siellä taas ei käteinen raha kelpaa ollenkaan.
Onnibussissa on myös turhaa heilutella opiskelijakorttia, sillä siellä kaikki maksavat saman hinnan, ikään, sukupuoleen, ihonväriin ja uskonnolliseen suuntautumiseen katsomatta. Matkahuollon kanssa he eivät taida olla oikein väleissä. Matkahuolto ei myy lippuja onnibusseihin. Hinnat ovat kuitenkin onnibusseissa vallan kohtuulliset, muistaakseni noin 15 oiroa Tre - Pri.
|
Viime syksyllä istutetuista kukkasipuleista ei erikoisen paljon ollut jäljellä. Pihassa oli selviä jälkiä myyrän puuhasteluista, olisiko se osasyyllinen. Pari pitkää loppukesän kukkaa oli kuitenkin vielä pystyssä, siellä suhteellisen kilpailukykyisten rikkakasvien joukossa. En ole ollut nujertamassa kilpailijoita.
Kolmesta keväästä lähtien ulkona olleesta kaktuksesta oli kaksi vielä hengissä. Siivosin niitä rikkakasveista ja otin sisään, vaikka en uskokaan että pystyisin talveksi jättämään mitään lämmitystä päälle. Tuskin kaktukset kestävät yli kymmenen asteen pakkasta joka tupaankin väistämättä tulee jos ei ole mitään lämmitystä?
Tänä syksynä ei ollut maahan istutettavaksi kuin yksi sipuli. Sekin oli ruokasipuli, valkosipuli jonka sain porilaisessa leipäjonossa vahingossa. Vapauttakaa ruokasipulit luontoon! Olen aiemminkin vapauttanut ruokasipuleita luontoon, mutta en tiedä onko niistä kehittynyt mitään. Kukkakasvien kuuluisi minusta joka tapauksessa päästä kukkimaan, se on niiden elämän tarkoitus ja päämäärä, joten sellaiseen on tarjottava tilaisuus. Onnistumista ei voi taata, mutta mahdollisuus on tarjottava.
No joo, eihän sipuli maistu paljon miltään jos sen paistaa ja joutuuhan sipulia syömään tämän tästä, mutta periaatteesta en ryhdy tahallisesti raatelemaan ja syömään eläviä sipuleita. Kuolleen lihan syömisessä sensijaan en koe mitään ongelmaa.
Saunottua tuli oikein kunnolla pitkästä aikaa omassa saunassa. Tekunkorvessa on toki sauna, mutta jostakin syystä en ole siitä kiinnostunut. Mukaan opiskelupaikkakunnalle otin mm. 19 tuuman monitorin, pehmukkeeksi kylpypyyhkeitä, Hai-kumisaappaat ("Hait jalkaasi hait!"), Jalasjärven Siltalasta ostamani untuvatäkin, 2 äidiltä perittyä tyynyä, äidiltä perittyjä irtoteen hyödyntämiseen tarvittavia pieniä sihtejä, kymmenessä pakkasasteessa riittävän makuupussin ja pari läpinäkyvällä lasisella kannella varustettua ranskalaista keittoastiaa. Isompi vesipannukin olisi pitänyt ottaa mutta ei mahtunut. Näidenkin kantaminen soratiellä puolen kilometrin matkan koetteli kuntopohjaani. Kestopäällysteisellä tiellä pystyy sentään hyödyntämään vanhan raumalaisen BERMAS-matkalaukun alla olevia pienehköjä pyöriä, vetäen laukkua perässään.
Kyllä nyt kelpaa vetää unta kaaliin porilaisessa opiskelijaboxissa kun on monta makuupussia selän alla ja untuvatäkki päällä. Vaikka varsinaista sänkyä ja patjaa ei olekaan. Ohuen retkipatjan puhallettava tyynyosa alkoi yli puolen vuoden käytön jälkeen vuotaa niin että se piti puhaltaa täyteen joka ilta ja silti oli aamuksi tyhjentynyt.
Isän sisarelta Sanelmalta on jäänyt aivan siisti polkupyörä Tunturi Elina, luullakseni peräisin 1990-luvun lopulta. Ruostetta siinä ei paljoakaan ole. Siinä on 28 tuuman pyörät, mutta ilmeisesti se soveltuu lyhytkasvuisellekin koska se on ollut Sanelman pyörä.
Renkaat ovat jo vanhat ja murtuneet. Takarengas vuotaa, pitäisi paikata. Takarengas vuotaa oikein reilusti, joten ehkä sisäkumi pitäisi vaihtaa kokonaan? En ole testannut toimivatko jarrut, mutta pyörä näyttää ihan hyvältä. Valolaitetta ei ole, mutta heijastimet on edessä ja takana, polkimissa sekä pyörissä. Runkolukkoon on 2 alkuperäistä avainta jotka vaikuttavat käyttämättömiltä.
Olen kahden vaiheilla että pistäisikö tuon toistakymmentä vuotta vanhan mutta varsin siistin naisten polkupyörän myyntiin. Kenties pystyisin käymään Kihniänkylässä vielä syyslomalla ja järjestämään kaupan? Vaikka luulenpa kyllä että kauppa kävisi paremmin keväällä tai kesällä. Voisin sen ehkä lahjoittaakin pois ilmaiseksi, varsinkin jos en ehdi paikata takarengasta.
Tervaa oli vielä jäljellä sen verran että pystyi tervaamaan pikkulintujen ruokailukatoksen kattona toimivan vanhan vanerilevyn. En kylläkään pystyne tulevana talvena ruokkimaan pieniä sivekkäitä, joten en aio edes aloittaa. Oikein hieno punarintainen pikkulintu kävi tuvan ikkunalaudalla ihailemassa kaktuksiani kun join teetä, mutta tuntoni ei helly edes sen toverillisen katseen edessä. Olen paatunut porilainen tekniikan opiskelija, minua eivät sirot visertelijät komentele. Pysyn päätöksessäni lujana vaikka olisi millainen pyrstökeikuttelija.
Isän koto on rakas, mutta Porin kaupunki on kuitenkin enimmäkseen sitä vallitsevaa opiskelijan arkitodellisuutta.
Porissa rautatieaseman lähistöllä nousee maasta uusi uhkea SAMK vauhdilla. En tosin usko siellä juurikaan opiskelevani, aion valmistua samana vuonna 2017 kun uudisrakennus tulee käyttöön.
Enimmäkseen ajelin junalla. Aluksi tuli testattua VR-junaverkkoa välillä Pori - Tampere ja välillä Tampere - Seinäjoki. Kyllähän siihen langattomaan verkkoon sinänsä saa yhteyden, mutta Internet-yhteys tökkii niin pahoin että se on jokseenkin käyttökelvoton. Koulun etusivulle sai luotua yhteyden töin ja tuskin, mutta sähköpostin käyttö ei onnistunut.
Onnibussissa olisi ehkä ollut toimiva langaton nettiyhteys, mutta sitä en jaksanut testata kun oli niin paljon kannettavaa ja uni pyrki jo matkamiehen silmään. Porissa auto taisi olla klo 12:05. Hyvissä ajoin sentään ehdin maanantaina takaisin Tekunkorpeen ja pienten virkistävien kauneusunien jälkeen klo 16:30 alkavalle koneturvallisuuden oppitunnille Vähärauman kampukselle miniauditorioon 1103.
